Äidin muistolle 08.07.1951-02.12.2011
 |
| 60-luvulla |
"Tämän matkan taivallettuani
olen vahvempi,
ymmärrän enemmän,
näen selkeämmin.
Pahimman yli päästyäni
voin ajatella sinua äiti
hymyillen,
iloita siitä
kuinka paljon sinulta opin,
kuinka teit minusta sen,
mikä olen nyt.
Kun mustien päivien ketju
ensimmäisen kerran katkeaa,
minä kuiskaan tuuleen:
Kiitos."
-S.Svärd / S.Hautamäki
Äitiä hoitamassa loppuun saakka oli Susi-Nukkanen. Suden kanssa ollaan ehditty aloittaa pentu tokon alkeet viikottaisilla reissulla Vimpelistä Mouhijärvelle. Luulen, että meillä oli yksi pisimmistä treenimatkoista eli 250km suuntaansa kahden kuukauden ajan. Opetus tapahtuu shaping menetelmällä Pro Canis hallilla Maria Aaltosen opein. Susi oppii uudet asiat nopeasti, mutta ottaa häiriötä äänistä ja ympäristöstä samalla tavalla kuin Ursus pienenä. Susi sinänsä ei ole ääniherkkä esim hävittäjien ääni noustetessa/laskiessa 2km päässä meiltä ei haittaa eikä paineilmanaulojen paukuttelu vieressä haittaa autotallia rakennettaessa eikä pyssyn pauke. Hallilla ollessa jos esimerkiksi Ursus haukkuu hallin ulkopuolella autossa Susi menee tarkkaavaiseksi ja näyttää varmasti varsinkin pyreneeseihin tottumattomien silmissä lähinnä hätääntyneeltä. Minun silmissä se näyttää lähinnä siltä kuin koirat Ranskassa näyttelyalueella, erittäin reaktioherkältä ja valppaalta. Kyllä, se paineistuu, mutta on tähän asti pystynyt toteuttamaan pyydetyt asiat siitä huolimatta.
Suden(kin) on helpompaa tehdä edes jo hieman opittua asiaa häiriöisissä paikoissa kuin aivan uutta. Susi huomioi kaiken, mutta kykenee siitäkin huolimatta tekemään asioita paineistumisesta huolimatta. Toisista koirista Susi ei välitä kunhan eivät iholle tule. Tehdessä jos koirat ovat selän takana Susi paineistuu hieman ja haluaa nähdä takana olevan koiran esim maahanmenossa. Susi menee vieraiden koirien ollessa takana maahan kyllä, mutta paineistuu. Sinänsä varsinkin uudet asiat tulee tehdä positiivisiksi ja on turha kerätä lisä haastavuutta ennen asian osaamista ja siksi vältänkin vielä tilanteita koulutuksessa, joissa Susi otaa paineita. Marian sanoin: Pitää osata itsekin joskus antaa periksi periaatteissa ja omapäisyydessä, jotta edistymistä tapahtuu mahdollisimman paljon. Mennä koiran mukaan. :)
Susi tuntuu olevan todella reaktioherkkä, mutta hermojakin onneksi löytyy samoin kuin varautuneisuutta. Susi onkin juuri sellainen kuin parhaimmillaan haaveilin<3 Se on todella nopea ja ketterä, mutta haastavan alkukantainen. Kun Suden kanssa onnistuu luomaan hyvän siteen niin aijai mitä onkaan sen kanssa tekeminen! Nyt ollaan opiskeltu mm. viereen tuloa, maahan menoa, istumista, vapautusta, hieman paikalla oloa ja kosketusalustaa. Hampaat Sudella on vaihtuneet ja näyttäisi siltä, että suusta löytyy kaikki hampaat oikeassa järjestyksessä. Painoa ei varmastikaan ole paljon 5kg enempää.
Poikien eli Ursuksen ja Copainin kanssa jäi kahdet agilitykisat väliin äidin tilanteen vuoksi. Nyt ollaan ilmottauduttu tammikuun alun TAMSK:n kisoihin kahteen agirata lähtöön per poika. Toivotaan, että saan päivän vapaaksi töistä! Poikien kanssa ollaan käyty treeneissä Mouhijärvellä tiistaisin kun Suden toko on ollut maanantaisin. Muuten treenailut ovat olleet vähemmällä Vimpelissä olon ja äidin saattohoidon vuoksi. Pojat ovat kuitenkin kestäneet laiskottelun hyvin. Lisä kiloja varsinkin Copainille on tullut, mutta eiköhän ne taas karise kun päästään normiarkeen kiinni. Lisäksi ollaan ilmottauduttu helmi-maaliskuun vaihteessa pidettyyn agilitykoulutukseen, jonka pitää maailmanmestari Nicola Giraudi Italiasta.
Minulla äitiysloma on lopuillaan ja maanantaina koittaa paluu töihin. Mikko jää kotiin hoitamaan Tuurea. Olisihan se ollut mukava olla vielä kotiäitinä, mutta toisaalta on mukava palata töihin eritoten ihanien työkavereiden vuoksi. Mikolla on lähtö Australiaan työmatkalle heti isyysvapaan jälkeen.
Ensimmäinen Copainin lapsosista kävi tutkituttamassa lonkat, polvet ja kyynärät. Kennelliittoon lähti 0/0,0/0 ja A/A tulokset. Saas nähdä minä takaisin tulee. Toivon, että muutkin lapsosista saavat edes lähelle yhtä hyvät terveystulokset kuin pomppu-Serre! Seuraavien Kafee pentujen tutkimukset ovat 19.12.2011.
Lisäksi laitoin vetämään kennelnimihakemuksen pitkien pohdintojen jälkeen. Ehkä sille tulee joskus käyttöä tai sitten ei, mutta ompa nyt sitten ainakin haettu moinen vastuuta & velvollisuuksia lisäävä asia. Saas nähdä kuinka hakemuksen käy. Puolen vuoden päästä olen asian tiimoilta viisaampi. Lisäksi menen tammikuun alussa kasvattajan jatkokurssille ja helmikussa opiskelemaan koiraexpoon yhdistysten asioiden saloja.
Paimennusrintamalta sen verran, että kolmen paimennusleirin lisäksi ilmottauduin FCI-harjoitusleirille. Virallisten FCI:n paimennuskisojen säännöthän meni läpi ja tulevaisuudessa onkin mahdollista vihdoin kisata paimennuksessa virallisesti FCI:n alla muillakin koirilla kuin bortsuilla ja kelpieillä. Kisoja ensi kesälle ei kaiketi vielä ole tiedossa meidän pojille, mutta katsellaan mitä elämä tuo tullessaan.
"Päivä kerrallaan, se riittää.
Älä katso taaksesi ja sure mennyttä, sillä se ei palaa.
Älä murehdi huomisesta sillä sen aika ei ole vielä.
Tee juuri tästä hetkestä elämisen ja muistamisen arvoinen."
-H.Järvinen
