Mmm...varastettu on aina parempaa kuin helpolla saatu!

En epäile selviäisikö pyreneesi autiolla saarella ilman omia ruokiaan, no selviäisi tietenkin. Ainakin meidän pyreneesit lukuunottamatta ronkeli-Toskaa ja pahnanpohjimmaista- Ursua.

Viime viikon varastelu saldo:
bioroskis *3 by Gigi, avustajina Ursu ja Donna, ruisleipiä pussillinen pöydältä by Gigi ja Donna, Kuivakakkua pöydältä pussista by Gigi& co, likaiset pahviroskat keittiön puuhellasta mukaan lukien likaiset jogurttipurkit by Gigi ja Donna, Ruisleivät sohvan kaiteelta(kukahan ne siihen hetkeksi unohti?) by Gigi, Ursu ja Donna, kaiken kukkuraksi puutarhan syyslannoite Y marjapensaiden juurilta by Copain, Gigi ja Varsinainen päätekijä Donna.

On ne sit taitavia tai emäntä suurpiirteinen, mut hienosti ne hankkii sitä sapuskaa jos ei muuten sitä kuulu. Ehkäpä täytynee myöntää, että olen sairaalloisen ylpeä Gigin ajattelu ja pättelykyvystä sekä johdonmukaisesta suunnitelmallisuudesta varastella ruokaa tms. Se on kertakaikkiaan taitava! Se ei ole mitään röyhkeää heti kaikki tänne nyt varastelua vaan Gigi tekee se kauniisti mitään muuta hajoittamatta kiipeämällä vaikka puuhun huomioitta, ajoittamalla varastelu täydellisesti! Jälkikäteen se on jo valmiiksi niin katuva maassa mönkiessään, että ei siitä voi olla kuin ylpeä:D sairasta eikö totta, mutta se on taidetta!

Muuten meille kuuluu mainioita ratoja treeneissä, parempia kontakteja ja hienoja kepityksia. Kaiken kruunaa upouudet kepit omassa pihassa, kiitos Lauran Juhan joka ne taitavasti hitsasi, hioi ja maalasi! Lisäsi omaan pihaan on saatu eli ostettu liuta erilaisia hedelmäpuita. Koirut ovat olleet terveitä niin kuin aina ja Donnakaan ei ole poistunut tontilta Mikon perään kertaakaan. Takana on siis mitä mainioin viikko. Täytynee varmastikin tässä vaiheessa valoittaa sen verraan uutisia, että meidän pesueeseen on liittymässä Hitachi helmikuun tienoilla jos kaikki sujunee niin kuin pitää.

Mikkoa etsimässä, osa 110

Donna-mummo valjasti itsensä valmiiksi matkaan

Donna-mummomme maailmassa ei ole ketään ja mitään muuta kuin Mikko, Mikko, Mikko ja Mikko. Noh hieman kateellisenakin Mikkoa toistelin. Asiahan on kovin herttainen ja asetelma hyvä, että isäntä rakastaa yli kaiken (myös minun) koiraansa ja koira isäntäänsä, mutta hieman arjen ongelmia moinen välillä aiheuttaa. Kun Mikko on kotona ei Donsu muista ja muiden pyynnöistä piittaa ilman Mikon lisäkomennusta esim menehän nyt/tottelehan nyt. Eli kun pyydän Donnaa luokse katsoo Donna Mikkoa ja Mikon täytyy antaa "lupa" toimia. Silmistään Mikkoa EI VOI PÄÄSTÄÄ. Donna kulkeekin Mikon perässä vaikka katolle kun Mikko asentaa satelliittiantennia. Kyllä, moinen tilanne oli viime viikolla ja Donna rauhottui etsimästä Mikkoa ja Mikon ääntä joka tuli katolta vasta kun otin Donnan syliin korkeammalle, jotta näkisi Mikot ja Mikko pyysi Donnaa odottamaan nätisti.



Toissa viikolla Mikon lähdettyä töihin päästin Donna samantien ulos ja ihmettelin hetken kuluttua missä mummo on kun ei tule pyynnöistä sisään, vaikka yleensä Donna on aina ensimmäisenä hinkuamassa sisään. Lähdettiin sitten loppu poppoon kanssa etsimään mummoa. Mummoa etsittiinkin sitten ihan 3 tuntia 30 asteen helteessä. Olin jo huolesta soikeana, että sinnekö se meidän löytöretkeilijä (virallinen nimi Entre Nous Bougainvillee= meidän kesken bougainvillee=Ranskan ensimäinen ja kuuluisin löytöretkeilijä+kukan nimi)on nyt sitten kadonnut. Lähimetsästä huhuiltuamme ja lähemmäs päästyämme alkoi kuulumaan kimakkaa haukuntaa ja Toska-herra bongasi naisensa joka oli jättänyt jalkansa kivenkoloon kiinni. Paikka oli aivan auringossa, mutta onneksi Donna oli yhä voimissaan ja jalkakin vain juuttunut. Kanoin pikku mummomme kotiin toipumaan.



Ei viikkoakaan kun olin jo lähtenyt töihin ja Mikkokin lähti perästä töihin. Mikolla soi puhelin. "Onkohan teillä tämmöinen vaalea pieni koira?"Mikko tiesi heti, että kyseessä on pikku-Donnamme ja lähti oitis hakemaan mummoa kotiin. Donna oli tällöin lähtenyt ovet avaten (sen osaa erittäin hyvin) etsimään isäntäänsä kaatosateeseen ukkosmyrsyyn ja kylmän/väsyn tultua löysi noin 2km päästä talon jonka sisälle oli mennyt ovien ollessa auki lämmittelemään asukkaiden tiibetinspanielin pennun viereen. Talon isäntä oli ollut pari tuntia asioillaan ja palatessaan löysi läpimärän pyreneesin ja rapaisia tassunjälkiä täynnä oleven huushollin. Onneksi karkulaisen pannassa on Mikon numero mikrosirun lisäksi. Talon isäntä ei ollut lainkaan harmissaan rapajäljistä yms Mikko oli kyllä ehdottanut voivansa siivota jäljet. Ei kuulemma tarvinnut:) Taas kerran Mikko kantoi väsyneen ja läpimärän löytöretkeilijän sylissään kotiin. Donnahan osaa avata ovet, muttei laittaa niitä kiinni, joten onneksi meillä ovien ollessa sepposen selällään muut koirat olivat tyynen rauhallisesti tyytyneet jäämään seurailemaan rajuilmaa sisältä päin.

Osaapa tuo Donna muutakin. Oltiin Nokian näyttelyissä Donnan, Copainin ja Ursus-turistin voimin. Tuomarina oli Willemine Van Deijl Belgiasta. Copain oli hienosti PU2 häviten Zocolle ja DOnna ROP VET saaden Pyrhiuksen päänahan. Donna porskutti vielä kaikkien yllätykseksi paras veteraanikehässä kuuden parhaan joukkoon sijoittumatta sitten kuitenkaan. Veteraaneja oli jäänyt paikalle melkoisesti, joten se oli Donnan parhaita menestyksiä:D KAiken kukkuraksi Copainin morsmaikku Josette (joka vihdoin alkaa tehdä juoksuja) oli ROP, RYP1 ja BIS1!!! Mahtava päivä pyreneläisille!

Donna-Entre Nous Bougainvillee VET BOB - Judge Willemine van Deyl - Pyrrhius de la Griffe Pyreneenne VET BOS

Treeni rintamalta se verran, että talven valmennusryhmät ovat lähteneet liikkeelle. Copainilla oli alkukesän TAMS:kin treenien jälkeen persuuksille menneet kontaktit yhä hukassa ekoissa treeneissä, mutta kappas kummaa maanantaina Copain-herra teki mitä mainioimpia kontakteja. Ursulla luistaa kaikki mainiosti, joskin pientä jumia on kropassa havaittavissa ja olenkin varannut molemmille pojille Riina Kellmannilta fysioterapia/ostepaatin ajat viikolle 33. On se vaan ihanaa päästä pienen tauon jälkeen radalle niin minun kuin koirienkin mielestä. Kaikki kiljumme ilosta kun vain halli ja treenit pilkottaa!