Kiireistä, kiireistä, kiireistä arkea

Kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt hieman paitsioon. Yritän kuitenkin tsempata sen asian kanssa lähitulevaisuudessa.

Viime viikolla käytiin treenailemassa normaaliin tapaan ja uutena yllärinä oli, et päästään jo maistelemaan valmennusryhmän anteja eli ohjauksellisia juttuja! Lähitulevaisuudessa onkin tarkoitus keskittyä metsälenkkeihin, agilityyn ja ehkä hieman TOKO:onkin, jota niin syvästi itse inhoan kun en sitä osaa ja se on niin hidas tempoista. Näyttely rintamalla tulee olemaan hieman hiljaisempaa, josko Copain kasvattaisi uuden turkin pakkasten tultua kovasti kokeneen jämäturkin tilalla. Onhan turkki käynyt läpi syyskuun jälkeen leptospiroosi rokotteesta tulleet reaktiot, karvan osittaisen pois leikkaamisen rokotusreaktion vuoksi sekä vielä kettukapinkin. Ursuksella on myös karvan kasvatus operaatio edessa, sillä kapi kävi läpi kaikki meidän koiruudet, huoh! No, toisaalta olen itsekin näyttely tauon tarpeessa ja hinku treeneihin on kova eikä siellä ehdi kuluttamaan aikaa niin kauaa kuin haluaisi. Ehkä nyt sitten!

Viime viikon ohjelmaan kuului myös Kokemäellä käynti sekä Salossa käynti Copainin ja Muskan pentujen pentutestien merkeissä sekä siihen liittyvän katselmuksen mietiskely. Niiltä pennuilta ei kauniita liikkeitä tule puuttuumaan. Pentu testi oli minulle hieman yllättävä. Eli se kaikkein rohkein, reaktioherkin ja vilkkain pentu kotosalla paineistu eniten testissä ja ne kaikkein rauhallisimmat hitaasti tutustuvat eivat olleet mistään moksiskaan! Tyttöpentu ärisi ja murisi niin mahdottomasti ja oli muutenkin taas niin ihana! Kaikki pojatkin olivat ihania ja 4 pentu eli kulomusta poika oli kuin Copain pienenä<3. Tyttö-pentu vei kuitenkin sydämeni jo 1,5 viikkoisena ja paluuta siitä ei ole! Kuulemma ei ole lainkaan yllättäväää, että pyreneesiellä se reaktioherkin ja vilkkain pentu omaa myös huonoimman hermorakenteen ja toimintakyvyn paineistuen helpoimmin... Huom! huonoin ei siis tarkoita huonoa!

Lauantaina suuntasimme Erikan, Copainin, Gigin ja Ursuksen kanssa kohti Voittaja 2009 näyttelyjä Helsinkiin. Tuomarina näyttelyissä oli ranskalainen Guy Mansencal ja minua jännitti taas niin mahdottomasti! Tuomisina oli Copainini PU2, Gigin PN3 ja Ursun VAL, ERI+ ei sijoittumista eli hienosti meni ja arvostelut oli mitä upeimmat virheineen kaikkineen. Reissu oli siis onnistunut!

Copain esiintyi permmin kuin viimeaikoina eli ei pomppinut kehässä niin paljon;) Erikalle isot kiitokset Ursuksen esittämisestä, hienosti esitetty tehden Erikan näyttelydebyytti pyreneesi kehään. Ursus kun ei ole mikään helpoiten esitetty kokenut näyttely dogi vaan pieni uhmaikäinen uros, jolle mitään ei ole opetettu kotosalla vaan kaikki mitä osataan on otettu opiksi 4-5 edellisessä näyttelyissä. Pitäisi vissiin ottaa sen asian suhteen itseään niskasta kiinni kun kuluttaa näyttelyihin rahojaan ja opettaa koiruja toimimaan kehässä automaatiolla huomaamattomasti, temppu kai se on siinä missä muutkin temput:) Ja kai nyt pyreneesi niin fiksu otus on, et oppii sekä käytön et näytön temput! Gigi oli taas niin hieno! Edellinen esiintyminen näyttelykehissä taisi olla vuosi sitten Voittajassa. Herra Mansencal ei käsitellyt koiruja niinkään herkin ottein ja siitä huolimatta Gigi ei yrittänytkään näpsäistä Herra Mansencalia:) Gigi oli niin hieno, vitsi että rakastan sitä narttua! Se vaan on niin pyreneesi ja ihana tunteiden lukija<3<3 juu, juu sillä on aina omat oikeudet ja jos se tekee pahojaankin niin on se vaan niin upea silloinkin, jos ei muuta niin älykäs;)

Yleensä kun nuo pahuudet on ruuan varastamiseen liittyviä, kuten eilen illalla kahden raaan joulutortun varastaminen hellalta leivinpelliltä kun käänsin selkäni ja ääntäkään ei kuuluut kun G oli hypännyt hellalle * 2 ja takaisin kera kahden tortun. Eipä sen älykkyys siihen jäänyt, et se vaan nappaa tortut vaan huomasin tappioni vasta kun tortut oli paistettu, sillä pellille oli jäänyt tortun mallinen tummentuma kohdille joista neiti oli tortut varastanut. Kiitos kananmunan, jolla tortut valelin. Muuten tappiota ei olisi tullut julki laisinkaan. Ei ollut neiti ottanut edes vierekkäisiä torttuja vaan juuri niin hajakkain olevat ettei huomattavia rakoja syntynyt. Vitsi se on sitten taitava<3!

No Sunnuntaina matkattiin Helsinkiin takaisin kera Hannan ja Joseten sekä Copainin. Edessä oli Pohjoismaiden Voittaja 2009. Odotuksia ei kauheasti ollut kun tuomarina oli Paavo Mattila. Kehä meni odotetusti ainoastaan Sagellen VSP oli pienoinen yllätys, mutta hyvä niin! Lähinnä keskityttiin Copainin kanssa ostoksiin ja käytiin täyttämässä terveyskysely ja luonne kysely Helsingin yliopiston tutkimusten edes auttamisiksi. Kehästä tuliaisina oli Copainin PU2 . Eli ihan hyvin meni. Mielestäni Copain esiintyi ja liikkui paremmin kuin edellispäivänä. Varmastikin asiaan vaikutti se, ettei minua juuri jännittänyt kun tuomarina oli Mattila ei siis Mansencal. Arvostelut oli mitä oli ihan perus asioita mistä vaan koirasta, tosin koiraa niistä ei tunnistanut niin yleismalkaisia asoita arvostelussa mainittiin et se olisi voinut olla sitten Ursusta, Gigistä tai Toskasta ja edellispäivän hyvät lavat olivat yön aikana muuttuneet huonoiksi. Mahtoi Copain nukkua huonossa asennossa yön yli;D No reissu oli silti mukava lomapäivä ja tuli hankittua hieman joululahjojakin. Ja itselle ostin tosin jo lauantaina Ihanan kainuunharmas taljan kun Mikko omi edellisen itselleen, Kiitos Helinälle Copain 2:sta sillä juuri sen värinen talja on!

Tänään ollaan otettu leppoisasti ja käyty samoilemassa pakkasmetsässä kolmen tunnin ajan koirien, kahvin ja joulutorttujen kera. Lisäks on paketoitu joululahjoja ja nyt pitäisi alkaa hahmottaa nukkumaan menoa ennen yövuoroja. Ihanaa kun joulu tulee, enää 1/2 vuotta Juhannukseen!

Monen moista

Paljon siis on ehtinyt tapahtua kun on tullut kiireen keskellä lusmuiltua kirjoittamisesta.

Kaksissa näyttelyissä on tullut piipahdettua Copainin kanssa Jyväskylä KV Val-Eri, Pu2, Turku KV sama litanja. Ursuksen kanssa käytiin Seinäjoella, jossa Avo-Eri, Pu1, Rop, Sert ja MVA! Jyväskylässä Ursu oli Val-Eri, Pu3 eli ihan mukavasti on mennyt. Copainilla tuntuu olevan näyttelyissä vaihe, jossa pidetään haukaa ja hypitään kauheasti ja muuten kohkataan. Pääasia kuitenkin, et koira pitää siitä mitä tehdään, vaikka sit ei olisi niin edustavaa esiintymistä;)

Agility hallilla on käyty normaaliin tapaan ja Ursun kanssa ohjauksessa opetellaan saksalaista käännöstä, minä se oppikin jo ekasta kerrasta. Nyt sit vaan haetaan toistoja. Uutena "ongelmana" Ursun kans on se, et se haluaa palkalle niin kovasti, että yrittää välillä livistää sinne kesken radan. Tosin palkata voi monella tapaa, mut Maria Aaltosen mukaan koirulle ei saa antaa periks nyt kun on niin päättäväinen vaan vaatia tekemään oikein. Ongelma ilmeni viime treeneissä ja kolmen toiston jälkeen alkoi Ursu uskomaan, et sen täytyy tehdä niin kuin pyydetään. Tosin yritti sitten vielä eri kohdasta luistaa palkalle, mut eipä onnistunut ja loppu olikin nautittavaa treenaamista! Keppikulmat menee Ursun kans joka suunnasta niin hyvin ja muutenkin tuntui treenit luistavan. Copain tekee tasaista ja varmaa työtä niin kuin aina<3

Turun Näyttely reissulla kävin moikkaamassa Muskan ja Copainin pentuja pikaisesti. Pennut olivat juuri saaneet ruuan ja nukkuivat tullessa. Herättyään minulla ei ollut kauaakaan aikaa kun piti suunnata takaisin Turun näyttelyihin. Pennuissa tuntui olevan kahta eri tyyppiä niin luonteiden kuin ulkonäönkin suhteen. Kaksi taisteli ja touhotti missä lie, tyttö seuraili ja tyytyi välillä liittymään poikien leikkin komentamalla. Kolmas poika viihtyi enemmän itsekseen, mutta tuli kutsuttaessa luokse ja rentoutui käsittelyssä hyvin. Kaikki olivat hyvinkin ihastuttuttavia ja kauniita. Olisi mieli tehnyt kaapata tyttö mukaan, mutta josko meidän laumaan ei ihan vielä uusia jäseniä oteta. Kovasti jäi ikävä ärinää ja murinaa;) kuvia pennuista on täällä. Tuollaisiin pennun katsomis reissuihin pitäisi aina varata koko päivä, sillä lyhyellä käynnillä on niin säkästä kiinni minkälaisena minkäkin pennun näkee esim jos pentu on juuri syönyt, leikkinyt tms niin saa kyllä aivan väärän kuvan pennusta. Pentujen luonnetesti onkin 10.12 ja odotan innolla mitä siellä tulee ilmi!

Eilen kävin pikaisesti Kokemäellä ja taisi olla viimeinen kerta pitkään aikaan kun näin Ursun ja Dorin Keiju-pennun. Pentu lähtee viikonloppuna Viroon uuteen kotiin. Onnea Agilityn pariin Tiina! Pienellä ei ainakaan taisteluviettiä ja vauhtia puutu :) Hieman taitaa olla erinlainen kaveri kuin aiemmat terrierit, mutta hyvä harrastuskaveri pennusta varmasti tulee. Tonni-pentukin lähtee pian Päivin huomaan. Ehkä sitä näkee useammin kun on sentään Suomen kamaralla! Päivillekin tsemppia pennun kanssa eloon olivat molemmat pennut niin ihania kun kävin, et varastaa olisin voinut;) Ilmoitelkaa jos tulette Tampereen suunnalle!

Nyt Toska-herra ilmoittelee iltaruuan puuttumista joten täytyy lähteä toteuttamaan koirujen onnen eväitä.

Loma on sitten lusittu

Kiireinen päivä takana. Aamusta tuli kummilapsoseni hetkeksi viihdyttämään minua ja koiruuksia. Sen jälkeen vuorossa olikin agilityhallille lähtö hieman höntsäilemaan ja metsälenkki, joka venyi melkoisen pitkäksi. Ihanaa oli kirpakassa syyssäässä samoilla metsässä koirien kera ja olin ottanut mukaani kahvia ja pullaakin. Koiruudet nauttivat täysin siemauksin metsän tuoksuista ja painoivat menemään melkoista vauhtia.

Kotiin tultuamme tein hieman rästissä olleita pihan syyshommia ja laitoin callunat ja jouluvalot ulos. Nyt on hyvä käydä rättiväsyneenä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys. Metsään tekisi mieli mennä huomennakin ennen töihin lähtöä ja jos vaan ehdin voisin piipahtaa vähän agihallillakin. Tiedän, tiedän; liikaa ei saisi tehdä, mutta minkäs voit itsellesi kun se nyt vaan on niin hauskaa!

Nyt nukkumaan, unia!

Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti

Vimpelistä takaisin kotona. Oli mukava viettää taas rentouttava loma maalaismaisemissa. Hieman tuli höntsäiltyä agilityäkin Vimpelissä, mutta nyt loppulomasta meille tulee oikein tehokuuri treenejä. Eilen oltiin yksityistunnilla Pro Cniksessa ja treenit kulki kuin unelma. Tänään jatkui normi treeneissä sama tahti ja olen niin onnellinen sekä ylpeä koiruistani. Ovat maailman parhaita, ainakin minun mielestäni ja sehän riittää! Huomenna on sitten Janita Leinosen koulutusviikonlopun alku ja sunnuntaina loppu. Innolla mennään opiskelemaan Janitan opeissa muutenkin kuin vain DVD-kautta, ihan siis livenä:)

Käytiin eilen treenien jälkeen Kokemäelläkin (kennel Drole d'Oiseau) Testaamassa ja videoimassa Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti. Iso tyttö eli Tonni muistutti niin ulkoisestikin kuin luonteeltaankin hyvin paljon isäänsä ja isänsä pentutestiä kun taas pikkutyttö eli Keiju muistutti äitiään ja isoäitiään kovin niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Molemmat olivat oikein reippaita hallin kylmyydestä huolimatta. Testi siis tehtiin kivihallissa, koska ulkona on jo niin kovin kylmä.

Testien nauha katsottiin pikaisesti vielä läpi illalla, mutta haluan nähdä sen vielä uudestaan. Leakin katsoo sen vielä varmasti tuhannen kertaa ennen kuin kertoo ääneen mitä mieltä pienokaisista kaiken kaikkiaan on. Kyllä se testi taas teki poikaa vaikka pennut tyttöjä ovatkin. Nimittäin pennut eivät toimineet niin kuin itse edeltä kuvittelin vaan lähes päinvastoin. Vaiks pentuja näkeekin paljon ja seurailee niiden touhuja kotosalla, autossa yms niin kyllä pentutesti oikein suoritettuna kertoo paljon tulevaisuuden mahdollisuudesta kun vaan osaa katsoa. Ainakin testi lisää ja vahvistaa olettamuksia mitä pennusta kuvittelee. Toki tulevaisuudessa asioihin vaikuttaa niin moni muukin asia, mutta paljon testistä saa irti kun vaan on taitoa tulkita ja perustella asiat.

Lea osaa perustella niin mainiosti miksi pentu teki mitäkin ja mitä se kertoo pennusta. Lean sanottua ääneen asiat niin asia tuntuu itsestään selvältä selitykseltä pennun reaktioon tai toiminta malliin, mutta enpä vaan itse tajunnut niin syvälle pennun sielunelämään ilman, että Lea sitä ääneen sanoi. Hieman räpsin 6 viikois valokuviakin kun pennut aamulla taisteli ja paini, mutta kun eivät hetkeäkään paikoillaan suostuneet olemaan ei kuvista kummosia tullut.

Nyt täytyy lähteä ulkoiluttamaan koiruja ja mennä maaten, jotta aamulla taas jaksaa mietiskellä agilityratojen koukeroita.

Tempauksia ;)

Kuvassa Copain Ranskan maalla käydessämme vuoristojärvillä.

Koiruudet voi hyvin ja ovat olleet omatoimisiakin aktiviteetin järjestämisessa. Siitä myöhemmin lisää. Aloitetaan kuitenkin järjestyksessä.

Kävin katsomassa Muskan ja Copainin pennut. Upeita pieniä marsujahan ne olivat. Kulmauksia löytyi kaikilta edestä ja takaa samoin kropan pituus oli sopiva kaikilla (ei siis liian lyhyt) ja kaulaakin tuntui löytyvän. Päissä oli tällä hetkellä eroja samoin kuin takajaloissa. 2 pennun päät olivat leveämmät kuin 2 muun ja 2 pentua astui hieman ulospäin. Tosin pennut kehittyvät huimasti joka päivä ja hieman eri tahtiin, joten odotan innolla näkeväni pennut pian uudelleen. 2 mustaa pentua olivat aivan mustia ja yhden mustan (jolla valkoiset pienet merkit) karvanpäissä oli ruskeaa joka tulee varmastikin poistumaan iän myötä. Niin on käynyt kaikille tähänasti näkemilleni sen värisille pyreneesin aluille ja ensimmäinen oma pyreneesi oli juurikin sen värinen ja lopputuloksena oli aikalailla prikulleen Copainin värinen koira. Kyseisen koiran virallinen nimi oli Hanumanin Ingela. Voi toki olla, että juuri tämä pieni pyreneesi on poikkeus aiempiin näkemiini pyreneeseihin. Neljäs pennuista oli kauniin värinen fawn, jolla oli todella kauniin mustanvärinen karvoitus jaloissa, korvissa, kuonossa ja hännänpäässä. Toivotaan, että pennut löytävät hyvät ja aktiiviset kodit. Osa on jo löytänytkin kodin, jos eivät kaikki ;)

Fawn poika rentoutui käsittelyssä parhaiten: nukahti aina käsittelyyn, muut 3 olivat kovin jänteikkäästi hamuamassa äitinsä huomaan takaisin. Kovin olivat kovia ryömimään ja liikkumaan. Ja jäntevyyttä löytyi kaikilta. Kameran salamalle pennut reagoivat jo, vaikka silmät ja korvat olivat vielä kiinni. Positiivinen oli ensi kohtaaminen pentujen kanssa. Kovasti jännitin (niin kuin aina pentuja katsomaan mennessä) mitä on tulossa:)

Seuraavaksi vuorossa piti olla Ursun pentujen katselmus seuraavana päivänä, mutta yön aikana Gigi suoritti vatsantyhjennyksen raivokkaasti molemmista päistä ja katsoinkin parhaimmaksi olla menemättä katsomaan pieniä pentuja. Ei voi tietää olisiko ollut kyseessä tarttuva mahatauti vai vaan meidän ahneen Gigin metsäretkien namien tuoma tulos. Onneksi Muskan pentuja katsomaan mennessä ei mukana ollut koiria ja käytimme aktiivisesti käsidesiä käsienpesun lisäksi. Toivotaan ettei pennuille tule mitään. Meidän laumassa ei muita samanlaisin oirein olevia ole vielä tullut. Copainille kiitos herättämisestä ja huomioimisesta, että Gigillä ei kaikki ole hyvin. Copsu veti lopulta peiton päältäni kun en muuten noussut ja reagoinut herätyksiin. Sen jälkeen Gigin tilanne valkeni minullekin räjähdyksen omaisesti.

Yön paskon ja oksennuksen auvoisen siivoamisen jälkeen Mikko lähti pirteänä töihin. Minä jäin nukkumaan. Kuinkas ollakaan Toska alkoi herättämään minua periksi antamattomasti. Ja meidän koirat eivät turhaan meitä ole koskaan herättäneet. No ensimmäisenä mieleeni tietenkin tuli, että Toska pyytää ulos jatkaen Gigin paskomista. Lähdin siis viemaan Isoa Pahaa ulos "yläkerran" oven kautta ja huomaan huudeltuani ettei yläkerrassa ole kuin Copain. Mikko oli laittanut koiraportin kiinni lähtiesään ja me muut olimme alakerrassa. Donnan siis piti olla yläkerrassa. Huoneeseen päästyäni Copain on sen näköisenä, etten minä ainakaan ole mitään pahaa tehnyt. Ovi on auki sepposen selällään ulos ja Donnaa ei missään. Minä ja Toska sännätään ulos kauheaa vauhtia huutamaan Donnaa. Lenkkeilijä kysyy, että onko minulla vaalea koira kateissa. Vastaan paniikissa, että kyllä. Sellainen karvainen otus kuulemma viipotti kohti Viinikan ei niin pientä liikenne ympyrää aamuruuhkassa ja minä säntään räntäsateessa heti autoon yöpaita ja Mikon aamutossut jalassa etsimään Donna-mummoa.

No Donna löytyi viipottamassa tienlaidassa kohti helsingin moottoritietä eli suunta oli juuri sinne missä Mikko on töissä. Huudan auton ikkunasta Donnalle, että "paikka" Donna katsoo minuun päin ja ei kun lisää vauhtia tassuihin ja eteenpäin. Toistan käskyn hieman täpäkämmin voimasanoin ja Donsu jää paikoileen haukkuen kuin ennen vanhaan. Säntään mitään ajattelematta autosta hakemaan Donnaa liikenteen sekaan pysäyttäen räntäsateessa autoja käsillä huitoen. Saan Donnan syliin ja huomaan samalla seisovani keskellä Tampereen aamuruuhkaa talven ensimmäisessä räntäsateessa yöpaidassa(joka oli vielä väärinpäin rankan pesurumpa-yön jäljiltä) ja Mikon aamutossuissa läpimärkä Donna sylissä. Autoilijat katsoivat "hieman" hymyillen. Itse katsoin parhaaksi painua kotiin lämpimään suihkuun lämmittelemaan tärisevän ja läpimärän Donnan kanssa. On se vaan aika mummo kun avaa ulko-ovet viipottaen maailman tärkeimmän ihmisensä perään. Säikäytti kyllä taas kunnolla Donnan tempaus. No tämä oli nyt 4. kerta kun Donna murtautuu maailmalle. Aiemmin mukana on aina ollut miehensä Toska. Nytkin olisi varmasti ollut jos vaan koiraportti olisi ollut auki. Pitänee taas kerran parantaa ovien salpauksia ja olla fiksumpi kuin pyreneesi.

Päivänaikana Gigin olo parani, itse kävin ottamassa sekä possunuharokotteen että influenssa rokotteen töistä saaden seuraavaksi yöksi possukäden hillittömän kipeäksi kuumeen kera.

Aamulla suunnattiin kohti pyreneläisten hallituksen syyskokousta Hyvinkäälle äänestämään uuden jalostussuosituksen kohtalosta sekä monista muista asioista. Kokouksen jälkeen hoidettiin Mikon kanssa parisuhdetta käymällä piitkästä aikaa ulkona syömässä ja lähtemällä sen jälkeen koteihinkoteihimme viettämään isänpäivää.

Koiruuksista Toska lähti Donnan seuraksi Jyväskylään moikkaamaan Amaliaa ja Roosaa. Apinakerho tuli viettämään Vimpeliin aktiivista syyslomaa. Huomenna aiotaan kokeilla uusia pujottelukeppejä ja hieman muutenkin höntsäillään. Käydään metsässä hakemassa virtaa ja nautiskellaan lumesta kun sitä on.

Torstaina takaisin Tampereelle, sillä 10.30 on yksityistreenit pro caniksessa. Sieltä tekemään Ursuksen ja Dorin pennuille luonne testi ja sen jälkeen viikonloppuna on Janita Leinosen agility kurssi :) Mukava lomanlopetus siis tiedossa.

Kuvia Copainin ja Muskan pennuista on osoitteessa:

http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut.

CD jossa minulla oli enemmänkin kuvia pennuista ei suostu toimimaan, joten tuolla ensi hätään pienokaisten kuvia!

Ai niin ja tämänviikon treenit ovat mennet LOISTAVASTI!!! Juoksut ovat siis ohi.

mihin se aika menee?

Kuva: "Possut levolla"

Loma on jo lähes puolessa välissä ja tuntuu ettei juuri mitään ole saanut tehtyä. On tullut käytyä kummilapsen synttäreillä, morjestamassa kavereita muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen ja tutustuttua Johannan poppoon uuteen asuntoon Tampereen Hallilassa.

Eilen ja tänään käytiin hieman treenailemassa Mouhijärvellä lähinnä yksittäisiä esteita ja sisäänmeno kulmia sekä kontakteja. Lisäks on käyty päivittäin kunnon metsälenkillä lähinnä poikien kanssa, koska Gigillä on viel juoksun loppurippeitä. Tänään sit vierailtiin Johannan poppoon luona Copainin ja Ursuksen kanssa. Pois lähtiessä kurvattiin Härmälän koirapuistoon leikkimään koko poppoolla. Hyvin meni leikit vaikkei hetkeen niitä ole tehtykään tällä minun pyreneesi pojat*2 + Johannan pyreneesit/airendaalit coctaililla .

Nyt pitäis mennä maaten, jotta jaksaa huomenna lähteä tutkimaan Saloon Copainin ja Muskan jälkikasvua. Haaveissa olisi piipahtaa aamusta viel hallilla hieman treenailemassa, mut saa nähdä jaksaako olla niin reipas. Toiveajatteluissa olisi viel paluumatkalla käydä ihastelemassa Ursuksen ja Dorin pentuja Kokemäellä, mut saattaa hyvin olla ettei tässä kiireessä kaikkea ehdi ja eipä Kokemäen suunnallekaan ole vielä varoitusta vierailusta annettu/kysytty lupaa tulla tapaamaan Keijua ja Tonnia. Leakin taitaa saapua vasta huomenna kotiin Ranskan reissulta, joten voi hyvin olla et reissusta rähjääntynyt Lea tarvitsee lepoa enemmän kuin vieraita;)

Nyt Untenmaille!

Loma alkoi

Lenkillä Järvensivussa Toska- Herran kanssa. Olisipa pian taas kevat!


Kuvassa eräs rakas pieni herra, jonka suosikki koira on hänen oma Toska-herra! Pian nähdään taas ja terkkuja Toskalta :)

Kahden viikon loma alkoi ja tarkoituksena olisi tällä viikolla saada piha laitettua talvi kuntoon, tehdä meillä kotosalla suursiivo, auttaa sisko kultaa muuton jälkimainingeissa, kaydä morjestamassa kavereita ja katsomassa Copainin pentuja. Jos ehtii niin ajattelin samalla reissulla käydä myös morjestamassa Ursuksen pentuja jos vain Kokemäen hurjille passaa. Tällä viikolla tai sit ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yksityistunti agilityä keskittyen mun surkeaan ohjaamiseen;( Ensi viikonloppuna sitten vimpeliin ja siel ainakin alkuviikko jos ei sitten lahes kokoviikko. Perjantaina treeneihin ja viikonloppuina on Janita Leinosen agility kurssi.

Sitten siitä mitä on ehtinyt jo tapahtua:
Perjantaina tuli käytyä treeneissä. Copain oli ensimmäistä kertaa hurlum hei päällä ja teki hieman omia sähläyksiään, joskin myös paikkasi mun huonoja kropan ohjauksia ottaen suulliset käskyt hyvin ja tehden oikeat radat. Mariakin ihmetteli mikä Copsulla on, mut Gigin parhailla päivillä varmastikin on oma merkityksensä moisessa menossa. Pojat ovat saaneet asua vain puolta taloa ja lenkit tehty äijien kesken eikä pojat ole leikkineet niin paljon kuin jos Gigi olisi ollut mukana. Muutenkin elo on ollut hieman normaalista poikkeavaa, hormoonit ovat jyllänneet ja jos se nyt ei näkyisi missään niin ihmettelisin. Ursuskin yritti käydä haistelemassa kavereita, jota se ei ole tehnyt koskaan eikä nytkään onnistunut kuin yrittämään pari kertaa. Tuntui kuin se ei olisi tajunnut, että kaikilla maailman koirilla ei ole nyt juoksut. No Ursus kuitenklin keskittyi ohjaamiseen ja ratoihin paremmin kuin edellisviikolla ja teki itseasiassa tosi hyvää työtä kun vaan päästiin hommiin.

Itse takkuan ohjaamisen kanssa. Se on niin vaikeaa! Varsinkin kun on niin nopeat koirat ettei meinaa mukaan ehtiä kun koira onkin jo hujahtanut puolirataa ja ajatukset tulevat perässä kun ei tajua et ollaan jo loppusuoralla rataa. Koirat siis tekevat mitä käsketään, mut aina jossain vaiheessa rataa en enää ehdi tehdä edeltä miettittyjä kropan ohjauksia niin tarkkaan kuin haluaisin, koska iskee paniikki et ehtii edes kertoa koiralle mihin mennään. Pitäisi saada kropan ohjauksista enemmän selkärankaan meneviä, mutta se vie tietysti aikaa. Ursu ja Copain ovat myös hieman eritavalla ohjattavia. Ursus irtoaa paremmin, välillä liiankin hyvin jos en ole tarkkana kropan ohjauksista, Ursua täytyy ohjata yleensäkin enemmän kropalla. Copain irtoaa myös hyvin, mutta ei niin helpolla kuin Ursus ja varsinkin jos on joutunut ottaa tiukassa paikassa vauhdin alas ja koiran haltuun jää Copain helposti kysymään lupia ja irtoaminen huononee loppu radaksi jos en muista antaa mene käskyä haltuunoton jälkeen. Copain lukee kroppaa mut kuuntelee paremmin myös suulliset käskyt. Siihen toki vaikuttaa varmasti ikä ja sitä kautta parempi kuuliaisuus ja vankempi toko tausta. Molemmat pojat lukevat rataa kuitenkin hyvin ja se pelastaa paljon! Koska treenit on peräkanaa unohtuu välillä mitä koiraa ohjaan ja kuinka juuri sitä koiraa tulee ohjata. Pitäisi vaan malttaa rauhoittua kun huomaa, et omat aivot ei ehdi koiran vauhtiin ja tyytyä tekemään radat niin hyvin kuin pystyy. Mutta kun haluaisin tehdä paremmin kuin vain niin hyvin kuin pystyy! No siinä pieni purkaus ja nyt otankin yksityitunnin kekittyen lähinnä parempaan ohjaukseen ja hieman käydään läpi yksittäisiä esteitä jos ehditään.

Lauantaina tuli auteltua muuttotouhuissa ja lähdettyä sen jälkeen kaverin juhliin joissa juhlistettiin vaatimattomasti valmistumista, uutta asuntoa, kihlausta ja vauvan tuloa maailmaan:) Kiitokset Tinkelle ja Jerrylle juhlista ja todella hyvästä tarjoilusta. Loppu yoksi suunnistettiin sitten Tampereen yöelämään pitkästä aikaa! Eilinen meni lepäillessä ja nautiskellen loman alusta. Nyt sitten täytyy tehdä jotain hieman järkevämpääkin!