Loma on sitten lusittu

Kiireinen päivä takana. Aamusta tuli kummilapsoseni hetkeksi viihdyttämään minua ja koiruuksia. Sen jälkeen vuorossa olikin agilityhallille lähtö hieman höntsäilemaan ja metsälenkki, joka venyi melkoisen pitkäksi. Ihanaa oli kirpakassa syyssäässä samoilla metsässä koirien kera ja olin ottanut mukaani kahvia ja pullaakin. Koiruudet nauttivat täysin siemauksin metsän tuoksuista ja painoivat menemään melkoista vauhtia.

Kotiin tultuamme tein hieman rästissä olleita pihan syyshommia ja laitoin callunat ja jouluvalot ulos. Nyt on hyvä käydä rättiväsyneenä nukkumaan, sillä huomenna on aikainen herätys. Metsään tekisi mieli mennä huomennakin ennen töihin lähtöä ja jos vaan ehdin voisin piipahtaa vähän agihallillakin. Tiedän, tiedän; liikaa ei saisi tehdä, mutta minkäs voit itsellesi kun se nyt vaan on niin hauskaa!

Nyt nukkumaan, unia!

Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti

Vimpelistä takaisin kotona. Oli mukava viettää taas rentouttava loma maalaismaisemissa. Hieman tuli höntsäiltyä agilityäkin Vimpelissä, mutta nyt loppulomasta meille tulee oikein tehokuuri treenejä. Eilen oltiin yksityistunnilla Pro Cniksessa ja treenit kulki kuin unelma. Tänään jatkui normi treeneissä sama tahti ja olen niin onnellinen sekä ylpeä koiruistani. Ovat maailman parhaita, ainakin minun mielestäni ja sehän riittää! Huomenna on sitten Janita Leinosen koulutusviikonlopun alku ja sunnuntaina loppu. Innolla mennään opiskelemaan Janitan opeissa muutenkin kuin vain DVD-kautta, ihan siis livenä:)

Käytiin eilen treenien jälkeen Kokemäelläkin (kennel Drole d'Oiseau) Testaamassa ja videoimassa Ursuksen ja Dorin pentujen pentutesti. Iso tyttö eli Tonni muistutti niin ulkoisestikin kuin luonteeltaankin hyvin paljon isäänsä ja isänsä pentutestiä kun taas pikkutyttö eli Keiju muistutti äitiään ja isoäitiään kovin niin ulkoisesti kuin luonteeltaankin. Molemmat olivat oikein reippaita hallin kylmyydestä huolimatta. Testi siis tehtiin kivihallissa, koska ulkona on jo niin kovin kylmä.

Testien nauha katsottiin pikaisesti vielä läpi illalla, mutta haluan nähdä sen vielä uudestaan. Leakin katsoo sen vielä varmasti tuhannen kertaa ennen kuin kertoo ääneen mitä mieltä pienokaisista kaiken kaikkiaan on. Kyllä se testi taas teki poikaa vaikka pennut tyttöjä ovatkin. Nimittäin pennut eivät toimineet niin kuin itse edeltä kuvittelin vaan lähes päinvastoin. Vaiks pentuja näkeekin paljon ja seurailee niiden touhuja kotosalla, autossa yms niin kyllä pentutesti oikein suoritettuna kertoo paljon tulevaisuuden mahdollisuudesta kun vaan osaa katsoa. Ainakin testi lisää ja vahvistaa olettamuksia mitä pennusta kuvittelee. Toki tulevaisuudessa asioihin vaikuttaa niin moni muukin asia, mutta paljon testistä saa irti kun vaan on taitoa tulkita ja perustella asiat.

Lea osaa perustella niin mainiosti miksi pentu teki mitäkin ja mitä se kertoo pennusta. Lean sanottua ääneen asiat niin asia tuntuu itsestään selvältä selitykseltä pennun reaktioon tai toiminta malliin, mutta enpä vaan itse tajunnut niin syvälle pennun sielunelämään ilman, että Lea sitä ääneen sanoi. Hieman räpsin 6 viikois valokuviakin kun pennut aamulla taisteli ja paini, mutta kun eivät hetkeäkään paikoillaan suostuneet olemaan ei kuvista kummosia tullut.

Nyt täytyy lähteä ulkoiluttamaan koiruja ja mennä maaten, jotta aamulla taas jaksaa mietiskellä agilityratojen koukeroita.

Tempauksia ;)

Kuvassa Copain Ranskan maalla käydessämme vuoristojärvillä.

Koiruudet voi hyvin ja ovat olleet omatoimisiakin aktiviteetin järjestämisessa. Siitä myöhemmin lisää. Aloitetaan kuitenkin järjestyksessä.

Kävin katsomassa Muskan ja Copainin pennut. Upeita pieniä marsujahan ne olivat. Kulmauksia löytyi kaikilta edestä ja takaa samoin kropan pituus oli sopiva kaikilla (ei siis liian lyhyt) ja kaulaakin tuntui löytyvän. Päissä oli tällä hetkellä eroja samoin kuin takajaloissa. 2 pennun päät olivat leveämmät kuin 2 muun ja 2 pentua astui hieman ulospäin. Tosin pennut kehittyvät huimasti joka päivä ja hieman eri tahtiin, joten odotan innolla näkeväni pennut pian uudelleen. 2 mustaa pentua olivat aivan mustia ja yhden mustan (jolla valkoiset pienet merkit) karvanpäissä oli ruskeaa joka tulee varmastikin poistumaan iän myötä. Niin on käynyt kaikille tähänasti näkemilleni sen värisille pyreneesin aluille ja ensimmäinen oma pyreneesi oli juurikin sen värinen ja lopputuloksena oli aikalailla prikulleen Copainin värinen koira. Kyseisen koiran virallinen nimi oli Hanumanin Ingela. Voi toki olla, että juuri tämä pieni pyreneesi on poikkeus aiempiin näkemiini pyreneeseihin. Neljäs pennuista oli kauniin värinen fawn, jolla oli todella kauniin mustanvärinen karvoitus jaloissa, korvissa, kuonossa ja hännänpäässä. Toivotaan, että pennut löytävät hyvät ja aktiiviset kodit. Osa on jo löytänytkin kodin, jos eivät kaikki ;)

Fawn poika rentoutui käsittelyssä parhaiten: nukahti aina käsittelyyn, muut 3 olivat kovin jänteikkäästi hamuamassa äitinsä huomaan takaisin. Kovin olivat kovia ryömimään ja liikkumaan. Ja jäntevyyttä löytyi kaikilta. Kameran salamalle pennut reagoivat jo, vaikka silmät ja korvat olivat vielä kiinni. Positiivinen oli ensi kohtaaminen pentujen kanssa. Kovasti jännitin (niin kuin aina pentuja katsomaan mennessä) mitä on tulossa:)

Seuraavaksi vuorossa piti olla Ursun pentujen katselmus seuraavana päivänä, mutta yön aikana Gigi suoritti vatsantyhjennyksen raivokkaasti molemmista päistä ja katsoinkin parhaimmaksi olla menemättä katsomaan pieniä pentuja. Ei voi tietää olisiko ollut kyseessä tarttuva mahatauti vai vaan meidän ahneen Gigin metsäretkien namien tuoma tulos. Onneksi Muskan pentuja katsomaan mennessä ei mukana ollut koiria ja käytimme aktiivisesti käsidesiä käsienpesun lisäksi. Toivotaan ettei pennuille tule mitään. Meidän laumassa ei muita samanlaisin oirein olevia ole vielä tullut. Copainille kiitos herättämisestä ja huomioimisesta, että Gigillä ei kaikki ole hyvin. Copsu veti lopulta peiton päältäni kun en muuten noussut ja reagoinut herätyksiin. Sen jälkeen Gigin tilanne valkeni minullekin räjähdyksen omaisesti.

Yön paskon ja oksennuksen auvoisen siivoamisen jälkeen Mikko lähti pirteänä töihin. Minä jäin nukkumaan. Kuinkas ollakaan Toska alkoi herättämään minua periksi antamattomasti. Ja meidän koirat eivät turhaan meitä ole koskaan herättäneet. No ensimmäisenä mieleeni tietenkin tuli, että Toska pyytää ulos jatkaen Gigin paskomista. Lähdin siis viemaan Isoa Pahaa ulos "yläkerran" oven kautta ja huomaan huudeltuani ettei yläkerrassa ole kuin Copain. Mikko oli laittanut koiraportin kiinni lähtiesään ja me muut olimme alakerrassa. Donnan siis piti olla yläkerrassa. Huoneeseen päästyäni Copain on sen näköisenä, etten minä ainakaan ole mitään pahaa tehnyt. Ovi on auki sepposen selällään ulos ja Donnaa ei missään. Minä ja Toska sännätään ulos kauheaa vauhtia huutamaan Donnaa. Lenkkeilijä kysyy, että onko minulla vaalea koira kateissa. Vastaan paniikissa, että kyllä. Sellainen karvainen otus kuulemma viipotti kohti Viinikan ei niin pientä liikenne ympyrää aamuruuhkassa ja minä säntään räntäsateessa heti autoon yöpaita ja Mikon aamutossut jalassa etsimään Donna-mummoa.

No Donna löytyi viipottamassa tienlaidassa kohti helsingin moottoritietä eli suunta oli juuri sinne missä Mikko on töissä. Huudan auton ikkunasta Donnalle, että "paikka" Donna katsoo minuun päin ja ei kun lisää vauhtia tassuihin ja eteenpäin. Toistan käskyn hieman täpäkämmin voimasanoin ja Donsu jää paikoileen haukkuen kuin ennen vanhaan. Säntään mitään ajattelematta autosta hakemaan Donnaa liikenteen sekaan pysäyttäen räntäsateessa autoja käsillä huitoen. Saan Donnan syliin ja huomaan samalla seisovani keskellä Tampereen aamuruuhkaa talven ensimmäisessä räntäsateessa yöpaidassa(joka oli vielä väärinpäin rankan pesurumpa-yön jäljiltä) ja Mikon aamutossuissa läpimärkä Donna sylissä. Autoilijat katsoivat "hieman" hymyillen. Itse katsoin parhaaksi painua kotiin lämpimään suihkuun lämmittelemaan tärisevän ja läpimärän Donnan kanssa. On se vaan aika mummo kun avaa ulko-ovet viipottaen maailman tärkeimmän ihmisensä perään. Säikäytti kyllä taas kunnolla Donnan tempaus. No tämä oli nyt 4. kerta kun Donna murtautuu maailmalle. Aiemmin mukana on aina ollut miehensä Toska. Nytkin olisi varmasti ollut jos vaan koiraportti olisi ollut auki. Pitänee taas kerran parantaa ovien salpauksia ja olla fiksumpi kuin pyreneesi.

Päivänaikana Gigin olo parani, itse kävin ottamassa sekä possunuharokotteen että influenssa rokotteen töistä saaden seuraavaksi yöksi possukäden hillittömän kipeäksi kuumeen kera.

Aamulla suunnattiin kohti pyreneläisten hallituksen syyskokousta Hyvinkäälle äänestämään uuden jalostussuosituksen kohtalosta sekä monista muista asioista. Kokouksen jälkeen hoidettiin Mikon kanssa parisuhdetta käymällä piitkästä aikaa ulkona syömässä ja lähtemällä sen jälkeen koteihinkoteihimme viettämään isänpäivää.

Koiruuksista Toska lähti Donnan seuraksi Jyväskylään moikkaamaan Amaliaa ja Roosaa. Apinakerho tuli viettämään Vimpeliin aktiivista syyslomaa. Huomenna aiotaan kokeilla uusia pujottelukeppejä ja hieman muutenkin höntsäillään. Käydään metsässä hakemassa virtaa ja nautiskellaan lumesta kun sitä on.

Torstaina takaisin Tampereelle, sillä 10.30 on yksityistreenit pro caniksessa. Sieltä tekemään Ursuksen ja Dorin pennuille luonne testi ja sen jälkeen viikonloppuna on Janita Leinosen agility kurssi :) Mukava lomanlopetus siis tiedossa.

Kuvia Copainin ja Muskan pennuista on osoitteessa:

http://www.calinsnounours.net/kuvagalleria/?sivu=galleria&galleria=muska_pennut&otsikko=Muskan%20pennut.

CD jossa minulla oli enemmänkin kuvia pennuista ei suostu toimimaan, joten tuolla ensi hätään pienokaisten kuvia!

Ai niin ja tämänviikon treenit ovat mennet LOISTAVASTI!!! Juoksut ovat siis ohi.

mihin se aika menee?

Kuva: "Possut levolla"

Loma on jo lähes puolessa välissä ja tuntuu ettei juuri mitään ole saanut tehtyä. On tullut käytyä kummilapsen synttäreillä, morjestamassa kavereita muutaman kuukauden hiljaiselon jälkeen ja tutustuttua Johannan poppoon uuteen asuntoon Tampereen Hallilassa.

Eilen ja tänään käytiin hieman treenailemassa Mouhijärvellä lähinnä yksittäisiä esteita ja sisäänmeno kulmia sekä kontakteja. Lisäks on käyty päivittäin kunnon metsälenkillä lähinnä poikien kanssa, koska Gigillä on viel juoksun loppurippeitä. Tänään sit vierailtiin Johannan poppoon luona Copainin ja Ursuksen kanssa. Pois lähtiessä kurvattiin Härmälän koirapuistoon leikkimään koko poppoolla. Hyvin meni leikit vaikkei hetkeen niitä ole tehtykään tällä minun pyreneesi pojat*2 + Johannan pyreneesit/airendaalit coctaililla .

Nyt pitäis mennä maaten, jotta jaksaa huomenna lähteä tutkimaan Saloon Copainin ja Muskan jälkikasvua. Haaveissa olisi piipahtaa aamusta viel hallilla hieman treenailemassa, mut saa nähdä jaksaako olla niin reipas. Toiveajatteluissa olisi viel paluumatkalla käydä ihastelemassa Ursuksen ja Dorin pentuja Kokemäellä, mut saattaa hyvin olla ettei tässä kiireessä kaikkea ehdi ja eipä Kokemäen suunnallekaan ole vielä varoitusta vierailusta annettu/kysytty lupaa tulla tapaamaan Keijua ja Tonnia. Leakin taitaa saapua vasta huomenna kotiin Ranskan reissulta, joten voi hyvin olla et reissusta rähjääntynyt Lea tarvitsee lepoa enemmän kuin vieraita;)

Nyt Untenmaille!

Loma alkoi

Lenkillä Järvensivussa Toska- Herran kanssa. Olisipa pian taas kevat!


Kuvassa eräs rakas pieni herra, jonka suosikki koira on hänen oma Toska-herra! Pian nähdään taas ja terkkuja Toskalta :)

Kahden viikon loma alkoi ja tarkoituksena olisi tällä viikolla saada piha laitettua talvi kuntoon, tehdä meillä kotosalla suursiivo, auttaa sisko kultaa muuton jälkimainingeissa, kaydä morjestamassa kavereita ja katsomassa Copainin pentuja. Jos ehtii niin ajattelin samalla reissulla käydä myös morjestamassa Ursuksen pentuja jos vain Kokemäen hurjille passaa. Tällä viikolla tai sit ensi viikolla olisi tarkoitus ottaa yksityistunti agilityä keskittyen mun surkeaan ohjaamiseen;( Ensi viikonloppuna sitten vimpeliin ja siel ainakin alkuviikko jos ei sitten lahes kokoviikko. Perjantaina treeneihin ja viikonloppuina on Janita Leinosen agility kurssi.

Sitten siitä mitä on ehtinyt jo tapahtua:
Perjantaina tuli käytyä treeneissä. Copain oli ensimmäistä kertaa hurlum hei päällä ja teki hieman omia sähläyksiään, joskin myös paikkasi mun huonoja kropan ohjauksia ottaen suulliset käskyt hyvin ja tehden oikeat radat. Mariakin ihmetteli mikä Copsulla on, mut Gigin parhailla päivillä varmastikin on oma merkityksensä moisessa menossa. Pojat ovat saaneet asua vain puolta taloa ja lenkit tehty äijien kesken eikä pojat ole leikkineet niin paljon kuin jos Gigi olisi ollut mukana. Muutenkin elo on ollut hieman normaalista poikkeavaa, hormoonit ovat jyllänneet ja jos se nyt ei näkyisi missään niin ihmettelisin. Ursuskin yritti käydä haistelemassa kavereita, jota se ei ole tehnyt koskaan eikä nytkään onnistunut kuin yrittämään pari kertaa. Tuntui kuin se ei olisi tajunnut, että kaikilla maailman koirilla ei ole nyt juoksut. No Ursus kuitenklin keskittyi ohjaamiseen ja ratoihin paremmin kuin edellisviikolla ja teki itseasiassa tosi hyvää työtä kun vaan päästiin hommiin.

Itse takkuan ohjaamisen kanssa. Se on niin vaikeaa! Varsinkin kun on niin nopeat koirat ettei meinaa mukaan ehtiä kun koira onkin jo hujahtanut puolirataa ja ajatukset tulevat perässä kun ei tajua et ollaan jo loppusuoralla rataa. Koirat siis tekevat mitä käsketään, mut aina jossain vaiheessa rataa en enää ehdi tehdä edeltä miettittyjä kropan ohjauksia niin tarkkaan kuin haluaisin, koska iskee paniikki et ehtii edes kertoa koiralle mihin mennään. Pitäisi saada kropan ohjauksista enemmän selkärankaan meneviä, mutta se vie tietysti aikaa. Ursu ja Copain ovat myös hieman eritavalla ohjattavia. Ursus irtoaa paremmin, välillä liiankin hyvin jos en ole tarkkana kropan ohjauksista, Ursua täytyy ohjata yleensäkin enemmän kropalla. Copain irtoaa myös hyvin, mutta ei niin helpolla kuin Ursus ja varsinkin jos on joutunut ottaa tiukassa paikassa vauhdin alas ja koiran haltuun jää Copain helposti kysymään lupia ja irtoaminen huononee loppu radaksi jos en muista antaa mene käskyä haltuunoton jälkeen. Copain lukee kroppaa mut kuuntelee paremmin myös suulliset käskyt. Siihen toki vaikuttaa varmasti ikä ja sitä kautta parempi kuuliaisuus ja vankempi toko tausta. Molemmat pojat lukevat rataa kuitenkin hyvin ja se pelastaa paljon! Koska treenit on peräkanaa unohtuu välillä mitä koiraa ohjaan ja kuinka juuri sitä koiraa tulee ohjata. Pitäisi vaan malttaa rauhoittua kun huomaa, et omat aivot ei ehdi koiran vauhtiin ja tyytyä tekemään radat niin hyvin kuin pystyy. Mutta kun haluaisin tehdä paremmin kuin vain niin hyvin kuin pystyy! No siinä pieni purkaus ja nyt otankin yksityitunnin kekittyen lähinnä parempaan ohjaukseen ja hieman käydään läpi yksittäisiä esteitä jos ehditään.

Lauantaina tuli auteltua muuttotouhuissa ja lähdettyä sen jälkeen kaverin juhliin joissa juhlistettiin vaatimattomasti valmistumista, uutta asuntoa, kihlausta ja vauvan tuloa maailmaan:) Kiitokset Tinkelle ja Jerrylle juhlista ja todella hyvästä tarjoilusta. Loppu yoksi suunnistettiin sitten Tampereen yöelämään pitkästä aikaa! Eilinen meni lepäillessä ja nautiskellen loman alusta. Nyt sitten täytyy tehdä jotain hieman järkevämpääkin!