Arjen pyörteissä

Yllä viime maanantain agility treenien ratapiirrustus. Jäi hyvä fiilis treeneistä.Varsinkin Copainille sopi ko rata enemmän kuin hyvin. Copain teki tiukat käännökset, mutta Ursulla tuppas osa käännnöksisä venymään turhan pitkiksi. Tosin se voi johtua siitäkin, että Ursu oli ensimmäisessä ryhmässä ja Copain vasta seuraavassa.Se onkin mainio etu, että saa tehdä itse saman radan treenit aina kahteenkertaan ja kun ryhmien välilläkin on tunti niin voi mielessään käydä läpi mitävoisi tehdä paremmin. Hieman tehtiin myös kontakteja A:lla ja keinua. Copainilla sujuu. Ursulla yhä keinulla hidastusta, joskin jo parempaa fiilistä oli havaittavissa. Ehkäpä ne siitä. Kun vaan nyt itse malttaisi.

Mikko tuli Afrikan reissulta ja Donnalta irtosi lähes koko takapää Mikot nähdessään. Niin kovin sitä peppua piti puolelta toiselle heilutella. Muutkin olivat kovin innoissaan ja on se jännää kuinka lauma menee hetkeksi sekaisin moisesta. Kaikki pullistelevat toisilleen ja päivä pari niin lauma on taas entisensä. Ennen kuvittelin,että ainoastaan koirien hetkellinen poissa olo laumasta sekoittaa koirien välisiä suhteita,mutta näyttää riittäneen isännänkin poissaolo laumajärjestyksen uudelleen hakuun. Voi toki olla,että kun koirat ovat niin kovin innoissaan niin samalla täytyy purkaa korkeaa viettitilaa sitten turhaan örinään. Ei voida puhua rähinästä vaan nimenomaa örinästä. No ilo oli lyhyt aikainen,sillä tämän viikon isäntä viettää Turussa. Viikonloppuna remonttien olisi tarkoitus edetä. Pikkuveljeni tulee Mikon avuksi ja  toivottavasti saavat asioita eteenpäin.

 Gigi tarkkaileemetsän pieniä vihreitä menninkäisiä

 Toska-Herra vartiossa

 Toska ja Donna Glögi-tauolla syliin tunkemassakuten aina;)

 Poikien herkkä hetki etupihalla ennen leikkiä

Donna odottaa isäntäänsä postinhaku reissulta kotiin

Muuten ollaan käyty metsälenkeillä glögin kera. Koirat toki nauttivat täysin rinnoin ja on se vaan hienoa kun voi lähteä takapihalta suoraan metsään lenkille :)

Pikainen päivitys

 Koko laumamme metsäretkellä

 Mummo poseeraa

 Ja tyypillinen sekasorto, kukaan ei tiedämitä tehdään:)

Copainin ja Ursun luoksetulon riemua

Käytiin poikien kanssa treenailemassa ja täytynee todeta, että vielä minäkin pysyn poikien vauhdissa edes jotenkin ison mahani kanssa. Asiaa avitti uusi aloitus tyyli eli ns pisara aloitus joka mahdollistaa etäohjauksen ja antoi siten minnulle etumatkaa radalle!  Muuten teemana taisi olla persjätöt ja takaakierrot. Nehän poikien kanssa sujuu. Sitten lisää ilouutisia, tosin en tiedä uskallanko kehua josko pojat kuulee sen ja tulee taas takapakkia. Kontaktit sujuu taas molempien kanssa niin  kuin ennen vanhaa ja kun kokeilin keinua niin Copain tekee sen yhä hyvin kuten aina, mutta Ursulla on jäänyt edellisestä kerrasta vielä hieman epävarmuutta, mutta sekin on jo parempaan päin menossa. Nyt vaan malttia.

Tässä  reenin ratapiirustus

 Donnan onneksi Mikko tulee kotiin lauantaina suunnitelmien mukaan. Donna kävikin etsimässä Mikkoa taas kerran omatoimisesti heti Mikon lähdön jälkeen, mutta onneksi löysin sen läheisen koulun takaa. On se mummo vaan niin omistautunut tuolle isännälleen.

Nyt kun aurinko paistaa ei auta kuin lähteä ulos koirien kanssa ja alkaa sen jälkeen siivoilemaan.

Koirat ensin, blogi sitten

Parhaat kaverukset Copain ja Ursus mökilläpuolukassa 2010



Gigi prinsessa mökillä 2010



Ursus ja pentunsa Mia 2010


Eli kiirettä on piisannut ja blogi on levännyt sen takia pari kuukautta, mutta unohduksiin se ei ole jäänyt. Laitoin kiireen keskellä koirat etusijalle ja blogipäivitykset viitossijalle;)

Niin paljon mahtuu asioita kahteen kuukauteen etten varmaan kaikkea edes muista, mutta isoinpana uutisena se, että Copainin ja Joseten paljon odotetuista pennuista on tullut totta! Josette ultrattiin viime torstaina ja 4 pentua näkyi olevan tulossa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin! Lisää yhdistelmästä täällä

Pentuja voi kysellä Lealta Kennel Drole d'Oiseau huom! puhelin numero on vaihtunut. Uusi on 041-7039663/Lea, 041-7077247/Janne. Puhelimesta leaa saa harvoin kiinni heti, mutta jätä viestiä ja soita iltaisin! Sähköposti, josta saa parhaiten Lean kiinni: drole@weppi.net.

Pentujen vanhemmat on hyvän luonteen ja hermorakenteen omaavia ja molemmat ovat pärjänneet näyttelyissä erittäin hyvin. Varsinkin ranskalaisilla tuomareilla! Lisäksi Copain harrastaa paimennusta ja agilityä aktiivisesti. Myös Copainin edellisestä (ensimmäisestä) pentueesta paimennusta harrastaa 2 pentua ja mainiosti ovat viettinsä perineet. Lisäksi agility kuuluu heidän harrastuksiin. Pentujen emä on meidän Ursuksen puolisisko (isä sama). Ja pentueen emän sisko ( Calins Nounours Flocon de Nuage omistaja Terhi Mikkonen) on ensimmäinen pyreneesi joka on suorittanut paimennuksessa A.H.B.A:n HRD:n 1 luokan tuloksen: video HRD1 video leg2.


Drole kennelin kotisivujen päivitys on jäissä, koska webmaster on muu kuin Lea/Janne ja hänellä on tällä hetkellä hieman hankaluuksia omien kiireiden kanssa. Toivotaan että lukuisten pyyntöjen ja toiveiden jälkeen hän ehtisi vihdoin päivittää sivut.

Copain astui Joseten talven ensimmäisten räntäsateiden saattelemana melkoisenkin myöhäisistä päivistä. Astutus sujui lopulta hyvin. Copain tuntuu olevan tarkka nartun päivien suhteen eikä edeltäkäsin turhia hätäile -ja hyvä niin. Kun päivät oli kohdallaan niin Copain astui kuin mies:) Itse kun olen niin äkkipikainen ja malttamaton luulin jo ettei Copain tajua mitään, mutta tajusihan se ja paljon enemmän kuin minä. Se hyvä puoli Copainissa on, että se ei ole mikään hormooni hyrrä ja huuda päivätolkulla tms vaan astuu kun on aika ja muuten elää normi elämää. Kun Copain lähti astutus matkalle Kokemäelle käytiin edeltä vielä Agilitytreeneissä (eihän niitä voi jättää väliin) ja vaikka juoksuinen Josette oli matkassa mukana ei se vaikuttanut Copainiin / Ursukseen vaan molemmat pojat kykenivät toimimaan ja keskittymään itse treeneihin eikä Josetteen.

Sitten toisena uutisena on se, että meille syntyy ihmislapsi helmikuun alussa. Tähän asti olen pystynyt tekemään 28 esteen agilityratoja juosten ihan normaalisti, mutta nyt alkaa jo hieman tehdä tiukkaa. Saa nähdä tänä iltana treeneissä kuinka mamman käy. Lapsen syntynä ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Copainin ja Joseten pentujen luovutus. Yritän kuintenkin päästä näkemään Joseten muksuja niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi agilityn ilouutisena voinen kertoa, että oma estevalikoimamme laajenee viralliseen renkaaseen ja pussiin jos ei ikäviä yllätyksiä asiaan tule. Pyrin saamaan ensi kesänä vielä kontakti esteet ja lisää hyppyjä, keinukin olisi haaveissa. On sitten helpompi touhuilla omassa pihassa koirien kanssa kun lapsen suhteen aika antaa periksi.

Agilitytreeneissä olen saanut aikaan ongelman kontakteilla joihin otin yksityistunninkin. Ensin Ursus sitten Copain alkoivat hidastelemaan / olemaan epävarmoja puolmin alastulolla. Aivan yhtäkkiä? No en oikein keksinyt millä olen moisen aiheuttanut; itsestäni se varmasti johtuu. Viimeksi tein Ursuksen kanssa yksittäisenä esteenä keinua, joka on ollut Ursun lempi esteitä. Ursus on paukauttanut sen hullun raivolla aina läpi. Muutamien toistojen jälkeen kuin olimme molemmat jo hapoilla (tehtiin sitä ennen jo muutakin treeneissä) en malttanut pitää taukoa ja Ursus teki yhden huonomman kontaktin jolloin hymähdin pettyneesti ja kas kummaa Ursus meni aivan samoin tavoin epävarmaksi kuin puomilla.

Se pyreneesin kanssa vaikeaa, että ne kun on niin halukkaita miellyttämään omistajaa (+pehmeys), että moisessa ne rupeaa heti miettimään mitä tekivät väärin. Kun sitten tulee seuraavalla kerralla epävarmemmin kontaktille ja ovat passiivisempia ja jos edes jotain puheellani/eleilläni teen jotain->annan vahvisteen (=palkan) ja kas kummaa pyreneesi on jo oppinut uuden tavan tehdä asian, joka on ollut itsestään selvä aiemmin.

No uskon, että asia korjaantuu pienellä tauolla ja puomin korkeuden laskulla ja vietin nostolla ennen estettä (->esim putki tms este ennen keinua ja siitä kierroksia). Kun saan edes yhden hyvän ja siitä saan annettua superpalkan alkaa olla mahdollisuuksia palata hyvään vanhaan. Onneksi pyreneesi ottaa onkeensa helpolla (hyvässä ja pahassa) Itseltä se vaan vaatii malttia ja keskittymistä ettei vahvista/ aiheuta ei toivotun asian vahvistamista esim turhilla toistoilla. Vaan tekee muutaman laadukkaan toiston ja se siitä. Katsotaan kuinka asia kehittyy. Puomi on Ursun kohdalla jo hyvä, Copainilla ei niinkään. Keinulla Copainilla ei ole ongelmaa. Ursullakin viime treeneissä ensimmäistä kertaa. Nyt olen opettanut vara keinona kosketusalustaa molemmille pojille ja Gigille kun se väkisin tunki treeneihin mukaan:D. Fysioterapeutilla käytiin viikolla 33 ja isompia jumeja ei kummassakaan pojassa ollut. Riina Kelman sai Ursuksenkin nukahtamaan käsittelyn kesken ja se on paljon se! Tulevaisuuden agisuunnitelmista sen verran,että Jan Egil(norja) ja Jenni Lehtisen koulutukseen olemme menossa joulukuun 18-19 päivä. Odotan jo innolla sitä!

Käytiin katsomassa Ursuksen pentua Miaa TAMSK:n agilitykisojen keskellä. Mia ei kisannut vaan oli turistikoirana sosiaalistumassa halliympäristöön. Tiina(omistaja) kisasi terrierillään kisoissa. Suomen reissullaan terrikästä tulikin AVA Onnea Tiina! Mia oli jännittänyt ensimmäisenä päivänä, mutta nyt teki jo temppuja kuulutusten ja melun keskellä sekä kykeni nukkumaan. Eli hienosti ikäisekseen Mia suoriutui! Mia on nyt medi korkuinen. Miasta on tullut kaunis ja reipas nuori pyreneesi narttu<3



Copainin kanssa käytiin Lahden KVnäyttelyissä hakemassa tuloksen VAL, ERI PU2,CACIB sekä mainion arvostelun. Pyrhius pappa oli ROP, Onnea Johanna ja Lea! Pyrhius on aivan erityyppinen rodun edustaja kuin Copain tai mikään muukaan oman laumani koira / Josette. Pyrhius on->lyhyempi, korkeampi,lyhyempi kaulainen,typistetty molemmista päistä yms eli aivan eri rakenenne tyyppi. Tuomari iski silmänsä pyrhiukseen jo ennen kehän alkua. Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä;) Tässä nähdään kuinka heterogeeninen rotumme on vrt rotikat. Sekä Pyrhius että Copain on mainioita rotunsa edustajia, mutta niin erinnäköisiä.

Tuomarilla itsellään oli pyreneesi kotona ja tuomari sanoi, että toivoisi kaikkien pyreneesien olevan luonteeltaan kuin Copain: Niin iloinen, eläväinen ja rakastettava. Noista sanoista olen todella onnellinen! No omasta mielestä Copain on poikkeuksellisen avoin pyreneesi, rakastaa kaikkia<3 Sehän on kaikkein tärkeintä, että luonne on hyvä ja sanoisin että Copain on vielä oikea tyyppinenkin pyreneesi. Aikas pakkaus siis<3

Arvostelu: Lovelly masculine boy with an excellent temperament. Teeth ok. Lovelly typical head with a good flat scull. Well pigmented eye of the correct shape. Good Coat texture. Good topline with a good rear. Very good hock. Very slighthly open in the front feet. Very good typical movement.

Paimennus rintamalta sen verran, että ensi kesäksi ollaan ilmottauduttu sekä leireille (ainakin 2*3pv) sekä paimennus testeihin Ursuksen, että Copainin kanssa. Tuomari saapuu Yhdysvalloista. Saas nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt! Leirejä pyrin saamaan lisää, mutta lapsen syntymän vuoksi en uskalla enempää leirejä vielä varata.

Ikävänä uutisena täytynee kertoa lopuksi se, että Gigi-prinsessa loukkasi takajalkansa rajusti ja siellä todettiin repeämä. Nyt 2kk tapahtuneesta Gigi yhä keventää jalkaa AINA VÄLILLÄ pitkien metsälenkkien/rasitusten jälkeen/ nopeiden käännösten jälkeen=leikkiminen poikien kanssa. Kevennystä ei tapahdu niinkään lepäämisen jälkeen vaan rasituksen. Paraneminen voi kuulemmaviedä 8kuukauttakin. Ja se, että Gigi ei varo sitä itse mitenkään ei varmasti edes auta asiaa. Gigi hyppii ja pomppii, riekkuu ja kiekkuu aivan kuten ennenkin eikä ole muutenkaan äreä tms. No katsellaan kuinka asia etenee. Vaikea tuota ikinuorta on pitää levossa.

Tämän viikon elämme ilman isäntää,joten saas nähdä mitä Donna ja Toska keksii?!?! Mikko palaa Etelä-Afrikasta lauantaina(toivottavasti). Sitten jatkuu yläkerran remontti. Ollaan yhdistetty kaksi makkaria ja toivottavasti se valmistuu ennen lapsen syntymää. Alakerran vierashuone on saatu tapetoitua ja lasten huonekin on melkein valmis. Pikku hiljaa asiat siis valmistuu. Autotallin pohjatkin on vihdosta viimein valettuna ja metsään pystytettyä/valettua koira-aitauksen tolpat. Saa nähdäkuinka paljon sitä tuleekäytettyä kun nuo koirat muutenkin pysyvät pihassa. Tieten pois lukien Donnan löytöretket. Niin ja mikä mukavinta; olemme saaneet hankittua auton johon kaikki mahdumme, ainakin vielä.

Mmm...varastettu on aina parempaa kuin helpolla saatu!

En epäile selviäisikö pyreneesi autiolla saarella ilman omia ruokiaan, no selviäisi tietenkin. Ainakin meidän pyreneesit lukuunottamatta ronkeli-Toskaa ja pahnanpohjimmaista- Ursua.

Viime viikon varastelu saldo:
bioroskis *3 by Gigi, avustajina Ursu ja Donna, ruisleipiä pussillinen pöydältä by Gigi ja Donna, Kuivakakkua pöydältä pussista by Gigi& co, likaiset pahviroskat keittiön puuhellasta mukaan lukien likaiset jogurttipurkit by Gigi ja Donna, Ruisleivät sohvan kaiteelta(kukahan ne siihen hetkeksi unohti?) by Gigi, Ursu ja Donna, kaiken kukkuraksi puutarhan syyslannoite Y marjapensaiden juurilta by Copain, Gigi ja Varsinainen päätekijä Donna.

On ne sit taitavia tai emäntä suurpiirteinen, mut hienosti ne hankkii sitä sapuskaa jos ei muuten sitä kuulu. Ehkäpä täytynee myöntää, että olen sairaalloisen ylpeä Gigin ajattelu ja pättelykyvystä sekä johdonmukaisesta suunnitelmallisuudesta varastella ruokaa tms. Se on kertakaikkiaan taitava! Se ei ole mitään röyhkeää heti kaikki tänne nyt varastelua vaan Gigi tekee se kauniisti mitään muuta hajoittamatta kiipeämällä vaikka puuhun huomioitta, ajoittamalla varastelu täydellisesti! Jälkikäteen se on jo valmiiksi niin katuva maassa mönkiessään, että ei siitä voi olla kuin ylpeä:D sairasta eikö totta, mutta se on taidetta!

Muuten meille kuuluu mainioita ratoja treeneissä, parempia kontakteja ja hienoja kepityksia. Kaiken kruunaa upouudet kepit omassa pihassa, kiitos Lauran Juhan joka ne taitavasti hitsasi, hioi ja maalasi! Lisäsi omaan pihaan on saatu eli ostettu liuta erilaisia hedelmäpuita. Koirut ovat olleet terveitä niin kuin aina ja Donnakaan ei ole poistunut tontilta Mikon perään kertaakaan. Takana on siis mitä mainioin viikko. Täytynee varmastikin tässä vaiheessa valoittaa sen verraan uutisia, että meidän pesueeseen on liittymässä Hitachi helmikuun tienoilla jos kaikki sujunee niin kuin pitää.

Mikkoa etsimässä, osa 110

Donna-mummo valjasti itsensä valmiiksi matkaan

Donna-mummomme maailmassa ei ole ketään ja mitään muuta kuin Mikko, Mikko, Mikko ja Mikko. Noh hieman kateellisenakin Mikkoa toistelin. Asiahan on kovin herttainen ja asetelma hyvä, että isäntä rakastaa yli kaiken (myös minun) koiraansa ja koira isäntäänsä, mutta hieman arjen ongelmia moinen välillä aiheuttaa. Kun Mikko on kotona ei Donsu muista ja muiden pyynnöistä piittaa ilman Mikon lisäkomennusta esim menehän nyt/tottelehan nyt. Eli kun pyydän Donnaa luokse katsoo Donna Mikkoa ja Mikon täytyy antaa "lupa" toimia. Silmistään Mikkoa EI VOI PÄÄSTÄÄ. Donna kulkeekin Mikon perässä vaikka katolle kun Mikko asentaa satelliittiantennia. Kyllä, moinen tilanne oli viime viikolla ja Donna rauhottui etsimästä Mikkoa ja Mikon ääntä joka tuli katolta vasta kun otin Donnan syliin korkeammalle, jotta näkisi Mikot ja Mikko pyysi Donnaa odottamaan nätisti.



Toissa viikolla Mikon lähdettyä töihin päästin Donna samantien ulos ja ihmettelin hetken kuluttua missä mummo on kun ei tule pyynnöistä sisään, vaikka yleensä Donna on aina ensimmäisenä hinkuamassa sisään. Lähdettiin sitten loppu poppoon kanssa etsimään mummoa. Mummoa etsittiinkin sitten ihan 3 tuntia 30 asteen helteessä. Olin jo huolesta soikeana, että sinnekö se meidän löytöretkeilijä (virallinen nimi Entre Nous Bougainvillee= meidän kesken bougainvillee=Ranskan ensimäinen ja kuuluisin löytöretkeilijä+kukan nimi)on nyt sitten kadonnut. Lähimetsästä huhuiltuamme ja lähemmäs päästyämme alkoi kuulumaan kimakkaa haukuntaa ja Toska-herra bongasi naisensa joka oli jättänyt jalkansa kivenkoloon kiinni. Paikka oli aivan auringossa, mutta onneksi Donna oli yhä voimissaan ja jalkakin vain juuttunut. Kanoin pikku mummomme kotiin toipumaan.



Ei viikkoakaan kun olin jo lähtenyt töihin ja Mikkokin lähti perästä töihin. Mikolla soi puhelin. "Onkohan teillä tämmöinen vaalea pieni koira?"Mikko tiesi heti, että kyseessä on pikku-Donnamme ja lähti oitis hakemaan mummoa kotiin. Donna oli tällöin lähtenyt ovet avaten (sen osaa erittäin hyvin) etsimään isäntäänsä kaatosateeseen ukkosmyrsyyn ja kylmän/väsyn tultua löysi noin 2km päästä talon jonka sisälle oli mennyt ovien ollessa auki lämmittelemään asukkaiden tiibetinspanielin pennun viereen. Talon isäntä oli ollut pari tuntia asioillaan ja palatessaan löysi läpimärän pyreneesin ja rapaisia tassunjälkiä täynnä oleven huushollin. Onneksi karkulaisen pannassa on Mikon numero mikrosirun lisäksi. Talon isäntä ei ollut lainkaan harmissaan rapajäljistä yms Mikko oli kyllä ehdottanut voivansa siivota jäljet. Ei kuulemma tarvinnut:) Taas kerran Mikko kantoi väsyneen ja läpimärän löytöretkeilijän sylissään kotiin. Donnahan osaa avata ovet, muttei laittaa niitä kiinni, joten onneksi meillä ovien ollessa sepposen selällään muut koirat olivat tyynen rauhallisesti tyytyneet jäämään seurailemaan rajuilmaa sisältä päin.

Osaapa tuo Donna muutakin. Oltiin Nokian näyttelyissä Donnan, Copainin ja Ursus-turistin voimin. Tuomarina oli Willemine Van Deijl Belgiasta. Copain oli hienosti PU2 häviten Zocolle ja DOnna ROP VET saaden Pyrhiuksen päänahan. Donna porskutti vielä kaikkien yllätykseksi paras veteraanikehässä kuuden parhaan joukkoon sijoittumatta sitten kuitenkaan. Veteraaneja oli jäänyt paikalle melkoisesti, joten se oli Donnan parhaita menestyksiä:D KAiken kukkuraksi Copainin morsmaikku Josette (joka vihdoin alkaa tehdä juoksuja) oli ROP, RYP1 ja BIS1!!! Mahtava päivä pyreneläisille!

Donna-Entre Nous Bougainvillee VET BOB - Judge Willemine van Deyl - Pyrrhius de la Griffe Pyreneenne VET BOS

Treeni rintamalta se verran, että talven valmennusryhmät ovat lähteneet liikkeelle. Copainilla oli alkukesän TAMS:kin treenien jälkeen persuuksille menneet kontaktit yhä hukassa ekoissa treeneissä, mutta kappas kummaa maanantaina Copain-herra teki mitä mainioimpia kontakteja. Ursulla luistaa kaikki mainiosti, joskin pientä jumia on kropassa havaittavissa ja olenkin varannut molemmille pojille Riina Kellmannilta fysioterapia/ostepaatin ajat viikolle 33. On se vaan ihanaa päästä pienen tauon jälkeen radalle niin minun kuin koirienkin mielestä. Kaikki kiljumme ilosta kun vain halli ja treenit pilkottaa!

Paluu arkeen loman jäljiltä

Toska menossa saunomaan

Gigi ja metsän pienet vvihreät miehet

Copain fiilistelee

Uimaan?! Saako mennä?

Loma tuli vietettyä. Pääosin muuton merkeissä, mutta viimeisenä viikkona koirat pääsivät rellestämään niin rakkaaseen Vimpeliin vanhempieni iloksi. Koirille Vimpelillä on aivan erityinen merkitys, Gigi ei lähtisi sieltä pois kulumallakaan vaan usein piiloutuu lähdön koittaessa auton alle tai jos valvovan silmän alta ennättää niin juoksee sisälle jonnekin sängyn alle piiloon ettei tarvitsisi lähteä pois.

Nyt lomailun pääasiallinen sisältö oli tosin äitini hoito uusintaleikkauksen jälkeen. Hieman me ennätettiin tehdä koirujen kanssa keppejä eri kulmista, mitkä tällähetkellä pienoisen tauon jälkeen sujuvat paremmin Ursulta kuin Copainilta. Ursun voi lähettää melkoisen pitkältäkin (20-30m) hakemaan melkoisen vaikeitakin avokulmia ja se hakee ne hienosti. Ei tarvitse välttämättä edes mukana mennä niin U tekee kepakot hienosti loppuun. Copainille tuntuu yhä tuottavan pienoisia ongelmia avoimen kulman ääri sisäänmenot. Se ei oikein osaa katsoa oikeaa väliä. Menee välillä sisään toisesta välistä. Treeniä lisää siis. Copsulla on myös palkalle välillä niin kiire, että kokeilee tarvitseeko sittenkään mennä kahta viimeistä väliä. Onneksi se on jäämässä vihdoin pikkuhiljaa pois. Molemmat pojat tarvitsevat silti vielä paljon treeniä, jotta kepeistä tulisi varmoja millaisella radalla tahansa. Muita esteitä ei mukaan tullut.

Muuten Vimpelissä tuli korjattua meidän koira-autoa 500euron edestä, käytyä Lappajärven markkinoilla ostamassa pärekoppa puille ja mikolle uusi hybridi golfmaila sekä syömässä todella herkulliset muurinpohja letut. Toki käytiin myös uimassa/kahlaamassa Lappajärvessä.Viikko oli todella mukava ja rentouttava koko meidän poppoolle.

Sen jälkeen saapuikin todellinen arki ja paluu TAYS:n heräämön ihanaan maailmaan. Toisaalta oli jo mukava nähdä työkavareita, mutta olisin voinut kyllä hieman kauemminkin vielä lomalla olla. Torstaina käytiin taas syvälihastreeneissä Copainin ja Ursuksen kanssa ja on jo ilmottauduttu syksyn agilityvalmennus ryhmäänkin Pro Canikseen.

Tänään on iloksemme saapunut Johannan pyreneesi poppoosta Argos=Gigin poika, Zoco ja Rene. Johanna ja Petri suuntasivat päiväksi belggareiden erikoisnäyttelyyn Rikin, Pimun ja Pyrhius-papan kanssa.

Sataa sataa ropisee, pitkästä aikaa

Sataa, joten onkin hyvä hetki istua alas ja päivittää blogia.

Tuli taas käytyä paimenklinikalla Kuttukuussa ja yllätys yllätys viimeksi niin mainio Copain alkoi kokeilla josko ei tarvitsisikaan työskennellä minulle. Arvelinkin jo edeltä, että on pakko tulla jotain "toimimattomuutta" kun viimeksi meni niin hyvin, mutta ilman Sinikan kannustusta ja neuvoja olisin ollut sormi suussa kun Copain ei suostunut muka yhtään ymmärtämään paimensauvan merkitystä. kahdet treenit meni niin, että lisäsin painetta Copainiin ja pakotin sitä tekemään mitä pyysin. Enkä antanut sen väistää sauvan painetta mitä se yritti päättäväisesti.

Tilanne oli lähinnä huvittava ja muut leiriläiset saivat hyvät naurut meidän touhuiluista. Sinikan mukaan jos Copainille nyt annettaisiin periksi eikä vaadittaisi paimensauvan ehdotonta kuulemista seuraavassa vaiheessa se alkaisi pölläyttelemään lampaita ja juoksuttamaan niin kuin lystää eli se alkaisi pitämään vain hauskaa itselleen. Nyt sille piti kertoa, että sen täytyy työskennellä minulle ja minun kanssa eikä itsekseen niin kuin lystää. Tämän vaiheen kuulemma kuuluu tulla jossain vaiheessa kun koira on jo syttynyt lampaisiin ja paimentamiseeen.

Kappas kummaa kolmannet treenit pyöröaitauksessa menikin sitten jo heti alusta aivan eritavoin kuin kahdet tahtojentaisto treenit aiemmin. Copain lähtikin heti tekemään töitä minun kanssani. Itse kun olin niin varma ettei niin kävisi unohdin lähes kokonaan kiittää koiraa kun olin niin hölmistynyt muutoksesta joka oli kuin yö ja päivä. Copain tekee sittenkin töitä minulle ja hyvin<3

No Ursus olikin sitten kuin unelma. Se kuunteli hyvin ja antoi minun jopa tehdä virheitä ja korjata ne. Aivan kuin se olisi tuuminut, että "mamma se nyt hötkyilee, ei noin vaan noin. Nyt voin kiertää tai hakea". Se lähti toteuttamaan vain oikeita kehotuksia. Jos kehotin sitä kiertämään liian aikaisin se ei lähtenyt ennen kuin pakoetäisyys lampaisiin oli oikea. Se oli rauhallinen, ei hötkyillyt vaan teki töitä niin ettei turhiin asioihin voimia hukattu. Sillä tavallahan oikeankin paimenkoiran on tehtävä töitä, jotta jaksaa pitkät päivärupeamat. Ursus kyllä näytti voimansa lampaille ja minun oli vaikea käsittää kuinka nopeasti minun oli liikuttava varsinkin käännöksissä pyöröaitauksessa, jotta lampaat liikkuivat sulavasti. Niin hyvä mieli jäi, että varattiin vielä kesän viimeinen paimennusklinikka syyskuun alkuun:) lajiin tuntuu jäävän aivan koukkuun.

Muuten ollaan aloiteltu poikien kanssa syvienlihasten treenit, jotka koostuu kuudesta tunnin treeneistä per koira. Se on melko mielenkiintoista. On kokeiltu jumppapalloliikkeitä, tasapainolauta liikeitä, peruutuksia, tassun diagonaalisia nostoja, ryömisiä, pyörimisiä yms jumppia.

Lisäksi kävin maanantaina kolmetuntisen luennon joka tosin venyi nelituntiseksi. Aiheena oli Agilitykoiran ravitsemus, rakenne, fyysisen kunnon treenit yms Oli melko mielenkiintoista ja mikä onni oli taas kerran kuulla, että Agilitykoiran rakenteessa on tärkeämpää terve etuosa ja selkä kuin takaosa:) No olipa luennolla paljon muutakin. Sai esimerkkejä peruskuntokauden harjoituksista, kilpailukauden, kilpailukauteen valmistavan kauden ja lajitreenikauden treeneistä. Käytiin läpi ideaalin agilitykoiran rakennetta, ravitsemuksessa tarkkoja nesteytys ja palautumisjuomien laskentakaavoja. Ei uskoisi kuinka paljon esim yli 20 asteen lämpötilassa koiran tulee saada netettä!

Lisäksi käytiin lisäravinteita joita olisi hyvä saada koiran joka harrastaa aktiivisesti agilityä. Lisäksi korostettiin kuinka paljon treenit vaatii palautumista ja lepoa, jotta koira kehittyy eikä ala polttaa itseään "ylikunnon" tavoin. Käytiin myös läpi kuinka kurinalaista elämää agilitykoiran tulisi viettää vapaalla, jottei turhia loukkaantumisia ja jumeja tulisi. Esimerkiksi pallon, kepin yms heittelyt laitettiin aivan pannaan pariinkin otteeseen ja odettiin jopa että jos ei jaksa lenkille lähteä niin olisi parempi olla oven sisäpuolella kuin lähteä viskomaan esim palloa ja saada koira hullun kiiilto silmissä ylivireystilaan. No jotain on siis tullut tehtyä oikein kun inhoan yli kaiken pallohulluja tms koiria enkä näin ollen ole viskonut koirille mitään:) Asiaa oli paljon ja tuli tehtyä melkoisesti muistiinpanojakin.

Kaiken tuon keskellä olemme ehtineet muuttaa uuteen osoitteeseen ja koirat nauttivat täysin rinnoin 1,2ha:n tontista. Tosin välillä yrittävät vielä sitäkin laajentaa kun ei ole vielä selkeitä merkkejä mitkä on meidän rajat. Lähes kaikenpäivää koirat painavat pihalla ja nyt on tullut varsinkin vanhusten kanssa eteen se, että sisällä olo on erityisen mukavaa kun koko ajan ollaan ulkona;) Suurinosa tavaroista on vielä laatikoissa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyneekin lähteä purkamaan tavaroita.