Elämän monet kasvot

Äidin muistolle 08.07.1951-02.12.2011

60-luvulla

"Tämän matkan taivallettuani
olen vahvempi,
ymmärrän enemmän,
näen selkeämmin.
Pahimman yli päästyäni
voin ajatella sinua äiti
hymyillen,
iloita siitä
kuinka paljon sinulta opin,
kuinka teit minusta sen,
mikä olen nyt.
Kun mustien päivien ketju
ensimmäisen kerran katkeaa,
minä kuiskaan tuuleen:
Kiitos."
-S.Svärd / S.Hautamäki


Äitiä hoitamassa loppuun saakka oli Susi-Nukkanen. Suden kanssa ollaan ehditty aloittaa pentu tokon alkeet viikottaisilla reissulla Vimpelistä Mouhijärvelle. Luulen, että meillä oli yksi pisimmistä treenimatkoista eli 250km suuntaansa kahden kuukauden ajan. Opetus tapahtuu shaping menetelmällä Pro Canis hallilla Maria Aaltosen opein. Susi oppii uudet asiat nopeasti, mutta ottaa häiriötä äänistä ja ympäristöstä samalla tavalla kuin Ursus pienenä. Susi sinänsä ei ole ääniherkkä esim hävittäjien ääni noustetessa/laskiessa 2km päässä meiltä ei haittaa eikä paineilmanaulojen paukuttelu vieressä haittaa autotallia rakennettaessa eikä pyssyn pauke. Hallilla ollessa jos esimerkiksi Ursus haukkuu hallin ulkopuolella autossa Susi menee tarkkaavaiseksi ja näyttää varmasti varsinkin pyreneeseihin tottumattomien silmissä lähinnä hätääntyneeltä. Minun silmissä se näyttää lähinnä siltä kuin koirat Ranskassa näyttelyalueella, erittäin reaktioherkältä ja valppaalta. Kyllä, se paineistuu, mutta on tähän asti pystynyt toteuttamaan pyydetyt asiat siitä huolimatta.

Suden(kin) on helpompaa tehdä edes jo hieman opittua asiaa häiriöisissä paikoissa kuin aivan uutta. Susi huomioi kaiken, mutta kykenee siitäkin huolimatta tekemään asioita paineistumisesta huolimatta. Toisista koirista Susi ei välitä kunhan eivät iholle tule. Tehdessä jos koirat ovat selän takana Susi paineistuu hieman ja  haluaa nähdä takana olevan koiran esim maahanmenossa. Susi menee vieraiden koirien ollessa takana maahan kyllä, mutta paineistuu. Sinänsä varsinkin uudet asiat tulee tehdä positiivisiksi ja on turha kerätä lisä haastavuutta ennen asian osaamista ja siksi vältänkin vielä tilanteita koulutuksessa, joissa Susi otaa paineita. Marian sanoin: Pitää osata itsekin joskus antaa periksi periaatteissa ja omapäisyydessä, jotta edistymistä tapahtuu mahdollisimman paljon. Mennä koiran mukaan. :)

Susi tuntuu olevan todella reaktioherkkä, mutta hermojakin onneksi löytyy samoin kuin varautuneisuutta. Susi onkin juuri sellainen kuin parhaimmillaan haaveilin<3 Se on todella nopea ja ketterä, mutta haastavan alkukantainen.  Kun Suden kanssa onnistuu luomaan hyvän siteen niin aijai mitä onkaan sen kanssa tekeminen! Nyt ollaan opiskeltu mm. viereen tuloa, maahan menoa, istumista, vapautusta, hieman paikalla oloa ja kosketusalustaa. Hampaat Sudella on vaihtuneet ja näyttäisi siltä, että suusta löytyy kaikki hampaat oikeassa järjestyksessä. Painoa ei varmastikaan ole paljon 5kg enempää.

Poikien eli Ursuksen ja Copainin kanssa jäi kahdet agilitykisat väliin äidin tilanteen vuoksi. Nyt ollaan ilmottauduttu tammikuun alun TAMSK:n kisoihin kahteen agirata lähtöön per poika. Toivotaan, että saan päivän vapaaksi töistä! Poikien kanssa ollaan käyty treeneissä Mouhijärvellä tiistaisin kun Suden toko on ollut maanantaisin. Muuten treenailut ovat olleet vähemmällä Vimpelissä olon ja äidin saattohoidon vuoksi. Pojat ovat kuitenkin kestäneet laiskottelun hyvin. Lisä kiloja varsinkin Copainille on tullut, mutta eiköhän ne taas karise kun päästään normiarkeen kiinni. Lisäksi ollaan ilmottauduttu helmi-maaliskuun vaihteessa pidettyyn agilitykoulutukseen, jonka pitää maailmanmestari Nicola Giraudi Italiasta.

Minulla äitiysloma on lopuillaan ja maanantaina koittaa paluu töihin. Mikko jää kotiin hoitamaan Tuurea. Olisihan se ollut mukava olla vielä kotiäitinä, mutta toisaalta on mukava palata töihin eritoten ihanien työkavereiden vuoksi. Mikolla on lähtö Australiaan työmatkalle heti isyysvapaan jälkeen.

Ensimmäinen Copainin lapsosista kävi tutkituttamassa lonkat, polvet ja kyynärät. Kennelliittoon lähti 0/0,0/0 ja A/A tulokset. Saas nähdä minä takaisin tulee. Toivon, että muutkin lapsosista saavat edes lähelle yhtä hyvät terveystulokset kuin pomppu-Serre! Seuraavien Kafee pentujen tutkimukset ovat 19.12.2011.

Lisäksi laitoin vetämään kennelnimihakemuksen pitkien pohdintojen jälkeen. Ehkä sille tulee joskus käyttöä tai sitten ei, mutta ompa nyt sitten ainakin haettu moinen vastuuta & velvollisuuksia lisäävä asia. Saas nähdä kuinka hakemuksen käy. Puolen vuoden päästä olen asian tiimoilta viisaampi. Lisäksi menen tammikuun alussa kasvattajan jatkokurssille ja helmikussa opiskelemaan koiraexpoon yhdistysten asioiden saloja.

Paimennusrintamalta sen verran, että kolmen paimennusleirin lisäksi ilmottauduin FCI-harjoitusleirille. Virallisten FCI:n paimennuskisojen säännöthän meni läpi ja tulevaisuudessa onkin mahdollista vihdoin kisata paimennuksessa virallisesti FCI:n alla muillakin koirilla kuin bortsuilla ja kelpieillä. Kisoja ensi kesälle ei kaiketi vielä ole tiedossa meidän pojille, mutta katsellaan mitä elämä tuo tullessaan.


"Päivä kerrallaan, se riittää.
Älä katso taaksesi ja sure mennyttä, sillä se ei palaa.
Älä murehdi huomisesta sillä sen aika ei ole vielä.
Tee juuri tästä hetkestä elämisen ja muistamisen arvoinen."
-H.Järvinen

Aina ei voi valita

Aina ei voi valita elämässä mitä sen varrelle mahtuu.  Äitini on sairastanut syöpää reilun vuoden ja ollaan tultu matkan loppuosuudelle. Kukaan ei tiedä paljonko elonpäiviä on annettu, joten olen päättänyt  nauttia kaikista hyvistä päivistä ja selvitä kaikista huonoista. Päivä kerrallaan. Äidin sairauden vuoksi peruuntui Viikonlopun agilitykisat kun äitini kunto romahti. Olenkin miettinyt uskallanko ilmoittaa koiria mihinkään kun ei voi tietää pääseekö lähtemään kisoihin sitten kuitenkaan. Mietintöjen jälkeen olen tullut tulokseen, että elämän iloista on pidettävä kiinni, jotta jaksaa kulkea raskasta loppumatkaa äidin vierellä. Niihin reeneihin ja kisoihin mennään, joihin sinä päivänä on mahdollisuus. Tämähän tarkoittaa rahan valumista hukkaan niiltä osin kun joudun perumaan menoni. Se on kuitenkin vain rahaa ja ilman tätä satsausta en menisi mihinkään. Kaikella on siis hintansa. Täytyykin nauttia kaikesta tekemisestä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Blogia päivitän kun ehdin. Elävät ensin on mottoni ja sitä aion noudattaa tämänkin asian suhteen.

Skotti ystävykset ja herkkä hetki <3 ( Kuvattu Haapsalussa -09)

Tänään käytiinkin poikien kanssa treeneissä ja ne meni loistavasti :) En varmaan koskaan ole iloinnut ja nauttinut koirien kanssa tekemisestä niin kuin tänään. Koirat tuntui siltä kuin ne olisivat yhtä ja ymmärtäisivät miten tärkeää niiden kanssa tekeminen HYVÄLLÄ tunteella ja asenteella on <3 On ne vaan elämän suola. Miten ne ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta/kykyä nauttia suhteesta koiriinsa selviävät elämän käänne kohdissa? Kaikilla varmasti on tapansa. Varasin  myös molemmille  pojille fysioterapeutin ajat kun tuntuu siltä, että ovat sen tarpeessa. Vielä ei näy vauhdissa, mutta en halua jäädä  odottelemaan pahoja jumeja. Aika saatiin joulukuun alkuun. Nyt rapsuttelemaan sielunkumppaneita ja keräämään voimia.

Susi,hukan teillä & Hyvinkäällä kisoissa poikien kanssa

Vartiovuorossa Gigi ja Toska

Lähdettiin hoitamaan mummua Pohjanmaalle syöpähoitojen jälkeen kokoonpanolla Tuure, minä, Copain, Ursus ja Susi. Heti ensimmäisen päivän valjetessa Susi söi "jotain" pilaantunutta ulkoa (mitä en siloin vielä tiennyt & todennäköisesti eräiden "fiksujen" naapureiden AVOkompostista lintujen levittämiä erinäisiä pilaantuneita ruokia) Susi alkoi ruikentaa ja lämpö nousi reippaassa tunnissa 38 asteesta 41 asteeseen. Sillä välillä Susi kiidätettiin yhden lääkärin kautta eläinklinikalle Kruunupyyhyn (todella hyvä paikka!). Susi kuvattiin, verinäytteitä & ulostenäytteet tutkittiin ja alunperin nopean tilanteen huononemisen ja tajuttomaksi menon vuoksi pelättiin Parvoa (kyllä) tai suolitukosta/vierasesinettä. Loppuviimein varjoaineiden ja melkein leikkauspöydälle joutumisen jälkeen Susi alkoi toipua ja syyksi saatiin erittäin voimakas suolisto tulehdus/sepsis epäily pilaantuneen "asian" syömisen vuoksi. Susi petraantuikin kahdessa päivässä entiselleen ja porskuttaa jo kuin mitään ei olisi ollutkaan. Mitään tartuntavaaraa ei Sudesta ole muille koirilla(tenttasin tätä eritoten, eikä meidän muut koirat ole mitään saaneetkaan) Tuuria oli matkassa (taas) koska sepsiksestä johtuva shokki tapahtui lääkärinpöydällä. Onneksi tajusin lähteä HETI kun koira oli vasta "jotenkin outo" ja lämpöä se 39 astetta max. Ehkä se seitsemäs koira ja oma ammatti auttoi asiassa.

Copain ja kaverit Haapsalussa 2008, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten mukavempiin  asioihin pohdintojen kera. Videoita ei ole, koska videokamera on kuvaamassa Ihania pyreneesien pentuja Ranskassa nauhalle<3

Tulipa käytyä toisetkin agilitykisat heti perään. Mukaan sieltä saatiin Ursuksen hyppyradan 0 ja LUVA & 3sija.  Radat voin yrittää piirtää myöhemmin blogiin, jos ehdin. Molemmilta pojilta puuttuu siis LUVAt agiradalta ja sen jälkeen onkin vuorossa 2-luokka. Tuntuu siltä, että kaikki tapahtuu liian pian. En todella odottanut, että kaksista kisoista plakkarissa olisi LUVAT molemmille pojille sekä hyppy että agilityradoilta. No,niitä kolmansia voidaan joutua odottamaankin pitkään;) Ei sen väliä, pääasia, että tekeminen on hauskaa ja pojat nauttii.

Hyvinkäällä molemmat pojat teki muuten hyvät agiradat siihen asti kunnes molemmat teki lentokeinun (mikä ei siis ole ominaista pojille). Kisassa hämmennyin siitä, mutta nopeasti ajattelin lopettaa radan ettei asia ainakaan vahvistu ja tuloksena siis hyllyt molemmille. Jälkeenpäin "muiden" ihmistenkin kanssa jutelleena tultiin siihen tulokseen, että koska pojat tottuneet tekemään agimetin keinulla eivät osanneet mennä raskaanpaa ja hitaammin laskeutuvaa itsetehtyä puuheinua. No tämän vuoksi alettiin kisata ja nyt niitä uusia haasteita saatiin: vieraat/uudet erilaiset esteet. Nyt pitää vaan päästä harjoittelemaan moisilla!  

Kisat ovat tuonneet mukanaan Copainille uuden vaihteen vauhtiin. Copain kuumuu kisapaikalle tultuamme melkoisesti. Johtuu varmasti minun jännityksestäkin. Olenkin miettinyt pitäisikö pitää taukoa kisoista, jotta kuumeneminen ei mene yli? Vielä Copain pysyy hallussa ja vauhtia on tullut vain kuumenemisen myötä lisää kisa kisalta (kahdet kisat, heh heh). No katsellaan.



Ursus oli Hyvinkään kisoissa paikanpäällä häkissä/alueella. Kisat alkoi 10 aikaan copainin agiradalla ja paikalla oltiin jo 9 aikaan. Ursun hyppäri oli  klo 14 kieppeillä ja huomasi, että Ursu alkoi väsymään häslinkiin. Ursushan ei ole niin tottunut hengailija erilaisissa paikoissa kuin Copain. Se kyllä rauhottui häkkiin nukkumaan/makoilemaan samantien ainakin naennäisesti, mutta väsyy selkeästi enemmän kuin esim Copain.   Radan Ursus meni hyvin, mutta väsymisen näki eritoten ennen rataa. Koira oli ihan flegmaattinen, ajattelinkin onko turha mennä hyppyradalle iltapäivällä ollenkaan, mutta kun päästiin itse asiaan Ursus teki radan hyvällä asenteella<3

Ursun kohdalla toimii paljon paremmin se, että Ursus odottaa tutussa autohäkissä väliajat ja tulee Halliin vain suoritusten ajaksi. Lempäälässä tein niin. Ursukselle voisi toisaalta tehdä siten hyvääkin tottuminen maailmalla matkusteluun ja hälinään. Pitää seurailla tilannetta senkin asian suhteen jatkossa. Nämä on mielenkiintoisia juttuja miettiä/kokeilla, joista saan aivan omanlaisia kiksejä;) Talvella Autoon jättäminen varmastikin mahdotonta kylmyyden vuoksi, mutta aika näyttää miten suhtautua asiaan. Todennäköisesti mennään niinkuin fiilis sanoo.

Ratahenkilöt Ursus huomio/huomaa mennessä,mutta ei sinänsä jätä tekemistä niiden vuoksi. Katsoo vain lennossa et tuolla seisoo joku ja jatkaa matkaa. Toivotaan ettei asiasta tule jatkossa ongelmia, tai haasteitahan ne oikeastaan vain on. Juuri niitä mitä kisat tuo tullessaan ja miksi alettiin kisaamaan. Mielenkiintoista. Ai että nautin tällaisesta (turhastakin) spekuloinnista!

Ursus, copain ja gigi

Susi oli mukana ja oli todella reipas. Leikki ja teki maahan menoja/istumisia yms häiriöistä huolimatta. Ihmisistä ja muista koirista se ei juuri piitannut. Eli on niin kuin pyreneesin kuuluukin. Vaurautunut, mutta ei arka<3 Toki sillä on menossa ensimmäisen sosiaalistumiskauden jämä  aika, mutta on se vaan niin kultainen<3 Ei ole väliä tuleeko siitä koskaan mitään tittelituurea. Toivon jopa ettei, sillä minä tiedän mikä se on ilman niitäkin. Ne tuntuvat tuovan vaan pahaa verta mukanaan. Itse tiedän ilman niitäkin minkälainen koira on. Jos titteleitätulee niin ei koiraa toki huononnakaan;)

Donna-mummu alkaa jo näyttää mummulta<3

 Toivon, että uudetkin pyreneesien "metsästäjät" luottaisivat kasvattajien näkemykseen mihin koirista todennäköisesti on (siksi todennäköisesti ettei liiallisia lupauksia saa antaa, kerrottiin kasvattaja kurssilla ja on omistajallakin melkoinen osa siitä MITEN ja mitä koiransa kanssa touhuaa). Tittelit tarvitsevat aina sen omistajan, jolla on halu kisata ja hankkia titteleitä. Ne eivät periydy, ominaisuudet toki, joita voi olla ilman  titteleitäkin ja jopa enemmän,siksi luotan kasvattajan näkemykseen (jolla on todella näkemys luonteesta ja ulkonäöstä eikä vain sano ettei pennuista voi nähdä mitään vielä ja pentujenluonnetestit ei kerro mitään jne.Kannattaa mielestäni silloin miettiä haluaako ostaa koiran tuolta kasvattajalta jos ei osaa kertoa mitään,vink vink) pennusta ja sen vanhemmista/suvusta. Tähän asti se on todellakin kannattanut. Koirat ovat juuri sopivia MINULLE. Kuinka usein koiralta loppuu (varsinkaan pyreneesiltä) potentiaali, useimmin ongelma on se, että resurssit loppuu omistajalta esim ohjata agilityssä! Uskon,että paremman lopputuloksen jopa titteleissä saadaan sillä että oikea koira kohtaa juuri sille sopivan omistajan. Ei auta että esimerkiksi agilityssä koira olisi kuinka nopea tms jos omistaja ei pysy perässä eikä osaa hallita koiraa. Silloin hieman hitaampi/hallitumpi olisi varmasti tuonnut paremman  lopputuksen varsinkin titteleistä puhuttaessa, joskin on upeaa oikeasti omistaa ja nähdä nopea koira radalla. Jollekin sekin on se mitä toivoo pennulta ja hyvä kasvattaja pystyy sellaisen pennun  katsomaan kun kohdalle osuu. Kaikki ei halua niitä titteleitä. Se koiran nopeus, vauhti ja ominaisuudet silloin voivat olla enemmän kuin tittelit hitaammalla koiralla. Koiran omistaja saa silloin juuri tuosta vaudin huumasta sitä jotain.  Arvostan myös sitä!

Susikin on koirana ja nimenomaa pyreneesinä juuri niin kaunis (on myös rodunomainen) että sitä on ihana katsella kotona, luonne tuntuu olevan todella mainio. Susi on jo nyt Persoona isolla P:llä. Hyvää kannatti odottaa<3.  Toivomuksissa olisi toki terve koira. Että sille ei tulisi ainakaan mitään Autoimmuunisairauksia ja luuston puolesta myöskin toivoisin terveyttä. Silti otan mieluummin vaikka D-lonkat kuin epilepsian, silmäsairauden tai kilpirauhasen vajaatoiminnan. Niitä tosin ei taida saada valita, mutta ainakin pentua valitessa valitsin riskin niihin d-lonkkiin enkä tietoisesti esim autoimmuunisairauteen.  Rakas koira se joka tapauksessa on ja tulee olemaan.

Tulipa taas vuodatettua. Huh kun helpotti. On taas se aika kuusta :D

Aurinkoista Viikonloppua!

Osa laumastamme hampaat valkoisena vilkkuen, Susi rokotettuna ja Toska hormonikapselin saaneena uuteen päivään. Viikonloppuna kohti jalostusneuvojien neuvottelupäivää :D Aiheena mm. Allergia, atopia ja muut immuunijärjestelmän ongelmat sekä Koirien rakenne- ja luusto-ongelmat. Tuuren herättyä kohti  jonkinmoisia agitreenejä:)

Copain Haapsalu 2008, kuva TeijaSonni-Kautto

 Keän viimeiseltä paimennusleiriltä parhaita tai pahimpia paloja;D Ihania muistoja. Kisavideot tulee kunhan ehdin ne hommaamaan Kuopion suunnalta! Video/kuvaus Eva Grönblad, kiitos miljoonasti vaivannäöstä!
Videosta sen verran, että Copainia kehotettiin "heittämään"(ohjauksella)vähän taaemmas.Otin sen hyvin kirjaimellisesti kuten aina kaiken ja heitin Copainin taaemmaksi;D Copain toimi sen jälkeenkin eikä ollut moksiskaan, muka liian pehmeä luonteeltaan joidenkin mielestä?!? :)

PYRPAP Copain + Ursus agi 0-radat, Ursun hyppäri Hylly, 08.11.2011Lempäälä

Tässä tämä. Copain agi 0-voittorata + LUVA. Kovasti varmistelua ja puntit tutisi enemmän kuin laki sallii:) Keinun jälkeen ehdin jo unohtaa mihin mennään ja siksi surkea valssi. Ennen ekaa putkea Copain teki jonkun pyörähdyksen kun ohjasin radan sivussa olevaa sinistä estettä kohti. Tarkoitus oli kääntää koira varmasti putkean oikealle suulle ja varmistaa se.  Kontaktit eivät mennet kuten piti, joten aika oli nopeampi kuin Ursulla.

Ursun 0-.agirata´+ LUVA, kontaktit varmistin Copainin radan jälkeen, Juuri ennen radalle menoa aussi rähähti Ursulle ihan kunnolla jonka jälkeen aussin omistaja  toi koiran aivan Ursun taakse(häntä näkyy lähdössä heiluvan taka vasemmalla) Ursus kuitenkin pysyi lähdössä moisesta huolimatta<3 Keinu hidas koska "vieraita" keinuja ei juuri olla tehty ja jännitin /varmistelin itse sitä. Asiaan vaikuttaa varmasti myös se, että  edellisessä  koulutuksessa (takut) keinu hyppäsi kunnolla ja Ursu tippui siltä. Tästä on hyvä jatkaa.


Copainin hyppäri 0-rataa +LUVA ei ole nauhalla. Mentiin radalle suoraan Ursun agiradan jälkeen suoraan kevythäkissä lämmitelleenä ;) Juostiin paikalle ja ehdittiin kuin ehdittiinkin tekemään rata.  Radan hienoin kohta oli se kun Copain pelasti radan nollaksi minun ollessa myöhässä ohjauksessa se kääntyi jo lähes renkaan ohi ja meni silti vauhdissa vielä tekemään renkaan ja pelastamaan radan. Minun oma herrasmieheni<3

Ursuksen hypäri hylly: omamoka. Olin edeltä ajatellut tekeväni joko takaa leikkauksen tai persjätön hypyn ja renkaan väliin. No en tehnyt sit kumpaakaan. Mitä opimme: suunnittele yksi ohjaus ja tee se. Rima ennen ekaa putkea tippui koska käskytin paniikissa aivan likaa Ursua putkeen ja liian aikaisin. Ihan kuin  se ei sinne olisi mennyt muuten ;) Ursus kuitenkin teki radan niin kuin käskettiin<3

Paniikissa olin ja hiljaa en yhdelläkään radalla niin kuin kuuluisi!

Eli Copain agilityradalta voitto/19 koirakkoa nollatuloksella, hyppäriltä 2 sija/18 koirakkoa nollatuloksella:molemmista LUVA, Ursus agiradalta kakkossija/39 koirakkoa nolla tuloksella & LUVA ja hyppäritltä hylly omasta ohjauksesta johtuen. Hieno päivä siis:D

Lapsia, pentuja ja paluuta normi elämään

Blogi on ollut hieman tauolla ja tässä syy:

Tuure Johannes Anselmi Mononen syntyi 26.02.2011 klo 21.01. Tuure on löytänyt paikan laumamme keskeltä ja varsinkin Toskan sydänkäpysenä. Toska sai vihdoin sen kaipaamansa tehtävän: Hoitaa ja suojella Tuurea. Toska ei Tuurea jätä hetkeksikään silmistään ja nuokkuu istuallaankin valvomassa Tuuren unia jos ei sitä pois komenna välillä lepäämään. Tuure erottaa jo Toskan muista koiristamme ja Toskan näkeminen saa Tuuren huulille makean hymyn. Muutkin koiramme ovat hyväksyneet Tuuren laumaamme ja hoivaavat Tuurea jos Toska sattuu olemaan jossain muualla. Ongelmia ei siis ole vielä ilmennyt. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun Tuure lähtee kunnolla liikkeelle. Tuuren jo ryömiessä koiruudet ovat hyväksyneet Tuuren silitykset ja mahdolliset karvoista vedotkin. Tuurekin on jo oppinut tökkäämään koiria pois jos sattuvat liiaksi pussailemaan kesken Tuuren leikkien :)



Sitten pikainen päivitys muuhun arkeen:

Ursus paimentaa

Copain paimentaa 2011, kuva Terhi Mikkonen

 
Tuuren syntymän jälkeen ollaan ehditty käydä jo huhtikuusta lähtien äiti-lapsi agilitytunneilla ja pikkuhiljaa alkaa agility sujua sekä pojilta, että minulta entiseen tapaan. Copain teki tauon jälkeen hutiloiden keppejä innostuksissaan. Jätti kesken ja meni väärin sisään mikä siis ennen kuulumatonta. Asia korjaantuu kun vaan päästään taas tekemään niitä enemmän.  Vauhti on ollut molemmilta pojilta hieman kadoksissa,mutta on jo hieman palautunut treenetreeniltä. Muuten ei voi kun olla onnellinen saadessaan taas touhuta poikien kanssa. Tunne ja asenne näyttää olevan molemmin puolinen. Kesällä keskityttiin taas paimennusleireihin ja molemmat pojat suorittavat AHBA:n kisojen JHD radat läpi hienosti kesän lopuksi.

Copain Ranskassa 2011, Kuva Lea Riihimäki

Lisäksi Suomen erikoisnäyttelyissä Copain oli urosten paras olle VSP häviten kauniille ja ihanalle Josetelle, Ursus PU4, Gigi VAL 4 (kai), Donna,VET PN2, Toska VET PU2, Ruotsin erkkarissa Copain PU2,häviten Skandille liikkeillä, voitti paras ilme kisan ja tuli Ruotsin muotovalioksi. Ranskassa erikoisnäyttelyissä Copain valioluokan paras, Ja koko näyttelyn PU2 häviten vain Uhlanille ! Pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiriahan siellä on muutama sata paikalla:) Lyhytkarvaisiakin on vuosivuodelta enemmän mikä hienoa! Muuten einäyttelyissä ole käytykun aikaja rahat on menneet muihin harrastuksiin. Ja Suomesta kun ei oikein mitään voi enää saavuttaakaan kuin jotain voittaja titteleitä(jotka mielestäni täyttä rahastusta!).

Copain Ranskan erkkareissa isossa kehässä, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten ikävempiin uutisiin. Toskan kanssa koettiin kovia kun eräänä aamuna ja tottakai viikonloppuna Toska alkoi urista ja "krampata" kivusta. Ensi ajatusoli: vatsalaukun kiertymä. Vatsan ollessakuitenkin pehmeä ja myötäävä talutettiin Toska hihnassa pissalle ja virtsa oli aivan veristä ja siinä oli hyytymiäkin. Sitten kiireellä eläinlääkäriin.Tampereella päivystää ainoastaan Tuhatjalka koko viikonlopun, joten kaikista huonoista muiden ihmisten kokemuksista marssimme sinne. Ensimmäinen kommentti oli Toskaa sinne viedessäni, että koira on jo niin vanha ja monisairas, että haluanko sen lopetettavan. Siinä tuntui olevan paikan asenne kaikkia vaikeampia tapauksia kohtaan. Seurasinhan paikan toimintaa kokopäivä puolille öin. Kiireellisinä siellä hoidettiin koiraa jota kani oli purrut jalkaan ja vitsatulehdusta toiselta koiralta. Moiset hommat menivät Toskan edelle joka oli tajuton sinne mennessämme.  Kaikesta hoidosta sai tapella. Tuntui ettei lääkäri halunnut hoitaa taiottaa kantaa Toskan tilanteeseen. No Toskahan on ollut PDA leikkauksenjälkeen terve kuin pukkija Kai Skutnab kuunteli Toskan sydämen muutama vuosi sitten ja sanoi sen olevan yhä kunnossa. Onhan vika korjattu.

Toska pääsi erkkariin<3 Suville kiitos Toskan kaitsemisesta erkkareissa! kuva Juha Paulavuo

Toska sai kuitenkin tipan, kipulääkkeen ja hormonipiikin. Toskan rakko piti ultrata, koska olin vahvasti sitä mieltä ettei noin paljon ja yhtäkkisesti voi vuotaa pelkän eturauhasvaivan vuoksi, varsinkaan kun sellaisia ei aiemmin ole ollut. Erinäisten syiden muun tappelunkaan jälkeen ei paikan lääkäri nähnyt rakon ultraamista tarpeelliseksi vaan hoiti sitä eturauhasen suurentumana. Hän kyllä lupasi ultrata rakon,mutta siirsi sitä mitä ihmeellisimpien syiden perusteella. Lopulta hän totesi, meidän istuttua ultraääni huoneessa jo 4 tuntia odottamassa ultraa, ettei sitä tarvitse tehdä koska virtsa on kirkastunut. No olenhan anestesia puolella töissä niin järkikin sen sanoi että tottakai virtsa kirkastuu kun se laimenee runsaan nesteytyksen ansiosta.  Koin kuitenkin ettei syytä vuodolle ole löydetty ja vuotoa on yhä niin en suostunut siihen, että menisimme vain kotiin ilman kipulääkkeitä tai muitakaan lääkkeitä. Tippaa ei mukaan olisi saanut. Koirahan olisi ollut koullut aamulla pahimmillaan näennäisen virtsan kirkastrumisen ja nesteytyksen lopettamisen jälkeen. Suuntasimme Vantaalle Koirasairaala Aistiin ja siellä saatiin koiralle diagnoosi kasvain virtsarakossa ja elin aikaa max 7kk. Vuoto kuitenkin saatiin rauhoittumaan ja pikkuhiljaa Toskakin palasi elävienkirjoihin. Kävin Toskan kanssa Kaj Skutnabilla ja Kaj totesi koiran olevan kunnossa. Hormonipiikit/sterilointi, C-vitamiini ja hieman suolaa ruokaan kuureittain, jotta ei tule virtsakiviä jotka ärsyttävät rakkoa. Sydän toskalla oli yhä rautaa<3 Toska siis porskuttaa yhä ja alkaa olla taas voimissaan.

Mitä Susi edellä sitä muut perässä, kuva Lea Riihimäki

Laumaamme on liittynyt myös uusi ihanainen pikku lihansyöjä eli Susi. Susi on Copainin ja Poupetten tytär ja aivan kuin koru ulkonäöltään. Hieman pieneksi jää todennäköisesti tämä neiti, mutta luonnetta on senkin takaa. Roikkuu ja repii kaikkea. Me ollaankin keskitytty rauhoittumisen saloihin ja sylikoiraksi oppimiseen kun tuota repimis ja vauhti ominaisuutta tuntuu neidossa olevan enemmän kuin yhdessäkään laumamme koirista. Susi onkin kuuliainen ja 3kk ikäisenä taitaa istumisen, maahanmenon, luoksetulon,seisomisen käskystä sekä viereen tulon ja  tassunantamisen taiat. Kovasti tarjoaa itsenäisesti asioita<3 Toiveissa olisi, että päästään neidin kanssa paimennushommiin ensikesänä. Nyt ollaan ilmottauduttu TOKO:n alkeisiin ja agilityä kokeillaan sitten myöhemmin kun on ensin luotu kunnon side Suden ja minun välille.  Niin siitä tulee paljon hienompaa kun se tuntuu yhdessä tekemiseltä ja tuntee jo neidin ajatukset. Semilloin on myöhemmin näyttää aika,kun se on sopiva ja tuntuu siltä oikealta. Kiirettä meillä ei ole.

Ursus mökillä

Jätti yllätyksenä itselleni ja monelle muullekin olemme vihdoin menossa agikisoihin poikien kanssa ensi lauantaina. Tuntuu, ettemme saa enää uutta pelkillä reeneillä, joten käydään kokeilemassa josko kisat ja vieraat esteen/paikka toisi taas uusia haasteita. Tavoitteena on mennä kisoihin ja startata. Minähän pelkään kisoja enemmän kuin mitään. Kaikki sen jälkeen tapahtuva on plussaa. Luvassa varmasti on omasta paniikista johtuvaa sähläystä,huonoa joslainkaan ohajusta ja radan unohtumista, mutta väliäkös tuolla. Kunhan Ursulla ja Copsulla on kivaa! Lupaan laittaa videot katastrofista tänne;) (hyvä asenne eikös juu) Mehän ei olla käyty edes möllikisoissa, mutta jos kisataan niin kisataan sit kunnolla samalla jännityksellä. Copain on jomitattukahteen kertaan virallisesti mediksi ja Ursus on maksi. APua!! Yritän saada jonkun videoimaan radat niin lupaan laittaa ne tänne koko kansan huviksi :D Myös paimennus videot lupaan laittaa tänne kunhan ehdin!