Lomat lusittu, Trkmanit koettu

Copainin talven aarteita

Mitä Copain edellä sitä Ursus perässä

Lauma koossa katsomassa mahdollista uutta kodin paikkaa

Tuulentuivertama Poupette kesällä 2009

Ursuksen siskopuoli Puopette 2009

Paljon on taas tapahtunut, niin paljon etten ole juuri ehtinyt edes blogia päivittämään.

Talvilomat tuli pidettya. Vierailimme koko porukalla Vimpelissa ja Jyväskylässä. Lomalla keskityttiin ulkoiluun ja rentoutumiseen:) Jyväskylässä olikin melkoinen vilske, sillä meidän viiden koiran lisäksi siellä majaili talon omat mahtivahdit Amalia ja Roosa sekä hoidossa ollut Kira. Vauhtia ei siis puuttunut!

Kotiuduttuamme reissulta ehdimme viettää vajaan viikon kotosalla kunnes taas autonnokka suunnattiin kohti Kokemäen kautta Kirkkonummea ja Espoota Silvia Trkmanin oppeihin. Mukaan lähti Ursus ja Copain sekä Lealta (Kennel Drole d'Oiseau)Poupette ja pennut sekä ongelmakoirana (lopetusuhan alla ollut) taloon tullut serra Coco. Coco on niin ihana ja hyvä hermorakenteinen serra, ei ole elämässään juuri missään käynyt ja reissu sujui mitä parhaimmin:) Pennut ja Coco sai hyvän sosiaalistumis retken ja harva 7 viikkoinen pentu on ollut Trkmanin kursseilla! Silvia ihastui melkoisesti toiseen pennuista ja olikin mielenkiintoista kuulla millä perusteella Silvia valitsee koiransa ja minkä rakenteisista koirista Silvia pitää. Kiitokset Teijalle ja Jounille majapaikasta, jonka kruunasi Silvian kanssa iltaisin käydyt keskustelut!

Meidän koirujen kohdalla jännitin hieman miten Ursus käyttäytyy kun on ensimmäistä kertaa muualla aksaamassa kuin Pro Canis-hallilla. Ursus kun on meidän pojista se varautuneempi. Lisäksi oletin, että uudet ihmiset ja koirat aiheuttavat pökökohtauksia, mutta ei. Ursus ei alkanut pököilemään ja vouhkaamaan erityisesti millekään ja yllätyinkin iloisesti. Muuten Ursus ei ollut oma itsensä. Mietittiinkin, että johtuiko Ursuksen nurmen haisteluintoisuus minun jännityksestä(rauhoitteli minua) vai pitikö vaan tarkstaa uudet hajut.

No, ekat 3 rataa meni minulla paniikin oloisessa jännityksessä.(tein 2 Copainin kanssa ja yhden Ursuksen kanssa) En liikkunut ja ohjannut koiraa vaan oletin et koira menee minne pitääkin kun seison keskellä kenttää ja kumarrun alas ja juoksen kuin harakan pelätin ohjatessani koiraa, huoh! No meno parani itselläni toisena päivänä ja sain huomata, ettei Ursus ollutkaan rikki tai vaihtunut toiseen koiraan vaan alkoi hieman löytymään sitä normaaliakin menoa, Copainkin liikui paremmin kun itse liikuin, yllätys, yllätys! Reissu oli siis erityisen hyvä harjoitus sekä koiruille että minulle varsinkin uuden paikan, erilaisten esteiden ja kentän pohjan vuoksi. Hieman jännitin kuinka kontaktit sujuu kun Trkmanin kurssilla koirat pamahti A:lle pari kertaa käskyttä, enkä siis voinut vaatia tekemään kontaktia/palkkaamaan siitä etteivät oppisi pamauttelemaan minne haluavat. No eilen tehtiin kontakteja omissa treeneissä ja ne löytyivät yllättävänkin hyvin!

Nyt odotan innolla videoita Teijalta ja Jounilta, sillä en ole koskaan nähnyt itse kun askarrellaan koirien kanssa. Samalla tekee terää kuunnella Silvian pohdintoja ja ohjeita uusiksi. Asiaa tuli paljon kun osallistuimme temppu-, agility ja agilityklinikka-kursseille. Kahteen jälkimmäiseen koirien kanssa kun onnistuimme saamaan vielä agilityklinikkaan peruutuspaikan paikan päällä! Paljon jäi ajateltavaa reissulta ja nyt odotankin innolla omien normitreenien lisäksi Leinosen Janitan yksityistuntia huhtikuussa.

Reissu päättyi ikävään uutiseen ajaessamme kohti Kokemäkeä. Lean poissa ollessa vasta 6-vuotias Vallee du Pic d'Espade eli Vallee oli menehtynyt. On niin vaikea uskoa todeksi, että aina niin iloista ja terhakkaa pientä Valleeta ei enää ole vastassa kun menemme Kokemäelle.

Sitten vielä eilisistä treeneistä. On se vaan vaikeaa kun on itse tälläinen 0-100 kiihtyvä ja virheitä inhoava nipo ja koirana kuuliainen ja mielyttämisen haluinen Copain. Itse kun ruoskin sanallisesti itseäni huonosta ohjauksesta ottaa (tietysti) Copain omat itselleni tarkoitetut murinat itseensä. Eihän se sitä erota kenelle kiukkuan radanpätkän jälkeen. Hitto kun olen tyhmä ja malttamaton. Tiedän kyllä, ettei saisi näyttää koiralle omaa kiukkua omista virheistä kun koira tekee niin kuin ohjataan. No niin ne *!?!**! -sanat vaan suusta lentävät ja Copain tulee epävarmaksi ja vauhti tippuu. Nyt olen päättänyt, että siitä tulee loppu. Hillitsen siis kiukkuni omia virheitäni kohtaan ja kehun vaan koiraa innolla! Olenhan sentään jo kohta 30v, hieman täytyy jo itseltäänkin itsehillintää vaatia. Nyt sitten jatkossa tehdään Copainin kanssa helppoja ja vauhdikkaita radanpätkia, että saadaan Copsu taas syttymään uudestaan. Tämä ongelma on nyt selvästi pahempi kuin ennen viikonlopun kurssia..., mutta kyllä me Copsusta vielä pelimies tehdään;)

Ursus sitten menikin Markon sanoin "kuin suklaata" radan läpi. Tehtiin kahdella variaatiolla rata ja molemmat sujui ja vauhtia löytyi. Meillä oli vielä sellainen mukava yllätys(meille siis mukava), että muut ryhmäläiset eivät päässeet paikalle ja satiinkin yksityistunti käytännössä! Kepakot menee Copainin kanssa paremmin kuin Ursuksen, samoin kuin kontaktit, siis taas vaihteeksi näin päin.

Mitäs muuta, no tonttikaupat peruuntui viimehetkellä ja taas ollaan siinä tilanteessa, että etsitään sitä oikeaa paikkaa omalle talolle. Onneksi yksi tontti on taas tähtäimessa ja yksi talokin pitäisi käydä katsastamassa.

Vekattu on

Treeneistä on taas tultu ja iloisin mielin. Copain oli ainakin lähes entisensä ja treenit maistui niin Copsulle kuin minullekin.

Ursus veti samaan raivokkaaseen tapaansa kuin aina ja kaikin puolin jäi hyvä maku suuhun treeneistä. Ainoa asia mikä jäi harmittamaan on se iän ikuinen ongelmani: katseeni ei pysy koirassa 100%:sti ja siinähän sit monesti ollaan, ojassa jos ei jopa allikossa katseen hukuttua- ja koiran;) No nyt Marko muistutti minua asiasta niin hyvin meni. Rata oli melkoista vauhtia ja pyöritystä sekä irtoamista mikä meille sopi! Vekkeihin koirut lähti yllättävänkin hyvin samoin kuin irtoamaan loppusuoralla erityisen hyvin!


Kepakot meni mainiosti joka kulmasta, Copain vain yritti ekalla kertaa josko ei tarvitsisi mennä kahta viimeistä, mutta asia korjaantui heti kun en päästänyt Copsua palkalle.

Ursu tuppaa karkaamaan kun silmä välttää puomille ja keinulle ja suorittaa puomia, samoin kuin keinua, puhtain kontaktein omatoimisesti;) Tosin kyselee katseellaan kontaktilla ollessaa, että "onko tämä se oikea kohta vai tämä" ja hivuttaa itseään hieman:( Se ei tosin ole suotavaa, et se paukkaa puomille/keinulle milloin haluaa. Kun mennään ko esteitä yhdessä se ei jostain syystä huomaa ottaa kontakteja yhtä selvästi ja hyvin kuin yksin tehdessään. Tosin vauhtiakin on yhdessä tehdessämme ainakin tuplat. Yksin se ikään kuin fiilistelee. Treeniä lisää siis hassulle pikkumiehelle:D Renkaassa ei ole ongelmia kummankaan kanssa.

Tänään varasin ajan Copainille Lundanin Tiinalta hierontaan kun Karhumäen Elinalle päästään vasta viikolla 12. Kaiketi koiru kannattaa käydä tsekkauttamassa läpi ennen kuin pilaan sen. Myös selän röntgenkuvaus on pyörinyt mielessä kunhan aikaa ja rahaa asiaan löytyy. Pitäisi tehdä sille asialle jotain ennen kuin mahdollisia ongelmia tulee, siis jos tulee. Huomenna Kokemäelle pitkästä aikaa!!

Treenejä odotellessa

Viime viikon ohjatuissa treeneissä keskityttiin tvisterin ja jaakotuksen saloihin. Edelliskerran ihmisnuolta ei otettu ollenkaan uusintana.

Meillä treenit meni Ursun osalta hienosti. Hieman kun oma ohjaus oli hukassa niin Ursu viuhahteli läpi, mut oli se taas niin kiva huomata vian olevan itsessä. Marko nimittäin näytti kuinka ohjaus tulisi tehdä ja Ursu teki niin kuin käskettiin. Kun itsekin teki ohjaukset loppuun asti ja keskittyneesti niin yllätys, yllätys Ursu toimi minullakin. Jätän liian usein kiirehtiessäni ohjaukset hieman kesken. Tiedän sen, mutta kun hätäilen niin hätäilen.

MUTTA Copain oli kuin rikki. Se ei ollut lainkaan oma itsensä. Sitä sai pyytää tekemään ja silloin se teki(ei tarjonnut tekemistä hullun lailla niin kuin yleensä), mutta vauhti oli kateissa. Copsus kuitenkin hyppi ja pomppi innoissaan ennen treenejä ja jälkeen. Treenien jälkeen se myös riekkui Ursun kanssa metsässä kuin ei mitään, mut treeneissä tuntui kuin Copsusta olisi ollut vain 20% vauhtia ja intoa mukana normaliin verrattuna. Voi olla, et ohjauksien jankkaus eli kohtuu isot toistomäärät ja vähäiset vauhdit ja lyhyet radat ei innosta Copsua, mut toivottavasti huomenna koiruni on kuin aina ennen. Ei kai siitä ole tullut vanha ja tylsä tosikko? No, kipeä se ei ole, sillä muuten se riekkuu ja pomppii niin kuin aina. On kai koirillakin päivänsä, mut kovin olen huolissani:(. Ollaan pidetty koko viikko taukoa tekemättä edes läksyjä, josko se saisi syttymään Copsuun taas sen ihanan ja tutun agikipinän!

Odotankin huomisia treenejä innolla, mutta pieni huoli ja jännitys takaraivolla. Nyt ei muuta kuin kädet ristiin ja toivomaan, et kaikki sujuisi kuin ennen vanhaan!

Mitäs muuta. Talo projekti etenee etanan lailla, mutta etenee kuitenkin. Ainakin vielä;) kartoitukset ja laskelmat menossa, mutta toivotaan että lopputulos on suotuisa. Ensi viikonloppu on kiireinen. Huomenna on vuorossa kunnon metsälenkki ja treenit. Perjantaina suuntaan Kokemäelle kera Johannan ja koirien. Olen kuullut huhua, et muitakin sinne tulisi koirujensa kanssa:D Mikolla on pe fondue kekkerit ja lauantaina kyykkäkisat. Me viiletetään lauantaina Lempäälään tuomarikoulutukseen Copainin kanssa ja illasta tulee kenties Gigin pentu Choco piipahtamaan<3! Sunnuntaina onkin sitten vuorossa tuomareiden koulutus näyttelyt Niihamassa ja sinne mukaan suuntaa Donna-mummu ja Copain.

Mukavalta, joskin kiireiseltä kuulostaa tuo tuleva viikonloppu!

Ja me saatiin paikka Silvia Trkmanin koulutukseen koirakkona sekä agilityklinikkaan kuunteluoppilaana. Kannatti siis herätä ilmottautumaan heti klo 08!

Champion of champions

Handler Johanna Jussila ja Copain eli Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu CoC-gaalassa


Copainin kilpapari Champions of Championissa


Tuli käytyä CoC gaalassa. Copain oli kutsuttuna moiseen tapahtumaan ja ihan hyvä edustustilaisuus se rodullemme oli. Menestystä ei tullut vaan voiton vei vuoden näyttelykoirakisassa ykkösenä ollut leijona mies Pertti ja Copain oli sijansa (43.) mukaisesti vain viuhahtaen julkisuudessa. Kiitokset Johannalle taas kerran Copainin esittämisestä! Tilaisuudessa oli pyreneläisten puolesta paras edustus ikinä eli mukana oli Josette (pyrpap Calins Nournours Nuage de Pluie) sekä 2 kpl pyreneittenkoiria. Lisäksi Veterans of veterans kisoihin oli kutsuttu (pyrpap)Vagabond de La Tuile Au Loup sekä yksi pyreneittenkoira. Vaksu ei ollut paikalla eikä toinen CoC pyreneittenkoirista. Reissu oli mukava iltapukujuhla, ruoka, juoma ja seura oli hyvää, mutta hieman tuntui moinen maailma oudolta ja ihmeelliseltä. Mukava oli kuitenkin kokea moinen elämys kerran elämässä.

No agitreeneissä tuli viimeksi uutena läksynä "ihmisnuoli"-ohjaus. Sitä siis harjoitellaan ja välillä epätoivoisesti, sillä niin paljon siinä on kyse ajoituksesta. Kepit olen vihdosta viimein uskaltanut laittaa aivan pystyyn, jo me niitä pieni tovi jauhettiinkin levällään... Suoriin laitettuna keppien vauhti hieman putosi, ilmeisesti koiran epävarmuuden vuoksi, mutta muuten ihan ok. Vauhtia tulee kuulemma lisää kun koira saa varmuutta = toistoja ja kehuja. Välillä tehdään viel vauhdin vuoksi myös keppejä osa hieman levällään. Sisäänmeno kulmat menee hienosti molemmilla pojilla<3 Puomin kontakteissa Ursu teki täydelliset ja vauhtia on tullut huimasti lisää, mutta eipä meillä ole sen(kään) kanssa kiire kun ei kisakentät meitä kutsu. Tuntuu välillä et varmistelen liiaksikin ettei virheitä pääse tulemaan ainuttakaan esim kontakteissa, kepeissä ja olisi ehkä jo korkea aika ottaa rohkea askel eteenpäin, mutta pohjatyössä meillä ei lipsuta eikä kiirettä pidetä:) Keinun pojat tekee rohkeasti vauhdilla ja ottavat kontaktinkin loppuun, mut vielä sitä täytyy jauhaa, et saadaan kaikki niiin rutiiniks et ei tule katastrofia.

Ohjauksia on ihana tehdä pyreneesin kans kun pystyvät tekemään tiekkoja kurveja nopeasti ja reagoivat niin helposti ja hyvin ohjaukseen ja ohjaajan kroppaan. Ja oppivat niin helposti ja nopeasti kaiken! Ja se into<3 Se meillä vaan mättää, et emännän oppimiskyky tuntuu välillä olevat liian rajallinen. Lähes tulkoon miesten putkiaivo ajattelua/oppimista muistuttavaa;)

No mitäs muuta. Mulla tuntuu olevan vaan töitä, töitä ja töitä. Lisäks talon/tontin selvittelyt vievät kaiken muun liikenevän ajan, mutta onneksi kohta on loma! Huomenna piti lähteä Kokemäelle (kennel Drle d'Oiseau), mut eipä se taida onnistuakaan, josko kuitenkin vähän ehtisi treenailemaan ihmisnuolta.

Vuoden ekat ohjatut agitreenit takana

Ylhäällä Drole d'Oiseau Haut d'Ourson eli Ursus, pyhä karhu

Drole d'Oiseau Mouche de Galle eli Gigi ja Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu eli Copain

Karhu herra uhittelee kaverilleen. Nimiensä mukaisesti;)

Toska eli Drole d'Oiseau Cuiller A Sort nuorena noin 2v

Nyt on sitten korkattu valmennusryhmän salat ja ovet. Luvassa on ohjauksellisia läksyjä ja vaikeita ohjauksia;) Treeneissä on siis tarkoitus panostaa erilaisiin ohjaustekniikoihin, joita emme siis vielä kauhean syvällisesti osaa.

Ekat treenit veti Marko Mäkelä ja kovalla tsemppauksella:) Koirut tottelivat ohjauksia hyvin, mutta itse toteutin niitä huonosti radalla aina aikaajoin. Pääasiassa ongelmani oli, että ajauduin liian lähelle estettä eikä koiralla ollut riittävästi tilaa ja meno oli silloin kankeaa, vaikkakin koira teki mitä pyydettiin. Aloitimme helpoista eli sylkkäreistä ja poispäin käännöksistä. Perusasiaa siis. No yksittäin niiden treeni ei ollut kovinkaan haastavaa, mutta se radan pätkä minkä Marko oli meidän päänmenoksi keksinyt oli kyllä melkoista pyöritystä. Radalla käytettiin siis lähes joka esteelle mennessä sylkkäriä tai poispäin käännöstä. Ensi kerralla taytyy viedä pullat treeneihin, sillä vannoin ettei Ursu lähde ohjaukseen niin hyvin kuin lähti. Oletin varsinkin yhden hypyn jälkeen Ursun paukauttavan vauhdilla seuraavalle hypylle suoraan, mut Iso-U tekikin 180 asteen käännöksen kovasta vauhdista niin kuin pitikin joka ikinen kerta<3 Yllätyin siis iloisesti eikä hyvin irtoava karhuherra lähtenytkään omille teilleen vaan tuli hienosti ohjauksen imussa:) No lyötiin siitä vetoa Markon kans ja minä hävisin. Noloa huomata kuinka vähän luotan koiraani, saisin hävetä. Aionkin muuttaa asennetta, joka on aivan väärä. Ursus ansaitsee luottamukseni. Ursuksen kontaktit olivat maan mainioita, mutta kepille menokulmissa oli hätäilyn makua. Treeniä niihin siis.

Copain lähti ohjaukseen liiaksikin ja välillä kaartoi käsimerkin perässä niin tiukasti, että kääntyi juuri ennen estettä mukaani kun itse en vienyt ohjausta loppuun vaan hätäilin. No Copain ei ainakaan lähde läpi ohjauksen, hyvä niin:) Teki siis juuri niin tiukkoja kurveja kuin pyydettiin. Copainin kanssa on ongelmana kontaktit. Se tekee ne, mutta huolimattomasti. Keppien eri tulokulmat meni 99% oikein! Keskitymme siis lähiaikoina kontakteihin.

Mitäs muuten. Yövuorot*5 edessä, mikä tarkoitaa laiskoja lenkkejä ja vähäisiä treenejä. Toki jos yöt on rauhallisia ehditään treenailla kaiket päivää, toivossa on siis hyvä elää. Tavoitteena onkin käydä kunnon metsälenkillä edes joka toinen päivä ja muuten nauttia väliajat nukkumisesta 5 pyreneesin kera. Postissa tuli Turun KV-näyttelyiden kupongit ja olin unohtanut kokonaan ilmoittaneeni silnne myös Donna-mummon. Mukaan lähtee siis Donsu ja Copsu.

Silmät tarkastettu kolmelta ja kaikki terveet

Copain, Ursus Ja Donna

Löytyi vanhoja kuvia. Copain reipas 2 v ylhäällä ja Copain hieman alle 1v alapuolella.

Tänään matkasimme aamusta eläinlääkäriasema Viksuun Vammalaan heti aamusta tarkastuttamaan Donnan, Gigin ja Ursuksen silmät. Kotiin tuomisina oli iloiset uutiset eli kaikkien silmät olivat terveet. Nähtiin samalla reissulla agitreenikaveri Dinakin joka edustaa Mansesterinterrierien lajia sekä tietysti kasapäin muita pitkäkarvaisia pyreneesejä.

No hieman tarkennuksia silmätarkastuksista. Ursuksen silmistä ei löytynyt mitään mainitsemisen arvoista. Kaikki oli kuin oppikirjasta. Gigin silmien pohjien väri oli kuulemma harvinainen ja siitä oli hankalampi katsoa verisuonia. Silmien pohjien väri ei ole virhe vaas yksilöllinen asia, varmistin asian. Lisäksi Gigin silmistä löytyi sikiöaikaisten verisuonten jämiä eli pienen pieniä "kauneuspilkkuja" mitkä ei vaikuta näköön tai jalostuskäyttöön. Varmistin myös tämän lääkäriltä. Joillakin niitä jämiä on ja joillain ei. Suurimmalla osalla kuulemma on jonkinlaisia. Donnalla niitä oli myös, mutta vähemmän. Donnalla ei ole edes vanhuudenkaihia ja onhan koiru jo 11v:) JEE!

Muutenkin Donna esiintyi edukseen ja oli kuulemma päivän parhaiten yhteistyötä tehneitä koiria. Ursus empi hieman mikroskooppia, mutta todettuaan asian turvalliseksi antoi tutkia silmät kaikessa rauhassa keskittyen rapsutuksiin. Gigi vastusteli eniten alussa, mutta syynä tähän varmastikin ainakin osittain on viime vuoden myrkytys ja näytteidenotto rumba suonet mustana 3 vrk:tta. No Giginkin silmät saatiin tutkittua kevyesti alun säpsähdyksen jälkeen. Seisoi kuin tatti mikroskoopi edessa. Reippaita oli siis kaikki pienet pyreneesimme<3

Nyt on koirujen ja minun masut täynnä iltapalaa ja lähimetsälenkilläkin tuli käytyä nähden rusakko ja paljon rusakon papanoita. Huomenna taas töihin ja torstaina on jo kovasti kaivattu ohjattu agitreeni. Oma selkäkin on parantunut niin että pystyy taas juoksemaan ja mustelmakin alkaa olla edes mennyt muisto kiviportaista. Huomenna töiden jälkeen ohjelmassa Janita Leinosen DVD oppitunti/kertaus torstain treenejä varten. Nyt nukkumaan!

Uusia tuulia

Metsälenkillä Mikko ja koiruudet

Jokaisella on omat jekut mielessä. Näin yhtenäinen lauma meillä;)

Tontti oikealla ja Erika edessä;)

Lomat on laiskoteltu ja eheämpänä uuteen vuoteen;)

Meillä moinen vuosi 2010 alkoi mainiosti, pesukone hajosi, putket jäätyi vanhasta hirsitalo vanhuksesta ja lensin tänään kiviportaille selälleni Gigi sylissä ja valuin 5 porrasta selkärangalla alas;auts! No pesukone korjattu, putket sulatettu ilman putkien rikkoutumista ja Gigi vahingoittumattomana moisesta pudotuksesta ottaen itse kaiken pudotuksen selkärangalle, sillä enhän voinut Gigiä pudottaa ja satuttaa. Hengissä ollaan, jalat liikkuu ainakin vielä ja mustelmia alaselkärangassa noin 20 cm matkalla.

Sitten jotain hyvää. Olemme ehkä löytäneet tontin, johon voisi pykätä oman pienen tönön eli talon. Tontti oli mitä mainioin, kunhan hinnasta päästään vielä yhteis ymmärrykseen myyjän kanssa:) Tontti sijaitsee 30 minuutin ajomatkan päässä TRE:sta, 18minuutin ajomatkan päässä agihallista, 15 minuutin päässä Mikon töistä ja peruspalvelut löytyy 5 km säteellä. Tontilla 5500m2 on vielä pieni luonnonlähde, joten ei kun toteuttamaan puutarhaunelmia jos vaan rahaa rakentamisen jälkeen yhtään jää. No, jäitä hattuun. Tonttia ei ole ostettu, eikä mitään tarjousta vielä jätetty. Ensimmäinen tontti silti, joka mielytti niin minua kuin Mikkoakin.

Muuten meille ei kummempia kuulu. Uusivuosi meni mainiosti. Ursus kävi kertaalleen kysymässä katseellaan ensimmäisen paukahduksen kuullessaan, että onko tämä ihan ok? Se ei tärissyt, värissyt eikä mitään muutakaan kun vaan marssi eteeni ja tuijotti silmiin kysyvästi ja sanoin et höpö höpö niin Ursu paineli leikkimään Gigin kanssa:) Siinä oli isoin reaktio paukkeesta ja välähdyksistä johtuen. Toska sai pami kyllästeet ajoissa eikä suuremmin huomannut paukahduksia eikä muutakaan. Nukuskeli siis. Loput koirat oli niin kuin aina muulloinkin.

Vapaa-aika meillä tuntuu kuluvan taloesitteitä/nettisivuja lärätessä ja hintoja/pohjaratkaisuja verratessa. Mahdottomalta tuntuu tuo talorakennus maailman suo. Paketteja on hankala verrata toisiinsa. Alkaa kuitenkin pikkuhiljaa selvitä mitä itse talolta halutaan ja mitä ollaan valmiita maksamaan. Ei ole tullut TV:tä paljon avattua. Huomenna olisi tarkoitus lähteä taas agitreeneihin ja metsälenkille ennen yövuoroon menemistä, joten täytynee alkaa suunnittelemaan huomisia treenejä. Viralliset treenit meillä alkaa vasta reilun viikon kuluttua.