Jenkkeihin

Vein Mikot juuri helsingin lentokentalle suuntaavaan bussiin ja maaranpaanahan on iso mahtava USA. kaksi viikkoa siella ja sit takaisin ja seuraavana paivana matka kohti Kemia alkakoot. Jaatiin koiruuksien kanssa ikavoimaan kotiin, mutta tanaan illalla jo alkaa arki toko treenien merkeissa.

Viimeinen yo toissa takana talta eraa ja seuraavia odotellessa. Oli melkoisen kiire yo ja nyt uni maittaakin, jotta jaksamme Valkeakoskelle treeneihin illalla.

Paossa lattia remppaa

Ihme elaimia

Hieman on tullut taukoa kirjoituksiin, silla flunssan jalkimainingeissa lahdimme koko koirakatraan kanssa pakoon lattian laatoituksia Kokemaella.

Kokemaella oli eilen Iidan syntarit ja samalla synttareista muodostui pienimuotoinen kasvattitapaaminen. Oli hauska nahda monenmoisia koiruja joita ei ole hetkeen saanut tavata. Toki myos heidan omistajiaan oli kiva moikkailla. Nain samalla Nemon joka on siis meidan Gigin veli. Nemo on viihtynyt lahinna agility kentilla, mutta nyt Nemostakin on tullut MVA. Upeat rastat oli veljella ja jonkin asteista sisarusrakkautta oli ilmassa:), tosin taisi johtua Gigin hormoneista jotka ovat viela ihan sekaisin. Meidan poppoon taytyi lahtea kesken pirskeiden TRE:tta kohden, silla yovuorot taas vaihteeksi koittivat.

Nyt on yo takana ja pitaisi menna maaten. Koiratkin ovat aivan reporankoina. Taisi Kokemaen reissu ja 50 muuta koiraa vieda veronsa. Tanaan olisi tarkoitus viel vahan tokoilla ja opettaa Ursulle alustaa ja myos tietty Copsullekin, mutta nyt on varmastikin viisainta menna unten maille edes hetkeksi.

Perus treenia

"Maailmassa monta, ihmeellista asiaa. Se Hammastyttaa, kummastuttaa pienta kulkijaa..."


Oltiin aamusta PK-kentalla vahan hontsailemassa. Paljon ei tehty kun minulla iski kylma hiki pintaan, kiitos flunssan. Koirut kuitenkin olivat innoissaan ja valmiina vaikka kiipeamaan puuhun, paitsi Ursus. Ursushan on nyt 1v 8kk ja jostain syysta huomasi kaikki lentavat linnut. Ne huomattuaan ei voinut keskittya enaa tekemiseen vaan aina kun pikkulintukin lensi yli piti sita katsella edes hetken. Sen jalkeen Ursu kylla palasi itse asiaan. Ehkapa tama menee ohi kun Urppa tajuaa, et niita lintuja nyt vaan kuuluu olla siella taivaalla. Vai olenko mina mielenkiinnoton verrattuna tintteihin?! Kai sita pitaa opetella seuraavaksi lentamaa;) Ehkapa en ota liikoja paineita asiasta niin ei Ursukaan erehdy tekemaan varpusesta harkasta.

Pitaisi tehda suursiivo taas kerran, mutta ajatuskin paan laittamisesta alaspain kauhistuttaa. Olin kuvitellut vapailla siivoavani saunan, pesevani mattoja ja kayvani kaapit lapi luopuen taas kerran turhasta kraasasta jota jostain kummasta aina siunaantuu. Pitanee ehka suhteuttaa tekeminen tahan olotilaan.

Tuntuu, et koirat tietaa Mikon lahteneen ajamaan kotia kohti mokilta. Varsinkin Gigi katselee ulos ikkunasta herkeamatta odottaen jotakin. Mystista.

Oli sekin hassua, etta kun Mikko lahti mokille kavimme pitkat keskustelut siita mitka koirat saisi ottaa mukaansa. Mina kun en olisi malttanut olla taaskaan erossa yhdestakaan. Tosin Donna oli itsestaan selvyys, etta lahtisi mukaan, silla Mikon paikkaa kun ei kukaan muu voi Donnan elamassa tayttaa. Mikko taas ei halunnut lahtea vain yhden koiran kanssa. Olisi halunnut mukaan pojat (=Ursus ja Copain)ja Donnan. Silloinhan mina olisin joutunut olemaan koiratyhjiossa Gigin ja Toskan kanssa! Paadyttiin sitten siihen, et Toska-herra lahtee mukaan.

Aika hassua, silla nayttaa silta ettei 5 koiraa riita jos taytyy jakautua kahteen paikkaan. On se kolmenkin koiran kanssa ollut taalla Tampereella niin rauhallista ja hiljaista. Aivan kuin jotakin koko ajan puuttuisi. Kahden kanssa tulisi kylla jo aivan tuskainen olo. Koiratkin ovat olleet jotenkin alamaissa kun Mikko pois, Donna pois ja Toska pois. Niin ja mina viel toiskuntoisena sangynpohjalla aivan liiaksi.

Taitaa taas tulla onnesta kyyneleet kun paastaan koko lauman kanssa metsaan ja saa nahda koirujen juoksevan onnellisina lauman ollessa koossa. On se vaan niin hienoa. Harmi, ettei kaikki ihmiset saa onnen tunnetta moisesta. Tunnetta, etta elaa hetkessa kuin pienena lapsena.

flunssa iski

Juhannuksen yovuorot takana ja vuorokausirytmi aivan sekaisin. Lisaksi iski kauhea flunssa. Tama paiva on mennyt sangyssa maaten lukuun ottamatta aamuista fysioterapeutilla kayntia, kauppareissua ja koirien ulkoilutuksia.

Koirut on ihan ihmeissaan kun minusta ei ole nyt mihinkaan. Tulevat vahan valia pokkimaan ja yrittavat piristaa tuoden minulle milloin mitakin ja jos ei sekaan auta ovat jaaneet lepailemaan viereeni todeten minun olevan lahes kuollut. Tanaan ei ole siis treenailtu oikeastaan yhtaan, mutta viel olis tarkoitus pistaytya koirapuistossa paastelemassa koirista virtoja kun ovat joutuneet flunssan sijaiskarsijoiksi.

Gigi oli taas yolla tempaissut minun ollessa toissa. Meilla on kahdenmetrin korkuudessa hyllylla eteisessa metallisessa purkissa, jota on hankala edes itse saada pois, koirien luita, kanankauloja, poron lapaa yms. No Gigilla oli ollut mita ilmeisemmin tylsaa. Tulin kotiin ja ajattelin saman tien lahtea koirien kanssa autolla koirapuistoon Harmalaan. Avasin valmiiksi autossa olevien hakkien ovet ja pojat juoksivat kaskysta tavalliseen tapaan suoraan hakkeihin, mutta Gigia ei nakynyt tai kuulunut huuteluista huolimatta. Menin sisalle tarkistamaan missa viiraa ja yllari, yllari. Gigi makaa kaikkien tyhjien luu, kanankaula yms pussien paalla maassa puolittain selallaan jo valmiiksi tietaen tehneensa pahaa. Ei tarvinnut edes sanoa neidille mitaan kun neiti mateli ryomien silmakulmista mulkoillen ulos ja autoon hyvinkin hiljaisena tyttona. Mitas siina sitten. aika fiksu koira mulla ja eipa siina edes vihainen enaa voinut olla kun toinen jo katuukin valmiiksi. Mutta kuinka se on saanut sen astian alas? Hyllyssa on alemmilla tasoilla 30cm leveilla hyllyilla korit hatuille, lapasille yms. Gigin on taytynyt kiiveta ylos vaakasuoraa seinaa hyllyjen reunoja pitkin pudottamatta mitaan alas ja vetaa tiukka astia alas 2 metrin korkeudesta. Aika taitavaa! Pitaisi hommata ne kamerat.

Mikkokin lupasi tulla jo huomenna kotiin mokilta. Loppuviikosta tekevat lattiat valmiiksi. Nyt kahvia naamaan ja ulos koirujen kanssa.

Nelistaan on haikeaa

Ihanaa herata 3 karvaista kaverusta vieressa. Potkoteltiin ja rapsuteltiin melko pitkaan sangyssa juhannuksen kunniaksi. Tuli taas tunne, etta voi niita ihmis raukkoja, joilla ei ole mitaan kasitysta tai edes halua/taitoa kasittaa mita koirista/elaimista voi saada irti kun ei aseta ihmisapinoiden typeria saantoja ja tapoja rajoikseen tai toiminta tavoikseen. Aamulla kaytiin ratinan koirapuistossa ja kaverukset vetelivat niin onnessaan hippaa ja piiloa, ettei onnellisuudella ollut rajaa.

Nyt on 2 yota takana ja 2 edessa. Hiljaisia ovat yot toissa onneksi olleet, joten on jaksettu hieman toteuttaa Jonnan antamia toko treenejakin. Viel ei kaikki mene niin hyvin kuin haluaisin, mutta onneksi ensi treenit on vasta ensi keskiviikkona niin meilla on aikaa taalla kotona kehittaa viel taitojamme.

Minulle iski kuin salama kirkkaalta taivaalta viime yona angiina, mutta yritan raahautua ensi yoksikin toihin. Koirat kayttaa aivan torkeasti hyvakseen, etten pysty juuri niita komentamaan kun ei juuri voi aanta paastaa. Tanaan ei menna treenailemaan ulos sateeseen vaan tyydytaan sisatreeneihin ja ulkona kaydaan vain lenkkeilemassa.

Taalla kotona on niin hiljaista ja outoa kun laumasta 3 on poissa. Apinatkin on ihan ihmeissaa kun vanhukset ei ole niita johtamassa. Viime yona olivat tehneet yhteistuumin tutkimusmatkan yhteen laukkuun, jossa oli nayttelykamoja ja turkinhoito vehkeita. Mitaan ei oltu onneksi syoty tai hajoitettu. Kamat oli vain siroteltu ympari kamppaa melko mielenkiintoisesti. Olisi taas kerran ollut mukavaa kun olisi se nauhottava kamera kampassamme.

Johanna haki Gigin poikapennun. Nimeksi tuli suomennettuna paljon takkuja, joten toivotaa, etta tuffe rastottuu upeasti! Onneksi koiru meni tuttuun paikkaan niin nakee sita sitten ainakin nayttelyissa ja kuulee kuinka menee!

Nyt pitaa raahata tama meidan vajaa poppoo metsaan lenkille haistelemaan Suomen kesan upeita sateisia tuoksuja.

Tokoilua ja ikavaa

Eilen oltiin tokoilemassa Valkeakoskella Vallan Jonnan kanssa. Näin samalla Jonnan upeat presa canariot Arwenin ja Odinin. Aika kunnioitettavia otuksiahan he olivat. Täytyy kyllä nostaa hattua kun on taitoa pelata niiden kanssa niin, että koirat on hallinnassa!

Tokoilu meni koirien osalta ihan hyvin, mutta emäntä oli jäässä ja taas kerran olin niin ADHD, etta kotiläksyksi sain harjoituksia ilman koiraa;) ja hieman koirienkin kanssa.

Mikko lahti Toskan ja Donnan kanssa Virtasalmen mokille viettamaan juhannusta kun mina jain paivystamaan tanne Tampereelle lopun lauman kanssa. Kamala ikava jo Koiruja ja Mikkoakin;) Pitais lahtea lenkille ja tehda vahan treenin tynkaa ennen kuin taas TAYS ja traumat kutsuvat. Soittelin just Lealle ja kuulin huhuja, et Gigin "pikku Vagabond"-pentu lahtee Jussilan Johannan seuraavaksi tahdeksi, mutta saas nyt nahda kuinka sitten kay. Se pentu oli kylla niin upea seka luonteeltaan, etta rakenteeltaankin! Harmi vaan, ettei meidan laumaan ollut mahdollisuutta ottaa sita eleganttia versiota Vaksusta.

Kuvia Gigin pennuista ja Gigista