Roman d'Amour

Drole kennelin uusi kotisivu osoite

2012-01-27T18:50:00.003+02:00

Uusi vuosi vanhat kujeet.

2012-01-03T22:26:00.002+02:00

tontut kivellä uuden vuoden aattona

Kauheasti ihmisillä tuntuu olevan tavoitteellista harrastamista koiriensa kanssa ja tavoitteita vuodelle 2012. Taidan olla tylsä koira"harrastaja" kun meidän poppoon ainoa ja tärkein tavoite on nauttia kaikesta tekemisestä koirien kanssa, myös arjesta. Touhuillaan kaikkea jo hyväksi todettua hyvällä hengellä ja mielellä. Voi olla, että tulee kokeiltua jotain uuttakin, mutta mitään titteleitä tai hienoja tuloksia ei ole tavoitteena, koska pelkään että ne sumentavat metsän puilta ja ilo tekemisestä, onnen hetkistä ja ratkottavista haasteista katoaa.

Koko laumamme kuuntelee vuoden 2012 strategiaa

Joulu meni laiskotellessa ja palkkatöihin palatessa. Onnettomuuksilta ei kuitenkaan vältytty. 26.12 Susi jätti vasemman etujalkansa rappurallin väliin ja kinkkasi kolmella jalalla hetken. Käytin Suden varmuuden vuoksi eläinlääkäriasema Reviirissä ja onneksi mitään isompaa ei löytynyt. Häkkilepoa 2päivää ja kipulääkettä. Sen jälkeen jalka on ollutkin aivan kuin entisensä. Onneksi!

Susi-nukkanen tarkkana kuin porkkana

Ursus vartioi keskeseräisessä koira-aitausessa kera tontun

Uuden vuoden vietinkin jo sitten heräämössä yövuoroissa yleisenä työmyyränä ja hätäsectio ihmisenä. Uuden vuoden aattona ehdittiin kuitenkin käydä aamusta lenkillä metsässä koko poppoon kanssa ja Tuurekin nukahti Mikon syliin kantoreppuun<3

koko poppoo metsälenkillä

Koirat ei pelänneet niitä harvoja raketteja joita naapurit ampuivat, tosin ei koiria ulos päästettykkään rakettien ampumisaikana. Susi nosti päänsä ensimmäisen pamauksen kuullessaan kun nukkui vieressäni. Kun kukaan koirista tai minä ei reagoitu mitenkään painoi Susi päänsä takaisin syliini ja jatkoi unia.

trimmin lopputuotokset, aikaa meni yhteensä 15 minuuttia:D

Donna, Copain ja Toska sai taas uudistetun lookin kun fiskarssit kävi rastoissa ja tuloksena oli iso pussillinen rastanaruja. Toskan turkin kasvu on hurjaa. Viimeksi cadenetteja leikattiin syksyllä. Ursus hoitaa itse turkin lyhentämisen tarpeen mukaan ja Gigiltä irtoaa leikkiessä muiden koirien suihin rastoja niin paljon ettei tarviste muuten karsia rastojen pituutta tai määrää. Susi-nukkasen ensimmäiset rastanalut on jo havaittavissa<3
Muuten ei uudistuksia ole tapahtunut laumassamme.

Takapiha ja osa laumastamme

08.08.2012 on vuorossa seuraavat agilitykisat Lempäälässä. Hirvittää jo valmiiksi kun viimeksi pojat ovat nähteet agilityesteen joulukuun alkupuolella ja treenit jatkuu vasta 10.01.2012 :O! Hui, saas nähdä mitä kisoista tulee. Tärkeintä tulee olemaan muiden pyreneesien ja heidän ihmisten treffaaminen, sillä huhujen mukaan kisoihin on tulossa huikea osanotto rotumme tiimoilta:) Sen vuoksi myös me strattaamme neljän startin verran vaikkei tuloksia juuri voi odottaa. Jospa pidämme siis lystiä ja nautiskelemme kaffiseurasta.

Susi edestä, Donnan uusi look takaa

Ensikesän osalta kuulin huikeita huhja joista myöhemmin lisää kun asia saa virallisen varmistuksen! Paimennusrintamalta sen verran lisää, että Susi tulee toivonmukaan tekemään CANT-testin. Veikkaukseni on, että Susi sinkoaa pyöröaitauksesta pois reiästä kuin reiästä villieläimen lailla :D Susihan ei ole koskaan nähnyt lampaita.

Missä ne päkäpäät on?

Lisäksi yritämme mennä muutamiin näytelmiin ainakin Suden ja Copainin kanssa. Suurimpana syynä on se,että Susi saa vähän sosiaalistamista. Lisäksi on ikävä kehiin! Olen odottanut, että se tunne tulee ja tulihan se. Minusta on hienoa kun yrittää tuoda koiransa hyvät puolet esiin ja saa nauttia päivästä muiden koiraihmisten kanssa. Hienoa hengailua, joskin vähän kallista sellaista. Ei me varmaan useisiin näyttelyihin kertakaikkiaan ehditä ja kun on tarkkamaku tuomareistakin joille haluaa pyreneesin viedä ei senkään puolesta useita näytelmiä ole luvassa. Harmi se on kun tuomarit eivät tunne rodun rotumääritelmää tai edes sallittuja värejä. Onneksi on joukossa niitäkin tuomareita, jotka ovat rotumääritelmän lukeneet.

Sehän on totuus rodussamme, että koirasta kuin koirasta saa muotovalion. Siksi on mielestäni merkitsevämpää on kuka ne SERTit on antaneet kuin se onko koira MVA. Käyn aina katsomassa keneltä mikin koira on SERTinsä saanut tai mitä määrätyt tuomarit ovat koiralle antaneet kennelliiton koira-netistä. Ne kertovat paljon enemmän kuin sata ERIa tai SERTiä.

Susi meni jo!

Susi tuskin tulee olemaan näyttelytähti kokonsa vuoksi. Sen toki tiesin jo pentua valitessa. Painoa Sudella on se huima 5,4kg, mutta muuten se on Copainin pienoiskopio. Kaikki hampaatkin löytyy koosta huolimatta kera oikean purennan :) Mielestäni se on kaunis apina-ikäinen. Koira, jota on mukava katsella kotona. Ulkonäkö mielyttää silmää ja luonne mieltä. Susi on tällä hetkellä hieman liian korkea ja hieman lyhyt, eli kasvaa siis aivan samoin kuin isänsä. Hassua, mutta Sudesta pystyy heti päättelemään sen vanhemmat, niin hyvä sekoitus se on Poupettea ja Copainia. Copain tuntuu periyttävän itseään melkoisen voimakkaasti kun miettii kaikkia sen pentuja.

Parturoidut The lonkat

Copainin Kafee-pentueesta kennelliitosta tuli Serren lonkat B/B takaisin, kyynärät ja polvet terveet. myös Kaffella ja Jaavalla on polvet, kyynärät ja silmät virallisesti terveet, mutta lonkkien osalta kaffella on toivomisen varaa. Virallisia tuloksia ei ole tullut lonkkien osalta, mutta löysyyttä oli hieman ja mataluutta, onneksi ei kuitenkaan mitään nivelrikon alkeitakaan ollut havaittavissa yhdelläkään pennuista. Lonkat olivat siistit pinnoiltaan samoin kuin lonkkamaljat. Saas nähdä minä tulee takaisin, toivotaan ettei katastrofia. Nyt vaan lihaskunto hyvänä niin kuin Ventelä ohjeisti. Copainillahan ei ollut muutoksia huonompaan uusintakuvissa käydessämme n. vuosi sitten. Se on myös hassua, että joidenkin mielestä Copainin ranskassa saadut lonkkalausunnot C/B (samoista kuvista jotka lähetettiin Suomen kennelliittoon) on huonommat kuin toisen ranskalaisen uroksen (jota on jalostukseenkin Suomessa käytty) C/B tulos... Molemmat koirat paimentaa, mutta kyseisen ranskalaisen uroskoiran jalostukseen käyttäneen kasvattajan mielestä koira on terveempi kuin Copain, sillä hänestä Copainia ei jalostukseen olisi tullut käyttää lainkaan. En voi ymmärtää yhtälöä.

Samoin kuin en ymmärrä, että napatyräistä koiraa käytetään jalostukseen tai koiraa jonka siskolla ja omilla edellisillä pennuilla on kilpirauhassairautta. No, mutta näiden kasvattajien joiden mielestä ulkomaalaisen koiran C/B lonkkatulos on terveempi kuin suomalaisen VASTAAVA ranskassa saatu, napatyrä ja kilpirauhasongelmat tai kaihi ok ei mielestäni tulisi mustamaalata muita. Mielestäni heillä ei siihen ole varaa.

The paska rakki Copain ja onnellinen omistaja

Jokainen toki taplaa tyylillään. Pennun ostajat valitsevat mitkä riskit ottavat. Uskallan väittää että tervettä yhdistelmää ei olekaan jos vaan tietoa sukulaisista on riittävästi. Jos niin väitetään en ostaisi pentua ko. kasvattajalta. Itse valitsin riskinä lonkat Suden osalta, toivon toki hyviä terveystuloksia. Myöskään sitä en ymmärrä, että kotisivuillle päivitetään vain hyvät terveystulokset ja iloiset uutiset. Samalla lähetetään sähköposteja muiden ihmisten sairaista koirista ja keksityistä sairaiden koirien listoista valituille ihmisille. Onneksi sähköpostit voi lähettää eteenpäin. Ihan vaikka Ranskaan asti koiran omistajalle/kasvattajalle ja niissä näkyy viestin alkuperäinen lähettäjäkin. Josko jokainen tekisi omaa jalostustyötä sarallaan ja vaikka ihan yhteistyössä, avoimesti ja rotua eteenpäin vieden. Mielestäni moisiin mustamaalauksiin ja sairauksiin ei ole varaa. Toki en vielä kasvata ja voi olla ettei kohta enää ole rotua mitä kasvattaa. Terveys on mielestäni riskien hallintaa ja valintaa. Koiran luonnetta ja rodunomaisuutta unohtamatta. PEACE!

Elämän monet kasvot

2011-12-17T21:19:00.004+02:00

Äidin muistolle 08.07.1951-02.12.2011

60-luvulla

"Tämän matkan taivallettuani
olen vahvempi,
ymmärrän enemmän,
näen selkeämmin.
Pahimman yli päästyäni
voin ajatella sinua äiti
hymyillen,
iloita siitä
kuinka paljon sinulta opin,
kuinka teit minusta sen,
mikä olen nyt.
Kun mustien päivien ketju
ensimmäisen kerran katkeaa,
minä kuiskaan tuuleen:
Kiitos."
-S.Svärd / S.Hautamäki

Äitiä hoitamassa loppuun saakka oli Susi-Nukkanen. Suden kanssa ollaan ehditty aloittaa pentu tokon alkeet viikottaisilla reissulla Vimpelistä Mouhijärvelle. Luulen, että meillä oli yksi pisimmistä treenimatkoista eli 250km suuntaansa kahden kuukauden ajan. Opetus tapahtuu shaping menetelmällä Pro Canis hallilla Maria Aaltosen opein. Susi oppii uudet asiat nopeasti, mutta ottaa häiriötä äänistä ja ympäristöstä samalla tavalla kuin Ursus pienenä. Susi sinänsä ei ole ääniherkkä esim hävittäjien ääni noustetessa/laskiessa 2km päässä meiltä ei haittaa eikä paineilmanaulojen paukuttelu vieressä haittaa autotallia rakennettaessa eikä pyssyn pauke. Hallilla ollessa jos esimerkiksi Ursus haukkuu hallin ulkopuolella autossa Susi menee tarkkaavaiseksi ja näyttää varmasti varsinkin pyreneeseihin tottumattomien silmissä lähinnä hätääntyneeltä. Minun silmissä se näyttää lähinnä siltä kuin koirat Ranskassa näyttelyalueella, erittäin reaktioherkältä ja valppaalta. Kyllä, se paineistuu, mutta on tähän asti pystynyt toteuttamaan pyydetyt asiat siitä huolimatta.

Suden(kin) on helpompaa tehdä edes jo hieman opittua asiaa häiriöisissä paikoissa kuin aivan uutta. Susi huomioi kaiken, mutta kykenee siitäkin huolimatta tekemään asioita paineistumisesta huolimatta. Toisista koirista Susi ei välitä kunhan eivät iholle tule. Tehdessä jos koirat ovat selän takana Susi paineistuu hieman ja haluaa nähdä takana olevan koiran esim maahanmenossa. Susi menee vieraiden koirien ollessa takana maahan kyllä, mutta paineistuu. Sinänsä varsinkin uudet asiat tulee tehdä positiivisiksi ja on turha kerätä lisä haastavuutta ennen asian osaamista ja siksi vältänkin vielä tilanteita koulutuksessa, joissa Susi otaa paineita. Marian sanoin: Pitää osata itsekin joskus antaa periksi periaatteissa ja omapäisyydessä, jotta edistymistä tapahtuu mahdollisimman paljon. Mennä koiran mukaan. :)

Susi tuntuu olevan todella reaktioherkkä, mutta hermojakin onneksi löytyy samoin kuin varautuneisuutta. Susi onkin juuri sellainen kuin parhaimmillaan haaveilin<3 Se on todella nopea ja ketterä, mutta haastavan alkukantainen. Kun Suden kanssa onnistuu luomaan hyvän siteen niin aijai mitä onkaan sen kanssa tekeminen! Nyt ollaan opiskeltu mm. viereen tuloa, maahan menoa, istumista, vapautusta, hieman paikalla oloa ja kosketusalustaa. Hampaat Sudella on vaihtuneet ja näyttäisi siltä, että suusta löytyy kaikki hampaat oikeassa järjestyksessä. Painoa ei varmastikaan ole paljon 5kg enempää.

Poikien eli Ursuksen ja Copainin kanssa jäi kahdet agilitykisat väliin äidin tilanteen vuoksi. Nyt ollaan ilmottauduttu tammikuun alun TAMSK:n kisoihin kahteen agirata lähtöön per poika. Toivotaan, että saan päivän vapaaksi töistä! Poikien kanssa ollaan käyty treeneissä Mouhijärvellä tiistaisin kun Suden toko on ollut maanantaisin. Muuten treenailut ovat olleet vähemmällä Vimpelissä olon ja äidin saattohoidon vuoksi. Pojat ovat kuitenkin kestäneet laiskottelun hyvin. Lisä kiloja varsinkin Copainille on tullut, mutta eiköhän ne taas karise kun päästään normiarkeen kiinni. Lisäksi ollaan ilmottauduttu helmi-maaliskuun vaihteessa pidettyyn agilitykoulutukseen, jonka pitää maailmanmestari Nicola Giraudi Italiasta.

Minulla äitiysloma on lopuillaan ja maanantaina koittaa paluu töihin. Mikko jää kotiin hoitamaan Tuurea. Olisihan se ollut mukava olla vielä kotiäitinä, mutta toisaalta on mukava palata töihin eritoten ihanien työkavereiden vuoksi. Mikolla on lähtö Australiaan työmatkalle heti isyysvapaan jälkeen.

Ensimmäinen Copainin lapsosista kävi tutkituttamassa lonkat, polvet ja kyynärät. Kennelliittoon lähti 0/0,0/0 ja A/A tulokset. Saas nähdä minä takaisin tulee. Toivon, että muutkin lapsosista saavat edes lähelle yhtä hyvät terveystulokset kuin pomppu-Serre! Seuraavien Kafee pentujen tutkimukset ovat 19.12.2011.

Lisäksi laitoin vetämään kennelnimihakemuksen pitkien pohdintojen jälkeen. Ehkä sille tulee joskus käyttöä tai sitten ei, mutta ompa nyt sitten ainakin haettu moinen vastuuta & velvollisuuksia lisäävä asia. Saas nähdä kuinka hakemuksen käy. Puolen vuoden päästä olen asian tiimoilta viisaampi. Lisäksi menen tammikuun alussa kasvattajan jatkokurssille ja helmikussa opiskelemaan koiraexpoon yhdistysten asioiden saloja.

Paimennusrintamalta sen verran, että kolmen paimennusleirin lisäksi ilmottauduin FCI-harjoitusleirille. Virallisten FCI:n paimennuskisojen säännöthän meni läpi ja tulevaisuudessa onkin mahdollista vihdoin kisata paimennuksessa virallisesti FCI:n alla muillakin koirilla kuin bortsuilla ja kelpieillä. Kisoja ensi kesälle ei kaiketi vielä ole tiedossa meidän pojille, mutta katsellaan mitä elämä tuo tullessaan.

"Päivä kerrallaan, se riittää.
Älä katso taaksesi ja sure mennyttä, sillä se ei palaa.
Älä murehdi huomisesta sillä sen aika ei ole vielä.
Tee juuri tästä hetkestä elämisen ja muistamisen arvoinen."
-H.Järvinen

Aina ei voi valita

2011-11-15T19:35:00.002+02:00

Aina ei voi valita elämässä mitä sen varrelle mahtuu. Äitini on sairastanut syöpää reilun vuoden ja ollaan tultu matkan loppuosuudelle. Kukaan ei tiedä paljonko elonpäiviä on annettu, joten olen päättänyt nauttia kaikista hyvistä päivistä ja selvitä kaikista huonoista. Päivä kerrallaan. Äidin sairauden vuoksi peruuntui Viikonlopun agilitykisat kun äitini kunto romahti. Olenkin miettinyt uskallanko ilmoittaa koiria mihinkään kun ei voi tietää pääseekö lähtemään kisoihin sitten kuitenkaan. Mietintöjen jälkeen olen tullut tulokseen, että elämän iloista on pidettävä kiinni, jotta jaksaa kulkea raskasta loppumatkaa äidin vierellä. Niihin reeneihin ja kisoihin mennään, joihin sinä päivänä on mahdollisuus. Tämähän tarkoittaa rahan valumista hukkaan niiltä osin kun joudun perumaan menoni. Se on kuitenkin vain rahaa ja ilman tätä satsausta en menisi mihinkään. Kaikella on siis hintansa. Täytyykin nauttia kaikesta tekemisestä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Blogia päivitän kun ehdin. Elävät ensin on mottoni ja sitä aion noudattaa tämänkin asian suhteen.

Skotti ystävykset ja herkkä hetki <3 ( Kuvattu Haapsalussa -09)

Tänään käytiinkin poikien kanssa treeneissä ja ne meni loistavasti :) En varmaan koskaan ole iloinnut ja nauttinut koirien kanssa tekemisestä niin kuin tänään. Koirat tuntui siltä kuin ne olisivat yhtä ja ymmärtäisivät miten tärkeää niiden kanssa tekeminen HYVÄLLÄ tunteella ja asenteella on <3 On ne vaan elämän suola. Miten ne ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta/kykyä nauttia suhteesta koiriinsa selviävät elämän käänne kohdissa? Kaikilla varmasti on tapansa. Varasin myös molemmille pojille fysioterapeutin ajat kun tuntuu siltä, että ovat sen tarpeessa. Vielä ei näy vauhdissa, mutta en halua jäädä odottelemaan pahoja jumeja. Aika saatiin joulukuun alkuun. Nyt rapsuttelemaan sielunkumppaneita ja keräämään voimia.

Susi,hukan teillä & Hyvinkäällä kisoissa poikien kanssa

2011-10-24T14:36:00.002+03:00

Vartiovuorossa Gigi ja Toska

Lähdettiin hoitamaan mummua Pohjanmaalle syöpähoitojen jälkeen kokoonpanolla Tuure, minä, Copain, Ursus ja Susi. Heti ensimmäisen päivän valjetessa Susi söi "jotain" pilaantunutta ulkoa (mitä en siloin vielä tiennyt & todennäköisesti eräiden "fiksujen" naapureiden AVOkompostista lintujen levittämiä erinäisiä pilaantuneita ruokia) Susi alkoi ruikentaa ja lämpö nousi reippaassa tunnissa 38 asteesta 41 asteeseen. Sillä välillä Susi kiidätettiin yhden lääkärin kautta eläinklinikalle Kruunupyyhyn (todella hyvä paikka!). Susi kuvattiin, verinäytteitä & ulostenäytteet tutkittiin ja alunperin nopean tilanteen huononemisen ja tajuttomaksi menon vuoksi pelättiin Parvoa (kyllä) tai suolitukosta/vierasesinettä. Loppuviimein varjoaineiden ja melkein leikkauspöydälle joutumisen jälkeen Susi alkoi toipua ja syyksi saatiin erittäin voimakas suolisto tulehdus/sepsis epäily pilaantuneen "asian" syömisen vuoksi. Susi petraantuikin kahdessa päivässä entiselleen ja porskuttaa jo kuin mitään ei olisi ollutkaan. Mitään tartuntavaaraa ei Sudesta ole muille koirilla(tenttasin tätä eritoten, eikä meidän muut koirat ole mitään saaneetkaan) Tuuria oli matkassa (taas) koska sepsiksestä johtuva shokki tapahtui lääkärinpöydällä. Onneksi tajusin lähteä HETI kun koira oli vasta "jotenkin outo" ja lämpöä se 39 astetta max. Ehkä se seitsemäs koira ja oma ammatti auttoi asiassa.

Copain ja kaverit Haapsalussa 2008, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten mukavempiin asioihin pohdintojen kera. Videoita ei ole, koska videokamera on kuvaamassa Ihania pyreneesien pentuja Ranskassa nauhalle<3

Tulipa käytyä toisetkin agilitykisat heti perään. Mukaan sieltä saatiin Ursuksen hyppyradan 0 ja LUVA & 3sija. Radat voin yrittää piirtää myöhemmin blogiin, jos ehdin. Molemmilta pojilta puuttuu siis LUVAt agiradalta ja sen jälkeen onkin vuorossa 2-luokka. Tuntuu siltä, että kaikki tapahtuu liian pian. En todella odottanut, että kaksista kisoista plakkarissa olisi LUVAT molemmille pojille sekä hyppy että agilityradoilta. No,niitä kolmansia voidaan joutua odottamaankin pitkään;) Ei sen väliä, pääasia, että tekeminen on hauskaa ja pojat nauttii.

Hyvinkäällä molemmat pojat teki muuten hyvät agiradat siihen asti kunnes molemmat teki lentokeinun (mikä ei siis ole ominaista pojille). Kisassa hämmennyin siitä, mutta nopeasti ajattelin lopettaa radan ettei asia ainakaan vahvistu ja tuloksena siis hyllyt molemmille. Jälkeenpäin "muiden" ihmistenkin kanssa jutelleena tultiin siihen tulokseen, että koska pojat tottuneet tekemään agimetin keinulla eivät osanneet mennä raskaanpaa ja hitaammin laskeutuvaa itsetehtyä puuheinua. No tämän vuoksi alettiin kisata ja nyt niitä uusia haasteita saatiin: vieraat/uudet erilaiset esteet. Nyt pitää vaan päästä harjoittelemaan moisilla!

Kisat ovat tuonneet mukanaan Copainille uuden vaihteen vauhtiin. Copain kuumuu kisapaikalle tultuamme melkoisesti. Johtuu varmasti minun jännityksestäkin. Olenkin miettinyt pitäisikö pitää taukoa kisoista, jotta kuumeneminen ei mene yli? Vielä Copain pysyy hallussa ja vauhtia on tullut vain kuumenemisen myötä lisää kisa kisalta (kahdet kisat, heh heh). No katsellaan.

Ursus oli Hyvinkään kisoissa paikanpäällä häkissä/alueella. Kisat alkoi 10 aikaan copainin agiradalla ja paikalla oltiin jo 9 aikaan. Ursun hyppäri oli klo 14 kieppeillä ja huomasi, että Ursu alkoi väsymään häslinkiin. Ursushan ei ole niin tottunut hengailija erilaisissa paikoissa kuin Copain. Se kyllä rauhottui häkkiin nukkumaan/makoilemaan samantien ainakin naennäisesti, mutta väsyy selkeästi enemmän kuin esim Copain. Radan Ursus meni hyvin, mutta väsymisen näki eritoten ennen rataa. Koira oli ihan flegmaattinen, ajattelinkin onko turha mennä hyppyradalle iltapäivällä ollenkaan, mutta kun päästiin itse asiaan Ursus teki radan hyvällä asenteella<3

Ursun kohdalla toimii paljon paremmin se, että Ursus odottaa tutussa autohäkissä väliajat ja tulee Halliin vain suoritusten ajaksi. Lempäälässä tein niin. Ursukselle voisi toisaalta tehdä siten hyvääkin tottuminen maailmalla matkusteluun ja hälinään. Pitää seurailla tilannetta senkin asian suhteen jatkossa. Nämä on mielenkiintoisia juttuja miettiä/kokeilla, joista saan aivan omanlaisia kiksejä;) Talvella Autoon jättäminen varmastikin mahdotonta kylmyyden vuoksi, mutta aika näyttää miten suhtautua asiaan. Todennäköisesti mennään niinkuin fiilis sanoo.

Ratahenkilöt Ursus huomio/huomaa mennessä,mutta ei sinänsä jätä tekemistä niiden vuoksi. Katsoo vain lennossa et tuolla seisoo joku ja jatkaa matkaa. Toivotaan ettei asiasta tule jatkossa ongelmia, tai haasteitahan ne oikeastaan vain on. Juuri niitä mitä kisat tuo tullessaan ja miksi alettiin kisaamaan. Mielenkiintoista. Ai että nautin tällaisesta (turhastakin) spekuloinnista!

Ursus, copain ja gigi

Susi oli mukana ja oli todella reipas. Leikki ja teki maahan menoja/istumisia yms häiriöistä huolimatta. Ihmisistä ja muista koirista se ei juuri piitannut. Eli on niin kuin pyreneesin kuuluukin. Vaurautunut, mutta ei arka<3 Toki sillä on menossa ensimmäisen sosiaalistumiskauden jämä aika, mutta on se vaan niin kultainen<3 Ei ole väliä tuleeko siitä koskaan mitään tittelituurea. Toivon jopa ettei, sillä minä tiedän mikä se on ilman niitäkin. Ne tuntuvat tuovan vaan pahaa verta mukanaan. Itse tiedän ilman niitäkin minkälainen koira on. Jos titteleitätulee niin ei koiraa toki huononnakaan;)


Donna-mummu alkaa jo näyttää mummulta<3

Toivon, että uudetkin pyreneesien "metsästäjät" luottaisivat kasvattajien näkemykseen mihin koirista todennäköisesti on (siksi todennäköisesti ettei liiallisia lupauksia saa antaa, kerrottiin kasvattaja kurssilla ja on omistajallakin melkoinen osa siitä MITEN ja mitä koiransa kanssa touhuaa). Tittelit tarvitsevat aina sen omistajan, jolla on halu kisata ja hankkia titteleitä. Ne eivät periydy, ominaisuudet toki, joita voi olla ilman titteleitäkin ja jopa enemmän,siksi luotan kasvattajan näkemykseen (jolla on todella näkemys luonteesta ja ulkonäöstä eikä vain sano ettei pennuista voi nähdä mitään vielä ja pentujenluonnetestit ei kerro mitään jne.Kannattaa mielestäni silloin miettiä haluaako ostaa koiran tuolta kasvattajalta jos ei osaa kertoa mitään,vink vink) pennusta ja sen vanhemmista/suvusta. Tähän asti se on todellakin kannattanut. Koirat ovat juuri sopivia MINULLE. Kuinka usein koiralta loppuu (varsinkaan pyreneesiltä) potentiaali, useimmin ongelma on se, että resurssit loppuu omistajalta esim ohjata agilityssä! Uskon,että paremman lopputuloksen jopa titteleissä saadaan sillä että oikea koira kohtaa juuri sille sopivan omistajan. Ei auta että esimerkiksi agilityssä koira olisi kuinka nopea tms jos omistaja ei pysy perässä eikä osaa hallita koiraa. Silloin hieman hitaampi/hallitumpi olisi varmasti tuonnut paremman lopputuksen varsinkin titteleistä puhuttaessa, joskin on upeaa oikeasti omistaa ja nähdä nopea koira radalla. Jollekin sekin on se mitä toivoo pennulta ja hyvä kasvattaja pystyy sellaisen pennun katsomaan kun kohdalle osuu. Kaikki ei halua niitä titteleitä. Se koiran nopeus, vauhti ja ominaisuudet silloin voivat olla enemmän kuin tittelit hitaammalla koiralla. Koiran omistaja saa silloin juuri tuosta vaudin huumasta sitä jotain. Arvostan myös sitä!

Susikin on koirana ja nimenomaa pyreneesinä juuri niin kaunis (on myös rodunomainen) että sitä on ihana katsella kotona, luonne tuntuu olevan todella mainio. Susi on jo nyt Persoona isolla P:llä. Hyvää kannatti odottaa<3. Toivomuksissa olisi toki terve koira. Että sille ei tulisi ainakaan mitään Autoimmuunisairauksia ja luuston puolesta myöskin toivoisin terveyttä. Silti otan mieluummin vaikka D-lonkat kuin epilepsian, silmäsairauden tai kilpirauhasen vajaatoiminnan. Niitä tosin ei taida saada valita, mutta ainakin pentua valitessa valitsin riskin niihin d-lonkkiin enkä tietoisesti esim autoimmuunisairauteen. Rakas koira se joka tapauksessa on ja tulee olemaan.

Tulipa taas vuodatettua. Huh kun helpotti. On taas se aika kuusta :D

Aurinkoista Viikonloppua!

2011-10-14T12:22:00.007+03:00

Osa laumastamme hampaat valkoisena vilkkuen, Susi rokotettuna ja Toska hormonikapselin saaneena uuteen päivään. Viikonloppuna kohti jalostusneuvojien neuvottelupäivää :D Aiheena mm. Allergia, atopia ja muut immuunijärjestelmän ongelmat sekä Koirien rakenne- ja luusto-ongelmat. Tuuren herättyä kohti jonkinmoisia agitreenejä:)

Copain Haapsalu 2008, kuva TeijaSonni-Kautto

Keän viimeiseltä paimennusleiriltä parhaita tai pahimpia paloja;D Ihania muistoja. Kisavideot tulee kunhan ehdin ne hommaamaan Kuopion suunnalta! Video/kuvaus Eva Grönblad, kiitos miljoonasti vaivannäöstä!
Videosta sen verran, että Copainia kehotettiin "heittämään"(ohjauksella)vähän taaemmas.Otin sen hyvin kirjaimellisesti kuten aina kaiken ja heitin Copainin taaemmaksi;D Copain toimi sen jälkeenkin eikä ollut moksiskaan, muka liian pehmeä luonteeltaan joidenkin mielestä?!? :)

PYRPAP Copain + Ursus agi 0-radat, Ursun hyppäri Hylly, 08.11.2011Lempäälä

2011-10-12T00:13:00.009+03:00

Tässä tämä. Copain agi 0-voittorata + LUVA. Kovasti varmistelua ja puntit tutisi enemmän kuin laki sallii:) Keinun jälkeen ehdin jo unohtaa mihin mennään ja siksi surkea valssi. Ennen ekaa putkea Copain teki jonkun pyörähdyksen kun ohjasin radan sivussa olevaa sinistä estettä kohti. Tarkoitus oli kääntää koira varmasti putkean oikealle suulle ja varmistaa se. Kontaktit eivät mennet kuten piti, joten aika oli nopeampi kuin Ursulla.

Ursun 0-.agirata´+ LUVA, kontaktit varmistin Copainin radan jälkeen, Juuri ennen radalle menoa aussi rähähti Ursulle ihan kunnolla jonka jälkeen aussin omistaja toi koiran aivan Ursun taakse(häntä näkyy lähdössä heiluvan taka vasemmalla) Ursus kuitenkin pysyi lähdössä moisesta huolimatta<3 Keinu hidas koska "vieraita" keinuja ei juuri olla tehty ja jännitin /varmistelin itse sitä. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että edellisessä koulutuksessa (takut) keinu hyppäsi kunnolla ja Ursu tippui siltä. Tästä on hyvä jatkaa.

Copainin hyppäri 0-rataa +LUVA ei ole nauhalla. Mentiin radalle suoraan Ursun agiradan jälkeen suoraan kevythäkissä lämmitelleenä ;) Juostiin paikalle ja ehdittiin kuin ehdittiinkin tekemään rata. Radan hienoin kohta oli se kun Copain pelasti radan nollaksi minun ollessa myöhässä ohjauksessa se kääntyi jo lähes renkaan ohi ja meni silti vauhdissa vielä tekemään renkaan ja pelastamaan radan. Minun oma herrasmieheni<3

Ursuksen hypäri hylly: omamoka. Olin edeltä ajatellut tekeväni joko takaa leikkauksen tai persjätön hypyn ja renkaan väliin. No en tehnyt sit kumpaakaan. Mitä opimme: suunnittele yksi ohjaus ja tee se. Rima ennen ekaa putkea tippui koska käskytin paniikissa aivan likaa Ursua putkeen ja liian aikaisin. Ihan kuin se ei sinne olisi mennyt muuten ;) Ursus kuitenkin teki radan niin kuin käskettiin<3

Paniikissa olin ja hiljaa en yhdelläkään radalla niin kuin kuuluisi!

Eli Copain agilityradalta voitto/19 koirakkoa nollatuloksella, hyppäriltä 2 sija/18 koirakkoa nollatuloksella:molemmista LUVA, Ursus agiradalta kakkossija/39 koirakkoa nolla tuloksella & LUVA ja hyppäritltä hylly omasta ohjauksesta johtuen. Hieno päivä siis:D

Lapsia, pentuja ja paluuta normi elämään

2011-10-05T13:04:00.040+03:00

Blogi on ollut hieman tauolla ja tässä syy:

Tuure Johannes Anselmi Mononen syntyi 26.02.2011 klo 21.01. Tuure on löytänyt paikan laumamme keskeltä ja varsinkin Toskan sydänkäpysenä. Toska sai vihdoin sen kaipaamansa tehtävän: Hoitaa ja suojella Tuurea. Toska ei Tuurea jätä hetkeksikään silmistään ja nuokkuu istuallaankin valvomassa Tuuren unia jos ei sitä pois komenna välillä lepäämään. Tuure erottaa jo Toskan muista koiristamme ja Toskan näkeminen saa Tuuren huulille makean hymyn. Muutkin koiramme ovat hyväksyneet Tuuren laumaamme ja hoivaavat Tuurea jos Toska sattuu olemaan jossain muualla. Ongelmia ei siis ole vielä ilmennyt. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun Tuure lähtee kunnolla liikkeelle. Tuuren jo ryömiessä koiruudet ovat hyväksyneet Tuuren silitykset ja mahdolliset karvoista vedotkin. Tuurekin on jo oppinut tökkäämään koiria pois jos sattuvat liiaksi pussailemaan kesken Tuuren leikkien :)

Sitten pikainen päivitys muuhun arkeen:

Ursus paimentaa

Copain paimentaa 2011, kuva Terhi Mikkonen

Tuuren syntymän jälkeen ollaan ehditty käydä jo huhtikuusta lähtien äiti-lapsi agilitytunneilla ja pikkuhiljaa alkaa agility sujua sekä pojilta, että minulta entiseen tapaan. Copain teki tauon jälkeen hutiloiden keppejä innostuksissaan. Jätti kesken ja meni väärin sisään mikä siis ennen kuulumatonta. Asia korjaantuu kun vaan päästään taas tekemään niitä enemmän. Vauhti on ollut molemmilta pojilta hieman kadoksissa,mutta on jo hieman palautunut treenetreeniltä. Muuten ei voi kun olla onnellinen saadessaan taas touhuta poikien kanssa. Tunne ja asenne näyttää olevan molemmin puolinen. Kesällä keskityttiin taas paimennusleireihin ja molemmat pojat suorittavat AHBA:n kisojen JHD radat läpi hienosti kesän lopuksi.

Copain Ranskassa 2011, Kuva Lea Riihimäki

Lisäksi Suomen erikoisnäyttelyissä Copain oli urosten paras olle VSP häviten kauniille ja ihanalle Josetelle, Ursus PU4, Gigi VAL 4 (kai), Donna,VET PN2, Toska VET PU2, Ruotsin erkkarissa Copain PU2,häviten Skandille liikkeillä, voitti paras ilme kisan ja tuli Ruotsin muotovalioksi. Ranskassa erikoisnäyttelyissä Copain valioluokan paras, Ja koko näyttelyn PU2 häviten vain Uhlanille ! Pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiriahan siellä on muutama sata paikalla:) Lyhytkarvaisiakin on vuosivuodelta enemmän mikä hienoa! Muuten einäyttelyissä ole käytykun aikaja rahat on menneet muihin harrastuksiin. Ja Suomesta kun ei oikein mitään voi enää saavuttaakaan kuin jotain voittaja titteleitä(jotka mielestäni täyttä rahastusta!).

Copain Ranskan erkkareissa isossa kehässä, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten ikävempiin uutisiin. Toskan kanssa koettiin kovia kun eräänä aamuna ja tottakai viikonloppuna Toska alkoi urista ja "krampata" kivusta. Ensi ajatusoli: vatsalaukun kiertymä. Vatsan ollessakuitenkin pehmeä ja myötäävä talutettiin Toska hihnassa pissalle ja virtsa oli aivan veristä ja siinä oli hyytymiäkin. Sitten kiireellä eläinlääkäriin.Tampereella päivystää ainoastaan Tuhatjalka koko viikonlopun, joten kaikista huonoista muiden ihmisten kokemuksista marssimme sinne. Ensimmäinen kommentti oli Toskaa sinne viedessäni, että koira on jo niin vanha ja monisairas, että haluanko sen lopetettavan. Siinä tuntui olevan paikan asenne kaikkia vaikeampia tapauksia kohtaan. Seurasinhan paikan toimintaa kokopäivä puolille öin. Kiireellisinä siellä hoidettiin koiraa jota kani oli purrut jalkaan ja vitsatulehdusta toiselta koiralta. Moiset hommat menivät Toskan edelle joka oli tajuton sinne mennessämme. Kaikesta hoidosta sai tapella. Tuntui ettei lääkäri halunnut hoitaa taiottaa kantaa Toskan tilanteeseen. No Toskahan on ollut PDA leikkauksenjälkeen terve kuin pukkija Kai Skutnab kuunteli Toskan sydämen muutama vuosi sitten ja sanoi sen olevan yhä kunnossa. Onhan vika korjattu.

Toska pääsi erkkariin<3 Suville kiitos Toskan kaitsemisesta erkkareissa! kuva Juha Paulavuo

Toska sai kuitenkin tipan, kipulääkkeen ja hormonipiikin. Toskan rakko piti ultrata, koska olin vahvasti sitä mieltä ettei noin paljon ja yhtäkkisesti voi vuotaa pelkän eturauhasvaivan vuoksi, varsinkaan kun sellaisia ei aiemmin ole ollut. Erinäisten syiden muun tappelunkaan jälkeen ei paikan lääkäri nähnyt rakon ultraamista tarpeelliseksi vaan hoiti sitä eturauhasen suurentumana. Hän kyllä lupasi ultrata rakon,mutta siirsi sitä mitä ihmeellisimpien syiden perusteella. Lopulta hän totesi, meidän istuttua ultraääni huoneessa jo 4 tuntia odottamassa ultraa, ettei sitä tarvitse tehdä koska virtsa on kirkastunut. No olenhan anestesia puolella töissä niin järkikin sen sanoi että tottakai virtsa kirkastuu kun se laimenee runsaan nesteytyksen ansiosta. Koin kuitenkin ettei syytä vuodolle ole löydetty ja vuotoa on yhä niin en suostunut siihen, että menisimme vain kotiin ilman kipulääkkeitä tai muitakaan lääkkeitä. Tippaa ei mukaan olisi saanut. Koirahan olisi ollut koullut aamulla pahimmillaan näennäisen virtsan kirkastrumisen ja nesteytyksen lopettamisen jälkeen. Suuntasimme Vantaalle Koirasairaala Aistiin ja siellä saatiin koiralle diagnoosi kasvain virtsarakossa ja elin aikaa max 7kk. Vuoto kuitenkin saatiin rauhoittumaan ja pikkuhiljaa Toskakin palasi elävienkirjoihin. Kävin Toskan kanssa Kaj Skutnabilla ja Kaj totesi koiran olevan kunnossa. Hormonipiikit/sterilointi, C-vitamiini ja hieman suolaa ruokaan kuureittain, jotta ei tule virtsakiviä jotka ärsyttävät rakkoa. Sydän toskalla oli yhä rautaa<3 Toska siis porskuttaa yhä ja alkaa olla taas voimissaan.

Mitä Susi edellä sitä muut perässä, kuva Lea Riihimäki

Laumaamme on liittynyt myös uusi ihanainen pikku lihansyöjä eli Susi. Susi on Copainin ja Poupetten tytär ja aivan kuin koru ulkonäöltään. Hieman pieneksi jää todennäköisesti tämä neiti, mutta luonnetta on senkin takaa. Roikkuu ja repii kaikkea. Me ollaankin keskitytty rauhoittumisen saloihin ja sylikoiraksi oppimiseen kun tuota repimis ja vauhti ominaisuutta tuntuu neidossa olevan enemmän kuin yhdessäkään laumamme koirista. Susi onkin kuuliainen ja 3kk ikäisenä taitaa istumisen, maahanmenon, luoksetulon,seisomisen käskystä sekä viereen tulon ja tassunantamisen taiat. Kovasti tarjoaa itsenäisesti asioita<3 Toiveissa olisi, että päästään neidin kanssa paimennushommiin ensikesänä. Nyt ollaan ilmottauduttu TOKO:n alkeisiin ja agilityä kokeillaan sitten myöhemmin kun on ensin luotu kunnon side Suden ja minun välille. Niin siitä tulee paljon hienompaa kun se tuntuu yhdessä tekemiseltä ja tuntee jo neidin ajatukset. Semilloin on myöhemmin näyttää aika,kun se on sopiva ja tuntuu siltä oikealta. Kiirettä meillä ei ole.

Ursus mökillä

Jätti yllätyksenä itselleni ja monelle muullekin olemme vihdoin menossa agikisoihin poikien kanssa ensi lauantaina. Tuntuu, ettemme saa enää uutta pelkillä reeneillä, joten käydään kokeilemassa josko kisat ja vieraat esteen/paikka toisi taas uusia haasteita. Tavoitteena on mennä kisoihin ja startata. Minähän pelkään kisoja enemmän kuin mitään. Kaikki sen jälkeen tapahtuva on plussaa. Luvassa varmasti on omasta paniikista johtuvaa sähläystä,huonoa joslainkaan ohajusta ja radan unohtumista, mutta väliäkös tuolla. Kunhan Ursulla ja Copsulla on kivaa! Lupaan laittaa videot katastrofista tänne;) (hyvä asenne eikös juu) Mehän ei olla käyty edes möllikisoissa, mutta jos kisataan niin kisataan sit kunnolla samalla jännityksellä. Copain on jomitattukahteen kertaan virallisesti mediksi ja Ursus on maksi. APua!! Yritän saada jonkun videoimaan radat niin lupaan laittaa ne tänne koko kansan huviksi :D Myös paimennus videot lupaan laittaa tänne kunhan ehdin!

Copainin poika Lego kylässä

2011-02-20T20:51:00.000+02:00

Copainin poika Lego kävi kylässä ja jäi pappalaansa kun omistajat kävivät Ikeassa.

Legosta (CALINS NOUNOURS CAFÉ LIÉGEOIS) on kasvanut oikein mainio miehenalku. Hieman oli jännittävät paikat kun jäi 5 uuden pyreneesi kaverin joukkoon uuteen paikkaan ilman isäntiään.Hienosti kuitenkin pärjäsi ja Gigin kanssa pistivät leikiksikin ulkona. Lego oli tullut isäänsä niin ulkonäöllisesti kuin luonteesakin puolesta. Takaosan kropastaan Lego on perinyt äidiltään (CALINS NOUNOURS MUSCADENOIR=Muska)ja etuosan isältään. Lego rakastaa kaikkia tai ainakin lähes kaikkia. Sosiaalinen poika jolla näytti löytyvän hermorakennettakin hienosti. Ääni repertuaaria löytyi yhtä paljon kuin isältään erilaisten örinöiden suhteen ja leikitkin yhtä "rajuja" kotosalla kuin isällään. Nyt kuitenkin ymmärsi fiksun pyreneesin tavoin ettei kannata heti lähteä rajuihin leikkeihin toisten koirien reviirilla. Hyvä fiilis jäi kaikin puolin Legosta ja ilmeisen hyvin sen kanssa menee kotosallakin.

Lego

Lego ja mikko

Lego pöydällä

Isä ja poika sekä Mikko. Mikko oli ainut jolla oli hauskaa tässä kuvassa-


Olen Lego Copainin poika

Tukijoukkoni Toska ja Donna. Kohta räjähtää

Gigi 6V

2011-02-18T21:11:00.000+02:00

Hyvää syntymäpäivää rakas prinsessani. Koira, jolla on aina omia etuoikeuksia, koska se on Gigi. Gigi 19.02.2011 6 vuotta, eikä suotta. Leikkisin koiramme yhä, älykäs pieni ruokavaras joka kietoo kaikki ainakin loppujen lopuksi sormensa ympäri niin kuin tahtoo. Koira, joka jopa pyreneesiksi pystyy yhdistelemään eri asioita ja päättelemään niiden merkityksen poikkeuksellisen hyvin . Oma varjoni. Koira, joka on liian kova ollakseen pyreneesi ja liian rakas ollakseen jo kuusi vuotias. Aika menee liian nopeasti. Onnea Gigi, olet niin rakas<3

Gigi eli Drole d'Oiseau Mouche de Galle

Copain tuomarikoulutus tilaisuudessa

2011-02-17T09:36:00.000+02:00

Copain kävi Johanna Jussilan ja Tiina Länsimäen (kiinanharjakoirat/kennel Valanyan: http://www.valanyan.info/) avustuksella Lahdessa uusien tuomareiden koulutus tilaisuudessa esimerkkikoirana hyvänä uros esimerkkinä pitkäkarvaisista pyreneittenpaimenkoirista. Mukana oli myös Johannan luona asustama ja Lea Riihimäen (kennel drole d'oiseau) omistama Pyrrhius de la Griffe pyreneenne eli Pyrrhius-pappa sekä Copainin ex-morsmaikku Josette-neiti (Calins nounours nuage de pluie) omistajat Hanna Tikka & Tiina Honkanen. Kiitos Johannalle ja Tiinalle vaivannäöstä! Itse en päässyt paikalle, koska yhä vieläkään ei ole meidän ihmislapsi syntynyt vaikka yliajalla jo mennään. Koulutuksen piti Elina Haapaniemi ja paikalla oli mukavasti uusia tuomari kokelaita. Elina myös valitsi tilaisuuteen kutsutut koirat.

Drole d'oiseau d'ici peu chenu eli Copain ja Handler Johanna Jussila Champion of Champions 2010 gaalassa

Meidän lauman seikkailuihin ei uutta paljon kuulu. Kovasti odotellaan uutta laumanjäsentä maailmaan ja haaveissa yhä olisi myös se narttupuolinen uusi koiravahvistus laumaamme kun vaan sopiva syntyisi näiden tähtien alle!

Hyvää ystävänpäivää, Happy Valentine's Day

2011-02-14T10:19:00.001+02:00

Hyvää ja aurinkoista ystävänpäivää koko laumaltamme!

Aurinkoisia pakkaspäiviä

2011-02-10T09:39:00.003+02:00

Copain edeltä, Ursus perässä. Aina<3

Copaini ja Josetetn molemmat pojat ovat löytäneen hyvät uudet kodit. Toinen pojista kasvaa hevosten, briardien<3 sekä lasten keskellä ja toinen nuorenparin kaverina pääkaupunki seudulla. Mustan pojan (DROLE D'OISEAU J'AI ETE ARGENTE=minä olen hopeoitu) täytyy hieman odotella, että omistajat kotiutuvat toiseltapuolelta maailmaa Suomeen asustamaan. Lea varmastikin huolehtii hyvin pennun sosiaalistamisesta ja peruskasvatuksesta siihen saakka! Olisin kyllä voinut ottaa mielelläni pojan meillekin miehistymään, mutta sitten olisi ollut todellisena vaarana ettei pentu täältä enää mihinkään lähtisi ;-) nyt vielä täytyy toivoa kaikkea hyvää poikien elämän varrelle ja brindlelle (DROLE D'OISEAU J'AI ETE JASPE=minä olen raidoitettu) kaverille purennan korjaantumista!!

Me käytiin Copainin ja Ursuksen kanssa vimeisissä agitreeneissä ennen minun synnytystä. Hieman oli hankalaa meno raskausviikoilla 39, mutta tehtiin me pientä radanpätkääkin yksittäisten esteiden lisäksi. Pojat olivat niiin onnessaan.

Copain sekä Josette kutsuttiin kunniatehtävään tuomareiden koulutustilaisuuteen mallikoiriksi Elina Haapaniemen pyynnöstä. Elinahan on rotumme tunnetuin suomalaistuomari, jota on kutsuttu Ranskaankin tuomaroimaan näyttelyitä. Päivä on 16.02.2011 Lahdessa ja koska olen vaarassa synnyttää / vauva on juuri syntynyt vie Johanna Jussila Copainin näytille ottaen samalla mukaansa upean veteraanin Pyrrhiuksen mallikoiraksi typistetystä pyreneesistä. Kiitos Johanna!

Donna-mummo mietteissään.

Muuten ollaan käyty rauhallisilla metsälenkeillä keväisen auringonpaisteen säestämänä. Lisäksi ollaan remontoitu yläkerran maakuuhuonetta. Yhdistettiin kaksi pienempää makuuhuonetta yhdeksi isoksi ja remontissa ovat kunnostautuneet erityisesti remonttireiskat Donna ja Toska. Ne hinkuavat remontin keskelle osallistuen rastat heiluen mm maalaamiseen, josta muistona maalia ainakin muutamissa rastoissa. Kun kaveruksille iskee läheisyyden ja rapsutusten kaipuu käyvän ne vaikka sahan eteen maaten keskeisimmälle työmaalle selällee vaatien rapsutuksia ja niitä myös saaden<3

Mitä?!? Mihinmennään?!? Mitä tehdään?!? Häh?

Nyt kun on laskettuaika jo huomenna makoillaan me aurinkoisen aamu metsälenkin jälkeen takan edessä hörppien joululta jäänyttä glögiä. Ulkona paukkuu pakkanen 20 asteessa ja koirat ovat saaneet aamumurot ja nyt tyytyväisinä köllöttelevät kainalossa maaten. On tämä elämä aina välillä niin ihanaa!

Illan tullen laumamme painaa omassa pihassa

Kuvia pennuista 5viikkoa ja 3 päivää

2011-01-31T23:41:00.005+02:00

Kävin katsomassa vielä kerran ennen pentujen luovutusta ja omaa synnytystä Copainin ja Joseten pentuja.

Pojat leikkii

Katso mustan takaosan,kyllä vielä tulee liikettä lähtemään noista kintuista!

Hyviltä näyttivät edelleen rakenteeltaan<3 , MUTTA suureksi surukseni brindle poika oli vetaissut lievän alapurennan :( Onneksi se oli lievä ja ehtii vielä korjaantua JOS niikseen on. Olihan omalla Ursus-herrallakin (Joseten velipuoli, tosin Ursuksen emällä varmasti osansa asiassa) luovutusiässä lievä alapurenta joka korjaantui täydelliseksi purennaksi hampaiden vaihtuessa, mutta en kyllä kaipaisi moisia jännitys momentteja. Mustalla pojalla hampaat oli mallikelpoisesti ja molemmilla pojilla oli molemmat kivekset jo laskeutuneet. Kuulin tänään, että Copainin edellisissäkin pennuissa yhdellä purenta oli käynyt alapurennassa (emo Joseten sukulainen), mutta korjaantui hyväksytyksi purennaksi. Nyt vaan täytyy laittaa kaikki sormet ja varpaat ristiin, että moinen onni kohtaa brindlenkin pojan purukaluston! Molemmilla pojilla on PALJON karvaa ja niihin saa upeat rastat, jos siis vaan haluaa. Hännissä on myös jo niin harvinaiset, mutta toivottavat paimenkoukut! Aivan kuten emällään.

Musta hurmuri

Iso ja pieni

Mikä tärkeintä molemmat pojat olivat luonteeltaan esimerkillisiä pyreneesin alkuja. Molemmat tarvitsevat toki hyvän sosiaallistamisen uusissa kodeissaan niin kuin kaikki pyreneesit. Musta poika oli hieman varautuneempi, ja minähän siitä pidän! Se ihmetteli hieman pitempään uusia asioita, mutta palautui ja kykeni melkoisen piankin hyväksymään uudet asiat kun vaan sai todeta ne vaarattomiksi/mukaviksi. Brindle poika on itsevarma eikä hätkähdä mistään. Se on myös ehkä hieman dominoivampi kuin musta. Musta poika käyttää ääntä selkeästi enemmän kuin brindle. Isältä varmasti moisen perinyt. Copainilla kun on miljoona eri örinää joilla viestittää välillä hyvinkin selkeästi mielialojaan. Musta poikakaan ei niinkään haukkunut vaan äänteli muuten kun ei ollut tyytyväinen palveluun;)

Ihana<3

Pojat intoutuivat välillä leikkimään koviakin isojen poikien veto- ja painileikkejä. Josette, niin täydellinen äiti, imetti yhä omia mamman-poikiaan. Onhan se tietysti ihan eri kun kaksi hammakasta pyreneesiä roikkuu tisseissä kuin esim kuusi. Iida, Lean ja Jannen tytär oli antanut brindlelle pennulle sen leikkien perusteella lempinimen lihansyöjä. Mistähän moisen nimen saanut ;D?! Taistelutahtoa ei siltä ainakaan puutu.

Tyypiltään pojat oli ja tulee olemaan eri tyyppisiä. Musta noudattaa isänsä jalanjälkiä ja Brindle äitinsä. Musta on kuin risteytys Bodea ja Copainia. Kuono on Boden (DROLE D'OISEAU DAMIER BLEU) eli Copainin veljen ja muuten koira on kuin Copain. Se on todella hyvin kulmautunut ja siksi se tuppaakin vielä seisomaan jalat alla kun ei vielä ole lihaksia seisoa muuten. Se tuleekin liikkumaan mainiosti noilla kulmauksilla. Brindlellä taas on mahtava lantio ja tulee liikkumaan yhtä upeasti kuin äitinsä. Brindle ei ole niin kulmautunut kuin musta. Molemmat pojat olivat tällä hetkellä hieman turhan korkeita suhteessa kropan pituuteen(minun makuuni), mutta se asia tulee muuttumaan vielä moneen kertaan puoleen jos toiseen ennen kuin ovat aikuisia. Poikien kanssa tehtiin ensimmäiset agilityputki treenitkin ja putkesta taisi tulla uusi lempilelu!


Mahtava!


Väsynyt mies!


Uni tulee..

...pian

Molemmista pojista tulee varmastikin hyviä harrastuskavereita, mutta molemmista pojista enteilisin eritoten erinomaisia kehäkettuja näyttelykehiin. On ne vaan niin upeita <3 Täytynee vaan toivoa vielä kerran brindlen pojan korjaavan purentansa.

Donna-mummo 12v syntymäpäivänään<3

Omalle laumalleni kuuluu hyvää. Metsälenkit ja motivointitemput on parasta kun ei agikentällekään enää emäntä kykene, sillä laskettuun aikaan on enää viikko! Koirat taitaa tietää, että jotain on luvassa ja kovasti ne käy nuolemassa mahaa ja varsinkin Gigi ja Ursus painavat päänsä hellästi mahalle aivan kuin kuunnellen mitä siellä niille jutellaan. On ne omat koiruudet vaan maailman parhaita ystäviä<3

Uusi kuvia pennuista

2011-01-12T14:05:00.002+02:00

Pojat painii ruuan jälkeen

Ihmeempiä ei laumassamme ole tapahtunut. Kävin ihastelemassa uusia canicross valjaita tulevaisuuden varalle,mutta vielä ei tullut ostettua niitä matkaan kun ei ollut koiraa mukana sovittamassa sopivaa kokoa. Kunhan saan synnytettyä tämän ihmislapsen maailmaan niin haen kyllä valjaat kiireellä, sillä odotan jo innolla että pystyn taas juoksemaan! Enää ei agilityradat luonnistu ISON mahani kanssa vaan täytyy tyytyä pieneen puuhasteluun koirien kanssa. Koirat ovat ottaneet hyvinkin rennosti vähentyneen tekemisen ja loikoilevat tyytyväisinä. Tosin kun tehdään edes jotain pientä on koiruuden aivan sekaisin onnesta ja innosta! Aluksi kävi sääli kun jäävät niin vähäiselle fyysiselle rasitukselle, mutta ei tuo näytä koiruja häiritsevän. Hyvin sopeutuvat uuteen väliaikaiseen tilanteeseen. Onneksi on iso piha ja metsälenkit sekä koirien keskenäiset leikit olemassa. Itselleni taitaa olla hankalinta olla menemättä agilityradalle ;)

Ensimmäinen ateria

Brindle poika ja mikä rakenne!

Katsokaas mikä luusto/kallo

Copainin ja Joseten pentuja en ole päässyt katsomaan, mutta yritän ensiviikolla suunnata vielä kerran auton kohti Kokemäkeä ennen omaa synnytystä. Puhelimitse olen toki kysellyt pentujen vointia ja olemusta Lealta. Molemmat pojat ovat isoja ja läskejä ;-)Josette hoivaa niitä ja maitoa tulee liiankin hyvin. Pennnut ovat saaneet jo ensimmäiset oikeat ateriat ja niistä tässä kuvia (kuvat L.Riihimäki)

Pojat sivusta ja kuinka erilainen profiili

Bindlestä pennusta näyttää tulevan melkoinen lupaus näyttelyistä kiinnostuneelle. Pyreneesistä ei taida olla pelkäksi näyttelykoiraksi vaan sen kanssa olisi toki hyvä touhuilla kaikkea muutakin kivaa yhdessä! Toki matkaan ehtii tulla vielä monenlaisia jännitettäviä asioita, kuten kivesten laskeutuminen ja hampaiston mahdolliset puutokset. Nyt kuitenkin kaikki näyttää liiankin hyvältä ollakseen totta. Brindle poika on vaan poikkeuksellinen upea!

Musta poika on pienempi ja touhukkaampi. Se on ollut alusta asti melkoinen maailman matkaaja. Ulkonäöllisesti sekin on hyvä ja hieno. Muistuttaa erittäin paljon ulkonäöllisesti Copain-isää ja Copainin veljeä Bodea (Drole d'Oiseau Damier Bleu, omitstajat J.Kautto/T.Sonni-Kautto) pienenä. Senkin varmasti kehtaa viedä tulevaisuudessa näyttelykehiin, mutta jos yhtään saisin vaikuttaa poikien uusien kotien valintaan toivoisin tämän kaverin saavan harrastavan kodin. En tarkoita, että tarvitsee kisata kaikessa mahdollisessa vaan sitä, että koiran kanssa touhuiltaisiin kaikkea kivaa yhdessä! Luulen, että mustasta pojasta tulevan melkoinen villiviikari:)

Isänsä poika,tarkka ruuasta ja puhtaudesta!

Minä tapan ton tiikerisukan!

Painia ruuan päätteksi, pieni kurmuuttaa isoa!

Pojat etsivät vielä niitä Oikeita kotejaan!

Ja massa jyrää!

Valssia poikien kesken<3

Jan Egil Eide & Jenni Lehtisen koulutus + pentukuvia/unia

2011-01-06T16:04:00.003+02:00

Copainin ja Joseten pojat toivottaa hyvää uutta vuotta!

Aloitetaan Jan Egil Eiden ja Jenni Lehtisen koulutuksesta. Koulutus oli kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä tehtiin Jan Egilin rataa Copainin kanssa ja toisena Jenni lehtisen rataa Ursuksen kanssa. Molemmissa oli meille haastetta melkoisesti. Lisä haastetta tuli kun yritti tehdä Janin ja Jennin ohjeiden mukaisesti radan eikä tehdä niitä tutuilla itselle ominaisilla ohjaustekniikoilla. Sillä tavalla tietysti sai koulutuksesta monin verroin enemmän irti, joskin välillä tuntui ettei omasta ohjauksesta tule mitään. Koirat tietysti meni mihin pyydettiinkun vain itsekykeni tekemään asiat oikein.

Ylempi Jan Egil Eide,alempi Jenni Lehtinen

Isoinpana asiana ja ehkä itsellekin yllätyksenä mukaan koulutuksesta sai ajatusta kuinka huonosti katson koiran tulokulmat esteille ottaen huomioon radan jatkon. Huomaan olevani usein itse koiran linjalla jolloin koira joutuu tekemään rataa hankalista kulmista ja linjoista. Asiahan ei ole uutta, mutta se painottui ongelma kohdissa melkoisesti. Lisäksi ohjaan koiraa liiaksi varmistellen esteille enkä anna irrota/luota omiin ohjauksiini ja siihen,että koira kyllä menee. Yritän jyrätä koiran oikein esteille juoksemalla itse kuin gepardi(ja raskausviikkoja oli 33;-) )ja säntäilemällä kuin viimeistä päivää,jolloin tekemisestä tulee rauhatonta. Olenkin inhonnut ja välttänyt alitajuisesti tähän asti vekkauksia esteille, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä niitä. En tiedä miksi niiden tekeminen tuntuu niin inhottavalta vaikka tiedän sen olevan järkevää? Tyhmä minä... No koulutus oli todella antoisa ja olisin voinut jäädä viikoksi tahkoamaan ratoja Jennin ja Janin kanssa!

Donnan muotokuva = Mikon joululahja tärkeimmästä naisestaan

Koulutuksen jälkeen meillä alkoi joululoma ja ei olla poikien kanssa paljoakaan tehty. Lähinnä lenkkeilty metsässä samoillen ja hieman temppuillen kotosalla. Gigi aloitti juoksut ja onnistui sekoittamaan koko lauman päät, myös Donna-mummon joka vikitteli Gigiä täysin rinnoin;) Juoksut bongasin ensimmäisestä päivästä ja ne kestivät 3 viikkoa!!! parhaat päivät 5 päivää ja ok päivät 8 päivää. Huolestuin jo hieman ja soitin Lealle(kennel Drole D'Oiseau)ja kuulin, että tämä on ko. narttulinjassa tyypillistä. Onneksi juoksut tulevat harvakseltaan ja tämä oli Gigin ensimmäinen juoksumaratoni. (Gigi täyttää 6v) Nyt taas on rauha maassa lauman keskuudessa ja apinalauma eli Gigi, Copain ja Ursus pääsevät taas leikkimään täysin rinnoin keskenään.

Brindle poika

Copainin pentujakin kävin katsomassa kun olivat 3vrk vanhoja. Moni joka blogiakin lukee on voinut ihmetellä kuinka brindle tyttö muuttui pojaksi. No Brindle jytky "tyttö" eli poika syntyi melkoisen hankalsti ison kokonsa vuoksi. Ensimmäinen fawn uroshan ehti kuolemaan juututtua synnytyskanavaan ja oli ollut jo auto käynnissä ja lähdössä kohti eläinlääkäriä kun brindle prinssi pullahti Lean avustuksella ulos. Musta poika joka oli selvästi pienempi kuin kaksi edellistä tulikin perään vauhdilla ja kun Lea oli napanuoraa vielä "irrotellut" istukasta Joseten ponnistellessajo seuraavaa musta poika suorastaan juoksi maailmaan. Kiireessä sain viestin että brindle oli tyttö. No koirasta nyt ei kovin helpolla voi erehtyä kumpi se on ja kun oli tarkemmin aikaa selvitellä huomattiin toki brindlen olevan poika. Innoissani ehdin kuitenkin jo päivittää blogiani ja itse kuten moni muukin pettyi varmaan melkoisesti, sillä tyttöjä tuntuu olevan nyt moni vailla.

Vaan eipä tarvi tapella ainokaisesta tytöstä kun saatiinkin maailmaan kaksi urosta. Rodulle, joka on menossa liiankin pieneksi on tietysti hyvä, että saatiin se hyvärakenteinen ja iso uros jota ollaan kaivattukin. Itse tosin kaipaan narttua kun nyt on kasvattajakurssikin käytynä ja kasvattajanimi mietintä myssyssä. Laumamme kannalta ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa / mahdollisuutta kuin ottaa seuraavaksi narttu.

Musta ja brindlepoika sekä super hyvä äiti

Miltä pennut näytti kun pääsi niitä katsomaan ja kopeloimaan:

Brindlessä oli samaa tyyppiä kuin Copainin ensimmäisissä pennuissa, mikä tietysti tulee emän puolelta. Kaunis oli rakenne. Kulmaukset oli hyvät, myös edestä, häntä todella pitkä ja ilman mitään häntämutkia. Ihanat vahvat kaksoiskannukset löytyi niin kuin pyreneesiltä kuuluukin löytyä rotumääritelmän mukaan ja brindle pentu ei astunut yhtään ulospäin. Rungossa oli hyvin mittaa eli oli pitempi kuin korkea. Pää oli minulle jollain tavalla oudon oloinen, mutta Lean mukaan juuri sellainen kuin Josetella pienenä. Pikku Josette siis hieman paremmilla kulmauksilla. Minähän en Josettea ole noin pienenä nähnyt. Se tulee kuulemma Joseten emän takaa vanhoista linjoista. Päässä oli kieltämättä paljon samaa kuin Muskan ja Copainin pennuissa. Muska ja Josette ovat siis sukulaisia.

Brindle poika

Musta uros vei sydämeni heti. Jos vaan voisin ottaa uroksen niin olisin jo sen varannut itselleni. Se oli jo nyt koko ajan menossa ja aivan saman näköinen kuin Copain pienenä. Siinä jätkässä tulee olemaan menoa ja sitä jotain. Voi olla, että brindle tulee näyttelyissä pärjäämään paremmin, mutta musta vei sydämeni. Olen ottanut / valinnut kaikki koirat tunteella ja nyt tuli Ursuksen jälkeen ensimmäistä kertaa olo, että tuo on MINUN koirani <3.Sitä tunnetta ei voi selittää se vain tulee jostain. Musta astuu hieman ulospäin (rodulle tyypillitsä). Häntä oli pitkä, ilman häntä mutkia, kropassa mittaa jopa hieman enemmän kuin Copainilla: pyreneesin kuuluu olla hieman pitempi kuin korkea=ravaaja tyyppi. Ja pää niin tuttu ja turvallinen aivan kuin Copain<3 Kulmauksia löytyi ja lapa oli todella hyvä asentoinen. Kaksoiskannukset löytyi tältäkin jätkältä aivan niin kuin kuuluu<3 Ja pienet hyvällekohtaan kiinnittyneet korvat,samoin kuin brindlellä. Toivottavasti joku vie pienen musta ennen minua, sillä tuo pentu ylittää sen ihme kynnyksen että sitä ei voi olla ottamatta. Tiedän, että jos ottaisin sen kerjäisin vain verta nenästäni ottaen huomioon laumamme sukupuoli- ja ikärakenteen.

Musta poika

No molemmat pennut olivat tasokkaita ja hyviä, itseasiassa parempia kuin odotin. Nyt vaan yritän päästä katsomaan pentuja vielä kerran ennen omaa lapsen syntymää (Hui!)

Agility rintamalta vieläsen verran, että meille järjestyy ilmeisesti äiti-lapsi-koira ryhmä! Mukaan tulee Sheltti Väinö, Copain ja Ursus tietysti sekäehkäyksi Kelpie. Kerrankin äiti-lapsi ryhmä josta minäkin innoistun! (Voiko tuota sanoa ääneen ;-D ) En voi kuin taas kerran ylistää Procanista kuinka hyvä paikka se on!!

Muuten ilmoitus luontoisena asiana voinen ilmoittaa, että kannan kerrankin korteni kekoon ja omistauduin pitkästä aikaa yhteisen hyvän puurtajaksi ja suostui Suomen pyreneläiset ry:n varajäseneksi hallitukseen. Ilmapiiri tuntui hyvältä ja kai kaikkea voi kokeilla, edes kerran. Saas nähdä mitä tuleman pitää.

Paimennusrintamalta sen verran, että menemme juuri ennen erikoisnäyttelyä paimentamaan Kaisa Hilskan opein. Siellä en olekaan ennen käynyt. Toivottavasti on yhtä antoisaa kuin paimennus Kuttukuussa!

Joseten ja Copainin pennut syntyivät

2010-12-17T23:20:00.004+02:00

Kuvia ei Joseten pennuista vielä minulla ole, joten kuva Gigin pennusta saa nyt kelvata.

Josette synnytti 3 pentua illan aikana. Neljättä ei sitten koskaan kuulunut, vaikka ultrassa neljää pentua povattiin. Pennut olivat kookkaita. Ensimmäinen pentu oli isohko Fawn uros (ei ollut todella ainuttakaan raitaa missään), muutenkin Copainin tyyppinen pentu hyvällä luustolla, joskin pitemmällä kaulalla ja rungolla kuin itse Copainilla on. Eli niin täydellinen kuin vain voin kuvitella. Parannettu versio Copainista. Pentu kuitenkin kuoli synnytyksen yhteydessä suureksi surukseni. Seuraavana syntyi brindle poika, joka taasen oli kuin ilmetty äitinsä hieman paremmilla kulmauksilla. Painoa oli 300g ja risat. Sitäkin täytyi auttaa ulos kokonsa vuoksi. Kolmantena syntyi normikokoinen, n250g painava musta poika, joka ei ollut selkeästi kummankaan vanhemman näköinen vaan jotain siltä väliltä. Kaksois kannukset löytyi kaikilta ja pitkät pitkät hännät ilman mitään häntämutkia. Äiti ja kaksi pentua voivat hyvin.

Jottei ilouutiset loppuisi tähän Donna-mummo viettää synttäreitä 18.12.2010!

Viimeisiä viedään

2010-12-15T21:56:00.010+02:00


Vasemmalta: Lili, Copainin veli Bode, Zoco, Copain ja Kerttu Ranskanmaalla 2009.	/TSK

Joulupukilta toivoessa lahjaksi matkaa pyreneille kuvia viime reissulta.

Copain Pyreneillä 2009/TSK

Viimeisiä agilitytreenejä viedään ennen joulutaukoa. Valmennusryhmän treenit loppui jo maanantaina, mutta vielä olisi jäljellä loppu huipennuksena Jan Egilin ja Jenni Lehtisen koulutus viikonloppu. Jan Egil on mm. 2008 yksilö-MM hopeamitalisti, 2010 European Open -voittaja ja Jenni useamman vuoden Suomen kärkikoirakoita sijoittuen arvokisoissa kymmenen parhaan joukkoon. Saas nähdä mitä uutta taas oppi. Täytynee pyrkiä pysymään poikien perässä vielä kerran. Maanantaina se teki jo todella tiukkaa ja liitoskivut kertoivat jo seuraavana yönä, jotta voisi ottaa ison mahan kanssa hieman rennommin. No luonnehan ei meinaa antaa millään periksi moiseen, mutta kai olisi järkeä kuunneltava edes kerran.

13.12 agitreenit

Maanantain reeneissä oli helpohko jouheva rata. Se menikin ilman suurempia ongelmia. Isoin ongelma oli 3 putkesta 6 hypylle kun tein putken jälkeen niisto sokkarin + pakkovalsin yhdistettynä jaakotukseen. Ei menannut enää vauhti (/usko että ehdin kyllä vaikka en hätäile) riittää siihen, että 5 hypyllä olisin hidastanut sen verran etten heitä/työnnä poikia 6 hypyn ohi oikealta. Se onnistui kun itse keskittyi/malttoi ja pojat toki teki niin kuin pyydettiin. Lisäksi Copain kävi niin kierroksilla radalle päästyään, että aluksi ei meinannut mennä keppejä niin kuin kuuluu vaan sähläsi, mutta kun saatiin palautettua mies maanpäälle niin sujui kepitkin hyvin. Oli muuten eka kerta kun oli kepeillä ongelmia Copainin kanssa edes hetkellisesti. Keppejä ei olla nyt tehty juurikaan kun olen keskittynyt kontakti ongelmaan. Kaikkein iloisin olen siitä, että kontaktit näyttäisivät olevan palautumassa hyviin vanhoihin, vaikkakin pikkuhiljaa. Kun nyt vaan malttaisi. Luulen itse asiassa, että tauko tekee hyvää sekä minulle että pojille. Toki teemme jotain kotosalla, mutta jos malttaisi pysyä hallilta pois edes hetken. Saas nähdä kuinka käy ;) parasta olisi jos tekisimme vain metsälenkkejä.

Muuten ei ihmeempiä kuulu. Joulu ollaan Pirkkalassa/Mouhijärvellä/Jyväskylässä. Yläkerrassa on vielä makuuhuoneen remonti kesken. Materiaalit on saatu päätettyä ja Mikon isä tulee taas kerran ensi viikonloppuna auttamaan meitä remontissa.

Joulun aikaan odotellaan Joseten pentuja syntyväksi. Toivotaan,että kaikki menee hyvin juhlapyhistä huolimatta ja syntyisi 4 tervettä & elinvoimaista pyreneesin pentua juhlistamaan joulua.

Virosta kantautui ilo uutinen eli Ursuksen isompi tyttö eli Mia oli käynyt terveystutkimuksissa: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, Onnea Tiina ja Mia!

6.12 agitreenit tehtiin esteet 1-17

Arjen pyörteissä

2010-12-01T13:07:00.000+02:00

Yllä viime maanantain agility treenien ratapiirrustus. Jäi hyvä fiilis treeneistä.Varsinkin Copainille sopi ko rata enemmän kuin hyvin. Copain teki tiukat käännökset, mutta Ursulla tuppas osa käännnöksisä venymään turhan pitkiksi. Tosin se voi johtua siitäkin, että Ursu oli ensimmäisessä ryhmässä ja Copain vasta seuraavassa.Se onkin mainio etu, että saa tehdä itse saman radan treenit aina kahteenkertaan ja kun ryhmien välilläkin on tunti niin voi mielessään käydä läpi mitävoisi tehdä paremmin. Hieman tehtiin myös kontakteja A:lla ja keinua. Copainilla sujuu. Ursulla yhä keinulla hidastusta, joskin jo parempaa fiilistä oli havaittavissa. Ehkäpä ne siitä. Kun vaan nyt itse malttaisi.

Mikko tuli Afrikan reissulta ja Donnalta irtosi lähes koko takapää Mikot nähdessään. Niin kovin sitä peppua piti puolelta toiselle heilutella. Muutkin olivat kovin innoissaan ja on se jännää kuinka lauma menee hetkeksi sekaisin moisesta. Kaikki pullistelevat toisilleen ja päivä pari niin lauma on taas entisensä. Ennen kuvittelin,että ainoastaan koirien hetkellinen poissa olo laumasta sekoittaa koirien välisiä suhteita,mutta näyttää riittäneen isännänkin poissaolo laumajärjestyksen uudelleen hakuun. Voi toki olla,että kun koirat ovat niin kovin innoissaan niin samalla täytyy purkaa korkeaa viettitilaa sitten turhaan örinään. Ei voida puhua rähinästä vaan nimenomaa örinästä. No ilo oli lyhyt aikainen,sillä tämän viikon isäntä viettää Turussa. Viikonloppuna remonttien olisi tarkoitus edetä. Pikkuveljeni tulee Mikon avuksi ja toivottavasti saavat asioita eteenpäin.

Gigi tarkkaileemetsän pieniä vihreitä menninkäisiä

Toska-Herra vartiossa

Toska ja Donna Glögi-tauolla syliin tunkemassakuten aina;)

Poikien herkkä hetki etupihalla ennen leikkiä

Donna odottaa isäntäänsä postinhaku reissulta kotiin

Muuten ollaan käyty metsälenkeillä glögin kera. Koirat toki nauttivat täysin rinnoin ja on se vaan hienoa kun voi lähteä takapihalta suoraan metsään lenkille :)

Pikainen päivitys

2010-11-26T11:23:00.001+02:00

Koko laumamme metsäretkellä

Mummo poseeraa

Ja tyypillinen sekasorto, kukaan ei tiedämitä tehdään:)

Copainin ja Ursun luoksetulon riemua

Käytiin poikien kanssa treenailemassa ja täytynee todeta, että vielä minäkin pysyn poikien vauhdissa edes jotenkin ison mahani kanssa. Asiaa avitti uusi aloitus tyyli eli ns pisara aloitus joka mahdollistaa etäohjauksen ja antoi siten minnulle etumatkaa radalle! Muuten teemana taisi olla persjätöt ja takaakierrot. Nehän poikien kanssa sujuu. Sitten lisää ilouutisia, tosin en tiedä uskallanko kehua josko pojat kuulee sen ja tulee taas takapakkia. Kontaktit sujuu taas molempien kanssa niin kuin ennen vanhaa ja kun kokeilin keinua niin Copain tekee sen yhä hyvin kuten aina, mutta Ursulla on jäänyt edellisestä kerrasta vielä hieman epävarmuutta, mutta sekin on jo parempaan päin menossa. Nyt vaan malttia.

Tässä reenin ratapiirustus

Donnan onneksi Mikko tulee kotiin lauantaina suunnitelmien mukaan. Donna kävikin etsimässä Mikkoa taas kerran omatoimisesti heti Mikon lähdön jälkeen, mutta onneksi löysin sen läheisen koulun takaa. On se mummo vaan niin omistautunut tuolle isännälleen.

Nyt kun aurinko paistaa ei auta kuin lähteä ulos koirien kanssa ja alkaa sen jälkeen siivoilemaan.

Koirat ensin, blogi sitten

2010-11-22T11:16:00.045+02:00

Parhaat kaverukset Copain ja Ursus mökilläpuolukassa 2010

Gigi prinsessa mökillä 2010

Ursus ja pentunsa Mia 2010

Eli kiirettä on piisannut ja blogi on levännyt sen takia pari kuukautta, mutta unohduksiin se ei ole jäänyt. Laitoin kiireen keskellä koirat etusijalle ja blogipäivitykset viitossijalle;)

Niin paljon mahtuu asioita kahteen kuukauteen etten varmaan kaikkea edes muista, mutta isoinpana uutisena se, että Copainin ja Joseten paljon odotetuista pennuista on tullut totta! Josette ultrattiin viime torstaina ja 4 pentua näkyi olevan tulossa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin! Lisää yhdistelmästä täällä

Pentuja voi kysellä Lealta Kennel Drole d'Oiseau huom! puhelin numero on vaihtunut. Uusi on 041-7039663/Lea, 041-7077247/Janne. Puhelimesta leaa saa harvoin kiinni heti, mutta jätä viestiä ja soita iltaisin! Sähköposti, josta saa parhaiten Lean kiinni: drole@weppi.net.

Pentujen vanhemmat on hyvän luonteen ja hermorakenteen omaavia ja molemmat ovat pärjänneet näyttelyissä erittäin hyvin. Varsinkin ranskalaisilla tuomareilla! Lisäksi Copain harrastaa paimennusta ja agilityä aktiivisesti. Myös Copainin edellisestä (ensimmäisestä) pentueesta paimennusta harrastaa 2 pentua ja mainiosti ovat viettinsä perineet. Lisäksi agility kuuluu heidän harrastuksiin. Pentujen emä on meidän Ursuksen puolisisko (isä sama). Ja pentueen emän sisko ( Calins Nounours Flocon de Nuage omistaja Terhi Mikkonen) on ensimmäinen pyreneesi joka on suorittanut paimennuksessa A.H.B.A:n HRD:n 1 luokan tuloksen: video HRD1 video leg2.

Drole kennelin kotisivujen päivitys on jäissä, koska webmaster on muu kuin Lea/Janne ja hänellä on tällä hetkellä hieman hankaluuksia omien kiireiden kanssa. Toivotaan että lukuisten pyyntöjen ja toiveiden jälkeen hän ehtisi vihdoin päivittää sivut.

Copain astui Joseten talven ensimmäisten räntäsateiden saattelemana melkoisenkin myöhäisistä päivistä. Astutus sujui lopulta hyvin. Copain tuntuu olevan tarkka nartun päivien suhteen eikä edeltäkäsin turhia hätäile -ja hyvä niin. Kun päivät oli kohdallaan niin Copain astui kuin mies:) Itse kun olen niin äkkipikainen ja malttamaton luulin jo ettei Copain tajua mitään, mutta tajusihan se ja paljon enemmän kuin minä. Se hyvä puoli Copainissa on, että se ei ole mikään hormooni hyrrä ja huuda päivätolkulla tms vaan astuu kun on aika ja muuten elää normi elämää. Kun Copain lähti astutus matkalle Kokemäelle käytiin edeltä vielä Agilitytreeneissä (eihän niitä voi jättää väliin) ja vaikka juoksuinen Josette oli matkassa mukana ei se vaikuttanut Copainiin / Ursukseen vaan molemmat pojat kykenivät toimimaan ja keskittymään itse treeneihin eikä Josetteen.

Sitten toisena uutisena on se, että meille syntyy ihmislapsi helmikuun alussa. Tähän asti olen pystynyt tekemään 28 esteen agilityratoja juosten ihan normaalisti, mutta nyt alkaa jo hieman tehdä tiukkaa. Saa nähdä tänä iltana treeneissä kuinka mamman käy. Lapsen syntynä ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Copainin ja Joseten pentujen luovutus. Yritän kuintenkin päästä näkemään Joseten muksuja niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi agilityn ilouutisena voinen kertoa, että oma estevalikoimamme laajenee viralliseen renkaaseen ja pussiin jos ei ikäviä yllätyksiä asiaan tule. Pyrin saamaan ensi kesänä vielä kontakti esteet ja lisää hyppyjä, keinukin olisi haaveissa. On sitten helpompi touhuilla omassa pihassa koirien kanssa kun lapsen suhteen aika antaa periksi.

Agilitytreeneissä olen saanut aikaan ongelman kontakteilla joihin otin yksityistunninkin. Ensin Ursus sitten Copain alkoivat hidastelemaan / olemaan epävarmoja puolmin alastulolla. Aivan yhtäkkiä? No en oikein keksinyt millä olen moisen aiheuttanut; itsestäni se varmasti johtuu. Viimeksi tein Ursuksen kanssa yksittäisenä esteenä keinua, joka on ollut Ursun lempi esteitä. Ursus on paukauttanut sen hullun raivolla aina läpi. Muutamien toistojen jälkeen kuin olimme molemmat jo hapoilla (tehtiin sitä ennen jo muutakin treeneissä) en malttanut pitää taukoa ja Ursus teki yhden huonomman kontaktin jolloin hymähdin pettyneesti ja kas kummaa Ursus meni aivan samoin tavoin epävarmaksi kuin puomilla.

Se pyreneesin kanssa vaikeaa, että ne kun on niin halukkaita miellyttämään omistajaa (+pehmeys), että moisessa ne rupeaa heti miettimään mitä tekivät väärin. Kun sitten tulee seuraavalla kerralla epävarmemmin kontaktille ja ovat passiivisempia ja jos edes jotain puheellani/eleilläni teen jotain->annan vahvisteen (=palkan) ja kas kummaa pyreneesi on jo oppinut uuden tavan tehdä asian, joka on ollut itsestään selvä aiemmin.

No uskon, että asia korjaantuu pienellä tauolla ja puomin korkeuden laskulla ja vietin nostolla ennen estettä (->esim putki tms este ennen keinua ja siitä kierroksia). Kun saan edes yhden hyvän ja siitä saan annettua superpalkan alkaa olla mahdollisuuksia palata hyvään vanhaan. Onneksi pyreneesi ottaa onkeensa helpolla (hyvässä ja pahassa) Itseltä se vaan vaatii malttia ja keskittymistä ettei vahvista/ aiheuta ei toivotun asian vahvistamista esim turhilla toistoilla. Vaan tekee muutaman laadukkaan toiston ja se siitä. Katsotaan kuinka asia kehittyy. Puomi on Ursun kohdalla jo hyvä, Copainilla ei niinkään. Keinulla Copainilla ei ole ongelmaa. Ursullakin viime treeneissä ensimmäistä kertaa. Nyt olen opettanut vara keinona kosketusalustaa molemmille pojille ja Gigille kun se väkisin tunki treeneihin mukaan:D. Fysioterapeutilla käytiin viikolla 33 ja isompia jumeja ei kummassakaan pojassa ollut. Riina Kelman sai Ursuksenkin nukahtamaan käsittelyn kesken ja se on paljon se! Tulevaisuuden agisuunnitelmista sen verran,että Jan Egil(norja) ja Jenni Lehtisen koulutukseen olemme menossa joulukuun 18-19 päivä. Odotan jo innolla sitä!

Käytiin katsomassa Ursuksen pentua Miaa TAMSK:n agilitykisojen keskellä. Mia ei kisannut vaan oli turistikoirana sosiaalistumassa halliympäristöön. Tiina(omistaja) kisasi terrierillään kisoissa. Suomen reissullaan terrikästä tulikin AVA Onnea Tiina! Mia oli jännittänyt ensimmäisenä päivänä, mutta nyt teki jo temppuja kuulutusten ja melun keskellä sekä kykeni nukkumaan. Eli hienosti ikäisekseen Mia suoriutui! Mia on nyt medi korkuinen. Miasta on tullut kaunis ja reipas nuori pyreneesi narttu<3

Copainin kanssa käytiin Lahden KVnäyttelyissä hakemassa tuloksen VAL, ERI PU2,CACIB sekä mainion arvostelun. Pyrhius pappa oli ROP, Onnea Johanna ja Lea! Pyrhius on aivan erityyppinen rodun edustaja kuin Copain tai mikään muukaan oman laumani koira / Josette. Pyrhius on->lyhyempi, korkeampi,lyhyempi kaulainen,typistetty molemmista päistä yms eli aivan eri rakenenne tyyppi. Tuomari iski silmänsä pyrhiukseen jo ennen kehän alkua. Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä;) Tässä nähdään kuinka heterogeeninen rotumme on vrt rotikat. Sekä Pyrhius että Copain on mainioita rotunsa edustajia, mutta niin erinnäköisiä.

Tuomarilla itsellään oli pyreneesi kotona ja tuomari sanoi, että toivoisi kaikkien pyreneesien olevan luonteeltaan kuin Copain: Niin iloinen, eläväinen ja rakastettava. Noista sanoista olen todella onnellinen! No omasta mielestä Copain on poikkeuksellisen avoin pyreneesi, rakastaa kaikkia<3 Sehän on kaikkein tärkeintä, että luonne on hyvä ja sanoisin että Copain on vielä oikea tyyppinenkin pyreneesi. Aikas pakkaus siis<3

Arvostelu: Lovelly masculine boy with an excellent temperament. Teeth ok. Lovelly typical head with a good flat scull. Well pigmented eye of the correct shape. Good Coat texture. Good topline with a good rear. Very good hock. Very slighthly open in the front feet. Very good typical movement.

Paimennus rintamalta sen verran, että ensi kesäksi ollaan ilmottauduttu sekä leireille (ainakin 2*3pv) sekä paimennus testeihin Ursuksen, että Copainin kanssa. Tuomari saapuu Yhdysvalloista. Saas nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt! Leirejä pyrin saamaan lisää, mutta lapsen syntymän vuoksi en uskalla enempää leirejä vielä varata.

Ikävänä uutisena täytynee kertoa lopuksi se, että Gigi-prinsessa loukkasi takajalkansa rajusti ja siellä todettiin repeämä. Nyt 2kk tapahtuneesta Gigi yhä keventää jalkaa AINA VÄLILLÄ pitkien metsälenkkien/rasitusten jälkeen/ nopeiden käännösten jälkeen=leikkiminen poikien kanssa. Kevennystä ei tapahdu niinkään lepäämisen jälkeen vaan rasituksen. Paraneminen voi kuulemmaviedä 8kuukauttakin. Ja se, että Gigi ei varo sitä itse mitenkään ei varmasti edes auta asiaa. Gigi hyppii ja pomppii, riekkuu ja kiekkuu aivan kuten ennenkin eikä ole muutenkaan äreä tms. No katsellaan kuinka asia etenee. Vaikea tuota ikinuorta on pitää levossa.

Tämän viikon elämme ilman isäntää,joten saas nähdä mitä Donna ja Toska keksii?!?! Mikko palaa Etelä-Afrikasta lauantaina(toivottavasti). Sitten jatkuu yläkerran remontti. Ollaan yhdistetty kaksi makkaria ja toivottavasti se valmistuu ennen lapsen syntymää. Alakerran vierashuone on saatu tapetoitua ja lasten huonekin on melkein valmis. Pikku hiljaa asiat siis valmistuu. Autotallin pohjatkin on vihdosta viimein valettuna ja metsään pystytettyä/valettua koira-aitauksen tolpat. Saa nähdäkuinka paljon sitä tuleekäytettyä kun nuo koirat muutenkin pysyvät pihassa. Tieten pois lukien Donnan löytöretket. Niin ja mikä mukavinta; olemme saaneet hankittua auton johon kaikki mahdumme, ainakin vielä.

Mmm...varastettu on aina parempaa kuin helpolla saatu!

2010-08-20T05:22:00.003+03:00

En epäile selviäisikö pyreneesi autiolla saarella ilman omia ruokiaan, no selviäisi tietenkin. Ainakin meidän pyreneesit lukuunottamatta ronkeli-Toskaa ja pahnanpohjimmaista- Ursua.

Viime viikon varastelu saldo:
bioroskis *3 by Gigi, avustajina Ursu ja Donna, ruisleipiä pussillinen pöydältä by Gigi ja Donna, Kuivakakkua pöydältä pussista by Gigi& co, likaiset pahviroskat keittiön puuhellasta mukaan lukien likaiset jogurttipurkit by Gigi ja Donna, Ruisleivät sohvan kaiteelta(kukahan ne siihen hetkeksi unohti?) by Gigi, Ursu ja Donna, kaiken kukkuraksi puutarhan syyslannoite Y marjapensaiden juurilta by Copain, Gigi ja Varsinainen päätekijä Donna.

On ne sit taitavia tai emäntä suurpiirteinen, mut hienosti ne hankkii sitä sapuskaa jos ei muuten sitä kuulu. Ehkäpä täytynee myöntää, että olen sairaalloisen ylpeä Gigin ajattelu ja pättelykyvystä sekä johdonmukaisesta suunnitelmallisuudesta varastella ruokaa tms. Se on kertakaikkiaan taitava! Se ei ole mitään röyhkeää heti kaikki tänne nyt varastelua vaan Gigi tekee se kauniisti mitään muuta hajoittamatta kiipeämällä vaikka puuhun huomioitta, ajoittamalla varastelu täydellisesti! Jälkikäteen se on jo valmiiksi niin katuva maassa mönkiessään, että ei siitä voi olla kuin ylpeä:D sairasta eikö totta, mutta se on taidetta!

Muuten meille kuuluu mainioita ratoja treeneissä, parempia kontakteja ja hienoja kepityksia. Kaiken kruunaa upouudet kepit omassa pihassa, kiitos Lauran Juhan joka ne taitavasti hitsasi, hioi ja maalasi! Lisäsi omaan pihaan on saatu eli ostettu liuta erilaisia hedelmäpuita. Koirut ovat olleet terveitä niin kuin aina ja Donnakaan ei ole poistunut tontilta Mikon perään kertaakaan. Takana on siis mitä mainioin viikko. Täytynee varmastikin tässä vaiheessa valoittaa sen verraan uutisia, että meidän pesueeseen on liittymässä Hitachi helmikuun tienoilla jos kaikki sujunee niin kuin pitää.

Mikkoa etsimässä, osa 110

2010-08-10T23:41:00.013+03:00

Donna-mummo valjasti itsensä valmiiksi matkaan

Donna-mummomme maailmassa ei ole ketään ja mitään muuta kuin Mikko, Mikko, Mikko ja Mikko. Noh hieman kateellisenakin Mikkoa toistelin. Asiahan on kovin herttainen ja asetelma hyvä, että isäntä rakastaa yli kaiken (myös minun) koiraansa ja koira isäntäänsä, mutta hieman arjen ongelmia moinen välillä aiheuttaa. Kun Mikko on kotona ei Donsu muista ja muiden pyynnöistä piittaa ilman Mikon lisäkomennusta esim menehän nyt/tottelehan nyt. Eli kun pyydän Donnaa luokse katsoo Donna Mikkoa ja Mikon täytyy antaa "lupa" toimia. Silmistään Mikkoa EI VOI PÄÄSTÄÄ. Donna kulkeekin Mikon perässä vaikka katolle kun Mikko asentaa satelliittiantennia. Kyllä, moinen tilanne oli viime viikolla ja Donna rauhottui etsimästä Mikkoa ja Mikon ääntä joka tuli katolta vasta kun otin Donnan syliin korkeammalle, jotta näkisi Mikot ja Mikko pyysi Donnaa odottamaan nätisti.

Toissa viikolla Mikon lähdettyä töihin päästin Donna samantien ulos ja ihmettelin hetken kuluttua missä mummo on kun ei tule pyynnöistä sisään, vaikka yleensä Donna on aina ensimmäisenä hinkuamassa sisään. Lähdettiin sitten loppu poppoon kanssa etsimään mummoa. Mummoa etsittiinkin sitten ihan 3 tuntia 30 asteen helteessä. Olin jo huolesta soikeana, että sinnekö se meidän löytöretkeilijä (virallinen nimi Entre Nous Bougainvillee= meidän kesken bougainvillee=Ranskan ensimäinen ja kuuluisin löytöretkeilijä+kukan nimi)on nyt sitten kadonnut. Lähimetsästä huhuiltuamme ja lähemmäs päästyämme alkoi kuulumaan kimakkaa haukuntaa ja Toska-herra bongasi naisensa joka oli jättänyt jalkansa kivenkoloon kiinni. Paikka oli aivan auringossa, mutta onneksi Donna oli yhä voimissaan ja jalkakin vain juuttunut. Kanoin pikku mummomme kotiin toipumaan.

Ei viikkoakaan kun olin jo lähtenyt töihin ja Mikkokin lähti perästä töihin. Mikolla soi puhelin. "Onkohan teillä tämmöinen vaalea pieni koira?"Mikko tiesi heti, että kyseessä on pikku-Donnamme ja lähti oitis hakemaan mummoa kotiin. Donna oli tällöin lähtenyt ovet avaten (sen osaa erittäin hyvin) etsimään isäntäänsä kaatosateeseen ukkosmyrsyyn ja kylmän/väsyn tultua löysi noin 2km päästä talon jonka sisälle oli mennyt ovien ollessa auki lämmittelemään asukkaiden tiibetinspanielin pennun viereen. Talon isäntä oli ollut pari tuntia asioillaan ja palatessaan löysi läpimärän pyreneesin ja rapaisia tassunjälkiä täynnä oleven huushollin. Onneksi karkulaisen pannassa on Mikon numero mikrosirun lisäksi. Talon isäntä ei ollut lainkaan harmissaan rapajäljistä yms Mikko oli kyllä ehdottanut voivansa siivota jäljet. Ei kuulemma tarvinnut:) Taas kerran Mikko kantoi väsyneen ja läpimärän löytöretkeilijän sylissään kotiin. Donnahan osaa avata ovet, muttei laittaa niitä kiinni, joten onneksi meillä ovien ollessa sepposen selällään muut koirat olivat tyynen rauhallisesti tyytyneet jäämään seurailemaan rajuilmaa sisältä päin.

Osaapa tuo Donna muutakin. Oltiin Nokian näyttelyissä Donnan, Copainin ja Ursus-turistin voimin. Tuomarina oli Willemine Van Deijl Belgiasta. Copain oli hienosti PU2 häviten Zocolle ja DOnna ROP VET saaden Pyrhiuksen päänahan. Donna porskutti vielä kaikkien yllätykseksi paras veteraanikehässä kuuden parhaan joukkoon sijoittumatta sitten kuitenkaan. Veteraaneja oli jäänyt paikalle melkoisesti, joten se oli Donnan parhaita menestyksiä:D KAiken kukkuraksi Copainin morsmaikku Josette (joka vihdoin alkaa tehdä juoksuja) oli ROP, RYP1 ja BIS1!!! Mahtava päivä pyreneläisille!

Donna-Entre Nous Bougainvillee VET BOB - Judge Willemine van Deyl - Pyrrhius de la Griffe Pyreneenne VET BOS

Treeni rintamalta se verran, että talven valmennusryhmät ovat lähteneet liikkeelle. Copainilla oli alkukesän TAMS:kin treenien jälkeen persuuksille menneet kontaktit yhä hukassa ekoissa treeneissä, mutta kappas kummaa maanantaina Copain-herra teki mitä mainioimpia kontakteja. Ursulla luistaa kaikki mainiosti, joskin pientä jumia on kropassa havaittavissa ja olenkin varannut molemmille pojille Riina Kellmannilta fysioterapia/ostepaatin ajat viikolle 33. On se vaan ihanaa päästä pienen tauon jälkeen radalle niin minun kuin koirienkin mielestä. Kaikki kiljumme ilosta kun vain halli ja treenit pilkottaa!

Paluu arkeen loman jäljiltä

2010-07-24T09:12:00.004+03:00

Toska menossa saunomaan

Gigi ja metsän pienet vvihreät miehet

Copain fiilistelee

Uimaan?! Saako mennä?

Loma tuli vietettyä. Pääosin muuton merkeissä, mutta viimeisenä viikkona koirat pääsivät rellestämään niin rakkaaseen Vimpeliin vanhempieni iloksi. Koirille Vimpelillä on aivan erityinen merkitys, Gigi ei lähtisi sieltä pois kulumallakaan vaan usein piiloutuu lähdön koittaessa auton alle tai jos valvovan silmän alta ennättää niin juoksee sisälle jonnekin sängyn alle piiloon ettei tarvitsisi lähteä pois.

Nyt lomailun pääasiallinen sisältö oli tosin äitini hoito uusintaleikkauksen jälkeen. Hieman me ennätettiin tehdä koirujen kanssa keppejä eri kulmista, mitkä tällähetkellä pienoisen tauon jälkeen sujuvat paremmin Ursulta kuin Copainilta. Ursun voi lähettää melkoisen pitkältäkin (20-30m) hakemaan melkoisen vaikeitakin avokulmia ja se hakee ne hienosti. Ei tarvitse välttämättä edes mukana mennä niin U tekee kepakot hienosti loppuun. Copainille tuntuu yhä tuottavan pienoisia ongelmia avoimen kulman ääri sisäänmenot. Se ei oikein osaa katsoa oikeaa väliä. Menee välillä sisään toisesta välistä. Treeniä lisää siis. Copsulla on myös palkalle välillä niin kiire, että kokeilee tarvitseeko sittenkään mennä kahta viimeistä väliä. Onneksi se on jäämässä vihdoin pikkuhiljaa pois. Molemmat pojat tarvitsevat silti vielä paljon treeniä, jotta kepeistä tulisi varmoja millaisella radalla tahansa. Muita esteitä ei mukaan tullut.

Muuten Vimpelissä tuli korjattua meidän koira-autoa 500euron edestä, käytyä Lappajärven markkinoilla ostamassa pärekoppa puille ja mikolle uusi hybridi golfmaila sekä syömässä todella herkulliset muurinpohja letut. Toki käytiin myös uimassa/kahlaamassa Lappajärvessä.Viikko oli todella mukava ja rentouttava koko meidän poppoolle.

Sen jälkeen saapuikin todellinen arki ja paluu TAYS:n heräämön ihanaan maailmaan. Toisaalta oli jo mukava nähdä työkavareita, mutta olisin voinut kyllä hieman kauemminkin vielä lomalla olla. Torstaina käytiin taas syvälihastreeneissä Copainin ja Ursuksen kanssa ja on jo ilmottauduttu syksyn agilityvalmennus ryhmäänkin Pro Canikseen.

Tänään on iloksemme saapunut Johannan pyreneesi poppoosta Argos=Gigin poika, Zoco ja Rene. Johanna ja Petri suuntasivat päiväksi belggareiden erikoisnäyttelyyn Rikin, Pimun ja Pyrhius-papan kanssa.

Sataa sataa ropisee, pitkästä aikaa

2010-07-07T12:45:00.007+03:00

Sataa, joten onkin hyvä hetki istua alas ja päivittää blogia.

Tuli taas käytyä paimenklinikalla Kuttukuussa ja yllätys yllätys viimeksi niin mainio Copain alkoi kokeilla josko ei tarvitsisikaan työskennellä minulle. Arvelinkin jo edeltä, että on pakko tulla jotain "toimimattomuutta" kun viimeksi meni niin hyvin, mutta ilman Sinikan kannustusta ja neuvoja olisin ollut sormi suussa kun Copain ei suostunut muka yhtään ymmärtämään paimensauvan merkitystä. kahdet treenit meni niin, että lisäsin painetta Copainiin ja pakotin sitä tekemään mitä pyysin. Enkä antanut sen väistää sauvan painetta mitä se yritti päättäväisesti.

Tilanne oli lähinnä huvittava ja muut leiriläiset saivat hyvät naurut meidän touhuiluista. Sinikan mukaan jos Copainille nyt annettaisiin periksi eikä vaadittaisi paimensauvan ehdotonta kuulemista seuraavassa vaiheessa se alkaisi pölläyttelemään lampaita ja juoksuttamaan niin kuin lystää eli se alkaisi pitämään vain hauskaa itselleen. Nyt sille piti kertoa, että sen täytyy työskennellä minulle ja minun kanssa eikä itsekseen niin kuin lystää. Tämän vaiheen kuulemma kuuluu tulla jossain vaiheessa kun koira on jo syttynyt lampaisiin ja paimentamiseeen.

Kappas kummaa kolmannet treenit pyöröaitauksessa menikin sitten jo heti alusta aivan eritavoin kuin kahdet tahtojentaisto treenit aiemmin. Copain lähtikin heti tekemään töitä minun kanssani. Itse kun olin niin varma ettei niin kävisi unohdin lähes kokonaan kiittää koiraa kun olin niin hölmistynyt muutoksesta joka oli kuin yö ja päivä. Copain tekee sittenkin töitä minulle ja hyvin<3

No Ursus olikin sitten kuin unelma. Se kuunteli hyvin ja antoi minun jopa tehdä virheitä ja korjata ne. Aivan kuin se olisi tuuminut, että "mamma se nyt hötkyilee, ei noin vaan noin. Nyt voin kiertää tai hakea". Se lähti toteuttamaan vain oikeita kehotuksia. Jos kehotin sitä kiertämään liian aikaisin se ei lähtenyt ennen kuin pakoetäisyys lampaisiin oli oikea. Se oli rauhallinen, ei hötkyillyt vaan teki töitä niin ettei turhiin asioihin voimia hukattu. Sillä tavallahan oikeankin paimenkoiran on tehtävä töitä, jotta jaksaa pitkät päivärupeamat. Ursus kyllä näytti voimansa lampaille ja minun oli vaikea käsittää kuinka nopeasti minun oli liikuttava varsinkin käännöksissä pyöröaitauksessa, jotta lampaat liikkuivat sulavasti. Niin hyvä mieli jäi, että varattiin vielä kesän viimeinen paimennusklinikka syyskuun alkuun:) lajiin tuntuu jäävän aivan koukkuun.

Muuten ollaan aloiteltu poikien kanssa syvienlihasten treenit, jotka koostuu kuudesta tunnin treeneistä per koira. Se on melko mielenkiintoista. On kokeiltu jumppapalloliikkeitä, tasapainolauta liikeitä, peruutuksia, tassun diagonaalisia nostoja, ryömisiä, pyörimisiä yms jumppia.

Lisäksi kävin maanantaina kolmetuntisen luennon joka tosin venyi nelituntiseksi. Aiheena oli Agilitykoiran ravitsemus, rakenne, fyysisen kunnon treenit yms Oli melko mielenkiintoista ja mikä onni oli taas kerran kuulla, että Agilitykoiran rakenteessa on tärkeämpää terve etuosa ja selkä kuin takaosa:) No olipa luennolla paljon muutakin. Sai esimerkkejä peruskuntokauden harjoituksista, kilpailukauden, kilpailukauteen valmistavan kauden ja lajitreenikauden treeneistä. Käytiin läpi ideaalin agilitykoiran rakennetta, ravitsemuksessa tarkkoja nesteytys ja palautumisjuomien laskentakaavoja. Ei uskoisi kuinka paljon esim yli 20 asteen lämpötilassa koiran tulee saada netettä!

Lisäksi käytiin lisäravinteita joita olisi hyvä saada koiran joka harrastaa aktiivisesti agilityä. Lisäksi korostettiin kuinka paljon treenit vaatii palautumista ja lepoa, jotta koira kehittyy eikä ala polttaa itseään "ylikunnon" tavoin. Käytiin myös läpi kuinka kurinalaista elämää agilitykoiran tulisi viettää vapaalla, jottei turhia loukkaantumisia ja jumeja tulisi. Esimerkiksi pallon, kepin yms heittelyt laitettiin aivan pannaan pariinkin otteeseen ja odettiin jopa että jos ei jaksa lenkille lähteä niin olisi parempi olla oven sisäpuolella kuin lähteä viskomaan esim palloa ja saada koira hullun kiiilto silmissä ylivireystilaan. No jotain on siis tullut tehtyä oikein kun inhoan yli kaiken pallohulluja tms koiria enkä näin ollen ole viskonut koirille mitään:) Asiaa oli paljon ja tuli tehtyä melkoisesti muistiinpanojakin.

Kaiken tuon keskellä olemme ehtineet muuttaa uuteen osoitteeseen ja koirat nauttivat täysin rinnoin 1,2ha:n tontista. Tosin välillä yrittävät vielä sitäkin laajentaa kun ei ole vielä selkeitä merkkejä mitkä on meidän rajat. Lähes kaikenpäivää koirat painavat pihalla ja nyt on tullut varsinkin vanhusten kanssa eteen se, että sisällä olo on erityisen mukavaa kun koko ajan ollaan ulkona;) Suurinosa tavaroista on vielä laatikoissa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyneekin lähteä purkamaan tavaroita.

Muutto lähenee

2010-06-27T17:05:00.006+03:00

Laumamme ja isäntänsä Mikko Juhannus metsälenkillä

Ursus nuuskii tapansa mukaan ja Copainin riemukas luoksetulo!

Mikko ja vanhukset eli Toska-herra, Donna-mummo ja Gigi-neiti Jussina 2010

Copain kyselemääs taas kerran, että "mitäs sitten tehtäis?"

Ursus pullistelee/tunnustelee tuoksuteltuaan ja Copain perässä narttujen pissoille... Meidän elämää siis:)

Kauan odotettu muutto omaan kotiin, jossa riittävästi omaa pihaa, lähenee. Pakkailu on parhaimmillaan menossa. Nyt vain niin kovasti laiskottaa, että saan hieman paitsiossakin olleen blogin taas päivitettyä.

Meillä ei ihmeempiä ole tapahtunut. Viimeiset tehoagilitytunnit tuli käytyä tältä kesältä ja seuraavat odottaa sitten taas syksyllä. TAMSK:n treeneissä käytiin, mutta tällä hetkellä olen katsonut parhaaksi pitää sieltä taukoa ja anoa ryhmäpaikkaa eri päivälle, eri ohjaajalle. Tuntui, että siellä tuli enemmän takapakkia kuin eteenpäin menoa, joten ehkä on sitten parempi tehdä itsekseen kesän ja palata taas niin maan parhaaseen PRO Caniksen agilityvalmennukseen loppukesästä.

Paimennusklinikka odottaa ensiviikolla Vehmersalmella Kuttukuussa. Odotan jo innolla sinne pääsyä. Ainut hieman harmaita hiuksia aiheuttava asia on, että tiistaina meillä on vielä Copainin ja Ursuksen kanssa kehonhallinta treenit joista ei voi olla pois. Täytyy siis lähteä ajamaan keskellä yötä kohti itäsuomea ja Sawoa. Aamulla sitten pirteänä paimentamaan;) Lisäksi reissua olisi helpottanut autoon mahtumisen yms asian kanssa jos Mikko olisi kotona eikä Bulgariassa työkeikalla. On tietenkin aivan eri matkustaa kahden kuin viiden koiran kera. Toisaalta on aivan ihanaa päästä kesäreissulle omien karvatassujen kera ihan kuudestaan<3 Myöskään asuminen täällä pahvilaatikkojen keskellä ei oleni kovinkaan mukavaa, joten majoitus luonnohelmassa Vehmersalmella kuulostaa aivan loistavalta mahdollisuudelta!

Hieman mieltä alentaa oma laiskuus / kiire. En siis ole ehtinut lenkkeillä yksittäin koirien kanssa pullosauvoineen, lisäksi "Paimeneen" kirja on vielä hieman kesken. Täytynee ottaa asioiden suhteen loppukiri, jotta paimennus reissusta tulee paras mahdollinen! Hieman olen kyllä pohtinut ja yrittänyt asennoitua siihen, että edelliskerran upeasti toimineet Copsu ja Ursu voivat nyt toisella kerralaa olla hieman kyseenalaistavampia tai muuten ei niin mainioita, mutta katsotaan mitä tulee.

Kesän osalta tavoitteeksi täytynee laittaa koira-aitauksen teko, pihalla ja metsissä rymyäminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sekä agility höntsäily hallilla omatoimisesti.

Nyt takaisin pakkailujen pariin.

Copainin puuttuva paimennus osio

2010-06-15T01:14:00.008+03:00

Copain odottaa ja himmaa kun mennään ojan yli. Kuva Tiina Honkanen

Copain löysi sen mitä on puuttunut, eli lampaat! Kuva Tiina Honkanen

Copain yhä paimentaa. Kuva Tiina Honkanen

Ursus paimennuksen parissa. Kuva Honkanen Tiina

Copainin osuus paimennusleirillä olosta "hävisi" edellisestä kirjoituksesta johonkin bittiavaruuteen enkä ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoiteltua uutta.

No Copain minun pieni pomppukone ja häsläri oli kuin eri koira aitaukseen päästyä. Se oli tyynen rauhallinen ja keskittinyt. Se ei säikytellyt millään tasolla lampaita, pelännyt niitä tai hyökkinyt niitä päin. Copain oli sen oloinen, että vihdoinkin hänet on viety sinne minne kuuluu, eli lampaiden pariin. Copain totteli paimensauvaa kuin unelma samoin kuin muitakin käskyjä. Tuntuu kuin Copain olisi heti tiennyt miksi on siellä ja mitä piti tehdä. Copain lähti heti kiertämään lampaiden taakse kauniilla matalalla ja maatatavoittavalla ravilla pää alhaalla ja kuljetti lampaita sauvan ohjauksen mukaisesti. Sinikan mukaan pakoetäisyys Copainin paimentaessa oli isompi kuin joillakin muilla, lampaat kokivat Copainilla olevan voimaa kuljettaa niitä. Copain jäi kuitenkin kiltisti odottamaan käskystä tarvittaessa ja osasi jopa itsekin hieman lukea sopivaa pakoetäisyyttä suhteessa lampaisiin.

Olin suorastaan suu auki ja haljeta onnen tunteesta kun tajusin kuinka hienosti Copain lähti toimimaan. Minun pieni "näyttelypuudelini"<3.> Sitä mieltähän monet ovat Copainista. Copain on niin monesti osittanut kuinka monipulinen sekä näyttö- että käyttökoira pyreneesi voi olla parhaimmillaan. Tälläista koiraa ei yhden ihmisen elämän varrelle toista varmastikaan osu! Se onkin pyreneeseissä hienointa, ettei niitä ole jaettu käyttö- ja näyttökoiriin. - ja hyvä niin! Lisäksi se, että on sallittua, joskaan ei suositeltua, yhdistää pitkä- ja lyhytkarvaisia keskenään ja se että pyreneeseillä on avoin rotukirja voi vielä pelastaa tämän upean, pienen, ketterän ja älykkään paimenen olemassa olon.

No nyt on kirjoitettu hieman asiaa ja asian vierestä. Nyt takaisin leipätyön pariin ja TAYS:n yöhön!

Elämää kaikilla väreillä

2010-06-06T13:06:00.020+03:00

Copain ravaa = rynnii parhailla päivillä olevan nartun perässä RYP kehässä. Ilme ja korvat sen mukaisesti. Kuva Teija Sonni-Kautto

Toska-herra 8v patsastelee Pyrhiukselle. Kuonon erisuuntaisuudesta vrt kallo tuli sanomista mutta sehän oli jo tiedossa;) Kun otin Toskan se oli vain isohko uros, nyt se on jo kuin erirotuinen. Rotumme vain kutistuu, mutta vielä ne ajat muuttuu! Toivottavasti kuitenkin kettumainen ilme(jota Toskalla ei ole riittävästi->iso ja lörppähuulinen uros), tiukat suupielet, pitkäkaula ja oikea tyyppi kuitenkin pysyisi. En haluaisi kataloonien raskautta rotuumme takaisin. Niitä näkee jo Ranskassa liiankin paljon:( Kuva Johanna Heikkinen

Gigi menossa "syömään" ;) Kuva Teija Sonni-Kautto

Donna-mummo pian 12v sen kuin kaunistuu vuosi vuodelta. Aivan kuten äitinsä. Kuva Johanna Heikkinen

Ursus hakee karkulaista takaisin laumaan. (vasemmalla reunassa) Huomaatko mikä ei kuulu joukkoon? (Barbi-possu keskellä->tuli mukaan perässä:) Edessä Fawn pyreneesi on Terhin ja Hannun Tosca. Kuva Terhi Mikkonen.

Ursus sen kuin komistuu. Kuva Johanna Heikkinen.

Paljon on taas tapahtunut. Jos elämä loisti hetki sitten niin kovaa on taas tulo maan pinnalle. Koirien kanssa elämä on mitä hienointa, mutta kun omaan lähipiiriin kuuluva ihminen sairastuu vakavasti ei oikein meinaa löytää iloa ja halua mihinkään tekemiseen. Täytyy kuitenkin yrittää elää elämää eteenpäin ja jatkaa harrastuksia ja muuta jotka saavat ajatukset edes hetkeksi muuhun.

No jotain iloisempaakin. Koirut oli Harjavallan näyttelyssä ja hienosti ne menikin. Ursus VAL ERI , Gigi VAL ERI4, Toska VET ERI2, Donna VET VSP, Copain ROP ja kaiken kruunasi Drole kasvattaja ryhmä joka oli RYP2! Unohtamatta Pyrhius papan ryhmä 2 sijoitusta vetskuissa. Näyttelyt olivat poikkeuksellisen mukavat lukuisten pyreneesien ja omistajiensa ansiosta ja hieman ehdittiin viettää aikaakin Lealla ja Jannella Kokemäellä. Erityisen ilahduttavaa on aina nähdä Copainin, Gigin ja Ursuksen pienokaisia!

Seuraavana päivänä täytyikin jo suunnata kohti paljon ja kauan odotettua Kuttukuun paimennusklinikkaa. Paljon oli odotuksia, mutta täytyy sanoa, että vielä enemmän siltä reissulta sai kuin olisi koskaan osannut odottaa. Paikka oli hyvinkin luonnon läheinen samoin kuin majoitus. Erilaisia eläimiä tallusteli pitkin maita ja mantereita. Paikka jossa yövyttiin oli 1600 luvulla rakennettu rakennus ja uni maistui siellä paremmin kuin hyvin. Ehäkäpä syynä osittain oli aimo annokset ulkoilmaa, mutta siinä paikassa rentoutui ja viihtyi todella hyvin!

Paikan emäntä eli Sinikka oli persoonallinen ja repseä tapaus. Minusta Sinikka on yksi niistä ihmisistä joilla on poikkeuksellisen hyvä koirien (ja ihmisten)lukutaito. Ainakin minun koirani, varsinkin Ursus palvoi Sinikkaa samantien. Hieman se otti päähän, että oma koira halusi työskennellä mielummin Sinikalle kuin minulle, mutta toisaalta oli ihana nähdä Ursun silmistä ja olemuksesta kuinka se jumaloi Sinikkaa. Nyt vaan itse hakemaan samaa luottamusta Ursun kanssa ja tekemään töitä niin josko vielä joku päivä Ursus katsoo minun olevan yhtä hyvä työkaveri!

Loppupalaverissa mieltä lämmitti Sinikan sanat, joissa se sanoi Ursun olevan porukan fiksuimpia! Vaikka sanat olisi olleet sanahelinää niin silti sanat lämmittivät. Ursushan on se "norsu" jonka ottamista ei kaikki ymmärtäneet. Se yhteys, jonka koin Ursuun jo muutaman päivän ikäisenä on jotain mitä ei voi selittää sen vain tuntee(sitä ei voi ymmärtää ennen kuin kokee sen itse johonkin koiraan, sen vain tuntee heti). Minähän en käynyt katsomassa pentujakaan seuraavan kerran vasta kuin 6viikoisena pentujen luonnetestissä ihan vaan sen takia kun veto tuohon urokseen oli jotain käsittämätöntä. Muuten kyllä kävin Kokemäellä, mutta pentuihin en koskenut pelätessä että otan tuon ison uros pennun. Nyt kyllä harmittaisi jos Ursus ei asuisi meillä! No luonnetesti oli viimeinen niitti ja niinhän Ursus tuli meille "Mikon" koiraksi. Enkä ole katunut kertaakaan, sillä Ursu on niin erilainen ja spesiaali luonteeltaan.

Ursus miettii ja lukee tilannetta. Ei lähde esim Copain pomotuksiin vaan väistää. Syttyy 100-nollaan sekunnissa ja reagoi herkästi, muttei ole häiriöherkkä. Uskoo, kuuntelee ja palautuu hetkessä kaikesta. On pyreneesiksi todella itsenäinen. Ennen Sinikan kanssa työskentelyä kuvittelin että liiankin itsenäinen ja liiankin vähän mielyttämisen haluinen, mutta nyt kun näin että se toimii Sinikan kanssa niin kitkattomasti yhtenäisenä pelkällä kiitoksella ja itsevarmalla ohjauksella niin tiedän, että vielä tulee päivä jolloin se tapahtuu meidänkin välillä. Kyse on vain siitä, että kun itse luotan itseeni siinä mitä teen niin silloin Ursus toimii. Ursus on ansaittava. On se vaan hieno koira ja juuri oikealla tavalla varautunut ja käytökseltään/tilanne luvultaa alkukantainen. Pyreneesiksi varmaan himan kovahko, muttei liian kova paimenkoiraksi.

Ursuksen kanssa päästiin jopa metsään paimentamaan Hannun,Terhin, Toscan ja Noblen kanssa (kennel Ange de Neige). Mukana oli apureina Weedy-bortsu ja 7kk vanha suursnautseri uros. Ursus lähti työskentelemään kunhan olin itse hiljaa;) Kokemus oli melkoinen. Olo oli kuin elokuvassa<3

Näyttelyitä ei meidän kohdalle 2010 montaa osu, koska rotuasiantuntevia tuomareita ei juuri Suomeen rantaudu. Nyt kun kaikki on muotovalioita niin ei viitsi matkustella ympäri suomea mieltää pahoittamassa naurettavista arvosteluista( vaikka olisi ROP jos arvostelu on p, askaa ei se saa kuin pahalle päälle) On muuten mielenkiintoista käydä katsomassa koiranetistä keneltä ja kuinkakin asiantuntevalta tuomarilsta mikäkin koira on sertinsä hakenut. Se kertoo enemmän kuin tuhat cacibia tai arvostelua! No Nokialla on kuitenkin elokuun alussa kasvattaja-tuomari Willemine van Deijl tuomarina, joten sinne täytyy suunnata! Samaan aikaan olisi Kuopiossa Alain Pecoult (ranskan pyreneläisten pj), mutta koska Nokia on lähempänä niin sinne mennään näillänäkymin.

Ihana elämäni, se hymyilee!

2010-05-21T10:45:00.014+03:00

Mikon rankka ja rakas elämä

Josette eli Calins Nounours Nuage de Pluie Copainin tuleva morsian

Joseten liikekuva

Joseten ilme, lisää tietoja pentueesta täällä

Kasvatta (Drole d'Oiseau) eli Lea on aikas taitava. Teki Copainista pyynnöstäni yllä olevan tyynyn ja muista koirista samanmoiset on jo tilauksessa!

Meillä on vietetty vauhdikasta arkea kera useiden harrastusten ja flunssan. Pro Canis-hallille on tullut UPEAT uudet alumiiniset esteet (SM@RT-99 = samat kuin MM-kisoissa), joissa puomilla ja A:lla on joustava sekä tartanilla pinnoitettu alusta! WOW, ne oli todella hyvät!

Gigikin aloitti vihdoin (eli 2kk myöhässä)juoksunsa ja viime yön lopputunteina tanssi Toskan edessä häntä pystyssä. Totesinkin, että on varmasti turvallisempi jatkaa unia Gigi isossa häkissä & portin takana ja Toska sekä Donna minun kainalossa. Pojathan nukkuvat yläkerrassa Mikon kanssa, ettei Toska heitä tilttaa naikkosen takia;) No mitäs minä nyt mieheni vieressä nukkuisin kun joutuisi koira vanhukset nukkumaan yksin. Onneksi Mikko on niin ymmärtäväinen hulluuteni suhteen!

Muuten on tapahtunut ihmeitä. Olen innostunut TOKOilusta ja tekisikin mieli jatkaa viimeistään syksyllä kursseja. Ursus toimii ja keskittyy mainiosti ja ainut ongelmallinen asia joka eteen on tullut on liikkeestä seisominen. No, mutta sekin lähinnä sen vuoksi, että itse ohjaan väärin. Kun itse ohjaan oikeen ja johdonmukaissesti niin koirakin rupeaa toimimaan. Ihmeellistä;) Mehän olemme vielä ihan alkeissa, mutta edistystä on tapahtunut ja mukavinta TOKO:ssa onkin se kun saa koira oikein odottamaan täristen mitä seuraavaksi tapahtuu.

Agiliy rintamalla on hypähdetty aimo annos eteenpäin ja muutamat viimeiset treenit on menneet hienosti, upeasti ja mahtavasti! Kontaktit, kepit yms alkaa olla sillä tasolla, että josko koirat olisi joskus loppuvuodesta kisavalmiita minunkin mielestä. Minähän en kisoihin mene huonojen hermojeni vuoksi, mutta yritin jo eilen Markoa houkutella, et veisi pojat kisaradoille ja eipä Marko asiaa heti tyrmännyt. Totesi ettei olekaan koskaan vielä kisannut pyreneesillä. Ehkä ei kehdannut kieltäytyä suoraan;)? Katsotaan nyt kunhan saadaan kaikki esteet ja ohjaukset niin hyviksi, et kisoista voi haaveilla ilman että koirat oppii siellä tekemään huonoja kontakteja tms. Ei viitsi pelkän kisailun vuoksi heittää osattuja asioita hukkaan/mennä niissä taaksepäin. Tärkeintä on kuitenkin tekeminen kotosalla mielekkäästi! Vaikkakin täytyy myöntää , että Copainin veljen eli Boden (Drole d'oiseau Damier Bleu) sekä ohjaaja Jouni Kauton upeat kisasuoritukset kyllä hieman innostavat itseäkin kisaamaan. Onnittelut Jounille ja Bodelle vielä tätäkin kautta upeista suorituksista! Muutenkin tuntuu, että pyreneesit on karvan mittaan katsomatta pärjänneet upeasti kisakentillä! Hienoa rodun puolesta! Onnea omistajille ja kasvattaille!

Kesällä ei ole ohjattuja treenejä Pro Caniksella, mutta TAMSK:n treeneissä käydään läpi kesän maanantaisin. Ennen kesää ehditään vielä osalistua tehoagility kurssille 3vko:a Pro Caniksessa. Sen lisäksi ilmottauduin agilitykoiran kehonhallinta kurssille 6vko:a sekä harrastuskoiran lihashuolto luennolle=1krt. Mieli olisi viel tehnyt osallistua motivointi ja palkitsemiskurssille, mutta aika ja raha ovat harmi kyllä rajalliset, joten josko joskus myöhemmin. No, mut lisäksihän meillä on avain Pro Canis hallille, joten omatoimisesti vietämme varmastikin siellä aikaa lukemattoman paljon.

Tiistaina ennen Ursun TOKO treenejä suuntaan Copainin kanssa osteopaatille, ihan vaan kontrolli käynnille. Mitään jumeja en ole havainnut, mutta ajattelin, että on syytä tsekata koira ennen paimennusleiriä.

Meillä muutto lähenee ja uuden kodin pihassa jo odottaa 300m koira-aitaa. Talkoolaisia otetaan vastaan aidan pystytykseen:) Naapuri tontille (joka siis lohkottiin ja myytiin meidän tontista) on alettu rakentamaan talon perustuksia, mutta onneksi heitin tontti on 4ha joten talot eivät ole aivan kylki kyljessä. Muutosta sinänsä saattaapi tulla mielenkiintoinen, sillä Mikko otti minun tavoin lomansa alkavaksi juhannukselta, mutta kappas vain painajaiseni toteutui ja mikko viettää juhannuksen sekä muuton alkupäivät Bulgarialaisessa kaivoksessa. Takaisin työmatkalta pitäisi Mikon tulla 2.7, josko silloin ei olisi tuhkapilviä tms! Lisäksi kotirintamalta on sanottava, että jo helpotti kun saatiin nykyinen asunto myytyä jo toisesta näytöstä. Ne näytöt olikin yhdenlaiset koitin kivet 5 koiran huushollissa...

LOPUKSI:

Lauantaina 29.05.2010 olisi mahdollisuus nähdä Harjavallan näyttelyissä 36 pyreneesiä! Onkohan kesän isoin osallistuja määrä? Upeaa on, että niin moni on lähtenyt hakemaan arvostelua Salvatore Giannonelta(=kasvattaja tuomari, kennel De La Tuile Au Loup, Belgia). Kaikki rodusta kiinnostuneet kohti Harjavaltaa, sillä silloin on ainakin paljon eri ikäisiäja näköisiä pyreneesejä näytillä!

Michellen muistolle

2010-05-06T23:54:00.003+03:00

"Michelle" -Cassandran Oiseau-Mouche 01.06.1996 - 06.05.2010

Koira, joka ei asu meillä, mutta jonka upean luonne on vienyt minut mennessään. Siksi Gigikin on löytänyt tiensä meille. Gigi on perinyt upeasti Michelle-mummon upeita luoneenpiirteitä ja tassutteleekin nyt Michellen jalanjäljissä.

"Vaikeni hiljaa ääni tassujen
ei juokse Michelle-mummu vastaani enää haukkuen.

Nyt on aika kauniiden muistojen
vaalin niitä
ja säilytän rakastaen

Suru kun kalvaa ja ikävä on
mä muistan
Michellen nyt hyvä olla on. "

Michelleä niin kovin kaivaten.

Kati ja Gigi

Uudet valjaat korkattu

2010-05-02T17:29:00.005+03:00

Ursus - Drole d'Oiseau Haut d'Ourson

Copain kaikkensa antaneena

Copain - Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu

Vappua vietin/vietän töissä yövuorossa, mutta päivällä on jotain saatu tehtyäkin. Koiruudet ovat saaneet osan vappunakeista, munkeista ja serpentiinistä. Myös Toskan inhoamia ilmapalloja on levitelty pitkin huushollia. Lisäksi juhlistimme vappua mehevin polvilumpioin, käymällä eilen metsälenkillä ja laavulla koiruuksien kanssa. Vapun kunniaksi kokeilemme myös uutta ruokaa pojille. Vanha kun oli liian laihaa ja pojat ovat liiankin hoikassa kunnossa. Nyt meillä siis kokeilussa Canidae ALS Grain-Free jossa raakavalkuainen 34, rasva 18. Tätä kehui husky immeinen, joka harrastaa valjakkoajoa. Saas nähdä kuinka tuo meille passaa. Tuossakaan rasvaa sinänsä ei ole paljoa enempää kuin aiemmassa ruuassa, mutta katsotaan nyt. Voipi olla, että palataan vanhaan "kunnon" RC4300:een taas...

Aika se vaan liitää kovaa vauhtia. On jo toukokuu ja paljon olisi vielä asioita/tavoitteita toteutettavana ennen kesää. Yksi nistä kuitenkin toteutui tänään kun korkkasin torstaina ostetut valjaat ja käytiin juoksemassa sekä Copainin ja Uruksen kanssa pieni lenkki.

Ensin oli vuorossa Ursus. Ursus ei oikein päässyt alkumatkasta kiinni siihen, että nyt saa ja pitää vetää. Tähän varmastikin syynä se, että olen ollut ko asian suhteen erityisen tiukka. Sitä siis meillä ei tehdä;) Eipä... No kannustaessa Ursua menemään Ursus vetikin jo hieman loppumatkasta. Asiaan saatiin hyvä alkusykäys puluparvesta johon kerrankin usutin Ursua. Luulen ja uskon, että muutaman kerran jälkeen Ursus hoksaa homman nimen ja menee mainiosti. Tietenkin vetämistä voisi harjoitella muutenkin irrallisena treeninä, kunhan saisin Mikot siihen innostumaan.

Sitten vuorossa olikin Copain ja älytön meno. Vauhtia en osaa muuten kuvata, mutta kun vielä yleisurheilin niin vastaava vauhti olisi 400metria 60sekunttiin eli kovaa mentiin. Itselläni tuntui keuhkot irtoavan, mutta koska Copain meni niin upeasti en malttanut himmailla. Oli kyllä niin hienoa<3 Vastaan tulleen räkyttävän lapinkoirankin ohitimme lähes moitteetta, hieman sen jälkeen joutui Copainille sanomaan, että mennnään nyt vaan eteenpäin -ei merkkaamaan;) Sen jälkeen matka soljuikin mukavasti kotiin asti. Tuntuu, että asiasta voisi ihan innostuakin. Minähän siis inhoan yli kaiken normaaleja pitkiä juoksulenkkejä, joissa mitään ei tapahdu ja jotka ei etene tuulen lailla.

Aamulla vielä tehtiin viimeviikon TOKOtreenit kaikkien viiden koiruuden kanssa ja Gigi innostui aivan valtavasti. Myös vanhukset tekivät onnessaan kuola lentäen. Ja palkkana oli vain kuivaruoka. Täst'edes telkkari poistuu elämästä ja aina kun laiskottaa pidämme pienet tokotreenit.

Nyt täytyy suunnata kohti petiä, sillä kolmas neljästä yövuorosta odottaa edessäpäin!

Vitsi mikä meno

2010-04-30T11:14:00.005+03:00

Gigi 5v ja yhä niin leikkisä

Donna ja mikko -toisilleen luodut

Ursus-kuralätäkköjen kuningas

Koira-aita;)

Toska peenenä, noin 1,5v

Eilen oli maan mainiot agitreenit. Itsestäni ainakin tuntui mitä upeimmalta viilettää kahden hullaantuneen pyrpapin kyydissä. Copain on kahden osteopaatilla vietetyn kerran jälkeen kuin uudelleen syntynyt dynamiittikoira, joten en voi kuin suositella kaikille moista! Copain oikein tärisi lähdössä radalle kun oli niin innoissaan:) Ja vauhtia löytyi samoin kuin Ursulla. On se vaan niin ihana onnen tunne kun tuntee koiriensa toimivan kuin unelma!

TOKOa ja Fysioterapiaa

2010-04-27T22:15:00.010+03:00

Toska pelaa fudista

Ihania rastoja kuvan täydeltä<3
Copain Ranskassa 2009

Copain vuoristojärvillä

Yövuorot loppui TAYS:ssa vaihteeksi ja kiireisen yön perään lähdin samoilla silmillä ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja http://www.horsewell.fi/MarkusLaios.html Osteopaatti/fysioterapeuttia. Copainin selkä oli mitä parhain ja menemme uudestaan vasta toukokuun lopulla kontrolli käynnille. Ihmettelin kuinka asia voi korjaanutua yhdellä kertaa ja pysyä kuosissaan niin hyvin. Markus sanoi, että jos koiralla ei ole fysiologista syytä niin silloin tulos näkyy ja pysyy hyvin:) Eli innolla odotan jo torstain agitreenejä! Siihen asti on Copainin lepäiltävä.

Kotiin tultuani käytin lopun lauman ulkona ja suuntasin Ursus kyydissä kohti Pro Canista ja TOKO treenejä. Täytyy vaan sanoa, että Maria on melko nero koirien kanssa. Itse päivittelin ja ihmettelin miten korjata joku asia niin Marialta tulee kuin kaupan hyllyltä vastaus ja kaiken lisäksi vielä toimiva sellainen. Ajaessani treeneistä kohti kotia oikein mietin kuinka vähän tiedän koiran sielun elämästä vaikka välillä muuta kuvittelenkin. Juuri tuo tieto ja taito koukuttaa käymään treenaamassa Pro Caniksessa ja näemmä yhä enemmän ja enemmän;) Rahalle saa todella vastinetta. Olisipa vaan rahaa enemmän niin asuisin hallilla Markon ja Marian kiusana!

No TOKOILU oli jälleen mukavaa ja aloimme heti hieman tekemään kotiläksyjä. Ursukseenkin on saanut uuden yhteyden ja on hienoa huomata kuinka pienillä jutuilla saa koiraa innostumaan ja odottamaan seuraavaa juttua mitä tehdä. Se on mielestäni parasta TOKOssa, ainakin vielä. Myöhemmin voin havaita jotain muuta elämää suurempaa, mutta tuo uusi jännite koiran ja minun välillä on melkoista huumetta!

Eilen maksoin myös pitkään odottamani paimennusleirin maksun ja mukaan lähtee kaksi koiraa, jotka todennäköisesti ovat Copain ja Ursus. Kiitokset Tiinalle (kennel Calins Nounours) leirin järjestämisesta! Paikasta lisää: http://www.riikkarajavuori.net/kuttukuu/

Muuten lähiaikana elämäämme hallitsee melkoisesti asunnon myynti, sillä laitoimme rakkaan asuntomme viime yönä myyntiin ja yllätykseksi jo nyt on ilmaantunut asunnosta kiinostuneita ihmisiä! Kuvittelin, että kun itse sitä myymme saattaa käydä niin että menee melkoinen tovi ennen kuin joku ottaa yhteyttä, jos edes ottaa. Hyvä ensi askel on, että kiinostusta sentään on heti löytynyt. On melkoisen pelottavaa tajuta, että me todella muutamme pian ja jätämme tämän rakkaudella rakennetun asunnon ja siirrymme eteenpäin elämässä. Uusi talo tuntui toki heti "kodilta", mutta tänne jää niin paljon hyviä muistoja. Luulen, että kyynel vierähtää sekä Mikon että minun silmäkulmaan kun viimeisen kerran suljemme vanhan leipomon oven. Onneksi on jotain hienoa mitä odottaa ja mistä jatkaa kodin luomista!

Täytynee painua pehkuihin, jotta jaksaa fiksata asunnon huomenna esittely kuntoon. Johan tässä on tovi valvottukin.

24.04.2010 Toska 8v

2010-04-26T19:45:00.002+03:00

Toska FIN MVA 2005

Toska Juhlatamineissa

Onnittelut Maailman upeimmalle koiralle eli Toska-Herra 8v. Aika menee niin nopeasti!

Onnittelut Gigin lapset 1v täynnä 24.04.2010

2010-04-26T19:20:00.005+03:00

Onnellinen perhepotretti, vain Digi puuttuu

pennut edestä -

- Pennut takaa
Muistoja noin vuosi sitten. Gigi, onnellinen äiti ja muutaman päivän ikäiset pennut

Onnea koko Gigin katraalle! Upeita pieniä murkkuikäisiä pörriäisiä kaikista on tullut. Pahin murkkuikä vielä edessä, mutta jakselkaa kaikki muksujen omistajat, kyllä vaiva vielä palkan maksaa:) Halit minulta ja pusu Gigiltä kaikille Moult-muksuille!

Toivottavasti Harjavallan ryhmänäyttelyssä nahdään useampi kaveri ihan livenä pitkästä aikaa. Copainin pennuista ainakin alustavasti olisi kaikki tulossa ja Giginkin pennuista suurinosa, toivottavasti kaikki :)

Juoksua, juoksua

2010-04-26T00:12:00.025+03:00

Poupette Kuva L. Riihimäki

Ollaan siis juostu paikasta toiseen suorittaen erimoisia pakollisia askareita. Lisäksi on odoteltu erinäisten narttujen juoksujen alkamista, kuten Joseten. Pentuja on siis luvassa Josetelle ja Copainille lähitulevaisuudessa jos luoja suo. Täällä niistä lisää: http://www.kennel-drole.net/?valikko=pentuvalikko&lang=&sivu=pyrpennut

Aivan aluksi täytyy sanoa, että Markus Laios oli aivan mainio koiran käsittelijä ja löysi Copsun selästä SI-nikaman vian. Markuksen sanoin "Koska SI-niveleen kohdistuu kova rasitus sellaisissa liikunta- ja urheilulajeissa, joissa on paljon hyppyjä, nopeita suunnan vaihtoja, tai vartalokontakteja, on si-nivel suhteellisen altis virheasennoille tai lukkiutumisille". Ei siis hätää. Copain nukkui läpi käsittelyn todella rentoutuneena. Voin siis suositella muillekin! http://www.horsewell.fi/MarkusLaios.html

Heti käynnin jälkeen oli lähes mahdoton pitää koira rauhallisena paikoillaan niin kuin olisi pitänyt. Copain pyrki pomppimaan ja hypppimään aivan väkisin. No selän käsittelyn seuraavana päivänä Copain oli poikkeuksellisen huonolla päällä ja osoitti sen äänekkäästi öristen ja mulkoillen;D Markus onneksi varoitti moisesta, joten kykenin suhtautumaan koiran huonoon oloon rauhallisesti enkä tehnyt ainuttakaan paniikkisoittoa kenellekkään. Treeneistä Copain joutui pitämään parin päivän tauon. Viime torstain treeneissä Copain loisti kuin tähti. Meno- sekä palveluhaluja löytyi huiman vauhdin kera. Copain oli kuin unelma ja korjasi ohjausvirheenikin mennen tullen. Marko sanoikin Copainin olevan liian kiltti kun korjaa virheeni ja tekee oikean radan virheistäni huolimatta. Copain onkin oppinut lukemaan rataa ja hakemaan esteitä mainiosti:)

Seuraavaksi suuntasin kuvauttamaan vielä varmuudeksi jo paljon aiemmin varatun ajan mukaisesti Copainin selän Kari Ventelälle Kankaanpäähän ja onneksi sieltä ei löytynyt mitään. Selkä oli siis aivan terve. Samalla kontrollikuvautin Copainin lonkat ja ne ovat yhä saman arvoiset kuin vuonna 2007 eli D:t Ventelältä kysäisin lonkkien suhteen onko haitaksi käydä agilityssä niin paljon kuin käymme ja vastaukseksi sain ettei missään nimessä. On vaan hyvä kun koiran lihaskunto on kohdallaan. Nivelliukastetta suositteli syöttämään oli sitten kyseessä A:n tai D:n lonkat kun treenaamme kuulemma niin paljon. Aloitinkin jo seuraavana päivänä syöttämään Copainille ja Ursukselle Synoquin nimistä valmistetta http://www.pharmaxim.com.serverx.songnetworks.se/pharmaxim_fi/produktinfo_fi/receptfria_produkter_fi/synoquin_fi/synoquin_fi.htmjota Ventelä kehui hyväksi. Hinta oli suolainen, mutta toivottavasti tuote on hintansa veroinen. Selän kävi samalla reissulla kuvauttamassa Copainin tuleva morsmaikku Josette eli Calins Nounours Nuage De Pluie, jolla myös selkä täysin terve.

Ursuksen kanssa aloitimme TOKO treenit Pro Caniksessa. Joskus peenenä poikana Ursun kanssa on tehty jotain pientä, mutta katsoin parhaaksi aloittaa alkeis TOKOsta, koska se on tarkoitettu koirille joilla pentu- ja tapakasvatuskursseilla opetettavat asiat ovat hallussa, kuten remmissä nätisti kulkeminen, toisten koirien ohittamiset, luoksetulo, jonkinlainen kontakti ohjaajaan, istu ja maahan. Kurssilla harjoitellaan alokasluokan liikkeitä, kuitenkin silmälläpitäen ylemmissä luokissa vaadittavia taitoja. Ja mikä tärkeintä siellä ohjataan kuinka saan koiralleni opettettua alusta alkaen oikeat suoritustavat. Ekat treenit oli ja meni. Minä kun en ole TOKOn ystävä vaan olen kokenut sen lähinnä pakolliseksi pahaksi niin täytyy kyllä sanoa, että hieman jopa innostuin aiheesta! Nyt ollaankin tehty koti tehtäviä joka raossa missä on vaan ennättänyt. Teen samat reenit myös Copsulle, jottei kaveri jää niistä paitsi. Gigi ja Toska tarjoavat myös itseään innolla puuhastelemaan asian parissa;)

Lisäksi päästiin sekä Copainin että Ursuksen kanssa Agility ryhmiin sekä TAMSK:iin että YLÖKK:iin ja nyt sitten pitääkin päättää kumpaan suuntaamme. On tämä hassua, että eka ei mihinkään mahdu ja nyt viikon sisään pääsee kahteen paikkaan ryhmiin mukaan. Lisäksi tietenkin jatkamme PRO Caniksen valmennusryhmässä niin kuin aiemminkin, mutta siellähän ei kesällä ole kuin alkukesästä 3 viikkoa ohjattua treeniä niin on kyllä parempi kuin hyvä ajoitus noilla seurojen kesäryhmiin treenailemisiin pääsyissä. Käymme myös hallin avaimen avulla omatoimisissa treeneissä läpi kesän. Ajatuksena oli osallistua poikien kanssa Pro Caniksessa kesällä olevaan 3 viikon kehonhallinta kurssille, jossa harjoitellaan koiran kehonhaalintaa erilaisin tempuin.

Muuten kotosalla on sienyt kaiken ajan saada asunto ja piha myyntikuntoon. Eilen kävikin Mikon kaveri ottamassa kuvia asunnosta. Kuvia täällä http://www.nakedeye.fi/kuvat/tupu/ Kuvista tuli mainioita ja asunto laitetaankin myyntiin heti alkuviikosta nyt kun kuvatkin on plakkarissa. Asunnon kunnostamis kiireet pakottivat minut perumaan Copainin siskon Pläiskän (Drole d'Oiseau Danse Sur Glase ) pentujen katselmuksen Luumäellä (Kennel Entre Nous)http://personal.inet.fi/cool/entrenous/PyrJ-pentue.htm. Pitänee yrittää käydä katsomassa pennut vielä ennen kuin ne lentävät pesästään.

Toska-Herralle on ollut vaikeaa ymmärtää, että asunto laitetaan myyntiin ja sen vuoksi tavaroita on hävinnyt ympäriltä. On se vaan sen verran vanha kehäkettu, että tuntuu ymmärtävän muuton lähestyvän.

Mukavia kevätpäiviä ja kuvia talostamme

2010-04-09T18:36:00.014+03:00

Uuden talomme entinen asukki Opa- rotikka

Takapihaa, vasemmalla ojan jälkeen piha jatkuu metsikkönä.

Etupihan pelto. Josko tähän saisi joskus jonkinmoisia agilityesteitä (=haaveita)
Talo kauempaa ja tie talolle. Tien oikealle puolelle jää agipelto.

Pihaa ja talo hieman lähempää. Autotallin paikka on raktorin ja talon välissä.

Ollaan vietetty mukavia kevätpäiviä metsissä samoillen ja agiliitoa harjoitellen. Pääsiäisenä meillä oli harvinaiseksi käyneitä vieraita yökylässä jopa 3 yön ajan. Itse vietin aikaa TAYS:ssa, mutta Mikko viihdytti koirien kera vieraita.

Pääsiäisen jälkeen olikin paluu agilitykentille viikon tauon jälkeen. Ensin oltiin Janita Leinosen yksityistunnilla Turussa. Kannatti todellakin ajaa Turkkuseen, sillä paljon sain irti Janitan opeista ja huomioista. Tehtiin rataa Cruftsin ratojen pohjilta. Janita löysi hirveitä virheitä ohjauksessani. Ohjaan takaperin juosten paljon! Siis tosiaankin juoksen paljon takaperin jostain syystä ohjatessani koiria. Lisäksi palkkaan liian paikoillani koiraa enkä siis itse jatka rataa vaan jään ihastelemaan koiran onnea palkasta. Lisäksi en suunnittele rataa riittävän tarkasti tutustuessani. En siis katso etäisyyksiä ja ohjauskulmia valmiiksi ja joudun irrottamaan katseen koirasta katsoessani mihin seuraavaksi juoksen. Tällöin koira saattaa lukea sen persjätöksi ja hypätä väärältä puolen hyppyä tai mennä muutenväärälle esteelle takaani. Pitäisi siis etsiä merkkejä/pisteitä joiden avulla päättelen missä seuraava este ja mihin pitää juosta. Olenkin korvannut tämän mielenkiintoisesti yrittäen juosta takaperin pyreneesin vauhdissa pysyen;D No paljon tuli hyviä huomioita ja uusi halli ja vieraat esteet olivat tietenkin erityisen plussaa reissusta. Mehän reenataan aina samassa paikassa.

Torstaina olikin vuorossa Markon vetämät reenit ja huisin hauskaa ja mukavaa oli. Oli jotenkin ihan hirveän hyvä fiilis tehdä rataa koirien kanssa. Ensikerraksi Marko lupaili tulliaisia Kanadan ihmeeltä eli Susan Garretilta (www.clickerdogs.com). On kuulemma ihan ihme velho;) Odotan jo niin kovin etten pöksyissäni meinaa pysyä!

Turun reissulla en tajunnut käydä morjestamassa Kaffea(Copainin pentu) tai muitakaan. Oli jo niin hirveä kiire katsomaan uutta kotia kun olin tehnyt aikataulun taas liian tiukaksi. Ikeasta puhumattakaan. No omakotitalo käytiin katsastamassa ja sain todeta, että piha olikin paljon valmiimpi talon lähettyviltä kuin kuvittelin(=pelkäsin). Viimeksi kun kävimme ja talon ostimme oli puolimetriä lunta. Nyt lumen alta paljastui omenapuita, luumupuita, marjapensaita, kivikkopuutarhan alku, hieman mansikkapenkkejä, nurmikkoa, pensasmustikkaa jne jne. Autotallillekin oli jo vedettynä maalämpöputket yms. En malta odottaa, että päästään muuttamaan, mutta siihen menee vielä 3 kk, sillä perheen lapset käyvät koulun tältä vuoden lopppuun ja se jälkeen lupailtiin vielä 1kk muuttoaikaa perheelle, sillä he eivät muuta ihan viereen. Samalla lomat lutviintui itsellämme sopivasti muutto ajankohtaan heinäkuun kieppeille. Nyt vaan oma kämppä myyntiin!

Tänään varasin Copainille selän kuvaukseen ajan ja samalla aion kuvauttaa lonkatkin kontrolli mielessä Ventelällä. Ensi tiistaina on aika tänne: http://www.horsewell.fi/MarkusLaios.html Markus Laiokselle, jotta koirut pysyy vetreänä. Piiralle kun noita aikoja ei saa kuin hamaan tulevaisuuteen... Katsotaan mikä Markus on miehiään!

Silmiä taas tarkastettu

2010-03-30T11:29:00.009+03:00

Donna-mummon luoksetulon riemua!
Ursus- Asterix ja leikin riemua!

Copain-herran muotokuva . Kuva Lea Riihimäki

Käytiin Copainin (Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu) ja Toskan(Drole d'Oiseau Cuiller A Sort) kanssa Hakametsän eläinlääkäri palvelussa Sanna Elfving:llä tutkituttamassa herrojen silmät. Molemmat koirut käyttäytyi ensiluokkaisen hyvin ja kiltisti. Tutkimuksen aikana eivät hievahtaneetkaan vaan tuijottivat mikroskooppiin kuin mallioppilaat. Sannan valitsin eläinlääkäriksi kuuluisan maineensa vuoksi"Suomen nipoimpia ja tarkimpia silmälääkäreitä" :) Merkkaa siis ihan kaiken ylös, ja hyvä niin vaikkei ne olisikaan merkityksellisiä periytyvästi.

Toskan tulosei yllättänyt muuta kuin laajuudellaan. Olen hokenut koko pienen ikäni, että pimeässä tämä koira ei näe ja se ei lähde normaalisti tutkimaan paikkoja vaan kulkee lahkeessa kiinni. Valosalla kuitenkin teemme TOKO juttuja käsimerkein, koska toimivat paremmin. Minä tieten kun olen yliherkkä ja panikoiva kaikista pienimmistäkin asioista koirieni suhteen olen saanut kuulla koiratutuilta useammankin kerran, että kuvittelet vain ettei se näkisi pimeässä. No Toskalla kun on ne EJ-rekkarit jo valmiiksi PDA:n vuoksi en ole saanut tutkituksi aiemmin silmiä. (aina muka tärkeämpiä rahareikiä ollut) Nyt Toska-herran lähestyessä veteraani ikää(24.4) ajattelin, että on kiirus jo viedä koira tutkimuksiin.

Ja tulos: CRD molemmissa silmissä laajalla alueella! Tulos oli omalla tavallaan helpotus. Selittää paljon asioita Toskan käytöksestä. Toskan silmät olivat niin kauniit ja ihmeelliset, että niistä otettiin kuvaa oikein videollekin ja moni kävi niitä ihmettelemässä. Ja jos nyt jotain hyvää haluaa löytää niin onneksi ne silmät on koiralla jolla on ollut PDA eikä muuten terveellä(vrt Jalostus). No CRD:tä ei pidetä kovin pahana juttuna, mut eipä tarvi pähkiä jalostus kuvioita Toskan osalta;)

Copainin silmät oli jälleen aivan terveet, ei pienintäkään sanomista niistä. Aika hassua myös oli, että kun menimme lääkäriin heti aulassa eräs henkilökuntaan kuuluva kysäisi, että onko tuo se pyreneesi joka on pärjännyt ryhmissäkin? Muutenkin juteltiin pitkät pätkät pyreneesseistä kun ko ihmistä tuntui kiinnostavan. Samalla palvelu ja hinta parani kummasti;)

Viikonloppu vietettiin pintaremonttia paossa Vimpelissa ja keskityttiin rentoon oleskeluun piha/lumitöiden lomassa. Koirat nautti täysin riemuin omasta pihasta, enkä malta odottaa kun päästään omaan kotiin muuttamaan!

TRE-KV takana ja olikin kokemus

2010-03-24T08:48:00.007+02:00

Choco kehässä TRE-KV 2010 ja todistetusti tumari kokeili koiran;) Kuva Jaana Viinikka(Kiitos Jaana Kuvasta!)

Kuvissa ylhäällä Ursuksen pentu Nala. Muissa kolmessa Gigin tytär Choco. Chocon kuvat Lea Riihimäki.

Vielä on hieman yskän jälkimaininkeja huomattavissa olossa, mutta lauantaina suuntasimme Tampereen KV näyttellyyn. Olin ilmoittanut mukaan Donna-mummon ja Toska-herran, sillä heillä ei ole vielä Guido Perosinon arvosteluja. Eikä ole vieläkään, sillä Perosiino oli joutunut jalkaleikkaukseen ja koirat arvosteli joku Brasilialainen täti.

Edellisiltana haimme junalta Gigin Choco pennun yökylään, sillä omistaja oli joutunut työkomennukselle ja pitihän Choco saada näyttelyyn mukaan. Chocosta on kasvanut oikein kaunis pieni neito, jolta ei tempperamenttiä puutu. Aivan kuin äitinsä, mutta niin kaunis<3

Tullessaan aivan vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten ja koirien luokse yksin, ilman omaa mammaansa 9kk tyttöä hieman jännitti. Otimmekin muutaman koiran kerrallaan tutustumaan Chocoon ja pian alkujännitys oli jo teissään ja Choco viiletti tutkimassa paikkoja. Availimme hieman upeita nyörinalkuja ja siitä Choco oli aluksi erimieltä, mutta nyörit avattiin ja kannuksenkynnet leikattiin. Lenkillä käydesämme Choco innostui leikkimään Gigin ja Ursuksen kanssa ja vitsi mikä tyyli, aivan ihana. Kuin pieni elohopea, joka sinkoili nopeasti omassa rytmissään ympäri ja puoleleta toiselle. Ja se ilme, ihana pieni Choco! Choco osoittautui kaikin puolin erittäin päteväksi pikku pyreneesi neidiksi, joka osasi käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Ja mielestäni Choco oli ikäänsä nähden hyvinkin reipas(tällä hetkellä pököikä).

Näyttelyt olikin sitten asia erikseen, melkoista viihdettä. Choco kävi kuuliaisen neidin tavoin ennen Pirkkahalliin menoa pissalla ja kakalla. Kaikki vastaan tulevat koirat ja varsinkin ihmiset kiinostivat kovasti ja kaikkia olisi pitänyt käydä moikkaamassa. Sisälle halliinkin Choco käveli kuin vettä vaan eikä ollut koira/ihmistulvassa millänsäkään. Ei mennyt tunkemaan nenäänsä sinne minne ei pidä, mutta tuli reippaasti mukana.

Kehä sitten olikin kaikin puolin mielenkiintoinen. Jos koira peruutti, köyristi selkää tms (ei siis edes yrittänyt näpsiä) lensi ulos EVA:lla kehästä ja no puolet koirista sitten lensikin ala-arvoisilla arvioinneilla ulos. Tuomari silminnähden pelkäsi pieniä pyreneesejä, oli melko huvittavan näköistä koirien sörkkimistä tuomarilta;D Siellä ei siis arvosteltu koiraa vaan sitä kuinka avoin koira on ja tottunut kehäkettu.

Esim Choco: Sanoin, että koira ei ole minun , joten voinko näyttää hampaat. Näytin ne ja tuomari jopa kokeili hampaita sormilla eikä Choco sanonut yhtään mitään. Takapäätä käpälöimään mennessa Choco pomppasi hieman, mutta ei näpsässyt(ei edes yrittänyt) ja tuomari käpälöi koiran. Choco antoi koko ajan pusuja minulle naamaan kun tuomari tunnusteli koiraa, enkä huomannut koiran purreen minua;) Liikkeet, no Chocolla oli enemmän tai vielä enemmän kivaa ja se pomppi puolet matkasta kahdella jalalla hyppien kuin sirkuskoira eteenpäin , mutta se myös ravasi pienet pätkät. Eli jos tuomari olisi halunnut olisi kyllä voinut arvostella. Tuomari ei muutenkaan juoksuttanut koiria juurikaa(vrt ranskalaiset tuomarit). No tulos oli EVA, kiva koira, mutta kun ei voi koskea(??!?) ja liikeitä ei näe lainkaan joten niitä ei voi arvostella (??!?). Toiselle junnukoiralle kävi samoin. Ne koirat(kylläkin ihan hyvät koirat) jotka eivät käyttäytyneet tyypillisen pyreneesimäisesti vaan olivat kokeneita kehäkettuja sai ERI:n ja pärjäsi. Choco sai kaikesta huolimatta varmastikin hyvän kokemuksen näyttelyistä, ainakin kivaa oli.

No jotain hyvääkin, sillä Gigin Argos pentu sai jo toisen sertinsä, toisesta näyttelystään:) (omistaja Johanna Jussila) Argos onkin ollut tutustumis reissuilla näyttelyissä koko pienen ikänsä ja Johanna treenaa koiria ahkerasti. Argos siis meni kehässä paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin moni Valioluokan koira;) Hyvä Johanna ja Arska! Argos ja Choco ovat hyvin paljon toistensa näköisiä, vaikkakin karvapeite on erityyppinen.

Kehää oli seuraamassa ranskan pyreneläisten puheenjohtaja Alain Pecoult, joka oli jo arvostellut omat rotunsa. Pecoult kävi kehän jälkeen sanomassa tuomarille mitä mieltä oli arvioinneista. Empä ole onnen moista nähnyt. Brassi tuomari meni ihan punaiseksi ja selitteli kaikenlaista Pecun puditellessa päätään, HEH:D Pecoult sanoi koirien olevan hyviä, mutta kaipaili varsinkin etuliikeistä parempia, tosin mitäpä tuossa kehässä olisi nähnyt kun ei juuri liikutettu koiria ja kehä oli peini kuin pippuri. Minä kävin kehän jälkeen hakemassa hieman nameja koirille ja uudet makuu alustat kaikille, jonka jälkeen suuntasin TAYS:n iltaan.

Choco lähti mummolaansa Kokemäelle Lean ja Jannen luokse kevätlomalle, josta Helka poikien kera sen sitten hakivat.

Meille ei kummepia. Copain kävi eilen hieronnassa, varasin sille silmätutkimus ajan ja Gigille rokotus ajan. Muuten elellään tyypillistä ihanaa arkea, jota käy asunnonvälittäjät välillä häiritsemässä.(tekevät arviointeja asunnosta).

Aurinkoinen viikko takana

2010-03-19T00:55:00.016+02:00

Laumarämä

Donna-mummo, niin kultainen!

Aurinkoista on ollut ulkona. Itse olen maannut suurimman osan viikosta punkan pohjalla keuhkoputkentulehduksessa ja yli38 asteen kuumeessa. No, tuli silti tehtyä yövuorot loppuun maanantaina ja nyt sitten on voinut tervehtyä hyvällä omallatunnolla loppuviikon. Sain käytyä hakemassa havupuille suojaverkot, mutta puiden ympärille en vielä niitä ole saanut. Se on siis huomisen heiniä samoin kuin kesäkukkien siemenien kylvö, joita olen hamstrannut ensikesää varten. Multaa ja istutus kippoja pitää vielä hakea ja huomenna tartutaan toimeen. Ihanaa saada alkaa istuttamaan KESÄkukkia!

Mitäs koirarintamalla. Toska teki vanhanaikaiset. Hyppäsi maanantaina kahden koiraportin yli, avasi kaksi ovea ja ulko-oven tiukan lukon, joka oli siis lukossa ja lähti omatoiselle lenkille aurinkoon kun mamma vaan nukkui työyön jälkeen. Heräsin Mikon soittoon, että onko Donna karannut kun yläkerran naapuri soitti ja kertoi lähes ajaneensa meidän koiran näköisen koiran päälle. No minä tietenkin pomppasin paniikissa ylös alkkareissani ja samaan aikaan ovikello soikin. Toinen ystävällinen naapuritalon asukki talutti Toska-Herraa pannasta ja sanoi Toskan tulleen auttamaan pihahommissa ja yrittäneen tulla sisällekin. Mietinkin, että onko Toska tosiaan sitä mieltä, että kotiolot on NIIN huonot?!

No tästä säikähtäneinä ostimmekin sitten talon Pirkkalasta. Kauppa on viimeistä silausta vaille valmis ja jos kaikki menee niin kuin pitää pääsemme muuttamaan omaan omakotitaloomme heinäkuun alussa! Talo on unelmiemme täyttymys. Perinnetalo, maalämpö, 20km Tampereesta, tontti 1,2ha ja ei ainakaan vielä naapureita. Pihaa pitää viel laittaa ja paljon. Urakkaa siis tiedossa, autotalli uupuu, pintoja pitää hissuksiin laittaa, mutta kodilta talo tuntui heti. Talo on lentomelualueella ja istuttiinkin melkoinen hetki ennen kauppoja koirien ja termarikahvien kanssa kuuntelenassa kuinka paljon häiriötä on. Meidän mielestä ei liikaa, vähemmän kuin nykyisestä rautatiestä. Koiratkaan ei olleet millänsäkään, joten paikkahan on täydellinen kodiksemme.

Mikonkin urakka väheni talon rakentamisesta autotallin rakentamiseksi, seinien maalaamiseksi ja tapettien poistamiseksi. Piha hommat väheni metsän raivaamisesta , salaojituksista, kivien räjäytyksistä ja kannoista pellon muuttamiseksi ( huom! toiveissani) agilitykentäksi ja golfväyläksi, sekä marjapuiden, pensaiden, nurmikon ja kukkien istuttamiseksi sekä kasvupohjan muokkaukseksi. Eli hommaa on hieman vähemmän kuin aloittaessa nollasta eli tontista. Toivon ja uskon, että ratkaisu on oikea, ainakin se tuntuu koko ajan vain enemmän ja enemmän siltä, vaikka onhan nämä päätökset niitä isoimpia mitä elämässään joutuu tekemään(kai). Tänään kävi ensimmäinen välittäjä arvioitsemassa nykyistä asumusta ja sanoi sen olevan erikoinen ja sopivan boheemi:D Menevän siis todennäköisesti hyvin kaupaksi, toivotaan niin.

Alkuviikko on mennyt lepäillessa ja pienoisilla metsälenkeillä, mut tänään uskaltauduin agitreeneihin, sillä pää ei ollut vielä riittävän kainalossa;) Tein muutoksia normaaliin ja otinkin Ursuksen ekaan ryhmään. Tekee terää Ursulle päästä treenaamaan vieraampien koirien kanssa ja mikä tärkeintä Copain ei kärsi siiitä etten opi ratoja nopeasti vaan kun teen sen kanssa toisena kiroilu omiin virheisiini vähenee ja Copain ei lannistu ja vauhti lisääntyy. No niinhän se sitten menikin. Ursu toimi radalla taasen kuin kone ja Copain oli Markon sanojen mukaisesti taas entisensä eli vauhtia ja intoa löytyi, yritti hyvän radan jälkeen innoissaan näpsästä minua naamastakin kun kävi niin kuumana tekemiseen!Jee!

Kontakteja harjotellessa A:lla Ursu teki kontaktit huonommin kuin yleensä, mutta vauhtia oli tekemisessä, joten treeniä vaan lisää. Copsu teki kontaktit hyvin , mutta kepeillä rupesi oikomaan ekaa kertaa, mutta korjasi kun ei päässyt sillä palkalle. Hyvät treenit siis takana ja iloinen mieli mukana! Käytiin viel lopuksi koko lauman siis myös Mikon kanssa kävelyllä. Perään olikin Mikko lämmittänyt saunan ja nyt on niin mukavan raukea olo!

Kuvia Trkmanin koulutuksesta

2010-03-15T08:37:00.005+02:00

Ursus radan alussa

TAC-käännöksen alkeita Copainin kanssa

Ursusksen kanssa radalla kohti putkea

Kääntyy, kääntyy

2on-2off alkeistreeniä by Trkmann

TIC-käännöksen alkeita Copainin kanssa

Flunssa ja yövuorot iski päälle. Teijalle kiitokset piristävistä kuvista koulutusviikonlopulta!

Lomat lusittu, Trkmanit koettu

2010-03-12T11:53:00.017+02:00

Copainin talven aarteita

Mitä Copain edellä sitä Ursus perässä

Lauma koossa katsomassa mahdollista uutta kodin paikkaa

Tuulentuivertama Poupette kesällä 2009

Ursuksen siskopuoli Puopette 2009

Paljon on taas tapahtunut, niin paljon etten ole juuri ehtinyt edes blogia päivittämään.

Talvilomat tuli pidettya. Vierailimme koko porukalla Vimpelissa ja Jyväskylässä. Lomalla keskityttiin ulkoiluun ja rentoutumiseen:) Jyväskylässä olikin melkoinen vilske, sillä meidän viiden koiran lisäksi siellä majaili talon omat mahtivahdit Amalia ja Roosa sekä hoidossa ollut Kira. Vauhtia ei siis puuttunut!

Kotiuduttuamme reissulta ehdimme viettää vajaan viikon kotosalla kunnes taas autonnokka suunnattiin kohti Kokemäen kautta Kirkkonummea ja Espoota Silvia Trkmanin oppeihin. Mukaan lähti Ursus ja Copain sekä Lealta (Kennel Drole d'Oiseau)Poupette ja pennut sekä ongelmakoirana (lopetusuhan alla ollut) taloon tullut serra Coco. Coco on niin ihana ja hyvä hermorakenteinen serra, ei ole elämässään juuri missään käynyt ja reissu sujui mitä parhaimmin:) Pennut ja Coco sai hyvän sosiaalistumis retken ja harva 7 viikkoinen pentu on ollut Trkmanin kursseilla! Silvia ihastui melkoisesti toiseen pennuista ja olikin mielenkiintoista kuulla millä perusteella Silvia valitsee koiransa ja minkä rakenteisista koirista Silvia pitää. Kiitokset Teijalle ja Jounille majapaikasta, jonka kruunasi Silvian kanssa iltaisin käydyt keskustelut!

Meidän koirujen kohdalla jännitin hieman miten Ursus käyttäytyy kun on ensimmäistä kertaa muualla aksaamassa kuin Pro Canis-hallilla. Ursus kun on meidän pojista se varautuneempi. Lisäksi oletin, että uudet ihmiset ja koirat aiheuttavat pökökohtauksia, mutta ei. Ursus ei alkanut pököilemään ja vouhkaamaan erityisesti millekään ja yllätyinkin iloisesti. Muuten Ursus ei ollut oma itsensä. Mietittiinkin, että johtuiko Ursuksen nurmen haisteluintoisuus minun jännityksestä(rauhoitteli minua) vai pitikö vaan tarkstaa uudet hajut.

No, ekat 3 rataa meni minulla paniikin oloisessa jännityksessä.(tein 2 Copainin kanssa ja yhden Ursuksen kanssa) En liikkunut ja ohjannut koiraa vaan oletin et koira menee minne pitääkin kun seison keskellä kenttää ja kumarrun alas ja juoksen kuin harakan pelätin ohjatessani koiraa, huoh! No meno parani itselläni toisena päivänä ja sain huomata, ettei Ursus ollutkaan rikki tai vaihtunut toiseen koiraan vaan alkoi hieman löytymään sitä normaaliakin menoa, Copainkin liikui paremmin kun itse liikuin, yllätys, yllätys! Reissu oli siis erityisen hyvä harjoitus sekä koiruille että minulle varsinkin uuden paikan, erilaisten esteiden ja kentän pohjan vuoksi. Hieman jännitin kuinka kontaktit sujuu kun Trkmanin kurssilla koirat pamahti A:lle pari kertaa käskyttä, enkä siis voinut vaatia tekemään kontaktia/palkkaamaan siitä etteivät oppisi pamauttelemaan minne haluavat. No eilen tehtiin kontakteja omissa treeneissä ja ne löytyivät yllättävänkin hyvin!

Nyt odotan innolla videoita Teijalta ja Jounilta, sillä en ole koskaan nähnyt itse kun askarrellaan koirien kanssa. Samalla tekee terää kuunnella Silvian pohdintoja ja ohjeita uusiksi. Asiaa tuli paljon kun osallistuimme temppu-, agility ja agilityklinikka-kursseille. Kahteen jälkimmäiseen koirien kanssa kun onnistuimme saamaan vielä agilityklinikkaan peruutuspaikan paikan päällä! Paljon jäi ajateltavaa reissulta ja nyt odotankin innolla omien normitreenien lisäksi Leinosen Janitan yksityistuntia huhtikuussa.

Reissu päättyi ikävään uutiseen ajaessamme kohti Kokemäkeä. Lean poissa ollessa vasta 6-vuotias Vallee du Pic d'Espade eli Vallee oli menehtynyt. On niin vaikea uskoa todeksi, että aina niin iloista ja terhakkaa pientä Valleeta ei enää ole vastassa kun menemme Kokemäelle.

Sitten vielä eilisistä treeneistä. On se vaan vaikeaa kun on itse tälläinen 0-100 kiihtyvä ja virheitä inhoava nipo ja koirana kuuliainen ja mielyttämisen haluinen Copain. Itse kun ruoskin sanallisesti itseäni huonosta ohjauksesta ottaa (tietysti) Copain omat itselleni tarkoitetut murinat itseensä. Eihän se sitä erota kenelle kiukkuan radanpätkän jälkeen. Hitto kun olen tyhmä ja malttamaton. Tiedän kyllä, ettei saisi näyttää koiralle omaa kiukkua omista virheistä kun koira tekee niin kuin ohjataan. No niin ne *!?!**! -sanat vaan suusta lentävät ja Copain tulee epävarmaksi ja vauhti tippuu. Nyt olen päättänyt, että siitä tulee loppu. Hillitsen siis kiukkuni omia virheitäni kohtaan ja kehun vaan koiraa innolla! Olenhan sentään jo kohta 30v, hieman täytyy jo itseltäänkin itsehillintää vaatia. Nyt sitten jatkossa tehdään Copainin kanssa helppoja ja vauhdikkaita radanpätkia, että saadaan Copsu taas syttymään uudestaan. Tämä ongelma on nyt selvästi pahempi kuin ennen viikonlopun kurssia..., mutta kyllä me Copsusta vielä pelimies tehdään;)

Ursus sitten menikin Markon sanoin "kuin suklaata" radan läpi. Tehtiin kahdella variaatiolla rata ja molemmat sujui ja vauhtia löytyi. Meillä oli vielä sellainen mukava yllätys(meille siis mukava), että muut ryhmäläiset eivät päässeet paikalle ja satiinkin yksityistunti käytännössä! Kepakot menee Copainin kanssa paremmin kuin Ursuksen, samoin kuin kontaktit, siis taas vaihteeksi näin päin.

Mitäs muuta, no tonttikaupat peruuntui viimehetkellä ja taas ollaan siinä tilanteessa, että etsitään sitä oikeaa paikkaa omalle talolle. Onneksi yksi tontti on taas tähtäimessa ja yksi talokin pitäisi käydä katsastamassa.

Vekattu on

2010-02-12T00:12:00.007+02:00

Treeneistä on taas tultu ja iloisin mielin. Copain oli ainakin lähes entisensä ja treenit maistui niin Copsulle kuin minullekin.

Ursus veti samaan raivokkaaseen tapaansa kuin aina ja kaikin puolin jäi hyvä maku suuhun treeneistä. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan on se iän ikuinen ongelmani: katseeni ei pysy koirassa 100%:sti ja siinähän sit monesti ollaan, ojassa jos ei jopa allikossa katseen hukuttua- ja koiran;) No nyt Marko muistutti minua asiasta niin hyvin meni. Rata oli melkoista vauhtia ja pyöritystä sekä irtoamista mikä meille sopi! Vekkeihin koirut lähti yllättävänkin hyvin samoin kuin irtoamaan loppusuoralla erityisen hyvin!

Kepakot meni mainiosti joka kulmasta, Copain vain yritti ekalla kertaa josko ei tarvitsisi mennä kahta viimeistä, mutta asia korjaantui heti kun en päästänyt Copsua palkalle.

Ursu tuppaa karkaamaan kun silmä välttää puomille ja keinulle ja suorittaa puomia, samoin kuin keinua, puhtain kontaktein omatoimisesti;) Tosin kyselee katseellaan kontaktilla ollessaa, että "onko tämä se oikea kohta vai tämä" ja hivuttaa itseään hieman:( Se ei tosin ole suotavaa, et se paukkaa puomille/keinulle milloin haluaa. Kun mennään ko esteitä yhdessä se ei jostain syystä huomaa ottaa kontakteja yhtä selvästi ja hyvin kuin yksin tehdessään. Tosin vauhtiakin on yhdessä tehdessämme ainakin tuplat. Yksin se ikään kuin fiilistelee. Treeniä lisää siis hassulle pikkumiehelle:D Renkaassa ei ole ongelmia kummankaan kanssa.

Tänään varasin ajan Copainille Lundanin Tiinalta hierontaan kun Karhumäen Elinalle päästään vasta viikolla 12. Kaiketi koiru kannattaa käydä tsekkauttamassa läpi ennen kuin pilaan sen. Myös selän röntgenkuvaus on pyörinyt mielessä kunhan aikaa ja rahaa asiaan löytyy. Pitäisi tehdä sille asialle jotain ennen kuin mahdollisia ongelmia tulee, siis jos tulee. Huomenna Kokemäelle pitkästä aikaa!!

Treenejä odotellessa

2010-02-11T01:12:00.012+02:00

Viime viikon ohjatuissa treeneissä keskityttiin tvisterin ja jaakotuksen saloihin. Edelliskerran ihmisnuolta ei otettu ollenkaan uusintana.

Meillä treenit meni Ursun osalta hienosti. Hieman kun oma ohjaus oli hukassa niin Ursu viuhahteli läpi, mut oli se taas niin kiva huomata vian olevan itsessä. Marko nimittäin näytti kuinka ohjaus tulisi tehdä ja Ursu teki niin kuin käskettiin. Kun itsekin teki ohjaukset loppuun asti ja keskittyneesti niin yllätys, yllätys Ursu toimi minullakin. Jätän liian usein kiirehtiessäni ohjaukset hieman kesken. Tiedän sen, mutta kun hätäilen niin hätäilen.

MUTTA Copain oli kuin rikki. Se ei ollut lainkaan oma itsensä. Sitä sai pyytää tekemään ja silloin se teki(ei tarjonnut tekemistä hullun lailla niin kuin yleensä), mutta vauhti oli kateissa. Copsus kuitenkin hyppi ja pomppi innoissaan ennen treenejä ja jälkeen. Treenien jälkeen se myös riekkui Ursun kanssa metsässä kuin ei mitään, mut treeneissä tuntui kuin Copsusta olisi ollut vain 20% vauhtia ja intoa mukana normaliin verrattuna. Voi olla, et ohjauksien jankkaus eli kohtuu isot toistomäärät ja vähäiset vauhdit ja lyhyet radat ei innosta Copsua, mut toivottavasti huomenna koiruni on kuin aina ennen. Ei kai siitä ole tullut vanha ja tylsä tosikko? No, kipeä se ei ole, sillä muuten se riekkuu ja pomppii niin kuin aina. On kai koirillakin päivänsä, mut kovin olen huolissani:(. Ollaan pidetty koko viikko taukoa tekemättä edes läksyjä, josko se saisi syttymään Copsuun taas sen ihanan ja tutun agikipinän!

Odotankin huomisia treenejä innolla, mutta pieni huoli ja jännitys takaraivolla. Nyt ei muuta kuin kädet ristiin ja toivomaan, et kaikki sujuisi kuin ennen vanhaan!

Mitäs muuta. Talo projekti etenee etanan lailla, mutta etenee kuitenkin. Ainakin vielä;) kartoitukset ja laskelmat menossa, mutta toivotaan että lopputulos on suotuisa. Ensi viikonloppu on kiireinen. Huomenna on vuorossa kunnon metsälenkki ja treenit. Perjantaina suuntaan Kokemäelle kera Johannan ja koirien. Olen kuullut huhua, et muitakin sinne tulisi koirujensa kanssa:D Mikolla on pe fondue kekkerit ja lauantaina kyykkäkisat. Me viiletetään lauantaina Lempäälään tuomarikoulutukseen Copainin kanssa ja illasta tulee kenties Gigin pentu Choco piipahtamaan<3! Sunnuntaina onkin sitten vuorossa tuomareiden koulutus näyttelyt Niihamassa ja sinne mukaan suuntaa Donna-mummu ja Copain.

Mukavalta, joskin kiireiseltä kuulostaa tuo tuleva viikonloppu!

Ja me saatiin paikka Silvia Trkmanin koulutukseen koirakkona sekä agilityklinikkaan kuunteluoppilaana. Kannatti siis herätä ilmottautumaan heti klo 08!

Champion of champions

2010-02-02T21:19:00.013+02:00

Handler Johanna Jussila ja Copain eli Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu CoC-gaalassa

Copainin kilpapari Champions of Championissa

Tuli käytyä CoC gaalassa. Copain oli kutsuttuna moiseen tapahtumaan ja ihan hyvä edustustilaisuus se rodullemme oli. Menestystä ei tullut vaan voiton vei vuoden näyttelykoirakisassa ykkösenä ollut leijona mies Pertti ja Copain oli sijansa (43.) mukaisesti vain viuhahtaen julkisuudessa. Kiitokset Johannalle taas kerran Copainin esittämisestä! Tilaisuudessa oli pyreneläisten puolesta paras edustus ikinä eli mukana oli Josette (pyrpap Calins Nournours Nuage de Pluie) sekä 2 kpl pyreneittenkoiria. Lisäksi Veterans of veterans kisoihin oli kutsuttu (pyrpap)Vagabond de La Tuile Au Loup sekä yksi pyreneittenkoira. Vaksu ei ollut paikalla eikä toinen CoC pyreneittenkoirista. Reissu oli mukava iltapukujuhla, ruoka, juoma ja seura oli hyvää, mutta hieman tuntui moinen maailma oudolta ja ihmeelliseltä. Mukava oli kuitenkin kokea moinen elämys kerran elämässä.

No agitreeneissä tuli viimeksi uutena läksynä "ihmisnuoli"-ohjaus. Sitä siis harjoitellaan ja välillä epätoivoisesti, sillä niin paljon siinä on kyse ajoituksesta. Kepit olen vihdosta viimein uskaltanut laittaa aivan pystyyn, jo me niitä pieni tovi jauhettiinkin levällään... Suoriin laitettuna keppien vauhti hieman putosi, ilmeisesti koiran epävarmuuden vuoksi, mutta muuten ihan ok. Vauhtia tulee kuulemma lisää kun koira saa varmuutta = toistoja ja kehuja. Välillä tehdään viel vauhdin vuoksi myös keppejä osa hieman levällään. Sisäänmeno kulmat menee hienosti molemmilla pojilla<3 Puomin kontakteissa Ursu teki täydelliset ja vauhtia on tullut huimasti lisää, mutta eipä meillä ole sen(kään) kanssa kiire kun ei kisakentät meitä kutsu. Tuntuu välillä et varmistelen liiaksikin ettei virheitä pääse tulemaan ainuttakaan esim kontakteissa, kepeissä ja olisi ehkä jo korkea aika ottaa rohkea askel eteenpäin, mutta pohjatyössä meillä ei lipsuta eikä kiirettä pidetä:) Keinun pojat tekee rohkeasti vauhdilla ja ottavat kontaktinkin loppuun, mut vielä sitä täytyy jauhaa, et saadaan kaikki niiin rutiiniks et ei tule katastrofia.

Ohjauksia on ihana tehdä pyreneesin kans kun pystyvät tekemään tiekkoja kurveja nopeasti ja reagoivat niin helposti ja hyvin ohjaukseen ja ohjaajan kroppaan. Ja oppivat niin helposti ja nopeasti kaiken! Ja se into<3 Se meillä vaan mättää, et emännän oppimiskyky tuntuu välillä olevat liian rajallinen. Lähes tulkoon miesten putkiaivo ajattelua/oppimista muistuttavaa;)

No mitäs muuta. Mulla tuntuu olevan vaan töitä, töitä ja töitä. Lisäks talon/tontin selvittelyt vievät kaiken muun liikenevän ajan, mutta onneksi kohta on loma! Huomenna piti lähteä Kokemäelle (kennel Drle d'Oiseau), mut eipä se taida onnistuakaan, josko kuitenkin vähän ehtisi treenailemaan ihmisnuolta.

Vuoden ekat ohjatut agitreenit takana

2010-01-15T17:04:00.009+02:00

Ylhäällä Drole d'Oiseau Haut d'Ourson eli Ursus, pyhä karhu

Drole d'Oiseau Mouche de Galle eli Gigi ja Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu eli Copain

Karhu herra uhittelee kaverilleen. Nimiensä mukaisesti;)

Toska eli Drole d'Oiseau Cuiller A Sort nuorena noin 2v

Nyt on sitten korkattu valmennusryhmän salat ja ovet. Luvassa on ohjauksellisia läksyjä ja vaikeita ohjauksia;) Treeneissä on siis tarkoitus panostaa erilaisiin ohjaustekniikoihin, joita emme siis vielä kauhean syvällisesti osaa.

Ekat treenit veti Marko Mäkelä ja kovalla tsemppauksella:) Koirut tottelivat ohjauksia hyvin, mutta itse toteutin niitä huonosti radalla aina aikaajoin. Pääasiassa ongelmani oli, että ajauduin liian lähelle estettä eikä koiralla ollut riittävästi tilaa ja meno oli silloin kankeaa, vaikkakin koira teki mitä pyydettiin. Aloitimme helpoista eli sylkkäreistä ja poispäin käännöksistä. Perusasiaa siis. No yksittäin niiden treeni ei ollut kovinkaan haastavaa, mutta se radan pätkä minkä Marko oli meidän päänmenoksi keksinyt oli kyllä melkoista pyöritystä. Radalla käytettiin siis lähes joka esteelle mennessä sylkkäriä tai poispäin käännöstä. Ensi kerralla taytyy viedä pullat treeneihin, sillä vannoin ettei Ursu lähde ohjaukseen niin hyvin kuin lähti. Oletin varsinkin yhden hypyn jälkeen Ursun paukauttavan vauhdilla seuraavalle hypylle suoraan, mut Iso-U tekikin 180 asteen käännöksen kovasta vauhdista niin kuin pitikin joka ikinen kerta<3 Yllätyin siis iloisesti eikä hyvin irtoava karhuherra lähtenytkään omille teilleen vaan tuli hienosti ohjauksen imussa:) No lyötiin siitä vetoa Markon kans ja minä hävisin. Noloa huomata kuinka vähän luotan koiraani, saisin hävetä. Aionkin muuttaa asennetta, joka on aivan väärä. Ursus ansaitsee luottamukseni. Ursuksen kontaktit olivat maan mainioita, mutta kepille menokulmissa oli hätäilyn makua. Treeniä niihin siis.

Copain lähti ohjaukseen liiaksikin ja välillä kaartoi käsimerkin perässä niin tiukasti, että kääntyi juuri ennen estettä mukaani kun itse en vienyt ohjausta loppuun vaan hätäilin. No Copain ei ainakaan lähde läpi ohjauksen, hyvä niin:) Teki siis juuri niin tiukkoja kurveja kuin pyydettiin. Copainin kanssa on ongelmana kontaktit. Se tekee ne, mutta huolimattomasti. Keppien eri tulokulmat meni 99% oikein! Keskitymme siis lähiaikoina kontakteihin.

Mitäs muuten. Yövuorot*5 edessä, mikä tarkoitaa laiskoja lenkkejä ja vähäisiä treenejä. Toki jos yöt on rauhallisia ehditään treenailla kaiket päivää, toivossa on siis hyvä elää. Tavoitteena onkin käydä kunnon metsälenkillä edes joka toinen päivä ja muuten nauttia väliajat nukkumisesta 5 pyreneesin kera. Postissa tuli Turun KV-näyttelyiden kupongit ja olin unohtanut kokonaan ilmoittaneeni silnne myös Donna-mummon. Mukaan lähtee siis Donsu ja Copsu.

Silmät tarkastettu kolmelta ja kaikki terveet

2010-01-12T22:50:00.008+02:00

Copain, Ursus Ja Donna

Löytyi vanhoja kuvia. Copain reipas 2 v ylhäällä ja Copain hieman alle 1v alapuolella.

Tänään matkasimme aamusta eläinlääkäriasema Viksuun Vammalaan heti aamusta tarkastuttamaan Donnan, Gigin ja Ursuksen silmät. Kotiin tuomisina oli iloiset uutiset eli kaikkien silmät olivat terveet. Nähtiin samalla reissulla agitreenikaveri Dinakin joka edustaa Mansesterinterrierien lajia sekä tietysti kasapäin muita pitkäkarvaisia pyreneesejä.

No hieman tarkennuksia silmätarkastuksista. Ursuksen silmistä ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista. Kaikki oli kuin oppikirjasta. Gigin silmien pohjien väri oli kuulemma harvinainen ja siitä oli hankalampi katsoa verisuonia. Silmien pohjien väri ei ole virhe vaas yksilöllinen asia, varmistin asian. Lisäksi Gigin silmistä löytyi sikiöaikaisten verisuonten jämiä eli pienen pieniä "kauneuspilkkuja" mitkä ei vaikuta näköön tai jalostuskäyttöön. Varmistin myös tämän lääkäriltä. Joillakin niitä jämiä on ja joillain ei. Suurimmalla osalla kuulemma on jonkinlaisia. Donnalla niitä oli myös, mutta vähemmän. Donnalla ei ole edes vanhuudenkaihia ja onhan koiru jo 11v:) JEE!

Muutenkin Donna esiintyi edukseen ja oli kuulemma päivän parhaiten yhteistyötä tehneitä koiria. Ursus empi hieman mikroskooppia, mutta todettuaan asian turvalliseksi antoi tutkia silmät kaikessa rauhassa keskittyen rapsutuksiin. Gigi vastusteli eniten alussa, mutta syynä tähän varmastikin ainakin osittain on viime vuoden myrkytys ja näytteidenotto rumba suonet mustana 3 vrk:tta. No Giginkin silmät saatiin tutkittua kevyesti alun säpsähdyksen jälkeen. Seisoi kuin tatti mikroskoopi edessa. Reippaita oli siis kaikki pienet pyreneesimme<3

Nyt on koirujen ja minun masut täynnä iltapalaa ja lähimetsälenkilläkin tuli käytyä nähden rusakko ja paljon rusakon papanoita. Huomenna taas töihin ja torstaina on jo kovasti kaivattu ohjattu agitreeni. Oma selkäkin on parantunut niin että pystyy taas juoksemaan ja mustelmakin alkaa olla edes mennyt muisto kiviportaista. Huomenna töiden jälkeen ohjelmassa Janita Leinosen DVD oppitunti/kertaus torstain treenejä varten. Nyt nukkumaan!

Uusia tuulia

2010-01-03T18:20:00.006+02:00

Metsälenkillä Mikko ja koiruudet

Jokaisella on omat jekut mielessä. Näin yhtenäinen lauma meillä;)

Tontti oikealla ja Erika edessä;)

Lomat on laiskoteltu ja eheämpänä uuteen vuoteen;)

Meillä moinen vuosi 2010 alkoi mainiosti, pesukone hajosi, putket jäätyi vanhasta hirsitalo vanhuksesta ja lensin tänään kiviportaille selälleni Gigi sylissä ja valuin 5 porrasta selkärangalla alas;auts! No pesukone korjattu, putket sulatettu ilman putkien rikkoutumista ja Gigi vahingoittumattomana moisesta pudotuksesta ottaen itse kaiken pudotuksen selkärangalle, sillä enhän voinut Gigiä pudottaa ja satuttaa. Hengissä ollaan, jalat liikkuu ainakin vielä ja mustelmia alaselkärangassa noin 20 cm matkalla.

Sitten jotain hyvää. Olemme ehkä löytäneet tontin, johon voisi pykätä oman pienen tönön eli talon. Tontti oli mitä mainioin, kunhan hinnasta päästään vielä yhteis ymmärrykseen myyjän kanssa:) Tontti sijaitsee 30 minuutin ajomatkan päässä TRE:sta, 18minuutin ajomatkan päässä agihallista, 15 minuutin päässä Mikon töistä ja peruspalvelut löytyy 5 km säteellä. Tontilla 5500m2 on vielä pieni luonnonlähde, joten ei kun toteuttamaan puutarhaunelmia jos vaan rahaa rakentamisen jälkeen yhtään jää. No, jäitä hattuun. Tonttia ei ole ostettu, eikä mitään tarjousta vielä jätetty. Ensimmäinen tontti silti, joka mielytti niin minua kuin Mikkoakin.

Muuten meille ei kummempia kuulu. Uusivuosi meni mainiosti. Ursus kävi kertaalleen kysymässä katseellaan ensimmäisen paukahduksen kuullessaan, että onko tämä ihan ok? Se ei tärissyt, värissyt eikä mitään muutakaan kun vaan marssi eteeni ja tuijotti silmiin kysyvästi ja sanoin et höpö höpö niin Ursu paineli leikkimään Gigin kanssa:) Siinä oli isoin reaktio paukkeesta ja välähdyksistä johtuen. Toska sai pami kyllästeet ajoissa eikä suuremmin huomannut paukahduksia eikä muutakaan. Nukuskeli siis. Loput koirat oli niin kuin aina muulloinkin.

Vapaa-aika meillä tuntuu kuluvan taloesitteitä/nettisivuja lärätessä ja hintoja/pohjaratkaisuja verratessa. Mahdottomalta tuntuu tuo talorakennus maailman suo. Paketteja on hankala verrata toisiinsa. Alkaa kuitenkin pikkuhiljaa selvitä mitä itse talolta halutaan ja mitä ollaan valmiita maksamaan. Ei ole tullut TV:tä paljon avattua. Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas agitreeneihin ja metsälenkille ennen yövuoroon menemistä, joten täytynee alkaa suunnittelemaan huomisia treenejä. Viralliset treenit meillä alkaa vasta reilun viikon kuluttua.

Valkoinen joulu 2009

2009-12-24T10:42:00.006+02:00

Kuvissa Gigin pentu Mindy. Kiitokset kuvista Anu! Kuvat siis Anu Vuorinen. Mindy on kuin äitinsä samanikäisenä. Kauniit korvat on kyllä peritty isukilta, mutta ilme on niin samanlainen kuin Gigillä<3

PS jos joku muukin Gigin, Muskan tai Dorin pentujen omistaja haluaa / viitsii lähettää kuvia, tekisi kuvat pennuista niin onnellisiksi:)

On se ihanaa kun on lumi maassa. Koirat nautiskelevat lumisista maisemista viilletellen hurjaa vauhtia lumi penkasta penkkaan painien ja aina välillä itseään lumihankeen hinkaten naama valkoisena eritoten Ursus.

Käytiin pikavisiitilla Vimpelissä ja itse flunssan kourissa olevana majailin pääpiirteissään sisällä, mutta koirat sitäkin enemmän viihtyivät ulkona. Eilen tultiin takaisin Tampereelle ja tänään olisi tarkoitus lähteä viettämään joulua Mouhijärvelle siskoni ja hänen perheensä luo äidin, isän sekä ei enää niin pienen pikkuveljen kera. Toska ja Donna painelivat juuri Mikon kanssa autoon ja auton suuntana on Jyväskylä, jossa koirakavereina odottaa ainakin Amalia ja Roosa ja ehkä myös Kira. Copain, Ursus ja Gigi jäivät kotiin seurakseni ja tänään olisi tarkoitus aamupipareiden aloittaman jouluaatto aamun jatkeeksi suunnata metsälenkin ja lyhyiden agitreenien kautta käymään joulusaunassa ja odottamaan joulupukkia Mouhijärvelle.

Huomenna koittaakin jo minulla arki eli TAYS:n leikkausosasto kutsuu aamulla klo 10:stä eteenpäin. Virallisten agitreenienkin taukoa kestää tammikuun 11 päivään saakka ja siihen saakka on selvittävä omilla treeneillä. Olenkin ajatellut, että katson taas Janitan DVD:tä ja otan sieltä joitakin asioita joihin keskitymme treeneissämme. Emme tee siis ratoja vaan keskitymme hiomaan ohjausta ja yksittäisiä esteitä. Varasin Janitalta yksityistunninkin ensi keväälle. Aiemmin ei ollut aikoija:( Keväällä on lisäksi erittäin paljon odotettu Silvia trkmanin koulutus, johon olen ajatellut osallistuvani kuunteluoppilaana, koska koulutus on englanniksi ja jotta saisin koulutuksesta jotain irti ilman että keksityn koiran olemiseen on parempi olla kuunteluoppilaana. Saa nähdä vaihtuuko vielä mieli asian suhteen. Kevät kesällä olisi myös odotettu ja haaveiltu paimennusviikonloppu itäsuomessa jos vaan mukaan mahdumme! Kevättä odotellen siis :)

Pyreneittenpaimenkoirista ( koirista lehden jutussa mukana Ursus ja Copain + Lean Vagabond ja Poupette) oli juttu Virossa Lemmik nimisessä lehdessä. Kiitokset Markolle kun lähetit lehden myös meille!

Hyvät joulun ja uudenvuoden toivotukset kaikille blogiani lukeville!

Kiireistä, kiireistä, kiireistä arkea

2009-12-15T14:17:00.020+02:00

Kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt hieman paitsioon. Yritän kuitenkin tsempata sen asian kanssa lähitulevaisuudessa.

Viime viikolla käytiin treenailemassa normaaliin tapaan ja uutena yllärinä oli, et päästään jo maistelemaan valmennusryhmän anteja eli ohjauksellisia juttuja! Lähitulevaisuudessa onkin tarkoitus keskittyä metsälenkkeihin, agilityyn ja ehkä hieman TOKO:onkin, jota niin syvästi itse inhoan kun en sitä osaa ja se on niin hidas tempoista. Näyttely rintamalla tulee olemaan hieman hiljaisempaa, josko Copain kasvattaisi uuden turkin pakkasten tultua kovasti kokeneen jämäturkin tilalla. Onhan turkki käynyt läpi syyskuun jälkeen leptospiroosi rokotteesta tulleet reaktiot, karvan osittaisen pois leikkaamisen rokotusreaktion vuoksi sekä vielä kettukapinkin. Ursuksella on myös karvan kasvatus operaatio edessa, sillä kapi kävi läpi kaikki meidän koiruudet, huoh! No, toisaalta olen itsekin näyttely tauon tarpeessa ja hinku treeneihin on kova eikä siellä ehdi kuluttamaan aikaa niin kauaa kuin haluaisi. Ehkä nyt sitten!

Viime viikon ohjelmaan kuului myös Kokemäellä käynti sekä Salossa käynti Copainin ja Muskan pentujen pentutestien merkeissä sekä siihen liittyvän katselmuksen mietiskely. Niiltä pennuilta ei kauniita liikkeitä tule puuttuumaan. Pentu testi oli minulle hieman yllättävä. Eli se kaikkein rohkein, reaktioherkin ja vilkkain pentu kotosalla paineistu eniten testissä ja ne kaikkein rauhallisimmat hitaasti tutustuvat eivat olleet mistään moksiskaan! Tyttöpentu ärisi ja murisi niin mahdottomasti ja oli muutenkin taas niin ihana! Kaikki pojatkin olivat ihania ja 4 pentu eli kulomusta poika oli kuin Copain pienenä<3. Tyttö-pentu vei kuitenkin sydämeni jo 1,5 viikkoisena ja paluuta siitä ei ole! Kuulemma ei ole lainkaan yllättäväää, että pyreneesiellä se reaktioherkin ja vilkkain pentu omaa myös huonoimman hermorakenteen ja toimintakyvyn paineistuen helpoimmin... Huom! huonoin ei siis tarkoita huonoa!

Lauantaina suuntasimme Erikan, Copainin, Gigin ja Ursuksen kanssa kohti Voittaja 2009 näyttelyjä Helsinkiin. Tuomarina näyttelyissä oli ranskalainen Guy Mansencal ja minua jännitti taas niin mahdottomasti! Tuomisina oli Copainini PU2, Gigin PN3 ja Ursun VAL, ERI+ ei sijoittumista eli hienosti meni ja arvostelut oli mitä upeimmat virheineen kaikkineen. Reissu oli siis onnistunut!

Copain esiintyi permmin kuin viimeaikoina eli ei pomppinut kehässä niin paljon;) Erikalle isot kiitokset Ursuksen esittämisestä, hienosti esitetty tehden Erikan näyttelydebyytti pyreneesi kehään. Ursus kun ei ole mikään helpoiten esitetty kokenut näyttely dogi vaan pieni uhmaikäinen uros, jolle mitään ei ole opetettu kotosalla vaan kaikki mitä osataan on otettu opiksi 4-5 edellisessä näyttelyissä. Pitäisi vissiin ottaa sen asian suhteen itseään niskasta kiinni kun kuluttaa näyttelyihin rahojaan ja opettaa koiruja toimimaan kehässä automaatiolla huomaamattomasti, temppu kai se on siinä missä muutkin temput:) Ja kai nyt pyreneesi niin fiksu otus on, et oppii sekä käytön et näytön temput! Gigi oli taas niin hieno! Edellinen esiintyminen näyttelykehissä taisi olla vuosi sitten Voittajassa. Herra Mansencal ei käsitellyt koiruja niinkään herkin ottein ja siitä huolimatta Gigi ei yrittänytkään näpsäistä Herra Mansencalia:) Gigi oli niin hieno, vitsi että rakastan sitä narttua! Se vaan on niin pyreneesi ja ihana tunteiden lukija<3<3 juu, juu sillä on aina omat oikeudet ja jos se tekee pahojaankin niin on se vaan niin upea silloinkin, jos ei muuta niin älykäs;)

Yleensä kun nuo pahuudet on ruuan varastamiseen liittyviä, kuten eilen illalla kahden raaan joulutortun varastaminen hellalta leivinpelliltä kun käänsin selkäni ja ääntäkään ei kuuluut kun G oli hypännyt hellalle * 2 ja takaisin kera kahden tortun. Eipä sen älykkyys siihen jäänyt, et se vaan nappaa tortut vaan huomasin tappioni vasta kun tortut oli paistettu, sillä pellille oli jäänyt tortun mallinen tummentuma kohdille joista neiti oli tortut varastanut. Kiitos kananmunan, jolla tortut valelin. Muuten tappiota ei olisi tullut julki laisinkaan. Ei ollut neiti ottanut edes vierekkäisiä torttuja vaan juuri niin hajakkain olevat ettei huomattavia rakoja syntynyt. Vitsi se on sitten taitava<3!

No Sunnuntaina matkattiin Helsinkiin takaisin kera Hannan ja Joseten sekä Copainin. Edessä oli Pohjoismaiden Voittaja 2009. Odotuksia ei kauheasti ollut kun tuomarina oli Paavo Mattila. Kehä meni odotetusti ainoastaan Sagellen VSP oli pienoinen yllätys, mutta hyvä niin! Lähinnä keskityttiin Copainin kanssa ostoksiin ja käytiin täyttämässä terveyskysely ja luonne kysely Helsingin yliopiston tutkimusten edes auttamisiksi. Kehästä tuliaisina oli Copainin PU2 . Eli ihan hyvin meni. Mielestäni Copain esiintyi ja liikkui paremmin kuin edellispäivänä. Varmastikin asiaan vaikutti se, ettei minua juuri jännittänyt kun tuomarina oli Mattila ei siis Mansencal. Arvostelut oli mitä oli ihan perus asioita mistä vaan koirasta, tosin koiraa niistä ei tunnistanut niin yleismalkaisia asoita arvostelussa mainittiin et se olisi voinut olla sitten Ursusta, Gigistä tai Toskasta ja edellispäivän hyvät lavat olivat yön aikana muuttuneet huonoiksi. Mahtoi Copain nukkua huonossa asennossa yön yli;D No reissu oli silti mukava lomapäivä ja tuli hankittua hieman joululahjojakin. Ja itselle ostin tosin jo lauantaina Ihanan kainuunharmas taljan kun Mikko omi edellisen itselleen, Kiitos Helinälle Copain 2:sta sillä juuri sen värinen talja on!

Tänään ollaan otettu leppoisasti ja käyty samoilemassa pakkasmetsässä kolmen tunnin ajan koirien, kahvin ja joulutorttujen kera. Lisäks on paketoitu joululahjoja ja nyt pitäisi alkaa hahmottaa nukkumaan menoa ennen yövuoroja. Ihanaa kun joulu tulee, enää 1/2 vuotta Juhannukseen!

Monen moista

2009-12-02T19:36:00.010+02:00

Paljon siis on ehtinyt tapahtua kun on tullut kiireen keskellä lusmuiltua kirjoittamisesta.

Kaksissa näyttelyissä on tullut piipahdettua Copainin kanssa Jyväskylä KV Val-Eri, Pu2, Turku KV sama litanja. Ursuksen kanssa käytiin Seinäjoella, jossa Avo-Eri, Pu1, Rop, Sert ja MVA! Jyväskylässä Ursu oli Val-Eri, Pu3 eli ihan mukavasti on mennyt. Copainilla tuntuu olevan näyttelyissä vaihe, jossa pidetään haukaa ja hypitään kauheasti ja muuten kohkataan. Pääasia kuitenkin, et koira pitää siitä mitä tehdään, vaikka sit ei olisi niin edustavaa esiintymistä;)

Agility hallilla on käyty normaaliin tapaan ja Ursun kanssa ohjauksessa opetellaan saksalaista käännöstä, minä se oppikin jo ekasta kerrasta. Nyt sit vaan haetaan toistoja. Uutena "ongelmana" Ursun kans on se, et se haluaa palkalle niin kovasti, että yrittää välillä livistää sinne kesken radan. Tosin palkata voi monella tapaa, mut Maria Aaltosen mukaan koirulle ei saa antaa periks nyt kun on niin päättäväinen vaan vaatia tekemään oikein. Ongelma ilmeni viime treeneissä ja kolmen toiston jälkeen alkoi Ursu uskomaan, et sen täytyy tehdä niin kuin pyydetään. Tosin yritti sitten vielä eri kohdasta luistaa palkalle, mut eipä onnistunut ja loppu olikin nautittavaa treenaamista! Keppikulmat menee Ursun kans joka suunnasta niin hyvin ja muutenkin tuntui treenit luistavan. Copain tekee tasaista ja varmaa työtä niin kuin aina<3

Turun Näyttely reissulla kävin moikkaamassa Muskan ja Copainin pentuja pikaisesti. Pennut olivat juuri saaneet ruuan ja nukkuivat tullessa. Herättyään minulla ei ollut kauaakaan aikaa kun piti suunnata takaisin Turun näyttelyihin. Pennuissa tuntui olevan kahta eri tyyppiä niin luonteiden kuin ulkonäönkin suhteen. Kaksi taisteli ja touhotti missä lie, tyttö seuraili ja tyytyi välillä liittymään poikien leikkin komentamalla. Kolmas poika viihtyi enemmän itsekseen, mutta tuli kutsuttaessa luokse ja rentoutui käsittelyssä hyvin. Kaikki olivat hyvinkin ihastuttuttavia ja kauniita. Olisi mieli tehnyt kaapata tyttö mukaan, mutta josko meidän laumaan ei ihan vielä uusia jäseniä oteta. Kovasti jäi ikävä ärinää ja murinaa;) kuvia pennuista on täällä. Tuollaisiin pennun katsomis reissuihin pitäisi aina varata koko päivä, sillä lyhyellä käynnillä on niin säkästä kiinni minkälaisena minkäkin pennun näkee esim jos pentu on juuri syönyt, leikkinyt tms niin saa kyllä aivan väärän kuvan pennusta. Pentujen luonnetesti onkin 10.12 ja odotan innolla mitä siellä tulee ilmi!

Eilen kävin pikaisesti Kokemäellä ja taisi olla viimeinen kerta pitkään aikaan kun näin Ursun ja Dorin Keiju-pennun. Pentu lähtee viikonloppuna Viroon uuteen kotiin. Onnea Agilityn pariin Tiina! Pienellä ei ainakaan taisteluviettiä ja vauhtia puutu :) Hieman taitaa olla erinlainen kaveri kuin aiemmat terrierit, mutta hyvä harrastuskaveri pennusta varmasti tulee. Tonni-pentukin lähtee pian Päivin huomaan. Ehkä sitä näkee useammin kun on sentään Suomen kamaralla! Päivillekin tsemppia pennun kanssa eloon olivat molemmat pennut niin ihania kun kävin, et varastaa olisin voinut;) Ilmoitelkaa jos tulette Tampereen suunnalle!

Nyt Toska-herra ilmoittelee iltaruuan puuttumista joten täytyy lähteä toteuttamaan koirujen onnen eväitä.

Loma on sitten lusittu

2009-11-16T23:38:00.006+02:00

Kiireinen päivä takana. Aamusta tuli kummilapsoseni hetkeksi viihdyttämään minua ja koiruuksia. Sen jälkeen vuorossa olikin agilityhallille lähtö hieman höntsäilemaan ja metsälenkki, joka venyi melkoisen pitkäksi. Ihanaa oli kirpakassa syyssäässä samoilla metsässä koirien kera ja olin ottanut mukaani kahvia ja pullaakin. Koiruudet nauttivat täysin siemauksin metsän tuoksuista ja painoivat menemään melkoista vauhtia.

Kotiin tultuamme tein hieman rästissä olleita pihan syyshommia ja laitoin callunat ja jouluvalot ulos. Nyt on hyvä käydä rättiväsyneenä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys. Metsään tekisi mieli mennä huomennakin ennen töihin lähtöä ja jos vaan ehdin voisin piipahtaa vähän agihallillakin. Tiedän, tiedän; liikaa ei saisi tehdä, mutta minkäs voit itsellesi kun se nyt vaan on niin hauskaa!

Nyt nukkumaan, unia!

Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti

2009-11-13T22:43:00.002+02:00

Vimpelistä takaisin kotona. Oli mukava viettää taas rentouttava loma maalaismaisemissa. Hieman tuli höntsäiltyä agilityäkin Vimpelissä, mutta nyt loppulomasta meille tulee oikein tehokuuri treenejä. Eilen oltiin yksityistunnilla Pro Cniksessa ja treenit kulki kuin unelma. Tänään jatkui normi treeneissä sama tahti ja olen niin onnellinen sekä ylpeä koiruistani. Ovat maailman parhaita, ainakin minun mielestäni ja sehän riittää! Huomenna on sitten Janita Leinosen koulutusviikonlopun alku ja sunnuntaina loppu. Innolla mennään opiskelemaan Janitan opeissa muutenkin kuin vain DVD-kautta, ihan siis livenä:)

Käytiin eilen treenien jälkeen Kokemäelläkin (kennel Drole d'Oiseau) Testaamassa ja videoimassa Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti. Iso tyttö eli Tonni muistutti niin ulkoisestikin kuin luonteeltaankin hyvin paljon isäänsä ja isänsä pentutestiä kun taas pikkutyttö eli Keiju muistutti äitiään ja isoäitiään kovin niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Molemmat olivat oikein reippaita hallin kylmyydestä huolimatta. Testi siis tehtiin kivihallissa, koska ulkona on jo niin kovin kylmä.

Testien nauha katsottiin pikaisesti vielä läpi illalla, mutta haluan nähdä sen vielä uudestaan. Leakin katsoo sen vielä varmasti tuhannen kertaa ennen kuin kertoo ääneen mitä mieltä pienokaisista kaiken kaikkiaan on. Kyllä se testi taas teki poikaa vaikka pennut tyttöjä ovatkin. Nimittäin pennut eivät toimineet niin kuin itse edeltä kuvittelin vaan lähes päinvastoin. Vaiks pentuja näkeekin paljon ja seurailee niiden touhuja kotosalla, autossa yms niin kyllä pentutesti oikein suoritettuna kertoo paljon tulevaisuuden mahdollisuudesta kun vaan osaa katsoa. Ainakin testi lisää ja vahvistaa olettamuksia mitä pennusta kuvittelee. Toki tulevaisuudessa asioihin vaikuttaa niin moni muukin asia, mutta paljon testistä saa irti kun vaan on taitoa tulkita ja perustella asiat.

Lea osaa perustella niin mainiosti miksi pentu teki mitäkin ja mitä se kertoo pennusta. Lean sanottua ääneen asiat niin asia tuntuu itsestään selvältä selitykseltä pennun reaktioon tai toiminta malliin, mutta enpä vaan itse tajunnut niin syvälle pennun sielunelämään ilman, että Lea sitä ääneen sanoi. Hieman räpsin 6 viikois valokuviakin kun pennut aamulla taisteli ja paini, mutta kun eivät hetkeäkään paikoillaan suostuneet olemaan ei kuvista kummosia tullut.

Nyt täytyy lähteä ulkoiluttamaan koiruja ja mennä maaten, jotta aamulla taas jaksaa mietiskellä agilityratojen koukeroita.

Tempauksia ;)

2009-11-08T19:59:00.017+02:00

Kuvassa Copain Ranskan maalla käydessämme vuoristojärvillä.

Koiruudet voi hyvin ja ovat olleet omatoimisiakin aktiviteetin järjestämisessa. Siitä myöhemmin lisää. Aloitetaan kuitenkin järjestyksessä.

Kävin katsomassa Muskan ja Copainin pennut. Upeita pieniä marsujahan ne olivat. Kulmauksia löytyi kaikilta edestä ja takaa samoin kropan pituus oli sopiva kaikilla (ei siis liian lyhyt) ja kaulaakin tuntui löytyvän. Päissä oli tällä hetkellä eroja samoin kuin takajaloissa. 2 pennun päät olivat leveämmät kuin 2 muun ja 2 pentua astui hieman ulospäin. Tosin pennut kehittyvät huimasti joka päivä ja hieman eri tahtiin, joten odotan innolla näkeväni pennut pian uudelleen. 2 mustaa pentua olivat aivan mustia ja yhden mustan (jolla valkoiset pienet merkit) karvanpäissä oli ruskeaa joka tulee varmastikin poistumaan iän myötä. Niin on käynyt kaikille tähänasti näkemilleni sen värisille pyreneesin aluille ja ensimmäinen oma pyreneesi oli juurikin sen värinen ja lopputuloksena oli aikalailla prikulleen Copainin värinen koira. Kyseisen koiran virallinen nimi oli Hanumanin Ingela. Voi toki olla, että juuri tämä pieni pyreneesi on poikkeus aiempiin näkemiini pyreneeseihin. Neljäs pennuista oli kauniin värinen fawn, jolla oli todella kauniin mustanvärinen karvoitus jaloissa, korvissa, kuonossa ja hännänpäässä. Toivotaan, että pennut löytävät hyvät ja aktiiviset kodit. Osa on jo löytänytkin kodin, jos eivät kaikki ;)

Fawn poika rentoutui käsittelyssä parhaiten: nukahti aina käsittelyyn, muut 3 olivat kovin jänteikkäästi hamuamassa äitinsä huomaan takaisin. Kovin olivat kovia ryömimään ja liikkumaan. Ja jäntevyyttä löytyi kaikilta. Kameran salamalle pennut reagoivat jo, vaikka silmät ja korvat olivat vielä kiinni. Positiivinen oli ensi kohtaaminen pentujen kanssa. Kovasti jännitin (niin kuin aina pentuja katsomaan mennessä) mitä on tulossa:)

Seuraavaksi vuorossa piti olla Ursun pentujen katselmus seuraavana päivänä, mutta yön aikana Gigi suoritti vatsantyhjennyksen raivokkaasti molemmista päistä ja katsoinkin parhaimmaksi olla menemättä katsomaan pieniä pentuja. Ei voi tietää olisiko ollut kyseessä tarttuva mahatauti vai vaan meidän ahneen Gigin metsäretkien namien tuoma tulos. Onneksi Muskan pentuja katsomaan mennessä ei mukana ollut koiria ja käytimme aktiivisesti käsidesiä käsienpesun lisäksi. Toivotaan ettei pennuille tule mitään. Meidän laumassa ei muita samanlaisin oirein olevia ole vielä tullut. Copainille kiitos herättämisestä ja huomioimisesta, että Gigillä ei kaikki ole hyvin. Copsu veti lopulta peiton päältäni kun en muuten noussut ja reagoinut herätyksiin. Sen jälkeen Gigin tilanne valkeni minullekin räjähdyksen omaisesti.

Yön paskon ja oksennuksen auvoisen siivoamisen jälkeen Mikko lähti pirteänä töihin. Minä jäin nukkumaan. Kuinkas ollakaan Toska alkoi herättämään minua periksi antamattomasti. Ja meidän koirat eivät turhaan meitä ole koskaan herättäneet. No ensimmäisenä mieleeni tietenkin tuli, että Toska pyytää ulos jatkaen Gigin paskomista. Lähdin siis viemaan Isoa Pahaa ulos "yläkerran" oven kautta ja huomaan huudeltuani ettei yläkerrassa ole kuin Copain. Mikko oli laittanut koiraportin kiinni lähtiesään ja me muut olimme alakerrassa. Donnan siis piti olla yläkerrassa. Huoneeseen päästyäni Copain on sen näköisenä, etten minä ainakaan ole mitään pahaa tehnyt. Ovi on auki sepposen selällään ulos ja Donnaa ei missään. Minä ja Toska sännätään ulos kauheaa vauhtia huutamaan Donnaa. Lenkkeilijä kysyy, että onko minulla vaalea koira kateissa. Vastaan paniikissa, että kyllä. Sellainen karvainen otus kuulemma viipotti kohti Viinikan ei niin pientä liikenne ympyrää aamuruuhkassa ja minä säntään räntäsateessa heti autoon yöpaita ja Mikon aamutossut jalassa etsimään Donna-mummoa.

No Donna löytyi viipottamassa tienlaidassa kohti helsingin moottoritietä eli suunta oli juuri sinne missä Mikko on töissä. Huudan auton ikkunasta Donnalle, että "paikka" Donna katsoo minuun päin ja ei kun lisää vauhtia tassuihin ja eteenpäin. Toistan käskyn hieman täpäkämmin voimasanoin ja Donsu jää paikoileen haukkuen kuin ennen vanhaan. Säntään mitään ajattelematta autosta hakemaan Donnaa liikenteen sekaan pysäyttäen räntäsateessa autoja käsillä huitoen. Saan Donnan syliin ja huomaan samalla seisovani keskellä Tampereen aamuruuhkaa talven ensimmäisessä räntäsateessa yöpaidassa(joka oli vielä väärinpäin rankan pesurumpa-yön jäljiltä) ja Mikon aamutossuissa läpimärkä Donna sylissä. Autoilijat katsoivat "hieman" hymyillen. Itse katsoin parhaaksi painua kotiin lämpimään suihkuun lämmittelemaan tärisevän ja läpimärän Donnan kanssa. On se vaan aika mummo kun avaa ulko-ovet viipottaen maailman tärkeimmän ihmisensä perään. Säikäytti kyllä taas kunnolla Donnan tempaus. No tämä oli nyt 4. kerta kun Donna murtautuu maailmalle. Aiemmin mukana on aina ollut miehensä Toska. Nytkin olisi varmasti ollut jos vaan koiraportti olisi ollut auki. Pitänee taas kerran parantaa ovien salpauksia ja olla fiksumpi kuin pyreneesi.

Päivänaikana Gigin olo parani, itse kävin ottamassa sekä possunuharokotteen että influenssa rokotteen töistä saaden seuraavaksi yöksi possukäden hillittömän kipeäksi kuumeen kera.

Aamulla suunnattiin kohti pyreneläisten hallituksen syyskokousta Hyvinkäälle äänestämään uuden jalostussuosituksen kohtalosta sekä monista muista asioista. Kokouksen jälkeen hoidettiin Mikon kanssa parisuhdetta käymällä piitkästä aikaa ulkona syömässä ja lähtemällä sen jälkeen koteihinkoteihimme viettämään isänpäivää.

Koiruuksista Toska lähti Donnan seuraksi Jyväskylään moikkaamaan Amaliaa ja Roosaa. Apinakerho tuli viettämään Vimpeliin aktiivista syyslomaa. Huomenna aiotaan kokeilla uusia pujottelukeppejä ja hieman muutenkin höntsäillään. Käydään metsässä hakemassa virtaa ja nautiskellaan lumesta kun sitä on.

Torstaina takaisin Tampereelle, sillä 10.30 on yksityistreenit pro caniksessa. Sieltä tekemään Ursuksen ja Dorin pennuille luonne testi ja sen jälkeen viikonloppuna on Janita Leinosen agility kurssi :) Mukava lomanlopetus siis tiedossa.

Kuvia Copainin ja Muskan pennuista on osoitteessa:

http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut.

CD jossa minulla oli enemmänkin kuvia pennuista ei suostu toimimaan, joten tuolla ensi hätään pienokaisten kuvia!

Ai niin ja tämänviikon treenit ovat mennet LOISTAVASTI!!! Juoksut ovat siis ohi.

mihin se aika menee?

2009-11-04T23:25:00.005+02:00

Kuva: "Possut levolla"

Loma on jo lähes puolessa välissä ja tuntuu ettei juuri mitään ole saanut tehtyä. On tullut käytyä kummilapsen synttäreillä, morjestamassa kavereita muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen ja tutustuttua Johannan poppoon uuteen asuntoon Tampereen Hallilassa.

Eilen ja tänään käytiin hieman treenailemassa Mouhijärvellä lähinnä yksittäisiä esteita ja sisäänmeno kulmia sekä kontakteja. Lisäks on käyty päivittäin kunnon metsälenkillä lähinnä poikien kanssa, koska Gigillä on viel juoksun loppurippeitä. Tänään sit vierailtiin Johannan poppoon luona Copainin ja Ursuksen kanssa. Pois lähtiessä kurvattiin Härmälän koirapuistoon leikkimään koko poppoolla. Hyvin meni leikit vaikkei hetkeen niitä ole tehtykään tällä minun pyreneesi pojat*2 + Johannan pyreneesit/airendaalit coctaililla .

Nyt pitäis mennä maaten, jotta jaksaa huomenna lähteä tutkimaan Saloon Copainin ja Muskan jälkikasvua. Haaveissa olisi piipahtaa aamusta viel hallilla hieman treenailemassa, mut saa nähdä jaksaako olla niin reipas. Toiveajatteluissa olisi viel paluumatkalla käydä ihastelemassa Ursuksen ja Dorin pentuja Kokemäellä, mut saattaa hyvin olla ettei tässä kiireessä kaikkea ehdi ja eipä Kokemäen suunnallekaan ole vielä varoitusta vierailusta annettu/kysytty lupaa tulla tapaamaan Keijua ja Tonnia. Leakin taitaa saapua vasta huomenna kotiin Ranskan reissulta, joten voi hyvin olla et reissusta rähjääntynyt Lea tarvitsee lepoa enemmän kuin vieraita;)

Nyt Untenmaille!

Loma alkoi

2009-11-02T10:10:00.009+02:00

Lenkillä Järvensivussa Toska- Herran kanssa. Olisipa pian taas kevat!

Kuvassa eräs rakas pieni herra, jonka suosikki koira on hänen oma Toska-herra! Pian nähdään taas ja terkkuja Toskalta :)

Kahden viikon loma alkoi ja tarkoituksena olisi tällä viikolla saada piha laitettua talvi kuntoon, tehdä meillä kotosalla suursiivo, auttaa sisko kultaa muuton jälkimainingeissa, kaydä morjestamassa kavereita ja katsomassa Copainin pentuja. Jos ehtii niin ajattelin samalla reissulla käydä myös morjestamassa Ursuksen pentuja jos vain Kokemäen hurjille passaa. Tällä viikolla tai sit ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yksityistunti agilityä keskittyen mun surkeaan ohjaamiseen;( Ensi viikonloppuna sitten vimpeliin ja siel ainakin alkuviikko jos ei sitten lahes kokoviikko. Perjantaina treeneihin ja viikonloppuina on Janita Leinosen agility kurssi.

Sitten siitä mitä on ehtinyt jo tapahtua:
Perjantaina tuli käytyä treeneissä. Copain oli ensimmäistä kertaa hurlum hei päällä ja teki hieman omia sähläyksiään, joskin myös paikkasi mun huonoja kropan ohjauksia ottaen suulliset käskyt hyvin ja tehden oikeat radat. Mariakin ihmetteli mikä Copsulla on, mut Gigin parhailla päivillä varmastikin on oma merkityksensä moisessa menossa. Pojat ovat saaneet asua vain puolta taloa ja lenkit tehty äijien kesken eikä pojat ole leikkineet niin paljon kuin jos Gigi olisi ollut mukana. Muutenkin elo on ollut hieman normaalista poikkeavaa, hormoonit ovat jyllänneet ja jos se nyt ei näkyisi missään niin ihmettelisin. Ursuskin yritti käydä haistelemassa kavereita, jota se ei ole tehnyt koskaan eikä nytkään onnistunut kuin yrittämään pari kertaa. Tuntui kuin se ei olisi tajunnut, että kaikilla maailman koirilla ei ole nyt juoksut. No Ursus kuitenklin keskittyi ohjaamiseen ja ratoihin paremmin kuin edellisviikolla ja teki itseasiassa tosi hyvää työtä kun vaan päästiin hommiin.

Itse takkuan ohjaamisen kanssa. Se on niin vaikeaa! Varsinkin kun on niin nopeat koirat ettei meinaa mukaan ehtiä kun koira onkin jo hujahtanut puolirataa ja ajatukset tulevat perässä kun ei tajua et ollaan jo loppusuoralla rataa. Koirat siis tekevat mitä käsketään, mut aina jossain vaiheessa rataa en enää ehdi tehdä edeltä miettittyjä kropan ohjauksia niin tarkkaan kuin haluaisin, koska iskee paniikki et ehtii edes kertoa koiralle mihin mennään. Pitäisi saada kropan ohjauksista enemmän selkärankaan meneviä, mutta se vie tietysti aikaa. Ursu ja Copain ovat myös hieman eritavalla ohjattavia. Ursus irtoaa paremmin, välillä liiankin hyvin jos en ole tarkkana kropan ohjauksista, Ursua täytyy ohjata yleensäkin enemmän kropalla. Copain irtoaa myös hyvin, mutta ei niin helpolla kuin Ursus ja varsinkin jos on joutunut ottaa tiukassa paikassa vauhdin alas ja koiran haltuun jää Copain helposti kysymään lupia ja irtoaminen huononee loppu radaksi jos en muista antaa mene käskyä haltuunoton jälkeen. Copain lukee kroppaa mut kuuntelee paremmin myös suulliset käskyt. Siihen toki vaikuttaa varmasti ikä ja sitä kautta parempi kuuliaisuus ja vankempi toko tausta. Molemmat pojat lukevat rataa kuitenkin hyvin ja se pelastaa paljon! Koska treenit on peräkanaa unohtuu välillä mitä koiraa ohjaan ja kuinka juuri sitä koiraa tulee ohjata. Pitäisi vaan malttaa rauhoittua kun huomaa, et omat aivot ei ehdi koiran vauhtiin ja tyytyä tekemään radat niin hyvin kuin pystyy. Mutta kun haluaisin tehdä paremmin kuin vain niin hyvin kuin pystyy! No siinä pieni purkaus ja nyt otankin yksityitunnin kekittyen lähinnä parempaan ohjaukseen ja hieman käydään läpi yksittäisiä esteitä jos ehditään.

Lauantaina tuli auteltua muuttotouhuissa ja lähdettyä sen jälkeen kaverin juhliin joissa juhlistettiin vaatimattomasti valmistumista, uutta asuntoa, kihlausta ja vauvan tuloa maailmaan:) Kiitokset Tinkelle ja Jerrylle juhlista ja todella hyvästä tarjoilusta. Loppu yoksi suunnistettiin sitten Tampereen yöelämään pitkästä aikaa! Eilinen meni lepäillessä ja nautiskellen loman alusta. Nyt sitten täytyy tehdä jotain hieman järkevämpääkin!

Pentuja syntyikin vielä kaksi lisää :-)

2009-10-29T15:19:00.007+02:00

Kuvassa Muska pentuineen. Kuva Honkanen

Muskalle ja Copainille syntyi siis kaksi mustaa poikaa, yksi fawn poika sekä yksi musta tyttö. Äiti ja pennut voivat hyvin. Kennel Calins Nounours:n sivuilla on muutama kuva vastasyntyneista: http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut