Joseten ja Copainin pennut syntyivät

Kuvia ei Joseten pennuista vielä minulla ole, joten kuva Gigin pennusta saa nyt kelvata.

Josette synnytti 3 pentua illan aikana. Neljättä ei sitten koskaan kuulunut, vaikka ultrassa neljää pentua povattiin. Pennut olivat kookkaita. Ensimmäinen pentu oli isohko Fawn uros (ei ollut todella ainuttakaan raitaa missään), muutenkin Copainin tyyppinen pentu hyvällä luustolla, joskin pitemmällä kaulalla ja rungolla kuin itse Copainilla on. Eli niin täydellinen kuin vain voin kuvitella. Parannettu versio Copainista. Pentu kuitenkin kuoli synnytyksen yhteydessä suureksi surukseni.  Seuraavana syntyi brindle poika, joka taasen oli kuin ilmetty äitinsä hieman paremmilla kulmauksilla. Painoa oli 300g ja risat. Sitäkin täytyi auttaa ulos kokonsa vuoksi. Kolmantena syntyi normikokoinen, n250g painava musta poika, joka ei ollut  selkeästi kummankaan vanhemman  näköinen vaan jotain siltä väliltä. Kaksois kannukset löytyi kaikilta ja pitkät pitkät hännät ilman mitään häntämutkia. Äiti ja kaksi pentua voivat hyvin.

Jottei ilouutiset loppuisi tähän Donna-mummo viettää synttäreitä 18.12.2010!

Viimeisiä viedään

 

Vasemmalta: Lili, Copainin veli Bode, Zoco, Copain ja Kerttu Ranskanmaalla 2009.

/TSK

Joulupukilta toivoessa lahjaksi matkaa pyreneille kuvia viime reissulta.

Copain Pyreneillä 2009/TSK

Viimeisiä agilitytreenejä viedään ennen joulutaukoa. Valmennusryhmän treenit loppui jo maanantaina, mutta vielä olisi jäljellä loppu huipennuksena Jan Egilin ja Jenni Lehtisen koulutus viikonloppu. Jan Egil on mm. 2008 yksilö-MM hopeamitalisti, 2010 European Open -voittaja ja Jenni useamman vuoden Suomen kärkikoirakoita sijoittuen arvokisoissa kymmenen parhaan joukkoon. Saas nähdä mitä uutta taas oppi. Täytynee pyrkiä pysymään poikien perässä vielä kerran. Maanantaina se teki jo todella tiukkaa ja liitoskivut kertoivat jo seuraavana yönä, jotta voisi ottaa ison mahan kanssa hieman rennommin. No luonnehan ei meinaa antaa millään periksi moiseen, mutta kai olisi järkeä kuunneltava edes kerran.

13.12 agitreenit

Maanantain reeneissä oli helpohko jouheva rata. Se menikin ilman suurempia ongelmia. Isoin ongelma oli 3 putkesta 6 hypylle kun tein putken jälkeen niisto sokkarin + pakkovalsin yhdistettynä jaakotukseen. Ei menannut enää vauhti (/usko että ehdin kyllä vaikka en hätäile) riittää siihen, että 5 hypyllä olisin hidastanut sen verran etten heitä/työnnä poikia 6 hypyn ohi oikealta. Se onnistui kun itse keskittyi/malttoi ja pojat toki teki niin kuin pyydettiin. Lisäksi Copain kävi niin kierroksilla radalle päästyään, että aluksi ei meinannut mennä keppejä niin kuin kuuluu vaan sähläsi, mutta kun saatiin palautettua mies maanpäälle niin sujui kepitkin hyvin. Oli muuten eka kerta kun oli kepeillä ongelmia Copainin kanssa edes hetkellisesti. Keppejä ei olla nyt tehty juurikaan kun olen keskittynyt kontakti ongelmaan. Kaikkein iloisin olen siitä, että kontaktit näyttäisivät olevan palautumassa hyviin vanhoihin,  vaikkakin pikkuhiljaa. Kun nyt vaan malttaisi. Luulen itse asiassa, että tauko tekee hyvää sekä minulle että pojille. Toki teemme jotain kotosalla, mutta jos malttaisi pysyä hallilta pois edes hetken. Saas nähdä kuinka käy ;) parasta olisi jos tekisimme vain metsälenkkejä.

Muuten ei ihmeempiä kuulu. Joulu ollaan Pirkkalassa/Mouhijärvellä/Jyväskylässä. Yläkerrassa on vielä makuuhuoneen remonti kesken. Materiaalit on saatu päätettyä ja Mikon isä tulee taas kerran ensi viikonloppuna auttamaan meitä remontissa.

Joulun aikaan odotellaan Joseten pentuja syntyväksi. Toivotaan,että kaikki menee hyvin juhlapyhistä huolimatta ja syntyisi 4 tervettä & elinvoimaista pyreneesin pentua juhlistamaan joulua.

Virosta kantautui ilo uutinen eli Ursuksen isompi tyttö eli Mia oli käynyt terveystutkimuksissa: lonkat A/A ja kyynärät 0/0, Onnea Tiina ja Mia!

6.12 agitreenit tehtiin esteet 1-17

Arjen pyörteissä

Yllä viime maanantain agility treenien ratapiirrustus. Jäi hyvä fiilis treeneistä.Varsinkin Copainille sopi ko rata enemmän kuin hyvin. Copain teki tiukat käännökset, mutta Ursulla tuppas osa käännnöksisä venymään turhan pitkiksi. Tosin se voi johtua siitäkin, että Ursu oli ensimmäisessä ryhmässä ja Copain vasta seuraavassa.Se onkin mainio etu, että saa tehdä itse saman radan treenit aina kahteenkertaan ja kun ryhmien välilläkin on tunti niin voi mielessään käydä läpi mitävoisi tehdä paremmin. Hieman tehtiin myös kontakteja A:lla ja keinua. Copainilla sujuu. Ursulla yhä keinulla hidastusta, joskin jo parempaa fiilistä oli havaittavissa. Ehkäpä ne siitä. Kun vaan nyt itse malttaisi.

Mikko tuli Afrikan reissulta ja Donnalta irtosi lähes koko takapää Mikot nähdessään. Niin kovin sitä peppua piti puolelta toiselle heilutella. Muutkin olivat kovin innoissaan ja on se jännää kuinka lauma menee hetkeksi sekaisin moisesta. Kaikki pullistelevat toisilleen ja päivä pari niin lauma on taas entisensä. Ennen kuvittelin,että ainoastaan koirien hetkellinen poissa olo laumasta sekoittaa koirien välisiä suhteita,mutta näyttää riittäneen isännänkin poissaolo laumajärjestyksen uudelleen hakuun. Voi toki olla,että kun koirat ovat niin kovin innoissaan niin samalla täytyy purkaa korkeaa viettitilaa sitten turhaan örinään. Ei voida puhua rähinästä vaan nimenomaa örinästä. No ilo oli lyhyt aikainen,sillä tämän viikon isäntä viettää Turussa. Viikonloppuna remonttien olisi tarkoitus edetä. Pikkuveljeni tulee Mikon avuksi ja  toivottavasti saavat asioita eteenpäin.

 Gigi tarkkaileemetsän pieniä vihreitä menninkäisiä

 Toska-Herra vartiossa

 Toska ja Donna Glögi-tauolla syliin tunkemassakuten aina;)

 Poikien herkkä hetki etupihalla ennen leikkiä

Donna odottaa isäntäänsä postinhaku reissulta kotiin

Muuten ollaan käyty metsälenkeillä glögin kera. Koirat toki nauttivat täysin rinnoin ja on se vaan hienoa kun voi lähteä takapihalta suoraan metsään lenkille :)

Pikainen päivitys

 Koko laumamme metsäretkellä

 Mummo poseeraa

 Ja tyypillinen sekasorto, kukaan ei tiedämitä tehdään:)

Copainin ja Ursun luoksetulon riemua

Käytiin poikien kanssa treenailemassa ja täytynee todeta, että vielä minäkin pysyn poikien vauhdissa edes jotenkin ison mahani kanssa. Asiaa avitti uusi aloitus tyyli eli ns pisara aloitus joka mahdollistaa etäohjauksen ja antoi siten minnulle etumatkaa radalle!  Muuten teemana taisi olla persjätöt ja takaakierrot. Nehän poikien kanssa sujuu. Sitten lisää ilouutisia, tosin en tiedä uskallanko kehua josko pojat kuulee sen ja tulee taas takapakkia. Kontaktit sujuu taas molempien kanssa niin  kuin ennen vanhaa ja kun kokeilin keinua niin Copain tekee sen yhä hyvin kuten aina, mutta Ursulla on jäänyt edellisestä kerrasta vielä hieman epävarmuutta, mutta sekin on jo parempaan päin menossa. Nyt vaan malttia.

Tässä  reenin ratapiirustus

 Donnan onneksi Mikko tulee kotiin lauantaina suunnitelmien mukaan. Donna kävikin etsimässä Mikkoa taas kerran omatoimisesti heti Mikon lähdön jälkeen, mutta onneksi löysin sen läheisen koulun takaa. On se mummo vaan niin omistautunut tuolle isännälleen.

Nyt kun aurinko paistaa ei auta kuin lähteä ulos koirien kanssa ja alkaa sen jälkeen siivoilemaan.

Koirat ensin, blogi sitten

Parhaat kaverukset Copain ja Ursus mökilläpuolukassa 2010



Gigi prinsessa mökillä 2010



Ursus ja pentunsa Mia 2010


Eli kiirettä on piisannut ja blogi on levännyt sen takia pari kuukautta, mutta unohduksiin se ei ole jäänyt. Laitoin kiireen keskellä koirat etusijalle ja blogipäivitykset viitossijalle;)

Niin paljon mahtuu asioita kahteen kuukauteen etten varmaan kaikkea edes muista, mutta isoinpana uutisena se, että Copainin ja Joseten paljon odotetuista pennuista on tullut totta! Josette ultrattiin viime torstaina ja 4 pentua näkyi olevan tulossa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin! Lisää yhdistelmästä täällä

Pentuja voi kysellä Lealta Kennel Drole d'Oiseau huom! puhelin numero on vaihtunut. Uusi on 041-7039663/Lea, 041-7077247/Janne. Puhelimesta leaa saa harvoin kiinni heti, mutta jätä viestiä ja soita iltaisin! Sähköposti, josta saa parhaiten Lean kiinni: drole@weppi.net.

Pentujen vanhemmat on hyvän luonteen ja hermorakenteen omaavia ja molemmat ovat pärjänneet näyttelyissä erittäin hyvin. Varsinkin ranskalaisilla tuomareilla! Lisäksi Copain harrastaa paimennusta ja agilityä aktiivisesti. Myös Copainin edellisestä (ensimmäisestä) pentueesta paimennusta harrastaa 2 pentua ja mainiosti ovat viettinsä perineet. Lisäksi agility kuuluu heidän harrastuksiin. Pentujen emä on meidän Ursuksen puolisisko (isä sama). Ja pentueen emän sisko ( Calins Nounours Flocon de Nuage omistaja Terhi Mikkonen) on ensimmäinen pyreneesi joka on suorittanut paimennuksessa A.H.B.A:n HRD:n 1 luokan tuloksen: video HRD1 video leg2.


Drole kennelin kotisivujen päivitys on jäissä, koska webmaster on muu kuin Lea/Janne ja hänellä on tällä hetkellä hieman hankaluuksia omien kiireiden kanssa. Toivotaan että lukuisten pyyntöjen ja toiveiden jälkeen hän ehtisi vihdoin päivittää sivut.

Copain astui Joseten talven ensimmäisten räntäsateiden saattelemana melkoisenkin myöhäisistä päivistä. Astutus sujui lopulta hyvin. Copain tuntuu olevan tarkka nartun päivien suhteen eikä edeltäkäsin turhia hätäile -ja hyvä niin. Kun päivät oli kohdallaan niin Copain astui kuin mies:) Itse kun olen niin äkkipikainen ja malttamaton luulin jo ettei Copain tajua mitään, mutta tajusihan se ja paljon enemmän kuin minä. Se hyvä puoli Copainissa on, että se ei ole mikään hormooni hyrrä ja huuda päivätolkulla tms vaan astuu kun on aika ja muuten elää normi elämää. Kun Copain lähti astutus matkalle Kokemäelle käytiin edeltä vielä Agilitytreeneissä (eihän niitä voi jättää väliin) ja vaikka juoksuinen Josette oli matkassa mukana ei se vaikuttanut Copainiin / Ursukseen vaan molemmat pojat kykenivät toimimaan ja keskittymään itse treeneihin eikä Josetteen.

Sitten toisena uutisena on se, että meille syntyy ihmislapsi helmikuun alussa. Tähän asti olen pystynyt tekemään 28 esteen agilityratoja juosten ihan normaalisti, mutta nyt alkaa jo hieman tehdä tiukkaa. Saa nähdä tänä iltana treeneissä kuinka mamman käy. Lapsen syntynä ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Copainin ja Joseten pentujen luovutus. Yritän kuintenkin päästä näkemään Joseten muksuja niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi agilityn ilouutisena voinen kertoa, että oma estevalikoimamme laajenee viralliseen renkaaseen ja pussiin jos ei ikäviä yllätyksiä asiaan tule. Pyrin saamaan ensi kesänä vielä kontakti esteet ja lisää hyppyjä, keinukin olisi haaveissa. On sitten helpompi touhuilla omassa pihassa koirien kanssa kun lapsen suhteen aika antaa periksi.

Agilitytreeneissä olen saanut aikaan ongelman kontakteilla joihin otin yksityistunninkin. Ensin Ursus sitten Copain alkoivat hidastelemaan / olemaan epävarmoja puolmin alastulolla. Aivan yhtäkkiä? No en oikein keksinyt millä olen moisen aiheuttanut; itsestäni se varmasti johtuu. Viimeksi tein Ursuksen kanssa yksittäisenä esteenä keinua, joka on ollut Ursun lempi esteitä. Ursus on paukauttanut sen hullun raivolla aina läpi. Muutamien toistojen jälkeen kuin olimme molemmat jo hapoilla (tehtiin sitä ennen jo muutakin treeneissä) en malttanut pitää taukoa ja Ursus teki yhden huonomman kontaktin jolloin hymähdin pettyneesti ja kas kummaa Ursus meni aivan samoin tavoin epävarmaksi kuin puomilla.

Se pyreneesin kanssa vaikeaa, että ne kun on niin halukkaita miellyttämään omistajaa (+pehmeys), että moisessa ne rupeaa heti miettimään mitä tekivät väärin. Kun sitten tulee seuraavalla kerralla epävarmemmin kontaktille ja ovat passiivisempia ja jos edes jotain puheellani/eleilläni teen jotain->annan vahvisteen (=palkan) ja kas kummaa pyreneesi on jo oppinut uuden tavan tehdä asian, joka on ollut itsestään selvä aiemmin.

No uskon, että asia korjaantuu pienellä tauolla ja puomin korkeuden laskulla ja vietin nostolla ennen estettä (->esim putki tms este ennen keinua ja siitä kierroksia). Kun saan edes yhden hyvän ja siitä saan annettua superpalkan alkaa olla mahdollisuuksia palata hyvään vanhaan. Onneksi pyreneesi ottaa onkeensa helpolla (hyvässä ja pahassa) Itseltä se vaan vaatii malttia ja keskittymistä ettei vahvista/ aiheuta ei toivotun asian vahvistamista esim turhilla toistoilla. Vaan tekee muutaman laadukkaan toiston ja se siitä. Katsotaan kuinka asia kehittyy. Puomi on Ursun kohdalla jo hyvä, Copainilla ei niinkään. Keinulla Copainilla ei ole ongelmaa. Ursullakin viime treeneissä ensimmäistä kertaa. Nyt olen opettanut vara keinona kosketusalustaa molemmille pojille ja Gigille kun se väkisin tunki treeneihin mukaan:D. Fysioterapeutilla käytiin viikolla 33 ja isompia jumeja ei kummassakaan pojassa ollut. Riina Kelman sai Ursuksenkin nukahtamaan käsittelyn kesken ja se on paljon se! Tulevaisuuden agisuunnitelmista sen verran,että Jan Egil(norja) ja Jenni Lehtisen koulutukseen olemme menossa joulukuun 18-19 päivä. Odotan jo innolla sitä!

Käytiin katsomassa Ursuksen pentua Miaa TAMSK:n agilitykisojen keskellä. Mia ei kisannut vaan oli turistikoirana sosiaalistumassa halliympäristöön. Tiina(omistaja) kisasi terrierillään kisoissa. Suomen reissullaan terrikästä tulikin AVA Onnea Tiina! Mia oli jännittänyt ensimmäisenä päivänä, mutta nyt teki jo temppuja kuulutusten ja melun keskellä sekä kykeni nukkumaan. Eli hienosti ikäisekseen Mia suoriutui! Mia on nyt medi korkuinen. Miasta on tullut kaunis ja reipas nuori pyreneesi narttu<3



Copainin kanssa käytiin Lahden KVnäyttelyissä hakemassa tuloksen VAL, ERI PU2,CACIB sekä mainion arvostelun. Pyrhius pappa oli ROP, Onnea Johanna ja Lea! Pyrhius on aivan erityyppinen rodun edustaja kuin Copain tai mikään muukaan oman laumani koira / Josette. Pyrhius on->lyhyempi, korkeampi,lyhyempi kaulainen,typistetty molemmista päistä yms eli aivan eri rakenenne tyyppi. Tuomari iski silmänsä pyrhiukseen jo ennen kehän alkua. Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä;) Tässä nähdään kuinka heterogeeninen rotumme on vrt rotikat. Sekä Pyrhius että Copain on mainioita rotunsa edustajia, mutta niin erinnäköisiä.

Tuomarilla itsellään oli pyreneesi kotona ja tuomari sanoi, että toivoisi kaikkien pyreneesien olevan luonteeltaan kuin Copain: Niin iloinen, eläväinen ja rakastettava. Noista sanoista olen todella onnellinen! No omasta mielestä Copain on poikkeuksellisen avoin pyreneesi, rakastaa kaikkia<3 Sehän on kaikkein tärkeintä, että luonne on hyvä ja sanoisin että Copain on vielä oikea tyyppinenkin pyreneesi. Aikas pakkaus siis<3

Arvostelu: Lovelly masculine boy with an excellent temperament. Teeth ok. Lovelly typical head with a good flat scull. Well pigmented eye of the correct shape. Good Coat texture. Good topline with a good rear. Very good hock. Very slighthly open in the front feet. Very good typical movement.

Paimennus rintamalta sen verran, että ensi kesäksi ollaan ilmottauduttu sekä leireille (ainakin 2*3pv) sekä paimennus testeihin Ursuksen, että Copainin kanssa. Tuomari saapuu Yhdysvalloista. Saas nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt! Leirejä pyrin saamaan lisää, mutta lapsen syntymän vuoksi en uskalla enempää leirejä vielä varata.

Ikävänä uutisena täytynee kertoa lopuksi se, että Gigi-prinsessa loukkasi takajalkansa rajusti ja siellä todettiin repeämä. Nyt 2kk tapahtuneesta Gigi yhä keventää jalkaa AINA VÄLILLÄ pitkien metsälenkkien/rasitusten jälkeen/ nopeiden käännösten jälkeen=leikkiminen poikien kanssa. Kevennystä ei tapahdu niinkään lepäämisen jälkeen vaan rasituksen. Paraneminen voi kuulemmaviedä 8kuukauttakin. Ja se, että Gigi ei varo sitä itse mitenkään ei varmasti edes auta asiaa. Gigi hyppii ja pomppii, riekkuu ja kiekkuu aivan kuten ennenkin eikä ole muutenkaan äreä tms. No katsellaan kuinka asia etenee. Vaikea tuota ikinuorta on pitää levossa.

Tämän viikon elämme ilman isäntää,joten saas nähdä mitä Donna ja Toska keksii?!?! Mikko palaa Etelä-Afrikasta lauantaina(toivottavasti). Sitten jatkuu yläkerran remontti. Ollaan yhdistetty kaksi makkaria ja toivottavasti se valmistuu ennen lapsen syntymää. Alakerran vierashuone on saatu tapetoitua ja lasten huonekin on melkein valmis. Pikku hiljaa asiat siis valmistuu. Autotallin pohjatkin on vihdosta viimein valettuna ja metsään pystytettyä/valettua koira-aitauksen tolpat. Saa nähdäkuinka paljon sitä tuleekäytettyä kun nuo koirat muutenkin pysyvät pihassa. Tieten pois lukien Donnan löytöretket. Niin ja mikä mukavinta; olemme saaneet hankittua auton johon kaikki mahdumme, ainakin vielä.

Mmm...varastettu on aina parempaa kuin helpolla saatu!

En epäile selviäisikö pyreneesi autiolla saarella ilman omia ruokiaan, no selviäisi tietenkin. Ainakin meidän pyreneesit lukuunottamatta ronkeli-Toskaa ja pahnanpohjimmaista- Ursua.

Viime viikon varastelu saldo:
bioroskis *3 by Gigi, avustajina Ursu ja Donna, ruisleipiä pussillinen pöydältä by Gigi ja Donna, Kuivakakkua pöydältä pussista by Gigi& co, likaiset pahviroskat keittiön puuhellasta mukaan lukien likaiset jogurttipurkit by Gigi ja Donna, Ruisleivät sohvan kaiteelta(kukahan ne siihen hetkeksi unohti?) by Gigi, Ursu ja Donna, kaiken kukkuraksi puutarhan syyslannoite Y marjapensaiden juurilta by Copain, Gigi ja Varsinainen päätekijä Donna.

On ne sit taitavia tai emäntä suurpiirteinen, mut hienosti ne hankkii sitä sapuskaa jos ei muuten sitä kuulu. Ehkäpä täytynee myöntää, että olen sairaalloisen ylpeä Gigin ajattelu ja pättelykyvystä sekä johdonmukaisesta suunnitelmallisuudesta varastella ruokaa tms. Se on kertakaikkiaan taitava! Se ei ole mitään röyhkeää heti kaikki tänne nyt varastelua vaan Gigi tekee se kauniisti mitään muuta hajoittamatta kiipeämällä vaikka puuhun huomioitta, ajoittamalla varastelu täydellisesti! Jälkikäteen se on jo valmiiksi niin katuva maassa mönkiessään, että ei siitä voi olla kuin ylpeä:D sairasta eikö totta, mutta se on taidetta!

Muuten meille kuuluu mainioita ratoja treeneissä, parempia kontakteja ja hienoja kepityksia. Kaiken kruunaa upouudet kepit omassa pihassa, kiitos Lauran Juhan joka ne taitavasti hitsasi, hioi ja maalasi! Lisäsi omaan pihaan on saatu eli ostettu liuta erilaisia hedelmäpuita. Koirut ovat olleet terveitä niin kuin aina ja Donnakaan ei ole poistunut tontilta Mikon perään kertaakaan. Takana on siis mitä mainioin viikko. Täytynee varmastikin tässä vaiheessa valoittaa sen verraan uutisia, että meidän pesueeseen on liittymässä Hitachi helmikuun tienoilla jos kaikki sujunee niin kuin pitää.

Mikkoa etsimässä, osa 110

Donna-mummo valjasti itsensä valmiiksi matkaan

Donna-mummomme maailmassa ei ole ketään ja mitään muuta kuin Mikko, Mikko, Mikko ja Mikko. Noh hieman kateellisenakin Mikkoa toistelin. Asiahan on kovin herttainen ja asetelma hyvä, että isäntä rakastaa yli kaiken (myös minun) koiraansa ja koira isäntäänsä, mutta hieman arjen ongelmia moinen välillä aiheuttaa. Kun Mikko on kotona ei Donsu muista ja muiden pyynnöistä piittaa ilman Mikon lisäkomennusta esim menehän nyt/tottelehan nyt. Eli kun pyydän Donnaa luokse katsoo Donna Mikkoa ja Mikon täytyy antaa "lupa" toimia. Silmistään Mikkoa EI VOI PÄÄSTÄÄ. Donna kulkeekin Mikon perässä vaikka katolle kun Mikko asentaa satelliittiantennia. Kyllä, moinen tilanne oli viime viikolla ja Donna rauhottui etsimästä Mikkoa ja Mikon ääntä joka tuli katolta vasta kun otin Donnan syliin korkeammalle, jotta näkisi Mikot ja Mikko pyysi Donnaa odottamaan nätisti.



Toissa viikolla Mikon lähdettyä töihin päästin Donna samantien ulos ja ihmettelin hetken kuluttua missä mummo on kun ei tule pyynnöistä sisään, vaikka yleensä Donna on aina ensimmäisenä hinkuamassa sisään. Lähdettiin sitten loppu poppoon kanssa etsimään mummoa. Mummoa etsittiinkin sitten ihan 3 tuntia 30 asteen helteessä. Olin jo huolesta soikeana, että sinnekö se meidän löytöretkeilijä (virallinen nimi Entre Nous Bougainvillee= meidän kesken bougainvillee=Ranskan ensimäinen ja kuuluisin löytöretkeilijä+kukan nimi)on nyt sitten kadonnut. Lähimetsästä huhuiltuamme ja lähemmäs päästyämme alkoi kuulumaan kimakkaa haukuntaa ja Toska-herra bongasi naisensa joka oli jättänyt jalkansa kivenkoloon kiinni. Paikka oli aivan auringossa, mutta onneksi Donna oli yhä voimissaan ja jalkakin vain juuttunut. Kanoin pikku mummomme kotiin toipumaan.



Ei viikkoakaan kun olin jo lähtenyt töihin ja Mikkokin lähti perästä töihin. Mikolla soi puhelin. "Onkohan teillä tämmöinen vaalea pieni koira?"Mikko tiesi heti, että kyseessä on pikku-Donnamme ja lähti oitis hakemaan mummoa kotiin. Donna oli tällöin lähtenyt ovet avaten (sen osaa erittäin hyvin) etsimään isäntäänsä kaatosateeseen ukkosmyrsyyn ja kylmän/väsyn tultua löysi noin 2km päästä talon jonka sisälle oli mennyt ovien ollessa auki lämmittelemään asukkaiden tiibetinspanielin pennun viereen. Talon isäntä oli ollut pari tuntia asioillaan ja palatessaan löysi läpimärän pyreneesin ja rapaisia tassunjälkiä täynnä oleven huushollin. Onneksi karkulaisen pannassa on Mikon numero mikrosirun lisäksi. Talon isäntä ei ollut lainkaan harmissaan rapajäljistä yms Mikko oli kyllä ehdottanut voivansa siivota jäljet. Ei kuulemma tarvinnut:) Taas kerran Mikko kantoi väsyneen ja läpimärän löytöretkeilijän sylissään kotiin. Donnahan osaa avata ovet, muttei laittaa niitä kiinni, joten onneksi meillä ovien ollessa sepposen selällään muut koirat olivat tyynen rauhallisesti tyytyneet jäämään seurailemaan rajuilmaa sisältä päin.

Osaapa tuo Donna muutakin. Oltiin Nokian näyttelyissä Donnan, Copainin ja Ursus-turistin voimin. Tuomarina oli Willemine Van Deijl Belgiasta. Copain oli hienosti PU2 häviten Zocolle ja DOnna ROP VET saaden Pyrhiuksen päänahan. Donna porskutti vielä kaikkien yllätykseksi paras veteraanikehässä kuuden parhaan joukkoon sijoittumatta sitten kuitenkaan. Veteraaneja oli jäänyt paikalle melkoisesti, joten se oli Donnan parhaita menestyksiä:D KAiken kukkuraksi Copainin morsmaikku Josette (joka vihdoin alkaa tehdä juoksuja) oli ROP, RYP1 ja BIS1!!! Mahtava päivä pyreneläisille!

Donna-Entre Nous Bougainvillee VET BOB - Judge Willemine van Deyl - Pyrrhius de la Griffe Pyreneenne VET BOS

Treeni rintamalta se verran, että talven valmennusryhmät ovat lähteneet liikkeelle. Copainilla oli alkukesän TAMS:kin treenien jälkeen persuuksille menneet kontaktit yhä hukassa ekoissa treeneissä, mutta kappas kummaa maanantaina Copain-herra teki mitä mainioimpia kontakteja. Ursulla luistaa kaikki mainiosti, joskin pientä jumia on kropassa havaittavissa ja olenkin varannut molemmille pojille Riina Kellmannilta fysioterapia/ostepaatin ajat viikolle 33. On se vaan ihanaa päästä pienen tauon jälkeen radalle niin minun kuin koirienkin mielestä. Kaikki kiljumme ilosta kun vain halli ja treenit pilkottaa!

Paluu arkeen loman jäljiltä

Toska menossa saunomaan

Gigi ja metsän pienet vvihreät miehet

Copain fiilistelee

Uimaan?! Saako mennä?

Loma tuli vietettyä. Pääosin muuton merkeissä, mutta viimeisenä viikkona koirat pääsivät rellestämään niin rakkaaseen Vimpeliin vanhempieni iloksi. Koirille Vimpelillä on aivan erityinen merkitys, Gigi ei lähtisi sieltä pois kulumallakaan vaan usein piiloutuu lähdön koittaessa auton alle tai jos valvovan silmän alta ennättää niin juoksee sisälle jonnekin sängyn alle piiloon ettei tarvitsisi lähteä pois.

Nyt lomailun pääasiallinen sisältö oli tosin äitini hoito uusintaleikkauksen jälkeen. Hieman me ennätettiin tehdä koirujen kanssa keppejä eri kulmista, mitkä tällähetkellä pienoisen tauon jälkeen sujuvat paremmin Ursulta kuin Copainilta. Ursun voi lähettää melkoisen pitkältäkin (20-30m) hakemaan melkoisen vaikeitakin avokulmia ja se hakee ne hienosti. Ei tarvitse välttämättä edes mukana mennä niin U tekee kepakot hienosti loppuun. Copainille tuntuu yhä tuottavan pienoisia ongelmia avoimen kulman ääri sisäänmenot. Se ei oikein osaa katsoa oikeaa väliä. Menee välillä sisään toisesta välistä. Treeniä lisää siis. Copsulla on myös palkalle välillä niin kiire, että kokeilee tarvitseeko sittenkään mennä kahta viimeistä väliä. Onneksi se on jäämässä vihdoin pikkuhiljaa pois. Molemmat pojat tarvitsevat silti vielä paljon treeniä, jotta kepeistä tulisi varmoja millaisella radalla tahansa. Muita esteitä ei mukaan tullut.

Muuten Vimpelissä tuli korjattua meidän koira-autoa 500euron edestä, käytyä Lappajärven markkinoilla ostamassa pärekoppa puille ja mikolle uusi hybridi golfmaila sekä syömässä todella herkulliset muurinpohja letut. Toki käytiin myös uimassa/kahlaamassa Lappajärvessä.Viikko oli todella mukava ja rentouttava koko meidän poppoolle.

Sen jälkeen saapuikin todellinen arki ja paluu TAYS:n heräämön ihanaan maailmaan. Toisaalta oli jo mukava nähdä työkavareita, mutta olisin voinut kyllä hieman kauemminkin vielä lomalla olla. Torstaina käytiin taas syvälihastreeneissä Copainin ja Ursuksen kanssa ja on jo ilmottauduttu syksyn agilityvalmennus ryhmäänkin Pro Canikseen.

Tänään on iloksemme saapunut Johannan pyreneesi poppoosta Argos=Gigin poika, Zoco ja Rene. Johanna ja Petri suuntasivat päiväksi belggareiden erikoisnäyttelyyn Rikin, Pimun ja Pyrhius-papan kanssa.

Sataa sataa ropisee, pitkästä aikaa

Sataa, joten onkin hyvä hetki istua alas ja päivittää blogia.

Tuli taas käytyä paimenklinikalla Kuttukuussa ja yllätys yllätys viimeksi niin mainio Copain alkoi kokeilla josko ei tarvitsisikaan työskennellä minulle. Arvelinkin jo edeltä, että on pakko tulla jotain "toimimattomuutta" kun viimeksi meni niin hyvin, mutta ilman Sinikan kannustusta ja neuvoja olisin ollut sormi suussa kun Copain ei suostunut muka yhtään ymmärtämään paimensauvan merkitystä. kahdet treenit meni niin, että lisäsin painetta Copainiin ja pakotin sitä tekemään mitä pyysin. Enkä antanut sen väistää sauvan painetta mitä se yritti päättäväisesti.

Tilanne oli lähinnä huvittava ja muut leiriläiset saivat hyvät naurut meidän touhuiluista. Sinikan mukaan jos Copainille nyt annettaisiin periksi eikä vaadittaisi paimensauvan ehdotonta kuulemista seuraavassa vaiheessa se alkaisi pölläyttelemään lampaita ja juoksuttamaan niin kuin lystää eli se alkaisi pitämään vain hauskaa itselleen. Nyt sille piti kertoa, että sen täytyy työskennellä minulle ja minun kanssa eikä itsekseen niin kuin lystää. Tämän vaiheen kuulemma kuuluu tulla jossain vaiheessa kun koira on jo syttynyt lampaisiin ja paimentamiseeen.

Kappas kummaa kolmannet treenit pyöröaitauksessa menikin sitten jo heti alusta aivan eritavoin kuin kahdet tahtojentaisto treenit aiemmin. Copain lähtikin heti tekemään töitä minun kanssani. Itse kun olin niin varma ettei niin kävisi unohdin lähes kokonaan kiittää koiraa kun olin niin hölmistynyt muutoksesta joka oli kuin yö ja päivä. Copain tekee sittenkin töitä minulle ja hyvin<3

No Ursus olikin sitten kuin unelma. Se kuunteli hyvin ja antoi minun jopa tehdä virheitä ja korjata ne. Aivan kuin se olisi tuuminut, että "mamma se nyt hötkyilee, ei noin vaan noin. Nyt voin kiertää tai hakea". Se lähti toteuttamaan vain oikeita kehotuksia. Jos kehotin sitä kiertämään liian aikaisin se ei lähtenyt ennen kuin pakoetäisyys lampaisiin oli oikea. Se oli rauhallinen, ei hötkyillyt vaan teki töitä niin ettei turhiin asioihin voimia hukattu. Sillä tavallahan oikeankin paimenkoiran on tehtävä töitä, jotta jaksaa pitkät päivärupeamat. Ursus kyllä näytti voimansa lampaille ja minun oli vaikea käsittää kuinka nopeasti minun oli liikuttava varsinkin käännöksissä pyöröaitauksessa, jotta lampaat liikkuivat sulavasti. Niin hyvä mieli jäi, että varattiin vielä kesän viimeinen paimennusklinikka syyskuun alkuun:) lajiin tuntuu jäävän aivan koukkuun.

Muuten ollaan aloiteltu poikien kanssa syvienlihasten treenit, jotka koostuu kuudesta tunnin treeneistä per koira. Se on melko mielenkiintoista. On kokeiltu jumppapalloliikkeitä, tasapainolauta liikeitä, peruutuksia, tassun diagonaalisia nostoja, ryömisiä, pyörimisiä yms jumppia.

Lisäksi kävin maanantaina kolmetuntisen luennon joka tosin venyi nelituntiseksi. Aiheena oli Agilitykoiran ravitsemus, rakenne, fyysisen kunnon treenit yms Oli melko mielenkiintoista ja mikä onni oli taas kerran kuulla, että Agilitykoiran rakenteessa on tärkeämpää terve etuosa ja selkä kuin takaosa:) No olipa luennolla paljon muutakin. Sai esimerkkejä peruskuntokauden harjoituksista, kilpailukauden, kilpailukauteen valmistavan kauden ja lajitreenikauden treeneistä. Käytiin läpi ideaalin agilitykoiran rakennetta, ravitsemuksessa tarkkoja nesteytys ja palautumisjuomien laskentakaavoja. Ei uskoisi kuinka paljon esim yli 20 asteen lämpötilassa koiran tulee saada netettä!

Lisäksi käytiin lisäravinteita joita olisi hyvä saada koiran joka harrastaa aktiivisesti agilityä. Lisäksi korostettiin kuinka paljon treenit vaatii palautumista ja lepoa, jotta koira kehittyy eikä ala polttaa itseään "ylikunnon" tavoin. Käytiin myös läpi kuinka kurinalaista elämää agilitykoiran tulisi viettää vapaalla, jottei turhia loukkaantumisia ja jumeja tulisi. Esimerkiksi pallon, kepin yms heittelyt laitettiin aivan pannaan pariinkin otteeseen ja odettiin jopa että jos ei jaksa lenkille lähteä niin olisi parempi olla oven sisäpuolella kuin lähteä viskomaan esim palloa ja saada koira hullun kiiilto silmissä ylivireystilaan. No jotain on siis tullut tehtyä oikein kun inhoan yli kaiken pallohulluja tms koiria enkä näin ollen ole viskonut koirille mitään:) Asiaa oli paljon ja tuli tehtyä melkoisesti muistiinpanojakin.

Kaiken tuon keskellä olemme ehtineet muuttaa uuteen osoitteeseen ja koirat nauttivat täysin rinnoin 1,2ha:n tontista. Tosin välillä yrittävät vielä sitäkin laajentaa kun ei ole vielä selkeitä merkkejä mitkä on meidän rajat. Lähes kaikenpäivää koirat painavat pihalla ja nyt on tullut varsinkin vanhusten kanssa eteen se, että sisällä olo on erityisen mukavaa kun koko ajan ollaan ulkona;) Suurinosa tavaroista on vielä laatikoissa, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee. Täytyneekin lähteä purkamaan tavaroita.

Muutto lähenee

Laumamme ja isäntänsä Mikko Juhannus metsälenkillä

Ursus nuuskii tapansa mukaan ja Copainin riemukas luoksetulo!

Mikko ja vanhukset eli Toska-herra, Donna-mummo ja Gigi-neiti Jussina 2010

Copain kyselemääs taas kerran, että "mitäs sitten tehtäis?"

Ursus pullistelee/tunnustelee tuoksuteltuaan ja Copain perässä narttujen pissoille... Meidän elämää siis:)

Kauan odotettu muutto omaan kotiin, jossa riittävästi omaa pihaa, lähenee. Pakkailu on parhaimmillaan menossa. Nyt vain niin kovasti laiskottaa, että saan hieman paitsiossakin olleen blogin taas päivitettyä.

Meillä ei ihmeempiä ole tapahtunut. Viimeiset tehoagilitytunnit tuli käytyä tältä kesältä ja seuraavat odottaa sitten taas syksyllä. TAMSK:n treeneissä käytiin, mutta tällä hetkellä olen katsonut parhaaksi pitää sieltä taukoa ja anoa ryhmäpaikkaa eri päivälle, eri ohjaajalle. Tuntui, että siellä tuli enemmän takapakkia kuin eteenpäin menoa, joten ehkä on sitten parempi tehdä itsekseen kesän ja palata taas niin maan parhaaseen PRO Caniksen agilityvalmennukseen loppukesästä.

Paimennusklinikka odottaa ensiviikolla Vehmersalmella Kuttukuussa. Odotan jo innolla sinne pääsyä. Ainut hieman harmaita hiuksia aiheuttava asia on, että tiistaina meillä on vielä Copainin ja Ursuksen kanssa kehonhallinta treenit joista ei voi olla pois. Täytyy siis lähteä ajamaan keskellä yötä kohti itäsuomea ja Sawoa. Aamulla sitten pirteänä paimentamaan;) Lisäksi reissua olisi helpottanut autoon mahtumisen yms asian kanssa jos Mikko olisi kotona eikä Bulgariassa työkeikalla. On tietenkin aivan eri matkustaa kahden kuin viiden koiran kera. Toisaalta on aivan ihanaa päästä kesäreissulle omien karvatassujen kera ihan kuudestaan<3 Myöskään asuminen täällä pahvilaatikkojen keskellä ei oleni kovinkaan mukavaa, joten majoitus luonnohelmassa Vehmersalmella kuulostaa aivan loistavalta mahdollisuudelta!

Hieman mieltä alentaa oma laiskuus / kiire. En siis ole ehtinut lenkkeillä yksittäin koirien kanssa pullosauvoineen, lisäksi "Paimeneen" kirja on vielä hieman kesken. Täytynee ottaa asioiden suhteen loppukiri, jotta paimennus reissusta tulee paras mahdollinen! Hieman olen kyllä pohtinut ja yrittänyt asennoitua siihen, että edelliskerran upeasti toimineet Copsu ja Ursu voivat nyt toisella kerralaa olla hieman kyseenalaistavampia tai muuten ei niin mainioita, mutta katsotaan mitä tulee.

Kesän osalta tavoitteeksi täytynee laittaa koira-aitauksen teko, pihalla ja metsissä rymyäminen mahdollisimman kokonaisvaltaisesti sekä agility höntsäily hallilla omatoimisesti.

Nyt takaisin pakkailujen pariin.

Copainin puuttuva paimennus osio

Copain odottaa ja himmaa kun mennään ojan yli. Kuva Tiina Honkanen

Copain löysi sen mitä on puuttunut, eli lampaat! Kuva Tiina Honkanen

Copain yhä paimentaa. Kuva Tiina Honkanen

Ursus paimennuksen parissa. Kuva Honkanen Tiina

Copainin osuus paimennusleirillä olosta "hävisi" edellisestä kirjoituksesta johonkin bittiavaruuteen enkä ole aiemmin saanut aikaiseksi kirjoiteltua uutta.

No Copain minun pieni pomppukone ja häsläri oli kuin eri koira aitaukseen päästyä. Se oli tyynen rauhallinen ja keskittinyt. Se ei säikytellyt millään tasolla lampaita, pelännyt niitä tai hyökkinyt niitä päin. Copain oli sen oloinen, että vihdoinkin hänet on viety sinne minne kuuluu, eli lampaiden pariin. Copain totteli paimensauvaa kuin unelma samoin kuin muitakin käskyjä. Tuntuu kuin Copain olisi heti tiennyt miksi on siellä ja mitä piti tehdä. Copain lähti heti kiertämään lampaiden taakse kauniilla matalalla ja maatatavoittavalla ravilla pää alhaalla ja kuljetti lampaita sauvan ohjauksen mukaisesti. Sinikan mukaan pakoetäisyys Copainin paimentaessa oli isompi kuin joillakin muilla, lampaat kokivat Copainilla olevan voimaa kuljettaa niitä. Copain jäi kuitenkin kiltisti odottamaan käskystä tarvittaessa ja osasi jopa itsekin hieman lukea sopivaa pakoetäisyyttä suhteessa lampaisiin.

Olin suorastaan suu auki ja haljeta onnen tunteesta kun tajusin kuinka hienosti Copain lähti toimimaan. Minun pieni "näyttelypuudelini"<3.> Sitä mieltähän monet ovat Copainista. Copain on niin monesti osittanut kuinka monipulinen sekä näyttö- että käyttökoira pyreneesi voi olla parhaimmillaan. Tälläista koiraa ei yhden ihmisen elämän varrelle toista varmastikaan osu! Se onkin pyreneeseissä hienointa, ettei niitä ole jaettu käyttö- ja näyttökoiriin. - ja hyvä niin! Lisäksi se, että on sallittua, joskaan ei suositeltua, yhdistää pitkä- ja lyhytkarvaisia keskenään ja se että pyreneeseillä on avoin rotukirja voi vielä pelastaa tämän upean, pienen, ketterän ja älykkään paimenen olemassa olon.

No nyt on kirjoitettu hieman asiaa ja asian vierestä. Nyt takaisin leipätyön pariin ja TAYS:n yöhön!

Elämää kaikilla väreillä

Copain ravaa = rynnii parhailla päivillä olevan nartun perässä RYP kehässä. Ilme ja korvat sen mukaisesti. Kuva Teija Sonni-Kautto


Toska-herra 8v patsastelee Pyrhiukselle. Kuonon erisuuntaisuudesta vrt kallo tuli sanomista mutta sehän oli jo tiedossa;) Kun otin Toskan se oli vain isohko uros, nyt se on jo kuin erirotuinen. Rotumme vain kutistuu, mutta vielä ne ajat muuttuu! Toivottavasti kuitenkin kettumainen ilme(jota Toskalla ei ole riittävästi->iso ja lörppähuulinen uros), tiukat suupielet, pitkäkaula ja oikea tyyppi kuitenkin pysyisi. En haluaisi kataloonien raskautta rotuumme takaisin. Niitä näkee jo Ranskassa liiankin paljon:( Kuva Johanna Heikkinen

Gigi menossa "syömään" ;) Kuva Teija Sonni-Kautto

Donna-mummo pian 12v sen kuin kaunistuu vuosi vuodelta. Aivan kuten äitinsä. Kuva Johanna Heikkinen

Ursus hakee karkulaista takaisin laumaan. (vasemmalla reunassa) Huomaatko mikä ei kuulu joukkoon? (Barbi-possu keskellä->tuli mukaan perässä:) Edessä Fawn pyreneesi on Terhin ja Hannun Tosca. Kuva Terhi Mikkonen.

Ursus sen kuin komistuu. Kuva Johanna Heikkinen.

Paljon on taas tapahtunut. Jos elämä loisti hetki sitten niin kovaa on taas tulo maan pinnalle. Koirien kanssa elämä on mitä hienointa, mutta kun omaan lähipiiriin kuuluva ihminen sairastuu vakavasti ei oikein meinaa löytää iloa ja halua mihinkään tekemiseen. Täytyy kuitenkin yrittää elää elämää eteenpäin ja jatkaa harrastuksia ja muuta jotka saavat ajatukset edes hetkeksi muuhun.

No jotain iloisempaakin. Koirut oli Harjavallan näyttelyssä ja hienosti ne menikin. Ursus VAL ERI , Gigi VAL ERI4, Toska VET ERI2, Donna VET VSP, Copain ROP ja kaiken kruunasi Drole kasvattaja ryhmä joka oli RYP2! Unohtamatta Pyrhius papan ryhmä 2 sijoitusta vetskuissa. Näyttelyt olivat poikkeuksellisen mukavat lukuisten pyreneesien ja omistajiensa ansiosta ja hieman ehdittiin viettää aikaakin Lealla ja Jannella Kokemäellä. Erityisen ilahduttavaa on aina nähdä Copainin, Gigin ja Ursuksen pienokaisia!

Seuraavana päivänä täytyikin jo suunnata kohti paljon ja kauan odotettua Kuttukuun paimennusklinikkaa. Paljon oli odotuksia, mutta täytyy sanoa, että vielä enemmän siltä reissulta sai kuin olisi koskaan osannut odottaa. Paikka oli hyvinkin luonnon läheinen samoin kuin majoitus. Erilaisia eläimiä tallusteli pitkin maita ja mantereita. Paikka jossa yövyttiin oli 1600 luvulla rakennettu rakennus ja uni maistui siellä paremmin kuin hyvin. Ehäkäpä syynä osittain oli aimo annokset ulkoilmaa, mutta siinä paikassa rentoutui ja viihtyi todella hyvin!

Paikan emäntä eli Sinikka oli persoonallinen ja repseä tapaus. Minusta Sinikka on yksi niistä ihmisistä joilla on poikkeuksellisen hyvä koirien (ja ihmisten)lukutaito. Ainakin minun koirani, varsinkin Ursus palvoi Sinikkaa samantien. Hieman se otti päähän, että oma koira halusi työskennellä mielummin Sinikalle kuin minulle, mutta toisaalta oli ihana nähdä Ursun silmistä ja olemuksesta kuinka se jumaloi Sinikkaa. Nyt vaan itse hakemaan samaa luottamusta Ursun kanssa ja tekemään töitä niin josko vielä joku päivä Ursus katsoo minun olevan yhtä hyvä työkaveri!

Loppupalaverissa mieltä lämmitti Sinikan sanat, joissa se sanoi Ursun olevan porukan fiksuimpia! Vaikka sanat olisi olleet sanahelinää niin silti sanat lämmittivät. Ursushan on se "norsu" jonka ottamista ei kaikki ymmärtäneet. Se yhteys, jonka koin Ursuun jo muutaman päivän ikäisenä on jotain mitä ei voi selittää sen vain tuntee(sitä ei voi ymmärtää ennen kuin kokee sen itse johonkin koiraan, sen vain tuntee heti). Minähän en käynyt katsomassa pentujakaan seuraavan kerran vasta kuin 6viikoisena pentujen luonnetestissä ihan vaan sen takia kun veto tuohon urokseen oli jotain käsittämätöntä. Muuten kyllä kävin Kokemäellä, mutta pentuihin en koskenut pelätessä että otan tuon ison uros pennun. Nyt kyllä harmittaisi jos Ursus ei asuisi meillä! No luonnetesti oli viimeinen niitti ja niinhän Ursus tuli meille "Mikon" koiraksi. Enkä ole katunut kertaakaan, sillä Ursu on niin erilainen ja spesiaali luonteeltaan.

Ursus miettii ja lukee tilannetta. Ei lähde esim Copain pomotuksiin vaan väistää. Syttyy 100-nollaan sekunnissa ja reagoi herkästi, muttei ole häiriöherkkä. Uskoo, kuuntelee ja palautuu hetkessä kaikesta. On pyreneesiksi todella itsenäinen. Ennen Sinikan kanssa työskentelyä kuvittelin että liiankin itsenäinen ja liiankin vähän mielyttämisen haluinen, mutta nyt kun näin että se toimii Sinikan kanssa niin kitkattomasti yhtenäisenä pelkällä kiitoksella ja itsevarmalla ohjauksella niin tiedän, että vielä tulee päivä jolloin se tapahtuu meidänkin välillä. Kyse on vain siitä, että kun itse luotan itseeni siinä mitä teen niin silloin Ursus toimii. Ursus on ansaittava. On se vaan hieno koira ja juuri oikealla tavalla varautunut ja käytökseltään/tilanne luvultaa alkukantainen. Pyreneesiksi varmaan himan kovahko, muttei liian kova paimenkoiraksi.

Ursuksen kanssa päästiin jopa metsään paimentamaan Hannun,Terhin, Toscan ja Noblen kanssa (kennel Ange de Neige). Mukana oli apureina Weedy-bortsu ja 7kk vanha suursnautseri uros. Ursus lähti työskentelemään kunhan olin itse hiljaa;) Kokemus oli melkoinen. Olo oli kuin elokuvassa<3

Näyttelyitä ei meidän kohdalle 2010 montaa osu, koska rotuasiantuntevia tuomareita ei juuri Suomeen rantaudu. Nyt kun kaikki on muotovalioita niin ei viitsi matkustella ympäri suomea mieltää pahoittamassa naurettavista arvosteluista( vaikka olisi ROP jos arvostelu on p, askaa ei se saa kuin pahalle päälle) On muuten mielenkiintoista käydä katsomassa koiranetistä keneltä ja kuinkakin asiantuntevalta tuomarilsta mikäkin koira on sertinsä hakenut. Se kertoo enemmän kuin tuhat cacibia tai arvostelua! No Nokialla on kuitenkin elokuun alussa kasvattaja-tuomari Willemine van Deijl tuomarina, joten sinne täytyy suunnata! Samaan aikaan olisi Kuopiossa Alain Pecoult (ranskan pyreneläisten pj), mutta koska Nokia on lähempänä niin sinne mennään näillänäkymin.

Ihana elämäni, se hymyilee!

Mikon rankka ja rakas elämä

Josette eli Calins Nounours Nuage de Pluie Copainin tuleva morsian

Joseten liikekuva

Joseten ilme, lisää tietoja pentueesta täällä

Kasvatta (Drole d'Oiseau) eli Lea on aikas taitava. Teki Copainista pyynnöstäni yllä olevan tyynyn ja muista koirista samanmoiset on jo tilauksessa!

Meillä on vietetty vauhdikasta arkea kera useiden harrastusten ja flunssan. Pro Canis-hallille on tullut UPEAT uudet alumiiniset esteet (SM@RT-99 = samat kuin MM-kisoissa), joissa puomilla ja A:lla on joustava sekä tartanilla pinnoitettu alusta! WOW, ne oli todella hyvät!

Gigikin aloitti vihdoin (eli 2kk myöhässä)juoksunsa ja viime yön lopputunteina tanssi Toskan edessä häntä pystyssä. Totesinkin, että on varmasti turvallisempi jatkaa unia Gigi isossa häkissä & portin takana ja Toska sekä Donna minun kainalossa. Pojathan nukkuvat yläkerrassa Mikon kanssa, ettei Toska heitä tilttaa naikkosen takia;) No mitäs minä nyt mieheni vieressä nukkuisin kun joutuisi koira vanhukset nukkumaan yksin. Onneksi Mikko on niin ymmärtäväinen hulluuteni suhteen!

Muuten on tapahtunut ihmeitä. Olen innostunut TOKOilusta ja tekisikin mieli jatkaa viimeistään syksyllä kursseja. Ursus toimii ja keskittyy mainiosti ja ainut ongelmallinen asia joka eteen on tullut on liikkeestä seisominen. No, mutta sekin lähinnä sen vuoksi, että itse ohjaan väärin. Kun itse ohjaan oikeen ja johdonmukaissesti niin koirakin rupeaa toimimaan. Ihmeellistä;) Mehän olemme vielä ihan alkeissa, mutta edistystä on tapahtunut ja mukavinta TOKO:ssa onkin se kun saa koira oikein odottamaan täristen mitä seuraavaksi tapahtuu.

Agiliy rintamalla on hypähdetty aimo annos eteenpäin ja muutamat viimeiset treenit on menneet hienosti, upeasti ja mahtavasti! Kontaktit, kepit yms alkaa olla sillä tasolla, että josko koirat olisi joskus loppuvuodesta kisavalmiita minunkin mielestä. Minähän en kisoihin mene huonojen hermojeni vuoksi, mutta yritin jo eilen Markoa houkutella, et veisi pojat kisaradoille ja eipä Marko asiaa heti tyrmännyt. Totesi ettei olekaan koskaan vielä kisannut pyreneesillä. Ehkä ei kehdannut kieltäytyä suoraan;)? Katsotaan nyt kunhan saadaan kaikki esteet ja ohjaukset niin hyviksi, et kisoista voi haaveilla ilman että koirat oppii siellä tekemään huonoja kontakteja tms. Ei viitsi pelkän kisailun vuoksi heittää osattuja asioita hukkaan/mennä niissä taaksepäin. Tärkeintä on kuitenkin tekeminen kotosalla mielekkäästi! Vaikkakin täytyy myöntää , että Copainin veljen eli Boden (Drole d'oiseau Damier Bleu) sekä ohjaaja Jouni Kauton upeat kisasuoritukset kyllä hieman innostavat itseäkin kisaamaan. Onnittelut Jounille ja Bodelle vielä tätäkin kautta upeista suorituksista! Muutenkin tuntuu, että pyreneesit on karvan mittaan katsomatta pärjänneet upeasti kisakentillä! Hienoa rodun puolesta! Onnea omistajille ja kasvattaille!

Kesällä ei ole ohjattuja treenejä Pro Caniksella, mutta TAMSK:n treeneissä käydään läpi kesän maanantaisin. Ennen kesää ehditään vielä osalistua tehoagility kurssille 3vko:a Pro Caniksessa. Sen lisäksi ilmottauduin agilitykoiran kehonhallinta kurssille 6vko:a sekä harrastuskoiran lihashuolto luennolle=1krt. Mieli olisi viel tehnyt osallistua motivointi ja palkitsemiskurssille, mutta aika ja raha ovat harmi kyllä rajalliset, joten josko joskus myöhemmin. No, mut lisäksihän meillä on avain Pro Canis hallille, joten omatoimisesti vietämme varmastikin siellä aikaa lukemattoman paljon.

Tiistaina ennen Ursun TOKO treenejä suuntaan Copainin kanssa osteopaatille, ihan vaan kontrolli käynnille. Mitään jumeja en ole havainnut, mutta ajattelin, että on syytä tsekata koira ennen paimennusleiriä.

Meillä muutto lähenee ja uuden kodin pihassa jo odottaa 300m koira-aitaa. Talkoolaisia otetaan vastaan aidan pystytykseen:) Naapuri tontille (joka siis lohkottiin ja myytiin meidän tontista) on alettu rakentamaan talon perustuksia, mutta onneksi heitin tontti on 4ha joten talot eivät ole aivan kylki kyljessä. Muutosta sinänsä saattaapi tulla mielenkiintoinen, sillä Mikko otti minun tavoin lomansa alkavaksi juhannukselta, mutta kappas vain painajaiseni toteutui ja mikko viettää juhannuksen sekä muuton alkupäivät Bulgarialaisessa kaivoksessa. Takaisin työmatkalta pitäisi Mikon tulla 2.7, josko silloin ei olisi tuhkapilviä tms! Lisäksi kotirintamalta on sanottava, että jo helpotti kun saatiin nykyinen asunto myytyä jo toisesta näytöstä. Ne näytöt olikin yhdenlaiset koitin kivet 5 koiran huushollissa...

LOPUKSI:

Lauantaina 29.05.2010 olisi mahdollisuus nähdä Harjavallan näyttelyissä 36 pyreneesiä! Onkohan kesän isoin osallistuja määrä? Upeaa on, että niin moni on lähtenyt hakemaan arvostelua Salvatore Giannonelta(=kasvattaja tuomari, kennel De La Tuile Au Loup, Belgia). Kaikki rodusta kiinnostuneet kohti Harjavaltaa, sillä silloin on ainakin paljon eri ikäisiäja näköisiä pyreneesejä näytillä!

Michellen muistolle

"Michelle" -Cassandran Oiseau-Mouche 01.06.1996 - 06.05.2010

Koira, joka ei asu meillä, mutta jonka upean luonne on vienyt minut mennessään. Siksi Gigikin on löytänyt tiensä meille. Gigi on perinyt upeasti Michelle-mummon upeita luoneenpiirteitä ja tassutteleekin nyt Michellen jalanjäljissä.

"Vaikeni hiljaa ääni tassujen
ei juokse Michelle-mummu vastaani enää haukkuen.

Nyt on aika kauniiden muistojen
vaalin niitä
ja säilytän rakastaen

Suru kun kalvaa ja ikävä on
mä muistan
Michellen nyt hyvä olla on. "

Michelleä niin kovin kaivaten.

Kati ja Gigi

Uudet valjaat korkattu

Ursus - Drole d'Oiseau Haut d'Ourson


Copain kaikkensa antaneena

Copain - Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu

Vappua vietin/vietän töissä yövuorossa, mutta päivällä on jotain saatu tehtyäkin. Koiruudet ovat saaneet osan vappunakeista, munkeista ja serpentiinistä. Myös Toskan inhoamia ilmapalloja on levitelty pitkin huushollia. Lisäksi juhlistimme vappua mehevin polvilumpioin, käymällä eilen metsälenkillä ja laavulla koiruuksien kanssa. Vapun kunniaksi kokeilemme myös uutta ruokaa pojille. Vanha kun oli liian laihaa ja pojat ovat liiankin hoikassa kunnossa. Nyt meillä siis kokeilussa Canidae ALS Grain-Free jossa raakavalkuainen 34, rasva 18. Tätä kehui husky immeinen, joka harrastaa valjakkoajoa. Saas nähdä kuinka tuo meille passaa. Tuossakaan rasvaa sinänsä ei ole paljoa enempää kuin aiemmassa ruuassa, mutta katsotaan nyt. Voipi olla, että palataan vanhaan "kunnon" RC4300:een taas...

Aika se vaan liitää kovaa vauhtia. On jo toukokuu ja paljon olisi vielä asioita/tavoitteita toteutettavana ennen kesää. Yksi nistä kuitenkin toteutui tänään kun korkkasin torstaina ostetut valjaat ja käytiin juoksemassa sekä Copainin ja Uruksen kanssa pieni lenkki.

Ensin oli vuorossa Ursus. Ursus ei oikein päässyt alkumatkasta kiinni siihen, että nyt saa ja pitää vetää. Tähän varmastikin syynä se, että olen ollut ko asian suhteen erityisen tiukka. Sitä siis meillä ei tehdä;) Eipä... No kannustaessa Ursua menemään Ursus vetikin jo hieman loppumatkasta. Asiaan saatiin hyvä alkusykäys puluparvesta johon kerrankin usutin Ursua. Luulen ja uskon, että muutaman kerran jälkeen Ursus hoksaa homman nimen ja menee mainiosti. Tietenkin vetämistä voisi harjoitella muutenkin irrallisena treeninä, kunhan saisin Mikot siihen innostumaan.

Sitten vuorossa olikin Copain ja älytön meno. Vauhtia en osaa muuten kuvata, mutta kun vielä yleisurheilin niin vastaava vauhti olisi 400metria 60sekunttiin eli kovaa mentiin. Itselläni tuntui keuhkot irtoavan, mutta koska Copain meni niin upeasti en malttanut himmailla. Oli kyllä niin hienoa<3 Vastaan tulleen räkyttävän lapinkoirankin ohitimme lähes moitteetta, hieman sen jälkeen joutui Copainille sanomaan, että mennnään nyt vaan eteenpäin -ei merkkaamaan;) Sen jälkeen matka soljuikin mukavasti kotiin asti. Tuntuu, että asiasta voisi ihan innostuakin. Minähän siis inhoan yli kaiken normaaleja pitkiä juoksulenkkejä, joissa mitään ei tapahdu ja jotka ei etene tuulen lailla.

Aamulla vielä tehtiin viimeviikon TOKOtreenit kaikkien viiden koiruuden kanssa ja Gigi innostui aivan valtavasti. Myös vanhukset tekivät onnessaan kuola lentäen. Ja palkkana oli vain kuivaruoka. Täst'edes telkkari poistuu elämästä ja aina kun laiskottaa pidämme pienet tokotreenit.

Nyt täytyy suunnata kohti petiä, sillä kolmas neljästä yövuorosta odottaa edessäpäin!