Valkoinen joulu 2009

Kuvissa Gigin pentu Mindy. Kiitokset kuvista Anu! Kuvat siis Anu Vuorinen. Mindy on kuin äitinsä samanikäisenä. Kauniit korvat on kyllä peritty isukilta, mutta ilme on niin samanlainen kuin Gigillä<3

PS jos joku muukin Gigin, Muskan tai Dorin pentujen omistaja haluaa / viitsii lähettää kuvia, tekisi kuvat pennuista niin onnellisiksi:)

On se ihanaa kun on lumi maassa. Koirat nautiskelevat lumisista maisemista viilletellen hurjaa vauhtia lumi penkasta penkkaan painien ja aina välillä itseään lumihankeen hinkaten naama valkoisena eritoten Ursus.

Käytiin pikavisiitilla Vimpelissä ja itse flunssan kourissa olevana majailin pääpiirteissään sisällä, mutta koirat sitäkin enemmän viihtyivät ulkona. Eilen tultiin takaisin Tampereelle ja tänään olisi tarkoitus lähteä viettämään joulua Mouhijärvelle siskoni ja hänen perheensä luo äidin, isän sekä ei enää niin pienen pikkuveljen kera. Toska ja Donna painelivat juuri Mikon kanssa autoon ja auton suuntana on Jyväskylä, jossa koirakavereina odottaa ainakin Amalia ja Roosa ja ehkä myös Kira. Copain, Ursus ja Gigi jäivät kotiin seurakseni ja tänään olisi tarkoitus aamupipareiden aloittaman jouluaatto aamun jatkeeksi suunnata metsälenkin ja lyhyiden agitreenien kautta käymään joulusaunassa ja odottamaan joulupukkia Mouhijärvelle.

Huomenna koittaakin jo minulla arki eli TAYS:n leikkausosasto kutsuu aamulla klo 10:stä eteenpäin. Virallisten agitreenienkin taukoa kestää tammikuun 11 päivään saakka ja siihen saakka on selvittävä omilla treeneillä. Olenkin ajatellut, että katson taas Janitan DVD:tä ja otan sieltä joitakin asioita joihin keskitymme treeneissämme. Emme tee siis ratoja vaan keskitymme hiomaan ohjausta ja yksittäisiä esteitä. Varasin Janitalta yksityistunninkin ensi keväälle. Aiemmin ei ollut aikoija:( Keväällä on lisäksi erittäin paljon odotettu Silvia trkmanin koulutus, johon olen ajatellut osallistuvani kuunteluoppilaana, koska koulutus on englanniksi ja jotta saisin koulutuksesta jotain irti ilman että keksityn koiran olemiseen on parempi olla kuunteluoppilaana. Saa nähdä vaihtuuko vielä mieli asian suhteen. Kevät kesällä olisi myös odotettu ja haaveiltu paimennusviikonloppu itäsuomessa jos vaan mukaan mahdumme! Kevättä odotellen siis :)

Pyreneittenpaimenkoirista ( koirista lehden jutussa mukana Ursus ja Copain + Lean Vagabond ja Poupette) oli juttu Virossa Lemmik nimisessä lehdessä. Kiitokset Markolle kun lähetit lehden myös meille!

Hyvät joulun ja uudenvuoden toivotukset kaikille blogiani lukeville!

Kiireistä, kiireistä, kiireistä arkea

Kiirettä on pitänyt ja blogi on jäänyt hieman paitsioon. Yritän kuitenkin tsempata sen asian kanssa lähitulevaisuudessa.

Viime viikolla käytiin treenailemassa normaaliin tapaan ja uutena yllärinä oli, et päästään jo maistelemaan valmennusryhmän anteja eli ohjauksellisia juttuja! Lähitulevaisuudessa onkin tarkoitus keskittyä metsälenkkeihin, agilityyn ja ehkä hieman TOKO:onkin, jota niin syvästi itse inhoan kun en sitä osaa ja se on niin hidas tempoista. Näyttely rintamalla tulee olemaan hieman hiljaisempaa, josko Copain kasvattaisi uuden turkin pakkasten tultua kovasti kokeneen jämäturkin tilalla. Onhan turkki käynyt läpi syyskuun jälkeen leptospiroosi rokotteesta tulleet reaktiot, karvan osittaisen pois leikkaamisen rokotusreaktion vuoksi sekä vielä kettukapinkin. Ursuksella on myös karvan kasvatus operaatio edessa, sillä kapi kävi läpi kaikki meidän koiruudet, huoh! No, toisaalta olen itsekin näyttely tauon tarpeessa ja hinku treeneihin on kova eikä siellä ehdi kuluttamaan aikaa niin kauaa kuin haluaisi. Ehkä nyt sitten!

Viime viikon ohjelmaan kuului myös Kokemäellä käynti sekä Salossa käynti Copainin ja Muskan pentujen pentutestien merkeissä sekä siihen liittyvän katselmuksen mietiskely. Niiltä pennuilta ei kauniita liikkeitä tule puuttuumaan. Pentu testi oli minulle hieman yllättävä. Eli se kaikkein rohkein, reaktioherkin ja vilkkain pentu kotosalla paineistu eniten testissä ja ne kaikkein rauhallisimmat hitaasti tutustuvat eivat olleet mistään moksiskaan! Tyttöpentu ärisi ja murisi niin mahdottomasti ja oli muutenkin taas niin ihana! Kaikki pojatkin olivat ihania ja 4 pentu eli kulomusta poika oli kuin Copain pienenä<3. Tyttö-pentu vei kuitenkin sydämeni jo 1,5 viikkoisena ja paluuta siitä ei ole! Kuulemma ei ole lainkaan yllättäväää, että pyreneesiellä se reaktioherkin ja vilkkain pentu omaa myös huonoimman hermorakenteen ja toimintakyvyn paineistuen helpoimmin... Huom! huonoin ei siis tarkoita huonoa!

Lauantaina suuntasimme Erikan, Copainin, Gigin ja Ursuksen kanssa kohti Voittaja 2009 näyttelyjä Helsinkiin. Tuomarina näyttelyissä oli ranskalainen Guy Mansencal ja minua jännitti taas niin mahdottomasti! Tuomisina oli Copainini PU2, Gigin PN3 ja Ursun VAL, ERI+ ei sijoittumista eli hienosti meni ja arvostelut oli mitä upeimmat virheineen kaikkineen. Reissu oli siis onnistunut!

Copain esiintyi permmin kuin viimeaikoina eli ei pomppinut kehässä niin paljon;) Erikalle isot kiitokset Ursuksen esittämisestä, hienosti esitetty tehden Erikan näyttelydebyytti pyreneesi kehään. Ursus kun ei ole mikään helpoiten esitetty kokenut näyttely dogi vaan pieni uhmaikäinen uros, jolle mitään ei ole opetettu kotosalla vaan kaikki mitä osataan on otettu opiksi 4-5 edellisessä näyttelyissä. Pitäisi vissiin ottaa sen asian suhteen itseään niskasta kiinni kun kuluttaa näyttelyihin rahojaan ja opettaa koiruja toimimaan kehässä automaatiolla huomaamattomasti, temppu kai se on siinä missä muutkin temput:) Ja kai nyt pyreneesi niin fiksu otus on, et oppii sekä käytön et näytön temput! Gigi oli taas niin hieno! Edellinen esiintyminen näyttelykehissä taisi olla vuosi sitten Voittajassa. Herra Mansencal ei käsitellyt koiruja niinkään herkin ottein ja siitä huolimatta Gigi ei yrittänytkään näpsäistä Herra Mansencalia:) Gigi oli niin hieno, vitsi että rakastan sitä narttua! Se vaan on niin pyreneesi ja ihana tunteiden lukija<3<3 juu, juu sillä on aina omat oikeudet ja jos se tekee pahojaankin niin on se vaan niin upea silloinkin, jos ei muuta niin älykäs;)

Yleensä kun nuo pahuudet on ruuan varastamiseen liittyviä, kuten eilen illalla kahden raaan joulutortun varastaminen hellalta leivinpelliltä kun käänsin selkäni ja ääntäkään ei kuuluut kun G oli hypännyt hellalle * 2 ja takaisin kera kahden tortun. Eipä sen älykkyys siihen jäänyt, et se vaan nappaa tortut vaan huomasin tappioni vasta kun tortut oli paistettu, sillä pellille oli jäänyt tortun mallinen tummentuma kohdille joista neiti oli tortut varastanut. Kiitos kananmunan, jolla tortut valelin. Muuten tappiota ei olisi tullut julki laisinkaan. Ei ollut neiti ottanut edes vierekkäisiä torttuja vaan juuri niin hajakkain olevat ettei huomattavia rakoja syntynyt. Vitsi se on sitten taitava<3!

No Sunnuntaina matkattiin Helsinkiin takaisin kera Hannan ja Joseten sekä Copainin. Edessä oli Pohjoismaiden Voittaja 2009. Odotuksia ei kauheasti ollut kun tuomarina oli Paavo Mattila. Kehä meni odotetusti ainoastaan Sagellen VSP oli pienoinen yllätys, mutta hyvä niin! Lähinnä keskityttiin Copainin kanssa ostoksiin ja käytiin täyttämässä terveyskysely ja luonne kysely Helsingin yliopiston tutkimusten edes auttamisiksi. Kehästä tuliaisina oli Copainin PU2 . Eli ihan hyvin meni. Mielestäni Copain esiintyi ja liikkui paremmin kuin edellispäivänä. Varmastikin asiaan vaikutti se, ettei minua juuri jännittänyt kun tuomarina oli Mattila ei siis Mansencal. Arvostelut oli mitä oli ihan perus asioita mistä vaan koirasta, tosin koiraa niistä ei tunnistanut niin yleismalkaisia asoita arvostelussa mainittiin et se olisi voinut olla sitten Ursusta, Gigistä tai Toskasta ja edellispäivän hyvät lavat olivat yön aikana muuttuneet huonoiksi. Mahtoi Copain nukkua huonossa asennossa yön yli;D No reissu oli silti mukava lomapäivä ja tuli hankittua hieman joululahjojakin. Ja itselle ostin tosin jo lauantaina Ihanan kainuunharmas taljan kun Mikko omi edellisen itselleen, Kiitos Helinälle Copain 2:sta sillä juuri sen värinen talja on!

Tänään ollaan otettu leppoisasti ja käyty samoilemassa pakkasmetsässä kolmen tunnin ajan koirien, kahvin ja joulutorttujen kera. Lisäks on paketoitu joululahjoja ja nyt pitäisi alkaa hahmottaa nukkumaan menoa ennen yövuoroja. Ihanaa kun joulu tulee, enää 1/2 vuotta Juhannukseen!

Monen moista

Paljon siis on ehtinyt tapahtua kun on tullut kiireen keskellä lusmuiltua kirjoittamisesta.

Kaksissa näyttelyissä on tullut piipahdettua Copainin kanssa Jyväskylä KV Val-Eri, Pu2, Turku KV sama litanja. Ursuksen kanssa käytiin Seinäjoella, jossa Avo-Eri, Pu1, Rop, Sert ja MVA! Jyväskylässä Ursu oli Val-Eri, Pu3 eli ihan mukavasti on mennyt. Copainilla tuntuu olevan näyttelyissä vaihe, jossa pidetään haukaa ja hypitään kauheasti ja muuten kohkataan. Pääasia kuitenkin, et koira pitää siitä mitä tehdään, vaikka sit ei olisi niin edustavaa esiintymistä;)

Agility hallilla on käyty normaaliin tapaan ja Ursun kanssa ohjauksessa opetellaan saksalaista käännöstä, minä se oppikin jo ekasta kerrasta. Nyt sit vaan haetaan toistoja. Uutena "ongelmana" Ursun kans on se, et se haluaa palkalle niin kovasti, että yrittää välillä livistää sinne kesken radan. Tosin palkata voi monella tapaa, mut Maria Aaltosen mukaan koirulle ei saa antaa periks nyt kun on niin päättäväinen vaan vaatia tekemään oikein. Ongelma ilmeni viime treeneissä ja kolmen toiston jälkeen alkoi Ursu uskomaan, et sen täytyy tehdä niin kuin pyydetään. Tosin yritti sitten vielä eri kohdasta luistaa palkalle, mut eipä onnistunut ja loppu olikin nautittavaa treenaamista! Keppikulmat menee Ursun kans joka suunnasta niin hyvin ja muutenkin tuntui treenit luistavan. Copain tekee tasaista ja varmaa työtä niin kuin aina<3

Turun Näyttely reissulla kävin moikkaamassa Muskan ja Copainin pentuja pikaisesti. Pennut olivat juuri saaneet ruuan ja nukkuivat tullessa. Herättyään minulla ei ollut kauaakaan aikaa kun piti suunnata takaisin Turun näyttelyihin. Pennuissa tuntui olevan kahta eri tyyppiä niin luonteiden kuin ulkonäönkin suhteen. Kaksi taisteli ja touhotti missä lie, tyttö seuraili ja tyytyi välillä liittymään poikien leikkin komentamalla. Kolmas poika viihtyi enemmän itsekseen, mutta tuli kutsuttaessa luokse ja rentoutui käsittelyssä hyvin. Kaikki olivat hyvinkin ihastuttuttavia ja kauniita. Olisi mieli tehnyt kaapata tyttö mukaan, mutta josko meidän laumaan ei ihan vielä uusia jäseniä oteta. Kovasti jäi ikävä ärinää ja murinaa;) kuvia pennuista on täällä. Tuollaisiin pennun katsomis reissuihin pitäisi aina varata koko päivä, sillä lyhyellä käynnillä on niin säkästä kiinni minkälaisena minkäkin pennun näkee esim jos pentu on juuri syönyt, leikkinyt tms niin saa kyllä aivan väärän kuvan pennusta. Pentujen luonnetesti onkin 10.12 ja odotan innolla mitä siellä tulee ilmi!

Eilen kävin pikaisesti Kokemäellä ja taisi olla viimeinen kerta pitkään aikaan kun näin Ursun ja Dorin Keiju-pennun. Pentu lähtee viikonloppuna Viroon uuteen kotiin. Onnea Agilityn pariin Tiina! Pienellä ei ainakaan taisteluviettiä ja vauhtia puutu :) Hieman taitaa olla erinlainen kaveri kuin aiemmat terrierit, mutta hyvä harrastuskaveri pennusta varmasti tulee. Tonni-pentukin lähtee pian Päivin huomaan. Ehkä sitä näkee useammin kun on sentään Suomen kamaralla! Päivillekin tsemppia pennun kanssa eloon olivat molemmat pennut niin ihania kun kävin, et varastaa olisin voinut;) Ilmoitelkaa jos tulette Tampereen suunnalle!

Nyt Toska-herra ilmoittelee iltaruuan puuttumista joten täytyy lähteä toteuttamaan koirujen onnen eväitä.

Loma on sitten lusittu

Kiireinen päivä takana. Aamusta tuli kummilapsoseni hetkeksi viihdyttämään minua ja koiruuksia. Sen jälkeen vuorossa olikin agilityhallille lähtö hieman höntsäilemaan ja metsälenkki, joka venyi melkoisen pitkäksi. Ihanaa oli kirpakassa syyssäässä samoilla metsässä koirien kera ja olin ottanut mukaani kahvia ja pullaakin. Koiruudet nauttivat täysin siemauksin metsän tuoksuista ja painoivat menemään melkoista vauhtia.

Kotiin tultuamme tein hieman rästissä olleita pihan syyshommia ja laitoin callunat ja jouluvalot ulos. Nyt on hyvä käydä rättiväsyneenä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys. Metsään tekisi mieli mennä huomennakin ennen töihin lähtöä ja jos vaan ehdin voisin piipahtaa vähän agihallillakin. Tiedän, tiedän; liikaa ei saisi tehdä, mutta minkäs voit itsellesi kun se nyt vaan on niin hauskaa!

Nyt nukkumaan, unia!

Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti

Vimpelistä takaisin kotona. Oli mukava viettää taas rentouttava loma maalaismaisemissa. Hieman tuli höntsäiltyä agilityäkin Vimpelissä, mutta nyt loppulomasta meille tulee oikein tehokuuri treenejä. Eilen oltiin yksityistunnilla Pro Cniksessa ja treenit kulki kuin unelma. Tänään jatkui normi treeneissä sama tahti ja olen niin onnellinen sekä ylpeä koiruistani. Ovat maailman parhaita, ainakin minun mielestäni ja sehän riittää! Huomenna on sitten Janita Leinosen koulutusviikonlopun alku ja sunnuntaina loppu. Innolla mennään opiskelemaan Janitan opeissa muutenkin kuin vain DVD-kautta, ihan siis livenä:)

Käytiin eilen treenien jälkeen Kokemäelläkin (kennel Drole d'Oiseau) Testaamassa ja videoimassa Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti. Iso tyttö eli Tonni muistutti niin ulkoisestikin kuin luonteeltaankin hyvin paljon isäänsä ja isänsä pentutestiä kun taas pikkutyttö eli Keiju muistutti äitiään ja isoäitiään kovin niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Molemmat olivat oikein reippaita hallin kylmyydestä huolimatta. Testi siis tehtiin kivihallissa, koska ulkona on jo niin kovin kylmä.

Testien nauha katsottiin pikaisesti vielä läpi illalla, mutta haluan nähdä sen vielä uudestaan. Leakin katsoo sen vielä varmasti tuhannen kertaa ennen kuin kertoo ääneen mitä mieltä pienokaisista kaiken kaikkiaan on. Kyllä se testi taas teki poikaa vaikka pennut tyttöjä ovatkin. Nimittäin pennut eivät toimineet niin kuin itse edeltä kuvittelin vaan lähes päinvastoin. Vaiks pentuja näkeekin paljon ja seurailee niiden touhuja kotosalla, autossa yms niin kyllä pentutesti oikein suoritettuna kertoo paljon tulevaisuuden mahdollisuudesta kun vaan osaa katsoa. Ainakin testi lisää ja vahvistaa olettamuksia mitä pennusta kuvittelee. Toki tulevaisuudessa asioihin vaikuttaa niin moni muukin asia, mutta paljon testistä saa irti kun vaan on taitoa tulkita ja perustella asiat.

Lea osaa perustella niin mainiosti miksi pentu teki mitäkin ja mitä se kertoo pennusta. Lean sanottua ääneen asiat niin asia tuntuu itsestään selvältä selitykseltä pennun reaktioon tai toiminta malliin, mutta enpä vaan itse tajunnut niin syvälle pennun sielunelämään ilman, että Lea sitä ääneen sanoi. Hieman räpsin 6 viikois valokuviakin kun pennut aamulla taisteli ja paini, mutta kun eivät hetkeäkään paikoillaan suostuneet olemaan ei kuvista kummosia tullut.

Nyt täytyy lähteä ulkoiluttamaan koiruja ja mennä maaten, jotta aamulla taas jaksaa mietiskellä agilityratojen koukeroita.

Tempauksia ;)

Kuvassa Copain Ranskan maalla käydessämme vuoristojärvillä.

Koiruudet voi hyvin ja ovat olleet omatoimisiakin aktiviteetin järjestämisessa. Siitä myöhemmin lisää. Aloitetaan kuitenkin järjestyksessä.

Kävin katsomassa Muskan ja Copainin pennut. Upeita pieniä marsujahan ne olivat. Kulmauksia löytyi kaikilta edestä ja takaa samoin kropan pituus oli sopiva kaikilla (ei siis liian lyhyt) ja kaulaakin tuntui löytyvän. Päissä oli tällä hetkellä eroja samoin kuin takajaloissa. 2 pennun päät olivat leveämmät kuin 2 muun ja 2 pentua astui hieman ulospäin. Tosin pennut kehittyvät huimasti joka päivä ja hieman eri tahtiin, joten odotan innolla näkeväni pennut pian uudelleen. 2 mustaa pentua olivat aivan mustia ja yhden mustan (jolla valkoiset pienet merkit) karvanpäissä oli ruskeaa joka tulee varmastikin poistumaan iän myötä. Niin on käynyt kaikille tähänasti näkemilleni sen värisille pyreneesin aluille ja ensimmäinen oma pyreneesi oli juurikin sen värinen ja lopputuloksena oli aikalailla prikulleen Copainin värinen koira. Kyseisen koiran virallinen nimi oli Hanumanin Ingela. Voi toki olla, että juuri tämä pieni pyreneesi on poikkeus aiempiin näkemiini pyreneeseihin. Neljäs pennuista oli kauniin värinen fawn, jolla oli todella kauniin mustanvärinen karvoitus jaloissa, korvissa, kuonossa ja hännänpäässä. Toivotaan, että pennut löytävät hyvät ja aktiiviset kodit. Osa on jo löytänytkin kodin, jos eivät kaikki ;)

Fawn poika rentoutui käsittelyssä parhaiten: nukahti aina käsittelyyn, muut 3 olivat kovin jänteikkäästi hamuamassa äitinsä huomaan takaisin. Kovin olivat kovia ryömimään ja liikkumaan. Ja jäntevyyttä löytyi kaikilta. Kameran salamalle pennut reagoivat jo, vaikka silmät ja korvat olivat vielä kiinni. Positiivinen oli ensi kohtaaminen pentujen kanssa. Kovasti jännitin (niin kuin aina pentuja katsomaan mennessä) mitä on tulossa:)

Seuraavaksi vuorossa piti olla Ursun pentujen katselmus seuraavana päivänä, mutta yön aikana Gigi suoritti vatsantyhjennyksen raivokkaasti molemmista päistä ja katsoinkin parhaimmaksi olla menemättä katsomaan pieniä pentuja. Ei voi tietää olisiko ollut kyseessä tarttuva mahatauti vai vaan meidän ahneen Gigin metsäretkien namien tuoma tulos. Onneksi Muskan pentuja katsomaan mennessä ei mukana ollut koiria ja käytimme aktiivisesti käsidesiä käsienpesun lisäksi. Toivotaan ettei pennuille tule mitään. Meidän laumassa ei muita samanlaisin oirein olevia ole vielä tullut. Copainille kiitos herättämisestä ja huomioimisesta, että Gigillä ei kaikki ole hyvin. Copsu veti lopulta peiton päältäni kun en muuten noussut ja reagoinut herätyksiin. Sen jälkeen Gigin tilanne valkeni minullekin räjähdyksen omaisesti.

Yön paskon ja oksennuksen auvoisen siivoamisen jälkeen Mikko lähti pirteänä töihin. Minä jäin nukkumaan. Kuinkas ollakaan Toska alkoi herättämään minua periksi antamattomasti. Ja meidän koirat eivät turhaan meitä ole koskaan herättäneet. No ensimmäisenä mieleeni tietenkin tuli, että Toska pyytää ulos jatkaen Gigin paskomista. Lähdin siis viemaan Isoa Pahaa ulos "yläkerran" oven kautta ja huomaan huudeltuani ettei yläkerrassa ole kuin Copain. Mikko oli laittanut koiraportin kiinni lähtiesään ja me muut olimme alakerrassa. Donnan siis piti olla yläkerrassa. Huoneeseen päästyäni Copain on sen näköisenä, etten minä ainakaan ole mitään pahaa tehnyt. Ovi on auki sepposen selällään ulos ja Donnaa ei missään. Minä ja Toska sännätään ulos kauheaa vauhtia huutamaan Donnaa. Lenkkeilijä kysyy, että onko minulla vaalea koira kateissa. Vastaan paniikissa, että kyllä. Sellainen karvainen otus kuulemma viipotti kohti Viinikan ei niin pientä liikenne ympyrää aamuruuhkassa ja minä säntään räntäsateessa heti autoon yöpaita ja Mikon aamutossut jalassa etsimään Donna-mummoa.

No Donna löytyi viipottamassa tienlaidassa kohti helsingin moottoritietä eli suunta oli juuri sinne missä Mikko on töissä. Huudan auton ikkunasta Donnalle, että "paikka" Donna katsoo minuun päin ja ei kun lisää vauhtia tassuihin ja eteenpäin. Toistan käskyn hieman täpäkämmin voimasanoin ja Donsu jää paikoileen haukkuen kuin ennen vanhaan. Säntään mitään ajattelematta autosta hakemaan Donnaa liikenteen sekaan pysäyttäen räntäsateessa autoja käsillä huitoen. Saan Donnan syliin ja huomaan samalla seisovani keskellä Tampereen aamuruuhkaa talven ensimmäisessä räntäsateessa yöpaidassa(joka oli vielä väärinpäin rankan pesurumpa-yön jäljiltä) ja Mikon aamutossuissa läpimärkä Donna sylissä. Autoilijat katsoivat "hieman" hymyillen. Itse katsoin parhaaksi painua kotiin lämpimään suihkuun lämmittelemaan tärisevän ja läpimärän Donnan kanssa. On se vaan aika mummo kun avaa ulko-ovet viipottaen maailman tärkeimmän ihmisensä perään. Säikäytti kyllä taas kunnolla Donnan tempaus. No tämä oli nyt 4. kerta kun Donna murtautuu maailmalle. Aiemmin mukana on aina ollut miehensä Toska. Nytkin olisi varmasti ollut jos vaan koiraportti olisi ollut auki. Pitänee taas kerran parantaa ovien salpauksia ja olla fiksumpi kuin pyreneesi.

Päivänaikana Gigin olo parani, itse kävin ottamassa sekä possunuharokotteen että influenssa rokotteen töistä saaden seuraavaksi yöksi possukäden hillittömän kipeäksi kuumeen kera.

Aamulla suunnattiin kohti pyreneläisten hallituksen syyskokousta Hyvinkäälle äänestämään uuden jalostussuosituksen kohtalosta sekä monista muista asioista. Kokouksen jälkeen hoidettiin Mikon kanssa parisuhdetta käymällä piitkästä aikaa ulkona syömässä ja lähtemällä sen jälkeen koteihinkoteihimme viettämään isänpäivää.

Koiruuksista Toska lähti Donnan seuraksi Jyväskylään moikkaamaan Amaliaa ja Roosaa. Apinakerho tuli viettämään Vimpeliin aktiivista syyslomaa. Huomenna aiotaan kokeilla uusia pujottelukeppejä ja hieman muutenkin höntsäillään. Käydään metsässä hakemassa virtaa ja nautiskellaan lumesta kun sitä on.

Torstaina takaisin Tampereelle, sillä 10.30 on yksityistreenit pro caniksessa. Sieltä tekemään Ursuksen ja Dorin pennuille luonne testi ja sen jälkeen viikonloppuna on Janita Leinosen agility kurssi :) Mukava lomanlopetus siis tiedossa.

Kuvia Copainin ja Muskan pennuista on osoitteessa:

http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut.

CD jossa minulla oli enemmänkin kuvia pennuista ei suostu toimimaan, joten tuolla ensi hätään pienokaisten kuvia!

Ai niin ja tämänviikon treenit ovat mennet LOISTAVASTI!!! Juoksut ovat siis ohi.

mihin se aika menee?

Kuva: "Possut levolla"

Loma on jo lähes puolessa välissä ja tuntuu ettei juuri mitään ole saanut tehtyä. On tullut käytyä kummilapsen synttäreillä, morjestamassa kavereita muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen ja tutustuttua Johannan poppoon uuteen asuntoon Tampereen Hallilassa.

Eilen ja tänään käytiin hieman treenailemassa Mouhijärvellä lähinnä yksittäisiä esteita ja sisäänmeno kulmia sekä kontakteja. Lisäks on käyty päivittäin kunnon metsälenkillä lähinnä poikien kanssa, koska Gigillä on viel juoksun loppurippeitä. Tänään sit vierailtiin Johannan poppoon luona Copainin ja Ursuksen kanssa. Pois lähtiessä kurvattiin Härmälän koirapuistoon leikkimään koko poppoolla. Hyvin meni leikit vaikkei hetkeen niitä ole tehtykään tällä minun pyreneesi pojat*2 + Johannan pyreneesit/airendaalit coctaililla .

Nyt pitäis mennä maaten, jotta jaksaa huomenna lähteä tutkimaan Saloon Copainin ja Muskan jälkikasvua. Haaveissa olisi piipahtaa aamusta viel hallilla hieman treenailemassa, mut saa nähdä jaksaako olla niin reipas. Toiveajatteluissa olisi viel paluumatkalla käydä ihastelemassa Ursuksen ja Dorin pentuja Kokemäellä, mut saattaa hyvin olla ettei tässä kiireessä kaikkea ehdi ja eipä Kokemäen suunnallekaan ole vielä varoitusta vierailusta annettu/kysytty lupaa tulla tapaamaan Keijua ja Tonnia. Leakin taitaa saapua vasta huomenna kotiin Ranskan reissulta, joten voi hyvin olla et reissusta rähjääntynyt Lea tarvitsee lepoa enemmän kuin vieraita;)

Nyt Untenmaille!

Loma alkoi

Lenkillä Järvensivussa Toska- Herran kanssa. Olisipa pian taas kevat!


Kuvassa eräs rakas pieni herra, jonka suosikki koira on hänen oma Toska-herra! Pian nähdään taas ja terkkuja Toskalta :)

Kahden viikon loma alkoi ja tarkoituksena olisi tällä viikolla saada piha laitettua talvi kuntoon, tehdä meillä kotosalla suursiivo, auttaa sisko kultaa muuton jälkimainingeissa, kaydä morjestamassa kavereita ja katsomassa Copainin pentuja. Jos ehtii niin ajattelin samalla reissulla käydä myös morjestamassa Ursuksen pentuja jos vain Kokemäen hurjille passaa. Tällä viikolla tai sit ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yksityistunti agilityä keskittyen mun surkeaan ohjaamiseen;( Ensi viikonloppuna sitten vimpeliin ja siel ainakin alkuviikko jos ei sitten lahes kokoviikko. Perjantaina treeneihin ja viikonloppuina on Janita Leinosen agility kurssi.

Sitten siitä mitä on ehtinyt jo tapahtua:
Perjantaina tuli käytyä treeneissä. Copain oli ensimmäistä kertaa hurlum hei päällä ja teki hieman omia sähläyksiään, joskin myös paikkasi mun huonoja kropan ohjauksia ottaen suulliset käskyt hyvin ja tehden oikeat radat. Mariakin ihmetteli mikä Copsulla on, mut Gigin parhailla päivillä varmastikin on oma merkityksensä moisessa menossa. Pojat ovat saaneet asua vain puolta taloa ja lenkit tehty äijien kesken eikä pojat ole leikkineet niin paljon kuin jos Gigi olisi ollut mukana. Muutenkin elo on ollut hieman normaalista poikkeavaa, hormoonit ovat jyllänneet ja jos se nyt ei näkyisi missään niin ihmettelisin. Ursuskin yritti käydä haistelemassa kavereita, jota se ei ole tehnyt koskaan eikä nytkään onnistunut kuin yrittämään pari kertaa. Tuntui kuin se ei olisi tajunnut, että kaikilla maailman koirilla ei ole nyt juoksut. No Ursus kuitenklin keskittyi ohjaamiseen ja ratoihin paremmin kuin edellisviikolla ja teki itseasiassa tosi hyvää työtä kun vaan päästiin hommiin.

Itse takkuan ohjaamisen kanssa. Se on niin vaikeaa! Varsinkin kun on niin nopeat koirat ettei meinaa mukaan ehtiä kun koira onkin jo hujahtanut puolirataa ja ajatukset tulevat perässä kun ei tajua et ollaan jo loppusuoralla rataa. Koirat siis tekevat mitä käsketään, mut aina jossain vaiheessa rataa en enää ehdi tehdä edeltä miettittyjä kropan ohjauksia niin tarkkaan kuin haluaisin, koska iskee paniikki et ehtii edes kertoa koiralle mihin mennään. Pitäisi saada kropan ohjauksista enemmän selkärankaan meneviä, mutta se vie tietysti aikaa. Ursu ja Copain ovat myös hieman eritavalla ohjattavia. Ursus irtoaa paremmin, välillä liiankin hyvin jos en ole tarkkana kropan ohjauksista, Ursua täytyy ohjata yleensäkin enemmän kropalla. Copain irtoaa myös hyvin, mutta ei niin helpolla kuin Ursus ja varsinkin jos on joutunut ottaa tiukassa paikassa vauhdin alas ja koiran haltuun jää Copain helposti kysymään lupia ja irtoaminen huononee loppu radaksi jos en muista antaa mene käskyä haltuunoton jälkeen. Copain lukee kroppaa mut kuuntelee paremmin myös suulliset käskyt. Siihen toki vaikuttaa varmasti ikä ja sitä kautta parempi kuuliaisuus ja vankempi toko tausta. Molemmat pojat lukevat rataa kuitenkin hyvin ja se pelastaa paljon! Koska treenit on peräkanaa unohtuu välillä mitä koiraa ohjaan ja kuinka juuri sitä koiraa tulee ohjata. Pitäisi vaan malttaa rauhoittua kun huomaa, et omat aivot ei ehdi koiran vauhtiin ja tyytyä tekemään radat niin hyvin kuin pystyy. Mutta kun haluaisin tehdä paremmin kuin vain niin hyvin kuin pystyy! No siinä pieni purkaus ja nyt otankin yksityitunnin kekittyen lähinnä parempaan ohjaukseen ja hieman käydään läpi yksittäisiä esteitä jos ehditään.

Lauantaina tuli auteltua muuttotouhuissa ja lähdettyä sen jälkeen kaverin juhliin joissa juhlistettiin vaatimattomasti valmistumista, uutta asuntoa, kihlausta ja vauvan tuloa maailmaan:) Kiitokset Tinkelle ja Jerrylle juhlista ja todella hyvästä tarjoilusta. Loppu yoksi suunnistettiin sitten Tampereen yöelämään pitkästä aikaa! Eilinen meni lepäillessä ja nautiskellen loman alusta. Nyt sitten täytyy tehdä jotain hieman järkevämpääkin!

Pentuja syntyikin vielä kaksi lisää :-)

Kuvassa Muska pentuineen. Kuva Honkanen

Muskalle ja Copainille syntyi siis kaksi mustaa poikaa, yksi fawn poika sekä yksi musta tyttö. Äiti ja pennut voivat hyvin. Kennel Calins Nounours:n sivuilla on muutama kuva vastasyntyneista: http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut

Muskalle pentuja!

Copainista on nyt siis tullut kahden pienen urospennun onnellinen isä. Ensimmäisenä maailmaan tupsahti musta uros ja toisena fawn uros. Lisää pennuista lähipäivinä! Olemma niin iloisia!!! Pennut ovat kennel Calins Nounours:ssa ja emän virallinen nimi on Calins Nounours Muscadenoire eli Muska. Muska koira netissä: http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FIN16402/06&R=141

Ihanaa, lunta sataa!

Yläkuvassa Ursus viime talvena, alempana kuvissa Copain, Ursus ja Toska viime kevättalvena Vimpelissä.






















Ulkona alkaa olla ihana hieman pakalastava ilma. Josko olisi syyssateet mennyttä elämää tältä vuodelta. Todennäköisesti vain toiveissa, mutta hetken on kiva elää unelmaa. Ostettiin tänään pojille uudet back on track loimet. Alkaa olla treeneissäkin vilponen odotella koiruilla kun mammat tutustuvat rataan. Toki hallissa ei nyt aivan pakkaselle vedä, mut kuitenkin. Lisäks sorruin ostamaan uuden namipala pussukan, koska näytti niin hyvältä.

Uutena asiana on blogissani ä:t ja ö:t, sillä Mikko kaatoi Gigin avustuksella Hong Kongista ostetun kannettavan päälle kahvit ja kone sanoi sopimuksensa irti ja mikko komponentit;) Nyt täytyy siis tyytyä näpyttelemään tällä pöytäkoneella ja yrittää muistaa käyttää ä:tä ja ö:tä. Helpompaa oli ilman moisia öökkösiä.

Kotosalla kaikki on hyvin. Gigin juoksut tosin hieman häiritsevät normi arkea. Gigin tussuntuoksuisen unelman takia pojat käy hieman kierroksilla ja ovat niin "herras miehiä" että. No Gigi asuu yläkerrassa pahimmat päivät ja kulkee toisesta ovasta ulos sekä lenkit tehdään eri suuntaan kuin poikien kanssa. Hieman moinen helpottaa. On kokeiltu sitä nartun tuoksua "vähentävää" ainettakin, mutta eipa siitä muuta apua ollut kuin että lompakko oheni. Jännä on huomata, että Gigi on nyt pentujen jälkeen itse paljon aktiivisempi osapuoli miesten etsinnässä ja houkuttelussa. Itse asiassa aikamoinen kiimoissaan oleva tyrkky. No enää pari päivää ja alkaa tuoksut vähenemään. Ei pojissa mitään, mut tuo k****a uliseva neiti on melkoisen raiostuttava. Mahtaa sillä itsellään olla vaikea ja haikea olla kun yrittää tyrkyttää itseään lasinkin läpi persus edellä ja häntä korkealla ohikulkeville koirille. Eipä tarvi tehdä joulu maalauksia ikkunaan...Huoh!

Poikien kanssa jatketaan Marian opeissa taas uudelle kurssille. Treenit on taas peräkkäisissä ryhmissä, mutta tuntia myöhemmin kuin aiemmin. Yritettiin jälki kurssillekin, mutta ryhmä oli jo taynna. Johanna, Ava, Merle, Zoco , Rene ja Argos muuttivat takaisin Tampereelle, joten hieman olisi unelmissa josko päästäisiin kokeilemaan viestiä YLÖKK:n riveissä. Pitää yrittää houkutella Johanna treeneihin kun sinne tarvitaan kaveri!

Nyt täytyy alkaa siivoilemaan, jotta talvi voi tulla. Kahville toki ensin!

Ursus FI MVA!

Kuvassa Gigi tyttärensä Mindyn kanssa, kuva Anu Vuorinen


Tuli käytyä eilen Seinäjoen KV näyttelyissä ja kotiin tuomiosina oli hienosti Ursuksen osalta AVO-ERI, ROP, SERT, CACIB JA FI MVA titteli. Ursushan taytti 7.10 kaksi vuotta ja sai heti ensimmäiseltä yrittämältä kolmannen sertin ja FI MVA tittelin. Copain oli ilmoitettu myös näyttelyyn, mutta Ranskan reissua varten otetun rokotuksen aiheuttaman reaktion ja antibiootti kuurin vuoksi ei doping sääntöjen vuoksi voinut osallistua. No, mutta Ursus hoiti hienosti ja hieman yllättäenkin potin kotiin.

Nähtiin samalla nayttelyissä Gigin poika Argos. Pikku herra oli Johannan mukana ensimmäistä kertaa nayttelyissä tärkeällä tutustumis ja sosialitumis käynnillä. Argos oli kuin Vagabond. Toivotaan, että herralle tulee kalloa ja lantio hyvän malliseksi niin saapa Copain hyvän kilpakumppanin näyttely rintamille. Hampaatkin löytyi suusta täydellisenä:) Karva oli samassa kasvuvaiheessa kuin Mindynkin karva, joten sisarusten samankaltaisuus jatkuu yhä.

Nyt ollaan käymässä Vimpelissä vanhempieni luona. Mukana ei ole kuin Copain ja Ursus, koska Gigi aloitti juoksut ja hajurako tekee terää parhaina päivinä;) Tarkoitus olisi hontsäillä täällä lähinna hyppyjä, putkea, rengasta ja keppejä. Keskittyen taas kerran erinlaisiin sisäänmeno kulmiin, vaiks ne jo melkoisen varmasti onnistuukin. Ei niitä varmastikaan voi koskaan harjoitella liikaa, samoin kuin irtoamisia. Muuta ei ole mukana/paikanopäällä, joten noiden esteiden on täytettävä agilityhimon aiheuttama tuska. Nyt ulos höntsäilemaan!

Lisaa kuvia Ursuksen ja Dorin pennuista s. 30.09.09

Kokemaella kaytiin ja tuliaisina kuvia pennuista!

Kuvissa Ursuksen ja Dorin pennut noin 3vko, Copain Ranskassa minun kanssa seka Donna, Gigi ja Toska Vimpelissa jalkapallopelin jalkeen Mikon ja Jeren kanssa





Paljon on taas tapahtunut taas pienella aikaa ja tassa kaikki lyhykaisyydessaa:

Treeneissa on kayty hontsailemassa ja Gigin pentua Mindya seka hanen perhettaan nahtiin pikaisesti pyynikilla. Kiitokset Anulle kun kertoi mahdollisuudesta nahda Mindy.

Neiti oli oikein ihana pieni pakkaus. Voisi vain mainita, etta aivat kuin aitinsa. Kuono ja silmat kuin Gigilla, korvat kuin Digilla ja kasvaa samalla tyylilla kuin aitinsa eli ensin korkeuden ja sitten pituuden. Neiti reipas pieni pyreneesin alku, sopivasti varautunut, mutta kiinostunut kaikesta mita ymparillaan nakyi ja kuului. Mindy oli luonteeltaankin kuin Gigi eli ei valittanyt vieraista, mutta pienen tutustumisen jalkeen haki jo aitiansa, Ursua ja Copainia leikkimaan. Hermorakennetta naytti loytyvan ja palautumiskykya myos jannittavissa tilanteissa. Olimme siis Pyynikin nakotornilla, joka kuhisi lekkeilijoita, turisteja ja muita koiria. Karvan kasvu on hyvassa alkuvauhdissa ja turkki oli aivan ihanan punainen fawn. Kovasti muistutti siskoaan eli Sagessea, joka asustaa Jyvaskylassa. Kotona kuulemma paimennusviettia on vahintaankin riittavasti ja melkoisen itsenainenkin neiti on. Nyt vaan harrastamaan taman pienen raketti paketin kanssa! Ihastuin aivan tyystin neitiin!

Mitas muuta on tapahtunut. Kaytiin toissa viikolla viikonloppua viettamassa Vimpelissa ja isa jaksaa mainiosti leikkauksen jalkeen. Koirut olivat onnessaan niin kuin aina paastessaan mummolaan.

Tana viikonloppuna oli vuorossa Kokemaki. Jannelle seka Harrille isot kiitokset renkaiden vaihdosta minun ja Minnan autoihin. Kokemaella katseltiin parikin Leinosen Janitan agilitykoulutus DVD:ta ja paljon purtiin kaiken moisia agility pahkinoita. Lisaksi tietysti ihasteltiin Ursuksen ja Dorin pentuja!!

No toinen Dorin ja Ursuksen pennuista on todellakin Tonni ja toinen Keiju. Neideilla loytyy eroa koossa yha eli olisiko kyse kahdesta erityyppisesta nartusta?! No eihan se nyt niin helppoa ole neideilla oli varitys kummallakin kauniin punainen fawn hyvalla maskilla ja pigmentilla. Molempien korvat ovat kauniin pienet ja kuono-osat kolmiomaiset ja sopivan mittaiset. Kaulaa ja ryhtiakin tuntuu loytyvan ja kulmauksia, wow! myos edesta! Molemman kavelivat jo ja ovat vasta noin 3 viikoisia. Silmat oli auki ja kovasti olivat maitobaarissa vierailleet mahoista paatellen. Pennut omaavat ilmeisen hyvan taistelutahdon, silla jo nyt kuului arinaa ja murinaa seka innostui toinen vetamaan aristen seka muristen Leaa sormestakin poikittain hanta kovasti vispaten :) melkoisia neiteja on naista tulossa. Voi kun saisivat kodit, joissa harrastettaisiin jotain edes omaksi ilokseen. Kuvittelen, etta naissa neideissa olisi tulevaisuudessa ihan kilpakentillekin saakka melkoisesti iloa. Laitan jonkun rappaisyn mita huonolla kamerallani sain pentujen kaytya nukkumaan. Lean kameralla otettiin kylla parempiakin kuvia kun pennut olivat viela kutakuinkin hereilla. Miten siina aina kay niin, etta kun pennut on virkeita ja leikkisia niita ihastelee hypnoosissa eika ymmarra ottaa kuvia vasta kun ne hyytyvat unten maille?

Nyt taytyy menna unten maille, jotta ehditaan aamusta hontsailemaan Pro Canis hallille heti aamusta!

Ranska tuli nahtya ja isa leikattua

Ursus eli Drole d'Oiseau Haut d'Ourson odottelee taas, etta saisi makoilla ja siristella silmiaan auringon haikaistessa



Piitkaasta aikaa, Mikon pyynnosta ;)

Eli kiireita on ollut. Aluksi tietenkin oli ja meni upea ja vauhdikas ranskan reissu, josta ei kommelluksitta selvitty. Niista ehka hieman myohemmin lisaa, silla pitaa menna lenkille ja nukkumaan(heratys 6 tunnin kuluttua...). Ranskan reissun jalkeen yovuorot, Copainin rokotuksesta saatu patti niskaan ja Isan sydanleikkaus seka Mikon tyomatka Australiaan unohtamatta Kirsin ja Timon raksalla tehtyja talkoo hommia. Ja Ursuksesta tuli isa ja Dori synnytti 30.09.09 2 fawn-tyttoa <3 !

Kaikesta on kuitenkin selvitty ja kaikki voivat kohtuu hyvin ja jopa agitreeneissakin on tullut kaytya kaiken kiireen ja paineen keskella. Siella kiireet tosin naykyi koirien jarjettomana vauhtina ja intona. Koirat meni sellaista vauhtia etten perassa pysynyt. Ehka pieni tauko rutiineista ja hieman ei niin aktiivinen koiranelama tekee valilla hyvaakin. Varsinkin kun ennen Ranskan reissua Copain kavi hierottavana selan jumin vuoksi, joka johtui pienoisesta emannan himohontsailysta agihallilla, kun se nyt vaan on niin kivaa seka koirien et minun mielesta.(-> viimeisella viikolla ennen ranskan reissua lahes joka paiva vahintaan 1 h/koira: tiedan, tiedan: aivan liikaa.) Onneksi huomasin samantien etta Copain seisoo enemman jalat alla kuin normaalisti ja takaliikkeet olivat ravissa lyhyet normaaliin verrattuna ja saatiinkin jumia auki ihan kivasti heti eka kerralla kun jumi oli ollut vasta niin vahan aikaa ja siihen puututtiin heti. Nyt sit on ollut vapaata liikuntaa ja lyhyita hihna lenkkeja ja vain ohjatut treenit. Hierontakin on taas edessa ja Back on track:ia odotellaan saapuvaksi innolla. Copain ei ole enaa yhtaan jumissa olevan oloinen, mutta varoa taytyy ettei tule heti uutta juntturaa.

Muuten meille ei ihmeempia, kuin et viikonloppuna olisi tarkoitus lahtea Vimpeliin maalle koirien kanssa, silla isa siirrettiin jo tanaan Seinajoelle sairaalaan. Heti sen jalkeen kun vaan ennatetaan lahdetaan katsomaan Dorin pienia vauvoja Kokemaelle. Muskakin oli ultrattu ja Copainista nayttaisi tulevan isa viikon 43 tuntumissa:) Mikkoa odotellaan porukalla jo kotiin sielta tuskaisen kuumasta ja kamalasta Australiasta, sataahan taalla vetta ja on niin romanttisen pimeaa!

On se vaan kummaa kuinka kiireista tama elama aina valilla on, mut aina kaikki nayttaa jarjestyvan omalla painollaan. Parasta kuitenkin kaikessa on, et isa voi niinkin hyvin ISON leikkauksen jalkeen, tekee aikas onnelliseksi moinen!

Kiitokset Isalle, Aidille ja Jerelle Toskan hoitamisesta Ranskan reissun ajan!

ranskaan!

Johannalla majaillaan ja muutaman tunnin kuluttua suunnataan kohti lentokenttää ja dysseldorffia. Sielta matka jatkuu belgian kautta ranskaan ja samalla kaydaan katsomassa kennel de la tuile au loup:ssa menoa ja koiria seka tietenkin Salvatorea. Nyt hetkeksi maaten ja sitten reissu alkaa kohti argeles-gazostia ja pyrenelaisten erikoisnayttelya! Blogiin tulee pieni tauko,mutta kotiin terveiset mikolle, donnalle, gigille ja ursulle seka vimpeliin äiskälle, isälle, jerelle ja toska-herralle.

Agility ja vahaisia unia

Treenit oli tanaan ja ekana treeni vuorossa oli master-ursus, mutta mika ursusta vaivasi?!? Kyttaili muita koiria vaistellen ja puhputellen(ei ole tehnyt tata koskaan) ja radan patkat eivat lahteneet sujumaan kun isoU keskittyi kyttaamaan etteivat hunnit hyokkaa takaa tai sivuilta. Itsekin juoksin ekalla patkalla suoraan ursun eteen (hamaannyin ursun oudosta pokoilysta) kun nyt vaan olen niiin hidas ja ursu pamautti suoraan koipeeni. Rauhoitimme tilanteen ja teimme hieman yksittaisia esteita ja kehustelin ursua niin sielta se master-ursu loytyi ja hunnit hukkui. Loppu treeni menikin vanhan mallin mukaan upeasti ja lopetettiin onnistuneeseen radan patkaan. Hieman jai mietityttamaan mika ursulla oli aluksi. Moista kaytosta ei ole ursu koskaan lahes 2 vuoden ikaan mennessa nayttanyt julki missaan ikuna?!? Ehka se vaan on tullut poko-murrosian johonkin vaiheeseen ja menee omituinen kaytos kohta ohi ilman ihmeempia toimenpiteita. Mitaan huonoja kokemuksiakaan muista koirista tms ei ole ollut viime aikoina.

Toisena vuoroon saapui Copain ja aah! copain paikkasi Ursun huonon alun ja teki kaiken oikeasti niin hyvin ja taydellisesti ja puhtaasti ja kovaa kuin vain voi:D Eipa ole Copain koskaan ennen mennyt niin himolla kovaa ja puhtaasti kaikkea mita vaan on tehty. On kai koirillakin paivansa, samoin kuin ihmisilla. Odotan innolla ensi kertaa mika on vasta Ranskasta tultuamme. Toivottavasti vanha kunnon master-ursu on silloin jo alusta asti ruodussa ja copain jatkaa upeaa tyoskentelya silloinkin.

Ajattelin keskittya Ursun kanssa lahiaikoina sen "itsetunnon" nostamiseen(vaikkakin ja koska on lauman alin)ja ursun kanssa yksin reissaamiseen entista enemman(ei laumaa turvana). saa nahda kuinka moinen vaikuttaa poikien suhteisiin, mut yritan tehda asian oikein laumajarjestyksenkin kannalta. Copainin kanssa jatketaan vanhan kaavan mukaan kun kerta nayttaa toimivan erittainkin hyvin. Ja meidan iki-ihana Gigi tekee paluuta treeneihin. Hontsaillaan G:n kanssa itseksemme ja katsotaan mita keksitaan. G on pentujen jalkeen parempi haltsaamaan kroppaansa ja halu tehda on kova. Toska ja Donna viettavat jatkossakin vanhuuden elakepaivia heidan kanssa tehdaan kun sille paalle sattuvat, et haluavat nayttaa nuorisolle mista kana pissii. Nyt tuutima lullaa ja unten maille huomenna eli tanaan heratys klo 05 ja auton nokka kohti Porvoota jossa nayttelyt ja tuomarina ranskalainen herra Lavier.

Tyhma ohjaaja

Kauhealla kiireella on viime paivat mennyt. Yot toissa ja paivalla kun on yrittanyt tehda kaikenlaista hyodyllista.

Paivat on mennyt pitkalti agitreeneissa ja totesin eilen, et ehka on syyta pitaa vahan taukoakin, edes koirian takia. Kaiketi se palautuminen on koirille yhta tarkeaa kuin ihmisillekin ja kun on nyt hontsailty joka paiva talla viikolla ilman lepopaivia. Ei kuulosta hyvalta. Huomenna on sitten kunnon treenit kuitenkin. Muutoinkin on mietityttanyt OMA luonne. Jos joku radan patka ei mene hyvin tulee tuskailtua omaa ohjaamista ja koirat on ihmeissaan. Toki kehun heidan hyvaa suoritustaa, mut ei pyreneesi niin tyhma ole, et ei huomaisi mamman feikkaavan kun tuskailee omaa tyhmyyttaan. Viel oma tuskailu ei ole nakynyt vauhdeissa, mut pelkaan et alkaa jossain vaiheessa nakya. Siksipa olenkin paattanyt lahiaikoina itsekseni treenatessa keskittya helppoihin ja vauhdikkaisiin ratoihin, joissa saa tyhma ohjaa ja fiksut koirat kokea onnistumisia. En halua, et koirat rupeaa varmsitelemaan ja kyselemaan lupia menna vaan sen takia, et mina olen niin hidas ja tyhma enka osaa hakea radoilta optimeja ohjauskulmia. Hemmetti! (itsensa ruoskintaa!!)

No katsotaa huomenna josko suijuisi omalta osaltani treenit, silla koirat kylla menee.

Nyt taytyy lahtea lenkille, silla viela viimeinen yovuoro edessa ja sitten koittaa 2 viikon loma! Ja matka Ranskaan lahestyy:)

IHANA Argos

Kuvat Johanna Jussila ja Mika Honkanen.

Kirjoitinkohan oikein Arskan kutsumanimen. Kyseessa on kuitenkin Gigin iso poikapentu, eli pentu no 3(?). Se on NIIN KAUNIS, vaikkakin kasvaa samoin kuin aitinsa eli ensin korkeuden ja sit vasta pituuden. Vaik A onkin nyt "apina"vaiheessa on se silti niin lupaava. Kun on nyt niin paljon jalkoja, et ei mahdu ravaamaan alla, mut siita huolimatta liikkeet ovat paremmat kuin monilla aikuisilla joita nayttelyissakin nakee:) Kulmauksia loytyy, mut koska lantio viela kehittymaton ja jalkoja piisaa niin eivat tule kovinkaan helposti nakyviin muuta kuin hetkellisesti. Mut Johanna, ne kulmaukset on edelleen siella;)Korvat on kauniisti ruusulla suurimmaksi osaksi aikaa ja liikuttelee niita kovasti. Silmat ja paa yleensakin on kuin kuuluisalla Vagabonilla ja se sama ravi ja valilla valpaana oleva ryhti jonka ottaa kun kuuluu/nakyy jotain epailyttavaa, WOW! Kuin isoisansa. Paa on viela kovin kapea(niin kuin kuuluukin tuossa iassa), hampaat vaihtumassa ja ainakin ne pysyvat hampaat, jotka ovat jo tulleet ovat vahvat ja natissa rivissa. Toivotaan, et sama jatkuu loppujenkin hampaiden osalta. Ja luonne, sita loytyy. Sanoinkin Johannalle, et nyt on sellainen pentu, jonka kanssa on "pakko" alkaa harrastamaan agilitya. Taistelutahtoa, ponnistusvoimaa ja kropan hallintaa loytyy! Mika koodinaatiokyky jo tuon ikaisena! On saanut jo lenpinimen Matrix-koira:)

Taytynee sanoa, et ainakin nyt kaikki Gigin pennut , jotka olen nahnyt kuvissa/livena viime aikoina ovat todella kauniita! Sanonpa vain, et niista saadaan viela kuulla!

Samalla reissulla kaytiin Vantaan nayttelyissa joissa Copain oli ROP. Tuomari ei ymmartanyt yhtaan meidan Donna-mummon kauden paalle ja antoi Donsulle vain EH:n. Donna sai EH:n ensimmaista kertaa Donnan nayttelyuran aikana, jonka meilla ollessaan on kaynyt lapi. Mut reissu oli mukava. Kiitos Johannalle ja Lasselle Ruuasta ja kaffeista!

Me saadaan oma avain Pro Canis halliin ja voidaan kayda tasta edespain treenaamasa siella aina kuin halutaa ja on tilaa, JEE!!!

Ai niin ja meidan Gigi on alkanut pissaamaan uuteen tyyliin. Enaa ei riita et nostaa toisen tai molemmat jalat ilmaan sivuille. Nyt meidan IsoG on alkanut pissaamaan nostamalla kroppansa etutassujen varaan ylos kuin kasillaseisoja?!? Aikas akropaatti tuo meidan neiti:)

PM agilitya

Kaytiin ihan vaan katsastamassa PM agilitya ylojarvella tanaan. Kovin oli paljon tasoeroa koirakoiden kesken,mika yllatti minut. Me tyydyttiin tosiaan vaan katsomaan kentan laidalta, vaik koiruilla olisi ollut hirvea hinku kentalle:) Mukaan raahasin Minnan,Aatun(Pyreneesi Rimona X Urdos) ja Pipsan(Havanneesi/pyreneesi Blondi X Urdos) . Olihan kisat lahes heidan takapihalla! Yhtaan pyreneesia ei ollut kisaamassa, vaik katsomon puolella oli meidan lisaksi Alli aamusta ja Juha Paulasto oli ajanotossa(Tosi pyreneesi;) ). Viinikan Jaanakin oli kisaamassa, mutta Holskilla:( Natistihan he menivat, mutta pyreneesit puuttui. Ehka ensi vuonna joku uskaltautuu mukaan kentan puolellekin. Pois tultiin siskoni Kirsin kodin kautta.

Nyt sit kauhea yska kun tuli oltua reissun paalla. Eilen kaytiin Lealla ja Jannella (kennel Drole d'Oiseau) ilta kahvilla. Ja hieman tuli treenattua agilitya, vaik kauhean fiksua se ei varmasikaan ollut tassa kohassa. Kuumekin laski eilen illalla ensimmaista kertaa,. Fiksua latea heti hontsalemaan-tiedan.

Nyt sit pitais laitta eteiseen taas maalia, mutta nyt toiseen eteiseen ja kattoon. Kukkasipulitkin huutavat taas apua paastakseen maahan ennen lumia. Huomenna onkin sit taas nayttelyiden vuoro Vantaalla.

Mikko on taas Golfkisoissa. Meidan perheen pallohullu. Onneksi ainut!

Kauhea lentsu!

Iski kauhea flunssa eli lentsu. Kurkku on melkoisen kipea ja aani kadoksissa. Henki kuitenkin pihisee, joten auton nokka kohti maalikauppaa ostamaan kattomaalia eteiseen ja sitten metsaan lenkille koirujen kanssa.

Loppu ilta meneekin kukkia istuttaessa ja ostin lisaa kukkasipuleitakin kevaaksi. Hiemanko riistaytyy tama puutarhainnostus kasista! Illalla olisi tarkoitus tehda Copainin kanssa hiittaus treenit ja hieman kujaakin. Katsotaan nyt sitten kuinka paljon flunssaisena jaksaa.

Milta oikeasti brindle pyreneesin pentu nayttaa?!?

Ylimmassa kuvassa juuri syntynyt brindle Ursus seka veljensa.





Toiseksi ylimmassa kuvassa musta pentu, jonka pentukarvassa näkyy aavistus ns.kulomustaa sävyä, joka häviää useimmiten pentukarvan mukana.












Brindlen Ursusken sisarussarja noin 6vko vanhoina.


























Kahdessa alimmassa Ursus luovutusikaisena. Brindlet pyreneittenpaimenkoirat nayttavat talta luovutusikaisina. Ainakin pitaisi nayttaa talta;)

Brindle varihan on geneettisesti fawn, jossa raitoja x-maara. Selkean raidan tulisi loytaa aina jostakin. Lyhytkarvaisena raidat erottuvat viela selvemmin kuin pitkarvaisena.

Meille ei siis kummempia kuulu. Koirut on kunnossa ja illat ovat menneet enemman tai vahemman pihatoissa ja terassin teossa. Myoskin toisen eteisen lattiamatsku on haettu. Enaa pitaisi saada se lattiaan ja toisen eteisen maali on haettu ja pitaisi saada se seiniin. Tuntuu, et kun yhden asian saa tehtya tulee hinku tehda taas jotain ja kaikki tuntuu hieman keskeneraiselta vaik kaikki onkin melkein valmiina... huh huh mita selittelya.

Toissa oli tanaan rankka paiva.Lastenheraamo nakki kolahti jo toisena paivana putkeen. Mina kun en niin tule noiden ihmis monkijaisten kanssa juttuun. No vuorot takana ja 2 paivan vapaat koitti. Huomenna on oma fysioterapia seka Copainin Leptospiroosi rokotus Ranskan reissua varten EL Inka-Mari Anttilan luona. Muuten pitais tehda naita remppoja ja hieman olisi haaveena hontsailla koirujenkin kanssa. Kaikkein isoimpana haaveena olisi lahtea puolukkametsaan koirujen ja evaiden kanssa paivaksi, josko se toteutuisi. Vimpeliin piti lahtea, mut tuo fysioterapia pilasi aikataulut eika sinneasti viitsisi ajella yhdeksi paivaksi. Sisko kultani kyseli minua torstaiksi raksalle hieman auttelemaan, joten josko sekin olisi yksi ohjelmanumeroista.

Kurkku on ollut kovin kipea parina viime paivana. Ei voi kuin toivoa. ettei flunssa iske paalle. Ei olisi millaan aikaa ja halua sairastaa.

Nyt leikkaamaan pensaita muotoonsa ja hakemaan kukkasipuleita ilostuttamaan ensi kevatta!