Silmiä taas tarkastettu

Donna-mummon luoksetulon riemua!
Ursus- Asterix ja leikin riemua!

Copain-herran muotokuva . Kuva Lea Riihimäki


Käytiin Copainin (Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu) ja Toskan(Drole d'Oiseau Cuiller A Sort) kanssa Hakametsän eläinlääkäri palvelussa Sanna Elfving:llä tutkituttamassa herrojen silmät. Molemmat koirut käyttäytyi ensiluokkaisen hyvin ja kiltisti. Tutkimuksen aikana eivät hievahtaneetkaan vaan tuijottivat mikroskooppiin kuin mallioppilaat. Sannan valitsin eläinlääkäriksi kuuluisan maineensa vuoksi"Suomen nipoimpia ja tarkimpia silmälääkäreitä" :) Merkkaa siis ihan kaiken ylös, ja hyvä niin vaikkei ne olisikaan merkityksellisiä periytyvästi.

Toskan tulosei yllättänyt muuta kuin laajuudellaan. Olen hokenut koko pienen ikäni, että pimeässä tämä koira ei näe ja se ei lähde normaalisti tutkimaan paikkoja vaan kulkee lahkeessa kiinni. Valosalla kuitenkin teemme TOKO juttuja käsimerkein, koska toimivat paremmin. Minä tieten kun olen yliherkkä ja panikoiva kaikista pienimmistäkin asioista koirieni suhteen olen saanut kuulla koiratutuilta useammankin kerran, että kuvittelet vain ettei se näkisi pimeässä. No Toskalla kun on ne EJ-rekkarit jo valmiiksi PDA:n vuoksi en ole saanut tutkituksi aiemmin silmiä. (aina muka tärkeämpiä rahareikiä ollut) Nyt Toska-herran lähestyessä veteraani ikää(24.4) ajattelin, että on kiirus jo viedä koira tutkimuksiin.

Ja tulos: CRD molemmissa silmissä laajalla alueella! Tulos oli omalla tavallaan helpotus. Selittää paljon asioita Toskan käytöksestä. Toskan silmät olivat niin kauniit ja ihmeelliset, että niistä otettiin kuvaa oikein videollekin ja moni kävi niitä ihmettelemässä. Ja jos nyt jotain hyvää haluaa löytää niin onneksi ne silmät on koiralla jolla on ollut PDA eikä muuten terveellä(vrt Jalostus). No CRD:tä ei pidetä kovin pahana juttuna, mut eipä tarvi pähkiä jalostus kuvioita Toskan osalta;)

Copainin silmät oli jälleen aivan terveet, ei pienintäkään sanomista niistä. Aika hassua myös oli, että kun menimme lääkäriin heti aulassa eräs henkilökuntaan kuuluva kysäisi, että onko tuo se pyreneesi joka on pärjännyt ryhmissäkin? Muutenkin juteltiin pitkät pätkät pyreneesseistä kun ko ihmistä tuntui kiinnostavan. Samalla palvelu ja hinta parani kummasti;)

Viikonloppu vietettiin pintaremonttia paossa Vimpelissa ja keskityttiin rentoon oleskeluun piha/lumitöiden lomassa. Koirat nautti täysin riemuin omasta pihasta, enkä malta odottaa kun päästään omaan kotiin muuttamaan!

TRE-KV takana ja olikin kokemus

Choco kehässä TRE-KV 2010 ja todistetusti tumari kokeili koiran;) Kuva Jaana Viinikka(Kiitos Jaana Kuvasta!)





















Kuvissa ylhäällä Ursuksen pentu Nala. Muissa kolmessa Gigin tytär Choco. Chocon kuvat Lea Riihimäki.


Vielä on hieman yskän jälkimaininkeja huomattavissa olossa, mutta lauantaina suuntasimme Tampereen KV näyttellyyn. Olin ilmoittanut mukaan Donna-mummon ja Toska-herran, sillä heillä ei ole vielä Guido Perosinon arvosteluja. Eikä ole vieläkään, sillä Perosiino oli joutunut jalkaleikkaukseen ja koirat arvosteli joku Brasilialainen täti.

Edellisiltana haimme junalta Gigin Choco pennun yökylään, sillä omistaja oli joutunut työkomennukselle ja pitihän Choco saada näyttelyyn mukaan. Chocosta on kasvanut oikein kaunis pieni neito, jolta ei tempperamenttiä puutu. Aivan kuin äitinsä, mutta niin kaunis<3

Tullessaan aivan vieraaseen paikkaan, vieraiden ihmisten ja koirien luokse yksin, ilman omaa mammaansa 9kk tyttöä hieman jännitti. Otimmekin muutaman koiran kerrallaan tutustumaan Chocoon ja pian alkujännitys oli jo teissään ja Choco viiletti tutkimassa paikkoja. Availimme hieman upeita nyörinalkuja ja siitä Choco oli aluksi erimieltä, mutta nyörit avattiin ja kannuksenkynnet leikattiin. Lenkillä käydesämme Choco innostui leikkimään Gigin ja Ursuksen kanssa ja vitsi mikä tyyli, aivan ihana. Kuin pieni elohopea, joka sinkoili nopeasti omassa rytmissään ympäri ja puoleleta toiselle. Ja se ilme, ihana pieni Choco! Choco osoittautui kaikin puolin erittäin päteväksi pikku pyreneesi neidiksi, joka osasi käyttäytyä kaikissa tilanteissa. Ja mielestäni Choco oli ikäänsä nähden hyvinkin reipas(tällä hetkellä pököikä).

Näyttelyt olikin sitten asia erikseen, melkoista viihdettä. Choco kävi kuuliaisen neidin tavoin ennen Pirkkahalliin menoa pissalla ja kakalla. Kaikki vastaan tulevat koirat ja varsinkin ihmiset kiinostivat kovasti ja kaikkia olisi pitänyt käydä moikkaamassa. Sisälle halliinkin Choco käveli kuin vettä vaan eikä ollut koira/ihmistulvassa millänsäkään. Ei mennyt tunkemaan nenäänsä sinne minne ei pidä, mutta tuli reippaasti mukana.

Kehä sitten olikin kaikin puolin mielenkiintoinen. Jos koira peruutti, köyristi selkää tms (ei siis edes yrittänyt näpsiä) lensi ulos EVA:lla kehästä ja no puolet koirista sitten lensikin ala-arvoisilla arvioinneilla ulos. Tuomari silminnähden pelkäsi pieniä pyreneesejä, oli melko huvittavan näköistä koirien sörkkimistä tuomarilta;D Siellä ei siis arvosteltu koiraa vaan sitä kuinka avoin koira on ja tottunut kehäkettu.

Esim Choco: Sanoin, että koira ei ole minun , joten voinko näyttää hampaat. Näytin ne ja tuomari jopa kokeili hampaita sormilla eikä Choco sanonut yhtään mitään. Takapäätä käpälöimään mennessa Choco pomppasi hieman, mutta ei näpsässyt(ei edes yrittänyt) ja tuomari käpälöi koiran. Choco antoi koko ajan pusuja minulle naamaan kun tuomari tunnusteli koiraa, enkä huomannut koiran purreen minua;) Liikkeet, no Chocolla oli enemmän tai vielä enemmän kivaa ja se pomppi puolet matkasta kahdella jalalla hyppien kuin sirkuskoira eteenpäin , mutta se myös ravasi pienet pätkät. Eli jos tuomari olisi halunnut olisi kyllä voinut arvostella. Tuomari ei muutenkaan juoksuttanut koiria juurikaa(vrt ranskalaiset tuomarit). No tulos oli EVA, kiva koira, mutta kun ei voi koskea(??!?) ja liikeitä ei näe lainkaan joten niitä ei voi arvostella (??!?). Toiselle junnukoiralle kävi samoin. Ne koirat(kylläkin ihan hyvät koirat) jotka eivät käyttäytyneet tyypillisen pyreneesimäisesti vaan olivat kokeneita kehäkettuja sai ERI:n ja pärjäsi. Choco sai kaikesta huolimatta varmastikin hyvän kokemuksen näyttelyistä, ainakin kivaa oli.

No jotain hyvääkin, sillä Gigin Argos pentu sai jo toisen sertinsä, toisesta näyttelystään:) (omistaja Johanna Jussila) Argos onkin ollut tutustumis reissuilla näyttelyissä koko pienen ikänsä ja Johanna treenaa koiria ahkerasti. Argos siis meni kehässä paremmin tai ainakin yhtä hyvin kuin moni Valioluokan koira;) Hyvä Johanna ja Arska! Argos ja Choco ovat hyvin paljon toistensa näköisiä, vaikkakin karvapeite on erityyppinen.

Kehää oli seuraamassa ranskan pyreneläisten puheenjohtaja Alain Pecoult, joka oli jo arvostellut omat rotunsa. Pecoult kävi kehän jälkeen sanomassa tuomarille mitä mieltä oli arvioinneista. Empä ole onnen moista nähnyt. Brassi tuomari meni ihan punaiseksi ja selitteli kaikenlaista Pecun puditellessa päätään, HEH:D Pecoult sanoi koirien olevan hyviä, mutta kaipaili varsinkin etuliikeistä parempia, tosin mitäpä tuossa kehässä olisi nähnyt kun ei juuri liikutettu koiria ja kehä oli peini kuin pippuri. Minä kävin kehän jälkeen hakemassa hieman nameja koirille ja uudet makuu alustat kaikille, jonka jälkeen suuntasin TAYS:n iltaan.

Choco lähti mummolaansa Kokemäelle Lean ja Jannen luokse kevätlomalle, josta Helka poikien kera sen sitten hakivat.

Meille ei kummepia. Copain kävi eilen hieronnassa, varasin sille silmätutkimus ajan ja Gigille rokotus ajan. Muuten elellään tyypillistä ihanaa arkea, jota käy asunnonvälittäjät välillä häiritsemässä.(tekevät arviointeja asunnosta).

Aurinkoinen viikko takana

Laumarämä

Donna-mummo, niin kultainen!

Aurinkoista on ollut ulkona. Itse olen maannut suurimman osan viikosta punkan pohjalla keuhkoputkentulehduksessa ja yli38 asteen kuumeessa. No, tuli silti tehtyä yövuorot loppuun maanantaina ja nyt sitten on voinut tervehtyä hyvällä omallatunnolla loppuviikon. Sain käytyä hakemassa havupuille suojaverkot, mutta puiden ympärille en vielä niitä ole saanut. Se on siis huomisen heiniä samoin kuin kesäkukkien siemenien kylvö, joita olen hamstrannut ensikesää varten. Multaa ja istutus kippoja pitää vielä hakea ja huomenna tartutaan toimeen. Ihanaa saada alkaa istuttamaan KESÄkukkia!

Mitäs koirarintamalla. Toska teki vanhanaikaiset. Hyppäsi maanantaina kahden koiraportin yli, avasi kaksi ovea ja ulko-oven tiukan lukon, joka oli siis lukossa ja lähti omatoiselle lenkille aurinkoon kun mamma vaan nukkui työyön jälkeen. Heräsin Mikon soittoon, että onko Donna karannut kun yläkerran naapuri soitti ja kertoi lähes ajaneensa meidän koiran näköisen koiran päälle. No minä tietenkin pomppasin paniikissa ylös alkkareissani ja samaan aikaan ovikello soikin. Toinen ystävällinen naapuritalon asukki talutti Toska-Herraa pannasta ja sanoi Toskan tulleen auttamaan pihahommissa ja yrittäneen tulla sisällekin. Mietinkin, että onko Toska tosiaan sitä mieltä, että kotiolot on NIIN huonot?!

No tästä säikähtäneinä ostimmekin sitten talon Pirkkalasta. Kauppa on viimeistä silausta vaille valmis ja jos kaikki menee niin kuin pitää pääsemme muuttamaan omaan omakotitaloomme heinäkuun alussa! Talo on unelmiemme täyttymys. Perinnetalo, maalämpö, 20km Tampereesta, tontti 1,2ha ja ei ainakaan vielä naapureita. Pihaa pitää viel laittaa ja paljon. Urakkaa siis tiedossa, autotalli uupuu, pintoja pitää hissuksiin laittaa, mutta kodilta talo tuntui heti. Talo on lentomelualueella ja istuttiinkin melkoinen hetki ennen kauppoja koirien ja termarikahvien kanssa kuuntelenassa kuinka paljon häiriötä on. Meidän mielestä ei liikaa, vähemmän kuin nykyisestä rautatiestä. Koiratkaan ei olleet millänsäkään, joten paikkahan on täydellinen kodiksemme.

Mikonkin urakka väheni talon rakentamisesta autotallin rakentamiseksi, seinien maalaamiseksi ja tapettien poistamiseksi. Piha hommat väheni metsän raivaamisesta , salaojituksista, kivien räjäytyksistä ja kannoista pellon muuttamiseksi ( huom! toiveissani) agilitykentäksi ja golfväyläksi, sekä marjapuiden, pensaiden, nurmikon ja kukkien istuttamiseksi sekä kasvupohjan muokkaukseksi. Eli hommaa on hieman vähemmän kuin aloittaessa nollasta eli tontista. Toivon ja uskon, että ratkaisu on oikea, ainakin se tuntuu koko ajan vain enemmän ja enemmän siltä, vaikka onhan nämä päätökset niitä isoimpia mitä elämässään joutuu tekemään(kai). Tänään kävi ensimmäinen välittäjä arvioitsemassa nykyistä asumusta ja sanoi sen olevan erikoinen ja sopivan boheemi:D Menevän siis todennäköisesti hyvin kaupaksi, toivotaan niin.

Alkuviikko on mennyt lepäillessa ja pienoisilla metsälenkeillä, mut tänään uskaltauduin agitreeneihin, sillä pää ei ollut vielä riittävän kainalossa;) Tein muutoksia normaaliin ja otinkin Ursuksen ekaan ryhmään. Tekee terää Ursulle päästä treenaamaan vieraampien koirien kanssa ja mikä tärkeintä Copain ei kärsi siiitä etten opi ratoja nopeasti vaan kun teen sen kanssa toisena kiroilu omiin virheisiini vähenee ja Copain ei lannistu ja vauhti lisääntyy. No niinhän se sitten menikin. Ursu toimi radalla taasen kuin kone ja Copain oli Markon sanojen mukaisesti taas entisensä eli vauhtia ja intoa löytyi, yritti hyvän radan jälkeen innoissaan näpsästä minua naamastakin kun kävi niin kuumana tekemiseen!Jee!

Kontakteja harjotellessa A:lla Ursu teki kontaktit huonommin kuin yleensä, mutta vauhtia oli tekemisessä, joten treeniä vaan lisää. Copsu teki kontaktit hyvin , mutta kepeillä rupesi oikomaan ekaa kertaa, mutta korjasi kun ei päässyt sillä palkalle. Hyvät treenit siis takana ja iloinen mieli mukana! Käytiin viel lopuksi koko lauman siis myös Mikon kanssa kävelyllä. Perään olikin Mikko lämmittänyt saunan ja nyt on niin mukavan raukea olo!

Kuvia Trkmanin koulutuksesta

Ursus radan alussa

TAC-käännöksen alkeita Copainin kanssa

Ursusksen kanssa radalla kohti putkea

Kääntyy, kääntyy

2on-2off alkeistreeniä by Trkmann

TIC-käännöksen alkeita Copainin kanssa


Flunssa ja yövuorot iski päälle. Teijalle kiitokset piristävistä kuvista koulutusviikonlopulta!

Lomat lusittu, Trkmanit koettu

Copainin talven aarteita

Mitä Copain edellä sitä Ursus perässä

Lauma koossa katsomassa mahdollista uutta kodin paikkaa

Tuulentuivertama Poupette kesällä 2009

Ursuksen siskopuoli Puopette 2009

Paljon on taas tapahtunut, niin paljon etten ole juuri ehtinyt edes blogia päivittämään.

Talvilomat tuli pidettya. Vierailimme koko porukalla Vimpelissa ja Jyväskylässä. Lomalla keskityttiin ulkoiluun ja rentoutumiseen:) Jyväskylässä olikin melkoinen vilske, sillä meidän viiden koiran lisäksi siellä majaili talon omat mahtivahdit Amalia ja Roosa sekä hoidossa ollut Kira. Vauhtia ei siis puuttunut!

Kotiuduttuamme reissulta ehdimme viettää vajaan viikon kotosalla kunnes taas autonnokka suunnattiin kohti Kokemäen kautta Kirkkonummea ja Espoota Silvia Trkmanin oppeihin. Mukaan lähti Ursus ja Copain sekä Lealta (Kennel Drole d'Oiseau)Poupette ja pennut sekä ongelmakoirana (lopetusuhan alla ollut) taloon tullut serra Coco. Coco on niin ihana ja hyvä hermorakenteinen serra, ei ole elämässään juuri missään käynyt ja reissu sujui mitä parhaimmin:) Pennut ja Coco sai hyvän sosiaalistumis retken ja harva 7 viikkoinen pentu on ollut Trkmanin kursseilla! Silvia ihastui melkoisesti toiseen pennuista ja olikin mielenkiintoista kuulla millä perusteella Silvia valitsee koiransa ja minkä rakenteisista koirista Silvia pitää. Kiitokset Teijalle ja Jounille majapaikasta, jonka kruunasi Silvian kanssa iltaisin käydyt keskustelut!

Meidän koirujen kohdalla jännitin hieman miten Ursus käyttäytyy kun on ensimmäistä kertaa muualla aksaamassa kuin Pro Canis-hallilla. Ursus kun on meidän pojista se varautuneempi. Lisäksi oletin, että uudet ihmiset ja koirat aiheuttavat pökökohtauksia, mutta ei. Ursus ei alkanut pököilemään ja vouhkaamaan erityisesti millekään ja yllätyinkin iloisesti. Muuten Ursus ei ollut oma itsensä. Mietittiinkin, että johtuiko Ursuksen nurmen haisteluintoisuus minun jännityksestä(rauhoitteli minua) vai pitikö vaan tarkstaa uudet hajut.

No, ekat 3 rataa meni minulla paniikin oloisessa jännityksessä.(tein 2 Copainin kanssa ja yhden Ursuksen kanssa) En liikkunut ja ohjannut koiraa vaan oletin et koira menee minne pitääkin kun seison keskellä kenttää ja kumarrun alas ja juoksen kuin harakan pelätin ohjatessani koiraa, huoh! No meno parani itselläni toisena päivänä ja sain huomata, ettei Ursus ollutkaan rikki tai vaihtunut toiseen koiraan vaan alkoi hieman löytymään sitä normaaliakin menoa, Copainkin liikui paremmin kun itse liikuin, yllätys, yllätys! Reissu oli siis erityisen hyvä harjoitus sekä koiruille että minulle varsinkin uuden paikan, erilaisten esteiden ja kentän pohjan vuoksi. Hieman jännitin kuinka kontaktit sujuu kun Trkmanin kurssilla koirat pamahti A:lle pari kertaa käskyttä, enkä siis voinut vaatia tekemään kontaktia/palkkaamaan siitä etteivät oppisi pamauttelemaan minne haluavat. No eilen tehtiin kontakteja omissa treeneissä ja ne löytyivät yllättävänkin hyvin!

Nyt odotan innolla videoita Teijalta ja Jounilta, sillä en ole koskaan nähnyt itse kun askarrellaan koirien kanssa. Samalla tekee terää kuunnella Silvian pohdintoja ja ohjeita uusiksi. Asiaa tuli paljon kun osallistuimme temppu-, agility ja agilityklinikka-kursseille. Kahteen jälkimmäiseen koirien kanssa kun onnistuimme saamaan vielä agilityklinikkaan peruutuspaikan paikan päällä! Paljon jäi ajateltavaa reissulta ja nyt odotankin innolla omien normitreenien lisäksi Leinosen Janitan yksityistuntia huhtikuussa.

Reissu päättyi ikävään uutiseen ajaessamme kohti Kokemäkeä. Lean poissa ollessa vasta 6-vuotias Vallee du Pic d'Espade eli Vallee oli menehtynyt. On niin vaikea uskoa todeksi, että aina niin iloista ja terhakkaa pientä Valleeta ei enää ole vastassa kun menemme Kokemäelle.

Sitten vielä eilisistä treeneistä. On se vaan vaikeaa kun on itse tälläinen 0-100 kiihtyvä ja virheitä inhoava nipo ja koirana kuuliainen ja mielyttämisen haluinen Copain. Itse kun ruoskin sanallisesti itseäni huonosta ohjauksesta ottaa (tietysti) Copain omat itselleni tarkoitetut murinat itseensä. Eihän se sitä erota kenelle kiukkuan radanpätkän jälkeen. Hitto kun olen tyhmä ja malttamaton. Tiedän kyllä, ettei saisi näyttää koiralle omaa kiukkua omista virheistä kun koira tekee niin kuin ohjataan. No niin ne *!?!**! -sanat vaan suusta lentävät ja Copain tulee epävarmaksi ja vauhti tippuu. Nyt olen päättänyt, että siitä tulee loppu. Hillitsen siis kiukkuni omia virheitäni kohtaan ja kehun vaan koiraa innolla! Olenhan sentään jo kohta 30v, hieman täytyy jo itseltäänkin itsehillintää vaatia. Nyt sitten jatkossa tehdään Copainin kanssa helppoja ja vauhdikkaita radanpätkia, että saadaan Copsu taas syttymään uudestaan. Tämä ongelma on nyt selvästi pahempi kuin ennen viikonlopun kurssia..., mutta kyllä me Copsusta vielä pelimies tehdään;)

Ursus sitten menikin Markon sanoin "kuin suklaata" radan läpi. Tehtiin kahdella variaatiolla rata ja molemmat sujui ja vauhtia löytyi. Meillä oli vielä sellainen mukava yllätys(meille siis mukava), että muut ryhmäläiset eivät päässeet paikalle ja satiinkin yksityistunti käytännössä! Kepakot menee Copainin kanssa paremmin kuin Ursuksen, samoin kuin kontaktit, siis taas vaihteeksi näin päin.

Mitäs muuta, no tonttikaupat peruuntui viimehetkellä ja taas ollaan siinä tilanteessa, että etsitään sitä oikeaa paikkaa omalle talolle. Onneksi yksi tontti on taas tähtäimessa ja yksi talokin pitäisi käydä katsastamassa.