Aamu treeneja + kahvia & pullaa

Ihanaa, etta Suomenkin kesa on alkanut ja valoa riittaa ihan aamusta saakka yomyohaan. Oltiinkin koko poppoolla(, paitsi Gigi joka pentuineen Lealla)koirapuistossa aamusta purkamassa porukan energiaa. Kun ei viela senkaan jalkeen vasyttanyt (siis minua->olin yon toissa:) )mentiin viela Tokoilemaan ja kappas vain, aikakin hujahti ja tuli oltua kentalla kolme tuntia. No kun koirat ja emanta jaksoi niin mikas siina. Ja koirat toimi kuin unelma:)!

Juuri hetattyani yritan hahmottaa mika maa ja mika valuutta. Kahvit on porisemassa ja ajattelin, et jos olen mopea ehditaan viela metsaan kerailemaan kivia pihaan. Niin - piha on viela muutamaa kivea vajaa taydellisyydesta. Ursus yrittaa juuri epatoivoisesti hakea kaikkia vuorotellen leikkimaan, mutta poppoo on sen verran laiskalla tuulella kun Gigi puuttuu, et eipa edes Copain innostunut lahtemaan mukaan tallakertaa. Niin Gigia on todella ikava. Puuttuu meidan vauhti hirmu. toivottavasti aitiys ei ole rauhoittanut prinsessaa liiaksi.

Kahvin tuoksu houkuttelee pariinsa, mutta palataan asiaan taas toiste.

yksinhuoltajan arkea

On se ihanaa olla yksinhuoltaja yovuorojen aikaan. Koiria pyorii ymparilla enemman kuin laki sallii ja emanta on kohmeessa. Mikko lahti Tommin kesateatterin ensi-iltaan Orimattilaan ja olisin kieltamatta itsekin halunnut, mutta kun nuo tyot painaa paalle.

Ei vaan, on se valilla ihan kiva touhuta koirien kanssa ihan itsekseen. Hieman on temppuiltu ja nyt olisi tarkoitus lahtea metsalenkille auringosta nauttimaan. ehkapa pitaa tehda pienta jalkitreeniakin! Nyt menoksi, ettei kaikki aika mene nappailyyn.

aurinko nousee

Aamu alkaa valjeta aurinkoisena -toissa. Melko kiireinen yo takanapain ja viela fysioterapiassa kaynti edessa. Ihana asia on kuitenkin se, etta olkapaa on kunnossa, joskin pienia liikerajoituksia viela on. Ensi kesana on kuitenkin tarkoitus kayda heittelemassa keihasta upouudella keihaalla ja sain siihen ihan virallisen luvankin jo.

Kotona odottaa jono innokkaita hyvin nukkuneita pyreneseja, joten josko malttaisi jossain valissa menna nukkumaankin. Ensi yosta on tulossa kuitenkin kiireinen, kiitos koulunpaattajaisten ja aurinkoisen kelin.

Lomaa odotellessa ja kesasta nauttien.

tyon orja

Pitkasta aikaa pitaisi yrittaa hieman kirjoitella. Meille ei kuulu kummempia kuin, etta etupiha on lahestulkoon valmis. Enaa takapihan grillipaikan teko, pensasaidan istutusja toisen sisaankaynnin maalaus. Sisalle on ostettuna laatat keittio/eteinen akselille, joten ne pitais laittaa, mutta menee varmastikin juhannuksen yli, silla minulla on viela 4/5 yota ja mikko lahtee saksan maalle taas tyokeikalle ja sielta ruotsiin.

Mitas koira rintamalla? No tuli pyorahdettua helsingissa aptus showssa norjalaisella tuomarilla ja copainilla on kuulemma kulmurit vaaralla kohtaan ja on yli kulmautunut edesta... niinpa niin. Eipa ole viela kukaan muu noita virheita copainissa huomannut. No Zoco oli ROP ja Copain PU2. Zoco kylla esiintyi paljon paremmin, joten parempi voitti. Onneksi olkoon Johanna ja Zoco! Meidan seuraava nayttely on Tuurissa.

Samalla reissulla kaytiin moikkaamassa Lealla ja Jannella Gigin pentuja ja tietysti Gigia. Pentue oli tasainen edelleen, mutta 2 erottui ylitse muiden ja on se tigressen brindle narttupentukin niin namu:) Kulmauksia ja hyvia kalloja loytyi. Lisaksi myos kropasta loytyi pituutta, kiitos Gigin. Ja pennut tuli heti moikkaan ja oli siella havaittavissa taistelutahtoakin tigressen pennuista puhumattakaan!

Syksyn ranskan erikoisnayttely matka alkaa hahmottumaan. On varattuna jo auto, asunto ja lennot. Ihanaa! Mukaan nailla nakymin lahtee Ursus ja Copain meidan poppoosta seka Johannan Zoco, Teijan ja Jounin Lili ja Bode. Ihmisista mukaan lahtee Lea ja Kuuselan Paivi+Johanna.Seka Teija ja Jouni erikseen autolla omia matkojaan.

Meilla kotosalla on viime aikoina keskitytty pihakivien noutamiseen metsalenkeilla. Kiviin on syntynyt suorastan himo. Kaikki upeimmat on tuotava kotiin. Myos koiruudet ovat osallistuneet hommaan parhaimman mukaan. Ursusta pisti eilen anpiainen tai muu orkki morkki suuhun ja kuono oli upean turvonnut. Hieman jo kauhistutti, mutta Ursuksen menoa se ei paljon haitannut. Muita tapaturmia ei ole ollut havaittavissa.

Kotona on touhuiltu kaikkea pienta temppuilua ja Gigia odotetaan jo innolla takaisin kotiin piristamaan arjen touhuja! Ehkapa viikonloppuna paastaan taas kentille koko poppoo? Koirissa ainakin tuntuu virtaa riittavan ja kaikki on rivissa odottamassa josko tehtais jotain!

Sisko loytyi!

Kurre lahti illan mittaan omatoimisesti saunanikkunasta joka jatettiin raolleen, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Tanaan selvisi kauan mietittanyt asia. Tuli puheeksi toissa, etta lahden nayttelyihin viikonloppuna copainin kanssa. Opiskelijan roolissa ollut henkilo sitten kysyi minka rotuinen koiru on kyseessa. Kerroin tuttavallisesti, etta pitkakarvainen pyreneittenpaimenkoira; se pieni ja karvainen ei iso ja valkoinen. No yllattaen henkilo kertoi tietavansa rodun ja sanoi, etta hanella on ollut kodin vaihtajana Hanumanin Ibiza, eli meidan Hansun sisko!!! Ibiza oli kuulemma kuollut 11 vuotiaana vatsaongelmiin, todennakoisesti syovasta johtuviin. Tulipa sita sitten mietittya vuodesta 1991 missa siskokset matkustavat ja vihdosta viimein loytyi yksi sisaruksista. Paivasta tuli vahintaankin astetta parempi. Kuviakin lupasi tuoda toihin. On se maailma vaan niin pieni.

Meidan poppoolle ei kummempia kuulu. Koirat ovat hieman ihmeissaan kun pihatalkoot ovat vahentaneet tai vahintaankin muuttaneet touhuiluja. Se nakyy sitten taas kaytoksessa kun kaikilla, mukaan lukien Mikko ja allekirjoittanut, on pinna kirealla kiireen keskella. Pihalla odottaa ainakin 100 taimea ja 20 sakkia multaa seka hiekkaa... toivottomalta tuntuu, muta jostain sita on aloitettava et saadaan homma loppuun. Jottei hommat loppuisi ostettiin eilen laatat keittion ja eteisen lattiaan ja kai nekin pitaisi paikoilleen laittaa...Nyt siis ahertamaan oman kodin hyvaksi.

Uusi asukas

Kaikenlaista sattuu ja tapahtuu. Meidan Donna-mummo ei ollut ilmeiseti tyytyvainen asukaslukuumme ja paimensi tanaan nuorehkon oravan meidan saunaan. Onneksi sentaan sinne, silla olisi voinut olla, etta moinen otus saisi yleista hassakkaa taaalla aikaiseksi. No,nyt pikkuinen kyyhottaa paniikissa laudeliinojemme alla. Ajattelin antaa sen ensin hieman rauhoittua ja sitten yrittaa hatistaa/pyydystaa kaveri takaisin city-oravan maailmaan. Meilla kun on jo talo taynna. Katsellaan kuinka tilanne kehittyy.

kertomus rakkaudesta pyreneeseihin

Ajattelin siirtya vihdoin ja viimein nykypaivaan. Kotisivujen perustaminen tuntui liian tyolaalta, joten josko blogin pitaminen olisi sopivampi muoto. Moni on tullut kyselemaan onko minulla ja koirillani kotisivuja, mutta kiireisena ihmisena tiedan niiden yllapidon vievan liikaa aikaa, joten ajattelin blogin pitamisen olevan parempi vaihtoehto. Saas nahda kuinka blogin kanssa kay?

Blogissani pyrin paivittamaan tietoja arjestani, mika pyorii paljolti pitkakarvaisten pyreneittenpaimenkoirien ymparilla, meille kun pyreneeseja on kertynyt viisin kappalein. Niiden kanssa touhuaminen tayttaakin paljolti paivien sisallon. Toissa kayminen tuppaa vaan hieman hairitsemaan muuten niin leppoisaa elamaamme.

Leppoisaa? No kun itse tuppaan olemaan yhdenlainen ADHD ja rotukin maailman vilkkaimpia ei arjesta vauhtia puutu. En halua, etta tasta tulee harjoituspaivakirjaa muistuttavaa opusta vaan otteita hetkista, jotka tekevat elamasta elamisen arvoista ja jotka ehka hieman avaavat ihmisten silmia ymmartamaan elamantyyliani kummaksumatta koirien maaraa ja laatua.

Rakastan normaalia arkea, silla se on juuri sellaista kuin haluan, jopa parempaa kuin mista olen koskaan osannut haaveilla. Elamme taytta"koiran"elamaa ilman liikoja paineita nauttien arjen pienista, mutta niin tarkeista hetkista. Hetkista, joita kaikki eivat kiireen keskella huomaa, mutta joiden vuoksi olemme olemassa. Hetkista jotka olevat aitoja suruineen ja iloineen seka liikakiloineen. Molemmat, seka pyreneesit & mina kun olemme alkukantaista rotua, ainakin aineenvaihdunnaltamme.(olen Joensuussa syntynyt ja Pohojammaalla kasvanut)
Keita olemme ja missa asumme?

Olen Kati pian kolmekymppinen anestesiahoitaja Tampereelta. Jos totta puhutaan rakastan tyotani ja tyopaikkaani. Tiedan, tiedan. Nyt tyokaverini pitavat minua hieman outona, mutta kun toissa on oikeasti niin mukavaa ja tyokaveri parhaita mita voi toivoa! Koiruudet saavat minut palaamaan paivittain kotiin. Ilman niita olisin varmastikin Florence Nightingale ja asuisin TAYS:n ullakolla. No, ehka miehellanikin on hieman osaa ja arpaa siina, etta taytyy tulla kotiin aina valilla.

Mieheni lisaksi meilla asuu Tampereen keskustan tuntumassa 5 pitkakarvaista pyreneittenpaimenkoiraa. Isantana talossa toimii Mikko ja kaapinpaikan maaraa kati.
Sitten tarkeimmat eli pyreneesimme:

1) Entre Nous Bougainvillee eli Donna s. 18.12.1998, on mikon ehdoton silmatera ja sielunkumppani(Menee jopa minun edelle!). Donna loysi meille tiensa hieman vanhempana. Kun edellisessa kodissaan ei ollut oikein enaa aikaa ja paikkaa koirulle muutti tama syrammia sarkeva pakkaus meille. Donna on jo vanhatekija laumassamme ja Toska-Herran parempi puolisko. Donnan elamassa on kuitenkin yksi asia ylitse muiden ja se on Mikko. Minua ei Donna juuri noteeraa, mutta Mikkoa tottelee jo katseesta. Donna on ehdottomasti Mikon "se elamansa koira", joita tulee kohdalle vain kerran jos silloinkaan. Donna on meidan oma pieni rautarouva, joka rakastaa lapsia yli kaiken ja jahtaa mielellaan rusakoita seka kissoja. Kaivaa kuoppia Indoneesiaan ja putsaa kaikkien ystaviensa korvat.

Donnalla on hieman ihmeellisiakin tapoja menneisyydesta, joita on saatu karsittua pois meille tultuaan. Esimerkkina autojen jahtaus, pyoriminen itsensa ympari kiihdyttyaan 0-100/s, samoin kuin yksitoikkoinen paukuttava haukkuminen. Lisaksi Donsu yrittaa "komentaa" paukuttamalla istuen vieressa ja saada huomiota moisesta, mutta enaa ei onnistu moiset touhut ja reilun 3 vuoden jalkeen ovat huonot tavat alkaneet karista pois. Donna on rakas mummo-koira tavoistaan huolimatta, ja ehka myos juuri niidenkin vuoksi. Donna kun ei tee karpasellekaan pahaa, ainoastaa ehka saalistaa sen, mutta senkin niin hellasti kuin voi.

2) Drole d'Oiseau Cuiller a Sort eli Toska-Herra s. 24.04.2002. Toska on "se" PDA-pentu. Oman arvonsa tunteva ja ihmista liikaakin puhuva, ovet ja lukot avaava herrasmies, jonka mieleen on kiukkuiset nartut. Mita kiukkuisempi sita enemman Toska syttyy. Toska on meidan ensimmainen yhteinen koiramme, joka on opettanut meille niin paljon pyreneesin sielunelamasta ja testannut alyamme olemalla aina askeleen ovelampi kuin me. Toskaa ei voi kuin rakastaa hyvina ja pahoina hetkina. Toska ei ole mikaan helppo yksilo, mutta joka tempaus tempaukselta sitakin rakkaampi. Toska tuppaa muistamaan vaaryydet joita kokee, kuten nokkaan puhaltamiset ja muut epakohdat. Mies kun on ja pehmea luonteeltaan, ei tuppaa unohtamaan, mutta sietamaan oppii moisia ihmisia/elaimia, jotka hanta ovat loukanneet. Toska valitsee ihmiset joita rakastaa ja ihmiset joita sietaa, kunhan nama jalkimmaiset eivat tule liian lahelle laappimaan. Onhan Toska tosi mies, joka ei hempeilyja kaipaa, kuin aamuisin mamman kainalossa;)

3) Drole d'Oiseau Mouche de Galle eli Gigi s. 19.02.2005 on meilla sijoituksessa kennel Drole d'Oiseau:sta.Gigi synnytti 24.04.2009 6 kaunista ja tervetta fawn pentua, joten on ilo seurata myos jalkikasvun elamankaanteita.

Gigi on Nainen isolla N:lla ja ei mika vaan nainen vaan Ranskalainen pikku pissis. Ja niin kaunis! Vedattaa laumamme miehia (myos Mikkoa)10-0 ja vie luut ja muut herkut alta aikayksikon ja teettaa miehilla mita haluaa. Ja raukkaparat eivat edes huomaa sita! Gigi haluaa mielyttaa omia ihmisiaan ylitse kaiken muun ja lukee ihmisten tunteita kuin avointa kirjaa. Gigi lohduttaa jos on paha mieli ja Gigi hoitaa kaikkea ja kaikkia jotka lohdutusta/hoivaa tarvitsevat. Myos ilo on ylitse pursuavaa kun iloon on aihetta. Ja onhan sita! Hyva tilannetaju (myos komiikka) ja ranskalainen tempperamentti yhdistyy tassa neidossa 100%. Gigi rakastaa koko Ranskalaisella tempperamentillaan omia ihmisiaan ja on valmis tekemaan mita vaan heidan puolesta / pyynnosta. Agility on paras juttu, TOKOilua voi tehda mamman mieliksi.

Vieraista Gigi ei valita, mutta ihminen kylla huomaa kun ei ole enaa Gigin mielesta "vieras" vaan perhetuttumme. Silloin alkaa ranskalainen tunteiden pauhu sisiliskomaisin menoin. Gigi on draama queen vailla vertaansa, varsinkin jos joku holmo viela uskoo naytosta. Niita holmoja on yllattavan paljon ja Gigi tietaa sen. Samaistun Gigiin aika ajoin tai ainakin haluaisin samaistua. On se vaan sellainen epeli ja alykko! Gigi on naisellisen pehmea, myos luonteeltaan mika tekee haasteita yhteiseen tekemiseen jos keinot ovat vaarat, mutta jos otteet on oikeat kiipeaa Gigi vaikka puuhun jos on tarve.

4) Drole d'Oiseau d'ici Peu Chenu eli Copain s. 13.04.2006 Copain rakastaa TOKOA, agilitya ja mita vain mita yhdessa touhuta voi aivan ylitse kaiken muun. Paras palkkio on pomppiminen korkealle ilmaan, mita Copain tuppaa harrastamaan myos koiranayttelyissa;), mutta paaasia on, etta on hauskaaa! Copain puhuu omaa kieltaan ja kayttaa erilaisia aania ilmentamaan mielentilojaan poikkeuksellisen paljon. Jotkut joskus sekoittavat orinan ja murinan, mutta Copainiin tutustuttuaan huomaavat kuinka monenmoista orinan morinaa voi olla ja kaikella viela selkea tarkoitus.

Copain on meidan helppo herra, joka toimii kuin unelma. Oppii kaiken yhdella kerralla tai enintaan kahdella. Copain on unelma koiraksi, mutta tarvitsisi omistajan jonka hermot kestaisi kisata... Minusta ei vaan ole siihen:( Teemme ja harrastamme siis itseksemme vaihtelevalla menestyksella. Copainia nakyy tallahetkella eniten nayttelyissa koiristamme. Copain vaatii laatua kaikessa: herkuissa pitaa ensin haistaa ja sitten ehka hieman maistaa. Nauttii ruuan, ei siis hotki. Rapsutuksia mieluummin vahan vahemman, mutta ajatuksen kanssa. Oma paikka on maailman tarkein ja unen tulee olla laadukasta tai muuten R:t lentaa. Copain on ranskalainen centleman.

5) Drole d'Oiseau Haut d'Ourson eli Ursus s. 07.10.2007 oli koira, joka meidan taytyi saada.( S.tankka/ kennel entre nous tietaa mista puhutaan vrt. Zot Zot) Yritimme kylla aluksi olla normi ihmisten ajatusmaailmallisesti jarkevia, mutta pentujen luonnetesti oli viimeinen niitti. Tuli samalla todettua, etta tunteet oli taas kerran oikeassa ja normi ihmisten kutsuma jarki vaarassa. Ei ole paivaakaan harmittanut, etta Ursus muutti meille. No ehka silloin kun se soi 7 hihnan, silla yksikaan aikaisempi pyreneesi ei ole hajoittanut mitaan. Eipa Ursuskaan sen jalkeen kun keskustelimme minka rotuinen koiruus han on ja kuinka fiksu silloin taytyy olla. Ursus on ehdottomasti varautunein ja alkukantasin koiristamme, mutta sita ei todellakaan pida sekoittaa arkuuteen, silla sita Ursu ei ole vahimmassa maarinkaan. Luonnetta, kovuutta hyvissa maarin seka paattavaisyytta ja hyvaa hermorakennetta talta herralta loytyy ja Ursus on osoittautunutkin mita parhaimmaksi harrastuskoiraksi:)

Ursukseen tutustuttuani vasta oikeasti ymmarsin mita alkukantaisuus on ja mita se arjessa merkkaa. (huom. Ursus on jo kuudes rotunsa edustaja, jotka kaikki ovat alkukantaisia perimansa mukaan) Aina alkukantaisuus ei ole helppoa, mutta on se vaan niin hienoa huomata, etta koira toimii vaistojensa varassa. Enka nyt puhu mistaan paimentamisesta. Joskus aiheesta lisaa, muuten tama juttu venyy laittoman pitkaksi. Ursus on herra hyvantuulinen. Ursuksella on aina hyva paiva ja ihmettelee jos joku muu laumastamme halle murisee tai osoittaa mieltaan. Ilmeisesti taman herran aivolohkoista puuttuu huonojen fiilisten lohko kokonaan. Vierailta han ei oikein murinoita ja hyokkailyja kuuntele/katsele vaan vastaa tarvittaessa, mutta on koko ajan hallittavissa ja lopettaa orinan yritykset kaskysta. Ursus rakastaa kaikkea ja kaikkia rajusti, kunhan on ensin todennut asian vaarattomaksi.

Ursuksen kompelyys,jota isohkosta koostaan oli nuorempana on mennytta elamaa ja han on melkoisen taitava ja nopea tilanteessa kuin tilanteessa. Ulkona Ursus on itse Speedy Conzales ja vaistelyn ja hipan mestari. Ursus rakastaa touhuta TOKO kentalla, agilitya on hieman kokeiltu ja ihan hyvalla menestyksella. Se, etta rakastaa TOKOA ei tarkoita etta osaa sita. Tama kylla johtunee enemman emannasta kuin koirasta. Talta kaverilta lyotyy taistelutahtoa ja hyva paisyytta vaikka muille jakaa. Aika nayttaa mita Ursusta tulee. Lisaa keskittymista ja malttia niin silloin alkaa TOKOilukin olemaan muutakin kuin hauskaa puuhastelua. Agility onmeidankin ykkosjuttu vaikkei siina kisaillakaan, kiitos minun huonojen hermojen kisatilanteessa. Harrastuksenhan tulee olla mukavaaa! Nayttelyissa kaydaan hieman tanakin vuonna ihan sosiaalistumisen ja kayttaytymis harjoitusten nimissa(mika sen parempi paikka tottua ihmisiin, erilaisiin koiriin ja rauhoittumiseen vieraassa paikassa. Eipa se meidan parisuhteellekaan huonoa tee;) ), mutta ensi vuonna runsaimmin maarin jos rahaa ja aikaa loytyy.

Lisaksi muistamme juhannusaattoisin lammolla edesmennytta Hanumanin Ingelaa eli Hansua s. 24.02.1991, joka lumosi minut syvalle rodun pauloihin, varmastikin loppuelamakseni olemuksellaan, jota kaikki eivat ymmartaneet, mutta mika oli jotain niin kiehtovaa ja kunnioitettavaa ja mita en voinut kuvitellakaan koiran olevan ennen Hansuun tutustumistani. Me kasvoimme yhdessa.