Uusi kuvia pennuista

Pojat painii ruuan jälkeen

Ihmeempiä ei laumassamme ole tapahtunut. Kävin ihastelemassa uusia canicross valjaita tulevaisuuden varalle,mutta vielä ei tullut ostettua niitä matkaan kun ei ollut koiraa mukana sovittamassa sopivaa kokoa. Kunhan saan synnytettyä tämän ihmislapsen maailmaan niin haen kyllä valjaat kiireellä, sillä odotan jo innolla että pystyn taas juoksemaan! Enää ei agilityradat luonnistu ISON mahani kanssa vaan täytyy tyytyä pieneen puuhasteluun koirien kanssa. Koirat ovat ottaneet hyvinkin rennosti vähentyneen tekemisen ja loikoilevat tyytyväisinä. Tosin kun tehdään edes jotain pientä on koiruuden aivan sekaisin onnesta ja innosta! Aluksi kävi sääli kun jäävät niin vähäiselle fyysiselle rasitukselle, mutta ei tuo näytä koiruja häiritsevän. Hyvin sopeutuvat uuteen väliaikaiseen tilanteeseen. Onneksi on iso piha ja metsälenkit sekä koirien keskenäiset leikit olemassa. Itselleni taitaa olla hankalinta olla menemättä agilityradalle  ;)

Ensimmäinen ateria

Brindle poika ja mikä rakenne!

Katsokaas mikä luusto/kallo

Copainin ja Joseten pentuja en ole päässyt katsomaan, mutta yritän ensiviikolla suunnata vielä kerran auton kohti Kokemäkeä ennen omaa  synnytystä. Puhelimitse olen toki kysellyt pentujen vointia ja olemusta Lealta. Molemmat pojat ovat isoja ja läskejä ;-)Josette hoivaa niitä ja maitoa tulee liiankin hyvin. Pennnut ovat saaneet jo ensimmäiset oikeat ateriat ja niistä tässä kuvia (kuvat L.Riihimäki)

Pojat sivusta ja kuinka erilainen profiili

Bindlestä pennusta näyttää tulevan melkoinen lupaus näyttelyistä kiinnostuneelle. Pyreneesistä ei taida olla pelkäksi näyttelykoiraksi vaan sen kanssa olisi toki hyvä touhuilla kaikkea muutakin kivaa yhdessä! Toki matkaan ehtii tulla vielä monenlaisia jännitettäviä asioita, kuten kivesten laskeutuminen ja hampaiston mahdolliset puutokset. Nyt kuitenkin kaikki näyttää liiankin hyvältä ollakseen totta. Brindle poika on vaan poikkeuksellinen upea!

Musta poika on pienempi ja touhukkaampi. Se on ollut alusta asti melkoinen maailman matkaaja. Ulkonäöllisesti sekin on hyvä ja hieno. Muistuttaa erittäin paljon ulkonäöllisesti Copain-isää ja Copainin veljeä Bodea (Drole d'Oiseau Damier Bleu, omitstajat J.Kautto/T.Sonni-Kautto) pienenä. Senkin varmasti kehtaa viedä tulevaisuudessa näyttelykehiin, mutta jos yhtään saisin vaikuttaa poikien uusien kotien valintaan toivoisin tämän kaverin saavan harrastavan kodin. En tarkoita, että tarvitsee kisata kaikessa mahdollisessa vaan sitä, että koiran kanssa touhuiltaisiin kaikkea kivaa yhdessä! Luulen, että mustasta pojasta tulevan melkoinen villiviikari:)

Isänsä poika,tarkka ruuasta ja puhtaudesta!

Minä tapan ton tiikerisukan!

Painia ruuan päätteksi, pieni kurmuuttaa isoa!

Pojat etsivät vielä niitä Oikeita kotejaan!

Ja massa jyrää!

Valssia poikien kesken<3

Jan Egil Eide & Jenni Lehtisen koulutus + pentukuvia/unia

Copainin ja Joseten pojat toivottaa hyvää uutta vuotta!

Aloitetaan Jan Egil Eiden ja Jenni Lehtisen koulutuksesta. Koulutus oli kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä tehtiin Jan Egilin rataa Copainin kanssa  ja toisena Jenni lehtisen rataa Ursuksen kanssa. Molemmissa oli meille haastetta melkoisesti. Lisä haastetta tuli kun yritti tehdä Janin ja Jennin ohjeiden mukaisesti radan eikä tehdä niitä  tutuilla itselle ominaisilla ohjaustekniikoilla. Sillä tavalla tietysti sai koulutuksesta monin verroin enemmän irti, joskin välillä tuntui ettei omasta ohjauksesta tule mitään. Koirat tietysti meni mihin pyydettiinkun vain itsekykeni tekemään asiat oikein.

Ylempi Jan Egil Eide,alempi Jenni Lehtinen

Isoinpana asiana ja ehkä itsellekin yllätyksenä mukaan koulutuksesta sai ajatusta kuinka huonosti katson koiran tulokulmat esteille ottaen huomioon radan jatkon. Huomaan olevani usein itse koiran linjalla jolloin koira joutuu tekemään rataa hankalista kulmista ja linjoista. Asiahan ei ole uutta, mutta se painottui ongelma kohdissa melkoisesti. Lisäksi ohjaan koiraa liiaksi varmistellen esteille enkä anna irrota/luota omiin ohjauksiini ja siihen,että koira kyllä menee. Yritän jyrätä koiran oikein esteille juoksemalla itse kuin gepardi(ja raskausviikkoja oli 33;-) )ja säntäilemällä kuin viimeistä päivää,jolloin tekemisestä tulee rauhatonta. Olenkin inhonnut ja välttänyt alitajuisesti tähän asti vekkauksia esteille, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä niitä. En tiedä miksi niiden tekeminen tuntuu niin inhottavalta vaikka tiedän sen olevan järkevää? Tyhmä minä... No koulutus oli todella antoisa ja olisin voinut jäädä viikoksi tahkoamaan ratoja Jennin ja Janin kanssa!

Donnan muotokuva = Mikon joululahja tärkeimmästä naisestaan

Koulutuksen jälkeen meillä alkoi joululoma ja ei olla poikien kanssa paljoakaan tehty. Lähinnä lenkkeilty metsässä samoillen ja hieman temppuillen kotosalla. Gigi aloitti juoksut ja onnistui sekoittamaan koko lauman päät, myös Donna-mummon joka vikitteli Gigiä täysin rinnoin;) Juoksut bongasin ensimmäisestä päivästä ja ne kestivät 3 viikkoa!!! parhaat päivät 5 päivää ja ok päivät 8 päivää. Huolestuin jo hieman ja soitin Lealle(kennel Drole D'Oiseau)ja kuulin, että tämä on ko. narttulinjassa tyypillistä. Onneksi juoksut tulevat harvakseltaan ja tämä oli Gigin ensimmäinen juoksumaratoni. (Gigi täyttää 6v) Nyt taas on rauha maassa lauman keskuudessa ja apinalauma eli Gigi, Copain ja Ursus pääsevät taas leikkimään täysin rinnoin keskenään.

Brindle poika

Copainin pentujakin kävin katsomassa kun olivat 3vrk vanhoja. Moni joka blogiakin lukee on voinut ihmetellä kuinka brindle tyttö muuttui pojaksi. No Brindle jytky "tyttö" eli poika syntyi melkoisen hankalsti ison kokonsa vuoksi. Ensimmäinen fawn uroshan ehti kuolemaan juututtua synnytyskanavaan ja oli ollut jo auto käynnissä ja lähdössä kohti eläinlääkäriä kun brindle prinssi pullahti Lean avustuksella ulos. Musta poika joka oli selvästi pienempi kuin kaksi edellistä tulikin perään vauhdilla ja kun Lea oli napanuoraa vielä "irrotellut" istukasta Joseten ponnistellessajo seuraavaa musta poika suorastaan juoksi maailmaan. Kiireessä sain viestin että brindle oli tyttö. No koirasta nyt ei kovin helpolla voi erehtyä kumpi se on ja kun oli tarkemmin aikaa selvitellä huomattiin toki brindlen olevan poika. Innoissani ehdin kuitenkin jo päivittää blogiani ja itse kuten moni muukin pettyi varmaan melkoisesti, sillä tyttöjä tuntuu olevan nyt moni vailla.

Vaan eipä tarvi tapella ainokaisesta tytöstä kun saatiinkin maailmaan kaksi urosta. Rodulle, joka on menossa liiankin pieneksi on tietysti hyvä, että saatiin se hyvärakenteinen ja iso uros jota ollaan kaivattukin. Itse tosin kaipaan narttua kun nyt on kasvattajakurssikin käytynä ja kasvattajanimi mietintä myssyssä. Laumamme kannalta ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa / mahdollisuutta kuin ottaa seuraavaksi narttu.

Musta ja brindlepoika sekä super hyvä äiti

Miltä pennut näytti kun pääsi niitä katsomaan ja kopeloimaan:

Brindlessä oli samaa tyyppiä kuin Copainin ensimmäisissä pennuissa, mikä tietysti tulee emän puolelta. Kaunis oli rakenne. Kulmaukset oli hyvät, myös edestä, häntä todella pitkä ja ilman mitään häntämutkia. Ihanat vahvat kaksoiskannukset löytyi niin kuin pyreneesiltä kuuluukin löytyä rotumääritelmän mukaan ja brindle pentu ei astunut yhtään ulospäin. Rungossa oli hyvin mittaa eli oli pitempi kuin korkea. Pää oli minulle jollain tavalla oudon oloinen, mutta Lean mukaan juuri sellainen kuin Josetella pienenä. Pikku Josette siis hieman paremmilla kulmauksilla. Minähän en Josettea ole noin pienenä nähnyt. Se tulee kuulemma Joseten emän takaa vanhoista linjoista. Päässä oli kieltämättä paljon samaa kuin Muskan ja Copainin pennuissa. Muska ja Josette ovat siis sukulaisia.

Brindle poika

Musta uros vei sydämeni heti. Jos vaan voisin ottaa uroksen niin olisin jo sen varannut itselleni. Se oli jo nyt koko ajan menossa ja aivan saman näköinen kuin Copain pienenä. Siinä jätkässä tulee olemaan menoa ja sitä jotain. Voi olla, että brindle tulee näyttelyissä pärjäämään paremmin, mutta musta vei sydämeni. Olen ottanut / valinnut kaikki koirat tunteella ja nyt tuli Ursuksen jälkeen ensimmäistä kertaa olo, että tuo on MINUN koirani <3.Sitä tunnetta ei voi selittää  se vain tulee jostain. Musta astuu hieman ulospäin (rodulle tyypillitsä). Häntä oli pitkä, ilman häntä mutkia, kropassa mittaa jopa hieman enemmän kuin Copainilla: pyreneesin kuuluu olla hieman pitempi kuin korkea=ravaaja tyyppi. Ja pää niin tuttu ja turvallinen aivan kuin Copain<3 Kulmauksia löytyi ja lapa oli todella hyvä asentoinen. Kaksoiskannukset löytyi tältäkin jätkältä aivan niin kuin kuuluu<3 Ja pienet hyvällekohtaan kiinnittyneet korvat,samoin kuin brindlellä. Toivottavasti joku vie pienen musta ennen minua, sillä tuo pentu ylittää sen ihme kynnyksen että sitä ei voi olla ottamatta. Tiedän, että jos ottaisin sen kerjäisin vain verta nenästäni ottaen huomioon laumamme sukupuoli- ja ikärakenteen.

Musta poika

No molemmat pennut olivat tasokkaita ja hyviä, itseasiassa parempia kuin odotin. Nyt vaan yritän päästä katsomaan pentuja vielä kerran ennen omaa lapsen syntymää (Hui!)

Agility rintamalta vieläsen verran, että  meille järjestyy ilmeisesti äiti-lapsi-koira ryhmä! Mukaan tulee Sheltti Väinö, Copain ja Ursus tietysti sekäehkäyksi Kelpie. Kerrankin äiti-lapsi ryhmä josta minäkin innoistun! (Voiko tuota sanoa ääneen ;-D ) En voi kuin taas kerran ylistää Procanista kuinka hyvä paikka se on!!

Muuten ilmoitus luontoisena asiana voinen ilmoittaa, että kannan kerrankin korteni kekoon ja omistauduin pitkästä aikaa yhteisen hyvän puurtajaksi ja suostui Suomen pyreneläiset ry:n varajäseneksi hallitukseen. Ilmapiiri tuntui hyvältä ja kai kaikkea voi kokeilla, edes kerran. Saas nähdä mitä tuleman pitää.

Paimennusrintamalta sen verran, että menemme juuri ennen erikoisnäyttelyä paimentamaan Kaisa Hilskan opein. Siellä en olekaan ennen käynyt. Toivottavasti on yhtä antoisaa kuin paimennus Kuttukuussa!

Joseten ja Copainin pennut syntyivät

Kuvia ei Joseten pennuista vielä minulla ole, joten kuva Gigin pennusta saa nyt kelvata.

Josette synnytti 3 pentua illan aikana. Neljättä ei sitten koskaan kuulunut, vaikka ultrassa neljää pentua povattiin. Pennut olivat kookkaita. Ensimmäinen pentu oli isohko Fawn uros (ei ollut todella ainuttakaan raitaa missään), muutenkin Copainin tyyppinen pentu hyvällä luustolla, joskin pitemmällä kaulalla ja rungolla kuin itse Copainilla on. Eli niin täydellinen kuin vain voin kuvitella. Parannettu versio Copainista. Pentu kuitenkin kuoli synnytyksen yhteydessä suureksi surukseni.  Seuraavana syntyi brindle poika, joka taasen oli kuin ilmetty äitinsä hieman paremmilla kulmauksilla. Painoa oli 300g ja risat. Sitäkin täytyi auttaa ulos kokonsa vuoksi. Kolmantena syntyi normikokoinen, n250g painava musta poika, joka ei ollut  selkeästi kummankaan vanhemman  näköinen vaan jotain siltä väliltä. Kaksois kannukset löytyi kaikilta ja pitkät pitkät hännät ilman mitään häntämutkia. Äiti ja kaksi pentua voivat hyvin.

Jottei ilouutiset loppuisi tähän Donna-mummo viettää synttäreitä 18.12.2010!

Viimeisiä viedään

 

Vasemmalta: Lili, Copainin veli Bode, Zoco, Copain ja Kerttu Ranskanmaalla 2009.

/TSK

Joulupukilta toivoessa lahjaksi matkaa pyreneille kuvia viime reissulta.

Copain Pyreneillä 2009/TSK

Viimeisiä agilitytreenejä viedään ennen joulutaukoa. Valmennusryhmän treenit loppui jo maanantaina, mutta vielä olisi jäljellä loppu huipennuksena Jan Egilin ja Jenni Lehtisen koulutus viikonloppu. Jan Egil on mm. 2008 yksilö-MM hopeamitalisti, 2010 European Open -voittaja ja Jenni useamman vuoden Suomen kärkikoirakoita sijoittuen arvokisoissa kymmenen parhaan joukkoon. Saas nähdä mitä uutta taas oppi. Täytynee pyrkiä pysymään poikien perässä vielä kerran. Maanantaina se teki jo todella tiukkaa ja liitoskivut kertoivat jo seuraavana yönä, jotta voisi ottaa ison mahan kanssa hieman rennommin. No luonnehan ei meinaa antaa millään periksi moiseen, mutta kai olisi järkeä kuunneltava edes kerran.

13.12 agitreenit

Maanantain reeneissä oli helpohko jouheva rata. Se menikin ilman suurempia ongelmia. Isoin ongelma oli 3 putkesta 6 hypylle kun tein putken jälkeen niisto sokkarin + pakkovalsin yhdistettynä jaakotukseen. Ei menannut enää vauhti (/usko että ehdin kyllä vaikka en hätäile) riittää siihen, että 5 hypyllä olisin hidastanut sen verran etten heitä/työnnä poikia 6 hypyn ohi oikealta. Se onnistui kun itse keskittyi/malttoi ja pojat toki teki niin kuin pyydettiin. Lisäksi Copain kävi niin kierroksilla radalle päästyään, että aluksi ei meinannut mennä keppejä niin kuin kuuluu vaan sähläsi, mutta kun saatiin palautettua mies maanpäälle niin sujui kepitkin hyvin. Oli muuten eka kerta kun oli kepeillä ongelmia Copainin kanssa edes hetkellisesti. Keppejä ei olla nyt tehty juurikaan kun olen keskittynyt kontakti ongelmaan. Kaikkein iloisin olen siitä, että kontaktit näyttäisivät olevan palautumassa hyviin vanhoihin,  vaikkakin pikkuhiljaa. Kun nyt vaan malttaisi. Luulen itse asiassa, että tauko tekee hyvää sekä minulle että pojille. Toki teemme jotain kotosalla, mutta jos malttaisi pysyä hallilta pois edes hetken. Saas nähdä kuinka käy ;) parasta olisi jos tekisimme vain metsälenkkejä.

Muuten ei ihmeempiä kuulu. Joulu ollaan Pirkkalassa/Mouhijärvellä/Jyväskylässä. Yläkerrassa on vielä makuuhuoneen remonti kesken. Materiaalit on saatu päätettyä ja Mikon isä tulee taas kerran ensi viikonloppuna auttamaan meitä remontissa.

Joulun aikaan odotellaan Joseten pentuja syntyväksi. Toivotaan,että kaikki menee hyvin juhlapyhistä huolimatta ja syntyisi 4 tervettä & elinvoimaista pyreneesin pentua juhlistamaan joulua.

Virosta kantautui ilo uutinen eli Ursuksen isompi tyttö eli Mia oli käynyt terveystutkimuksissa: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, Onnea Tiina ja Mia!

6.12 agitreenit tehtiin esteet 1-17

Arjen pyörteissä

Yllä viime maanantain agility treenien ratapiirrustus. Jäi hyvä fiilis treeneistä.Varsinkin Copainille sopi ko rata enemmän kuin hyvin. Copain teki tiukat käännökset, mutta Ursulla tuppas osa käännnöksisä venymään turhan pitkiksi. Tosin se voi johtua siitäkin, että Ursu oli ensimmäisessä ryhmässä ja Copain vasta seuraavassa.Se onkin mainio etu, että saa tehdä itse saman radan treenit aina kahteenkertaan ja kun ryhmien välilläkin on tunti niin voi mielessään käydä läpi mitävoisi tehdä paremmin. Hieman tehtiin myös kontakteja A:lla ja keinua. Copainilla sujuu. Ursulla yhä keinulla hidastusta, joskin jo parempaa fiilistä oli havaittavissa. Ehkäpä ne siitä. Kun vaan nyt itse malttaisi.

Mikko tuli Afrikan reissulta ja Donnalta irtosi lähes koko takapää Mikot nähdessään. Niin kovin sitä peppua piti puolelta toiselle heilutella. Muutkin olivat kovin innoissaan ja on se jännää kuinka lauma menee hetkeksi sekaisin moisesta. Kaikki pullistelevat toisilleen ja päivä pari niin lauma on taas entisensä. Ennen kuvittelin,että ainoastaan koirien hetkellinen poissa olo laumasta sekoittaa koirien välisiä suhteita,mutta näyttää riittäneen isännänkin poissaolo laumajärjestyksen uudelleen hakuun. Voi toki olla,että kun koirat ovat niin kovin innoissaan niin samalla täytyy purkaa korkeaa viettitilaa sitten turhaan örinään. Ei voida puhua rähinästä vaan nimenomaa örinästä. No ilo oli lyhyt aikainen,sillä tämän viikon isäntä viettää Turussa. Viikonloppuna remonttien olisi tarkoitus edetä. Pikkuveljeni tulee Mikon avuksi ja  toivottavasti saavat asioita eteenpäin.

 Gigi tarkkaileemetsän pieniä vihreitä menninkäisiä

 Toska-Herra vartiossa

 Toska ja Donna Glögi-tauolla syliin tunkemassakuten aina;)

 Poikien herkkä hetki etupihalla ennen leikkiä

Donna odottaa isäntäänsä postinhaku reissulta kotiin

Muuten ollaan käyty metsälenkeillä glögin kera. Koirat toki nauttivat täysin rinnoin ja on se vaan hienoa kun voi lähteä takapihalta suoraan metsään lenkille :)

Pikainen päivitys

 Koko laumamme metsäretkellä

 Mummo poseeraa

 Ja tyypillinen sekasorto, kukaan ei tiedämitä tehdään:)

Copainin ja Ursun luoksetulon riemua

Käytiin poikien kanssa treenailemassa ja täytynee todeta, että vielä minäkin pysyn poikien vauhdissa edes jotenkin ison mahani kanssa. Asiaa avitti uusi aloitus tyyli eli ns pisara aloitus joka mahdollistaa etäohjauksen ja antoi siten minnulle etumatkaa radalle!  Muuten teemana taisi olla persjätöt ja takaakierrot. Nehän poikien kanssa sujuu. Sitten lisää ilouutisia, tosin en tiedä uskallanko kehua josko pojat kuulee sen ja tulee taas takapakkia. Kontaktit sujuu taas molempien kanssa niin  kuin ennen vanhaa ja kun kokeilin keinua niin Copain tekee sen yhä hyvin kuten aina, mutta Ursulla on jäänyt edellisestä kerrasta vielä hieman epävarmuutta, mutta sekin on jo parempaan päin menossa. Nyt vaan malttia.

Tässä  reenin ratapiirustus

 Donnan onneksi Mikko tulee kotiin lauantaina suunnitelmien mukaan. Donna kävikin etsimässä Mikkoa taas kerran omatoimisesti heti Mikon lähdön jälkeen, mutta onneksi löysin sen läheisen koulun takaa. On se mummo vaan niin omistautunut tuolle isännälleen.

Nyt kun aurinko paistaa ei auta kuin lähteä ulos koirien kanssa ja alkaa sen jälkeen siivoilemaan.

Koirat ensin, blogi sitten

Parhaat kaverukset Copain ja Ursus mökilläpuolukassa 2010



Gigi prinsessa mökillä 2010



Ursus ja pentunsa Mia 2010


Eli kiirettä on piisannut ja blogi on levännyt sen takia pari kuukautta, mutta unohduksiin se ei ole jäänyt. Laitoin kiireen keskellä koirat etusijalle ja blogipäivitykset viitossijalle;)

Niin paljon mahtuu asioita kahteen kuukauteen etten varmaan kaikkea edes muista, mutta isoinpana uutisena se, että Copainin ja Joseten paljon odotetuista pennuista on tullut totta! Josette ultrattiin viime torstaina ja 4 pentua näkyi olevan tulossa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin! Lisää yhdistelmästä täällä

Pentuja voi kysellä Lealta Kennel Drole d'Oiseau huom! puhelin numero on vaihtunut. Uusi on 041-7039663/Lea, 041-7077247/Janne. Puhelimesta leaa saa harvoin kiinni heti, mutta jätä viestiä ja soita iltaisin! Sähköposti, josta saa parhaiten Lean kiinni: drole@weppi.net.

Pentujen vanhemmat on hyvän luonteen ja hermorakenteen omaavia ja molemmat ovat pärjänneet näyttelyissä erittäin hyvin. Varsinkin ranskalaisilla tuomareilla! Lisäksi Copain harrastaa paimennusta ja agilityä aktiivisesti. Myös Copainin edellisestä (ensimmäisestä) pentueesta paimennusta harrastaa 2 pentua ja mainiosti ovat viettinsä perineet. Lisäksi agility kuuluu heidän harrastuksiin. Pentujen emä on meidän Ursuksen puolisisko (isä sama). Ja pentueen emän sisko ( Calins Nounours Flocon de Nuage omistaja Terhi Mikkonen) on ensimmäinen pyreneesi joka on suorittanut paimennuksessa A.H.B.A:n HRD:n 1 luokan tuloksen: video HRD1 video leg2.


Drole kennelin kotisivujen päivitys on jäissä, koska webmaster on muu kuin Lea/Janne ja hänellä on tällä hetkellä hieman hankaluuksia omien kiireiden kanssa. Toivotaan että lukuisten pyyntöjen ja toiveiden jälkeen hän ehtisi vihdoin päivittää sivut.

Copain astui Joseten talven ensimmäisten räntäsateiden saattelemana melkoisenkin myöhäisistä päivistä. Astutus sujui lopulta hyvin. Copain tuntuu olevan tarkka nartun päivien suhteen eikä edeltäkäsin turhia hätäile -ja hyvä niin. Kun päivät oli kohdallaan niin Copain astui kuin mies:) Itse kun olen niin äkkipikainen ja malttamaton luulin jo ettei Copain tajua mitään, mutta tajusihan se ja paljon enemmän kuin minä. Se hyvä puoli Copainissa on, että se ei ole mikään hormooni hyrrä ja huuda päivätolkulla tms vaan astuu kun on aika ja muuten elää normi elämää. Kun Copain lähti astutus matkalle Kokemäelle käytiin edeltä vielä Agilitytreeneissä (eihän niitä voi jättää väliin) ja vaikka juoksuinen Josette oli matkassa mukana ei se vaikuttanut Copainiin / Ursukseen vaan molemmat pojat kykenivät toimimaan ja keskittymään itse treeneihin eikä Josetteen.

Sitten toisena uutisena on se, että meille syntyy ihmislapsi helmikuun alussa. Tähän asti olen pystynyt tekemään 28 esteen agilityratoja juosten ihan normaalisti, mutta nyt alkaa jo hieman tehdä tiukkaa. Saa nähdä tänä iltana treeneissä kuinka mamman käy. Lapsen syntynä ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Copainin ja Joseten pentujen luovutus. Yritän kuintenkin päästä näkemään Joseten muksuja niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi agilityn ilouutisena voinen kertoa, että oma estevalikoimamme laajenee viralliseen renkaaseen ja pussiin jos ei ikäviä yllätyksiä asiaan tule. Pyrin saamaan ensi kesänä vielä kontakti esteet ja lisää hyppyjä, keinukin olisi haaveissa. On sitten helpompi touhuilla omassa pihassa koirien kanssa kun lapsen suhteen aika antaa periksi.

Agilitytreeneissä olen saanut aikaan ongelman kontakteilla joihin otin yksityistunninkin. Ensin Ursus sitten Copain alkoivat hidastelemaan / olemaan epävarmoja puolmin alastulolla. Aivan yhtäkkiä? No en oikein keksinyt millä olen moisen aiheuttanut; itsestäni se varmasti johtuu. Viimeksi tein Ursuksen kanssa yksittäisenä esteenä keinua, joka on ollut Ursun lempi esteitä. Ursus on paukauttanut sen hullun raivolla aina läpi. Muutamien toistojen jälkeen kuin olimme molemmat jo hapoilla (tehtiin sitä ennen jo muutakin treeneissä) en malttanut pitää taukoa ja Ursus teki yhden huonomman kontaktin jolloin hymähdin pettyneesti ja kas kummaa Ursus meni aivan samoin tavoin epävarmaksi kuin puomilla.

Se pyreneesin kanssa vaikeaa, että ne kun on niin halukkaita miellyttämään omistajaa (+pehmeys), että moisessa ne rupeaa heti miettimään mitä tekivät väärin. Kun sitten tulee seuraavalla kerralla epävarmemmin kontaktille ja ovat passiivisempia ja jos edes jotain puheellani/eleilläni teen jotain->annan vahvisteen (=palkan) ja kas kummaa pyreneesi on jo oppinut uuden tavan tehdä asian, joka on ollut itsestään selvä aiemmin.

No uskon, että asia korjaantuu pienellä tauolla ja puomin korkeuden laskulla ja vietin nostolla ennen estettä (->esim putki tms este ennen keinua ja siitä kierroksia). Kun saan edes yhden hyvän ja siitä saan annettua superpalkan alkaa olla mahdollisuuksia palata hyvään vanhaan. Onneksi pyreneesi ottaa onkeensa helpolla (hyvässä ja pahassa) Itseltä se vaan vaatii malttia ja keskittymistä ettei vahvista/ aiheuta ei toivotun asian vahvistamista esim turhilla toistoilla. Vaan tekee muutaman laadukkaan toiston ja se siitä. Katsotaan kuinka asia kehittyy. Puomi on Ursun kohdalla jo hyvä, Copainilla ei niinkään. Keinulla Copainilla ei ole ongelmaa. Ursullakin viime treeneissä ensimmäistä kertaa. Nyt olen opettanut vara keinona kosketusalustaa molemmille pojille ja Gigille kun se väkisin tunki treeneihin mukaan:D. Fysioterapeutilla käytiin viikolla 33 ja isompia jumeja ei kummassakaan pojassa ollut. Riina Kelman sai Ursuksenkin nukahtamaan käsittelyn kesken ja se on paljon se! Tulevaisuuden agisuunnitelmista sen verran,että Jan Egil(norja) ja Jenni Lehtisen koulutukseen olemme menossa joulukuun 18-19 päivä. Odotan jo innolla sitä!

Käytiin katsomassa Ursuksen pentua Miaa TAMSK:n agilitykisojen keskellä. Mia ei kisannut vaan oli turistikoirana sosiaalistumassa halliympäristöön. Tiina(omistaja) kisasi terrierillään kisoissa. Suomen reissullaan terrikästä tulikin AVA Onnea Tiina! Mia oli jännittänyt ensimmäisenä päivänä, mutta nyt teki jo temppuja kuulutusten ja melun keskellä sekä kykeni nukkumaan. Eli hienosti ikäisekseen Mia suoriutui! Mia on nyt medi korkuinen. Miasta on tullut kaunis ja reipas nuori pyreneesi narttu<3



Copainin kanssa käytiin Lahden KVnäyttelyissä hakemassa tuloksen VAL, ERI PU2,CACIB sekä mainion arvostelun. Pyrhius pappa oli ROP, Onnea Johanna ja Lea! Pyrhius on aivan erityyppinen rodun edustaja kuin Copain tai mikään muukaan oman laumani koira / Josette. Pyrhius on->lyhyempi, korkeampi,lyhyempi kaulainen,typistetty molemmista päistä yms eli aivan eri rakenenne tyyppi. Tuomari iski silmänsä pyrhiukseen jo ennen kehän alkua. Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä;) Tässä nähdään kuinka heterogeeninen rotumme on vrt rotikat. Sekä Pyrhius että Copain on mainioita rotunsa edustajia, mutta niin erinnäköisiä.

Tuomarilla itsellään oli pyreneesi kotona ja tuomari sanoi, että toivoisi kaikkien pyreneesien olevan luonteeltaan kuin Copain: Niin iloinen, eläväinen ja rakastettava. Noista sanoista olen todella onnellinen! No omasta mielestä Copain on poikkeuksellisen avoin pyreneesi, rakastaa kaikkia<3 Sehän on kaikkein tärkeintä, että luonne on hyvä ja sanoisin että Copain on vielä oikea tyyppinenkin pyreneesi. Aikas pakkaus siis<3

Arvostelu: Lovelly masculine boy with an excellent temperament. Teeth ok. Lovelly typical head with a good flat scull. Well pigmented eye of the correct shape. Good Coat texture. Good topline with a good rear. Very good hock. Very slighthly open in the front feet. Very good typical movement.

Paimennus rintamalta sen verran, että ensi kesäksi ollaan ilmottauduttu sekä leireille (ainakin 2*3pv) sekä paimennus testeihin Ursuksen, että Copainin kanssa. Tuomari saapuu Yhdysvalloista. Saas nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt! Leirejä pyrin saamaan lisää, mutta lapsen syntymän vuoksi en uskalla enempää leirejä vielä varata.

Ikävänä uutisena täytynee kertoa lopuksi se, että Gigi-prinsessa loukkasi takajalkansa rajusti ja siellä todettiin repeämä. Nyt 2kk tapahtuneesta Gigi yhä keventää jalkaa AINA VÄLILLÄ pitkien metsälenkkien/rasitusten jälkeen/ nopeiden käännösten jälkeen=leikkiminen poikien kanssa. Kevennystä ei tapahdu niinkään lepäämisen jälkeen vaan rasituksen. Paraneminen voi kuulemmaviedä 8kuukauttakin. Ja se, että Gigi ei varo sitä itse mitenkään ei varmasti edes auta asiaa. Gigi hyppii ja pomppii, riekkuu ja kiekkuu aivan kuten ennenkin eikä ole muutenkaan äreä tms. No katsellaan kuinka asia etenee. Vaikea tuota ikinuorta on pitää levossa.

Tämän viikon elämme ilman isäntää,joten saas nähdä mitä Donna ja Toska keksii?!?! Mikko palaa Etelä-Afrikasta lauantaina(toivottavasti). Sitten jatkuu yläkerran remontti. Ollaan yhdistetty kaksi makkaria ja toivottavasti se valmistuu ennen lapsen syntymää. Alakerran vierashuone on saatu tapetoitua ja lasten huonekin on melkein valmis. Pikku hiljaa asiat siis valmistuu. Autotallin pohjatkin on vihdosta viimein valettuna ja metsään pystytettyä/valettua koira-aitauksen tolpat. Saa nähdäkuinka paljon sitä tuleekäytettyä kun nuo koirat muutenkin pysyvät pihassa. Tieten pois lukien Donnan löytöretket. Niin ja mikä mukavinta; olemme saaneet hankittua auton johon kaikki mahdumme, ainakin vielä.