Kuvia pennuista 5viikkoa ja 3 päivää

Kävin katsomassa vielä kerran ennen pentujen luovutusta ja omaa synnytystä Copainin ja Joseten pentuja.

Pojat leikkii

Katso mustan takaosan,kyllä vielä tulee liikettä lähtemään noista kintuista!

Hyviltä näyttivät edelleen rakenteeltaan<3 , MUTTA suureksi surukseni brindle poika oli vetaissut lievän alapurennan :( Onneksi se oli lievä ja ehtii vielä korjaantua JOS niikseen on. Olihan omalla Ursus-herrallakin (Joseten velipuoli, tosin Ursuksen emällä varmasti osansa asiassa) luovutusiässä lievä alapurenta joka korjaantui täydelliseksi purennaksi hampaiden vaihtuessa, mutta en kyllä kaipaisi moisia jännitys momentteja. Mustalla pojalla hampaat oli mallikelpoisesti ja molemmilla pojilla oli molemmat kivekset jo laskeutuneet. Kuulin tänään, että Copainin edellisissäkin pennuissa yhdellä purenta oli käynyt alapurennassa (emo Joseten sukulainen), mutta korjaantui hyväksytyksi purennaksi. Nyt vaan täytyy laittaa kaikki sormet ja varpaat ristiin, että moinen onni kohtaa brindlenkin pojan purukaluston! Molemmilla pojilla on PALJON karvaa ja niihin saa upeat rastat, jos siis vaan haluaa. Hännissä on myös jo niin harvinaiset, mutta toivottavat paimenkoukut! Aivan kuten emällään.

Musta hurmuri

Iso ja pieni

Mikä tärkeintä molemmat pojat olivat luonteeltaan esimerkillisiä pyreneesin alkuja. Molemmat tarvitsevat toki hyvän sosiaallistamisen uusissa kodeissaan niin kuin kaikki pyreneesit. Musta poika oli hieman varautuneempi, ja minähän siitä pidän! Se ihmetteli hieman pitempään uusia asioita, mutta palautui ja kykeni melkoisen piankin hyväksymään uudet asiat kun vaan sai todeta ne vaarattomiksi/mukaviksi. Brindle poika on itsevarma eikä hätkähdä mistään. Se on myös ehkä hieman dominoivampi kuin musta. Musta poika käyttää ääntä selkeästi enemmän kuin brindle. Isältä varmasti moisen perinyt. Copainilla kun on miljoona eri örinää joilla viestittää välillä hyvinkin selkeästi mielialojaan. Musta poikakaan ei niinkään haukkunut vaan äänteli muuten kun ei ollut tyytyväinen palveluun;)

Ihana<3

Pojat intoutuivat välillä leikkimään koviakin isojen poikien veto- ja painileikkejä. Josette, niin täydellinen äiti, imetti yhä omia mamman-poikiaan. Onhan se tietysti ihan eri kun kaksi hammakasta pyreneesiä roikkuu tisseissä kuin esim kuusi. Iida, Lean ja Jannen tytär oli antanut brindlelle pennulle sen leikkien perusteella lempinimen lihansyöjä. Mistähän moisen nimen saanut ;D?! Taistelutahtoa ei siltä ainakaan puutu.  

Tyypiltään pojat oli ja tulee olemaan eri tyyppisiä. Musta noudattaa isänsä jalanjälkiä ja Brindle äitinsä. Musta on kuin risteytys Bodea ja Copainia. Kuono on Boden (DROLE D'OISEAU DAMIER BLEU) eli Copainin veljen ja muuten koira on kuin Copain. Se on todella hyvin kulmautunut ja siksi se tuppaakin vielä seisomaan jalat alla kun ei vielä ole lihaksia seisoa muuten. Se tuleekin liikkumaan mainiosti noilla kulmauksilla. Brindlellä taas on mahtava lantio ja tulee liikkumaan yhtä upeasti kuin äitinsä. Brindle ei ole niin kulmautunut kuin musta. Molemmat pojat olivat tällä hetkellä hieman turhan korkeita suhteessa kropan pituuteen(minun makuuni), mutta se asia tulee muuttumaan vielä moneen kertaan puoleen jos toiseen ennen kuin ovat aikuisia. Poikien kanssa tehtiin ensimmäiset agilityputki treenitkin ja putkesta taisi tulla uusi lempilelu!

Mahtava!

Väsynyt mies!

Uni tulee..

...pian

Molemmista pojista tulee varmastikin hyviä harrastuskavereita, mutta molemmista pojista enteilisin eritoten erinomaisia kehäkettuja näyttelykehiin. On ne vaan niin upeita <3  Täytynee vaan toivoa vielä kerran brindlen pojan korjaavan purentansa.

Donna-mummo 12v syntymäpäivänään<3

Omalle laumalleni kuuluu hyvää. Metsälenkit ja motivointitemput on parasta kun ei agikentällekään enää emäntä kykene, sillä laskettuun aikaan on enää viikko! Koirat taitaa tietää, että jotain on luvassa ja kovasti ne käy nuolemassa mahaa ja varsinkin Gigi ja Ursus painavat päänsä hellästi mahalle aivan kuin kuunnellen mitä siellä niille jutellaan. On ne omat koiruudet vaan maailman parhaita ystäviä<3

Uusi kuvia pennuista

Pojat painii ruuan jälkeen

Ihmeempiä ei laumassamme ole tapahtunut. Kävin ihastelemassa uusia canicross valjaita tulevaisuuden varalle,mutta vielä ei tullut ostettua niitä matkaan kun ei ollut koiraa mukana sovittamassa sopivaa kokoa. Kunhan saan synnytettyä tämän ihmislapsen maailmaan niin haen kyllä valjaat kiireellä, sillä odotan jo innolla että pystyn taas juoksemaan! Enää ei agilityradat luonnistu ISON mahani kanssa vaan täytyy tyytyä pieneen puuhasteluun koirien kanssa. Koirat ovat ottaneet hyvinkin rennosti vähentyneen tekemisen ja loikoilevat tyytyväisinä. Tosin kun tehdään edes jotain pientä on koiruuden aivan sekaisin onnesta ja innosta! Aluksi kävi sääli kun jäävät niin vähäiselle fyysiselle rasitukselle, mutta ei tuo näytä koiruja häiritsevän. Hyvin sopeutuvat uuteen väliaikaiseen tilanteeseen. Onneksi on iso piha ja metsälenkit sekä koirien keskenäiset leikit olemassa. Itselleni taitaa olla hankalinta olla menemättä agilityradalle  ;)

Ensimmäinen ateria

Brindle poika ja mikä rakenne!

Katsokaas mikä luusto/kallo

Copainin ja Joseten pentuja en ole päässyt katsomaan, mutta yritän ensiviikolla suunnata vielä kerran auton kohti Kokemäkeä ennen omaa  synnytystä. Puhelimitse olen toki kysellyt pentujen vointia ja olemusta Lealta. Molemmat pojat ovat isoja ja läskejä ;-)Josette hoivaa niitä ja maitoa tulee liiankin hyvin. Pennnut ovat saaneet jo ensimmäiset oikeat ateriat ja niistä tässä kuvia (kuvat L.Riihimäki)

Pojat sivusta ja kuinka erilainen profiili

Bindlestä pennusta näyttää tulevan melkoinen lupaus näyttelyistä kiinnostuneelle. Pyreneesistä ei taida olla pelkäksi näyttelykoiraksi vaan sen kanssa olisi toki hyvä touhuilla kaikkea muutakin kivaa yhdessä! Toki matkaan ehtii tulla vielä monenlaisia jännitettäviä asioita, kuten kivesten laskeutuminen ja hampaiston mahdolliset puutokset. Nyt kuitenkin kaikki näyttää liiankin hyvältä ollakseen totta. Brindle poika on vaan poikkeuksellinen upea!

Musta poika on pienempi ja touhukkaampi. Se on ollut alusta asti melkoinen maailman matkaaja. Ulkonäöllisesti sekin on hyvä ja hieno. Muistuttaa erittäin paljon ulkonäöllisesti Copain-isää ja Copainin veljeä Bodea (Drole d'Oiseau Damier Bleu, omitstajat J.Kautto/T.Sonni-Kautto) pienenä. Senkin varmasti kehtaa viedä tulevaisuudessa näyttelykehiin, mutta jos yhtään saisin vaikuttaa poikien uusien kotien valintaan toivoisin tämän kaverin saavan harrastavan kodin. En tarkoita, että tarvitsee kisata kaikessa mahdollisessa vaan sitä, että koiran kanssa touhuiltaisiin kaikkea kivaa yhdessä! Luulen, että mustasta pojasta tulevan melkoinen villiviikari:)

Isänsä poika,tarkka ruuasta ja puhtaudesta!

Minä tapan ton tiikerisukan!

Painia ruuan päätteksi, pieni kurmuuttaa isoa!

Pojat etsivät vielä niitä Oikeita kotejaan!

Ja massa jyrää!

Valssia poikien kesken<3

Jan Egil Eide & Jenni Lehtisen koulutus + pentukuvia/unia

Copainin ja Joseten pojat toivottaa hyvää uutta vuotta!

Aloitetaan Jan Egil Eiden ja Jenni Lehtisen koulutuksesta. Koulutus oli kaksipäiväinen. Ensimmäisenä päivänä tehtiin Jan Egilin rataa Copainin kanssa  ja toisena Jenni lehtisen rataa Ursuksen kanssa. Molemmissa oli meille haastetta melkoisesti. Lisä haastetta tuli kun yritti tehdä Janin ja Jennin ohjeiden mukaisesti radan eikä tehdä niitä  tutuilla itselle ominaisilla ohjaustekniikoilla. Sillä tavalla tietysti sai koulutuksesta monin verroin enemmän irti, joskin välillä tuntui ettei omasta ohjauksesta tule mitään. Koirat tietysti meni mihin pyydettiinkun vain itsekykeni tekemään asiat oikein.

Ylempi Jan Egil Eide,alempi Jenni Lehtinen

Isoinpana asiana ja ehkä itsellekin yllätyksenä mukaan koulutuksesta sai ajatusta kuinka huonosti katson koiran tulokulmat esteille ottaen huomioon radan jatkon. Huomaan olevani usein itse koiran linjalla jolloin koira joutuu tekemään rataa hankalista kulmista ja linjoista. Asiahan ei ole uutta, mutta se painottui ongelma kohdissa melkoisesti. Lisäksi ohjaan koiraa liiaksi varmistellen esteille enkä anna irrota/luota omiin ohjauksiini ja siihen,että koira kyllä menee. Yritän jyrätä koiran oikein esteille juoksemalla itse kuin gepardi(ja raskausviikkoja oli 33;-) )ja säntäilemällä kuin viimeistä päivää,jolloin tekemisestä tulee rauhatonta. Olenkin inhonnut ja välttänyt alitajuisesti tähän asti vekkauksia esteille, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä niitä. En tiedä miksi niiden tekeminen tuntuu niin inhottavalta vaikka tiedän sen olevan järkevää? Tyhmä minä... No koulutus oli todella antoisa ja olisin voinut jäädä viikoksi tahkoamaan ratoja Jennin ja Janin kanssa!

Donnan muotokuva = Mikon joululahja tärkeimmästä naisestaan

Koulutuksen jälkeen meillä alkoi joululoma ja ei olla poikien kanssa paljoakaan tehty. Lähinnä lenkkeilty metsässä samoillen ja hieman temppuillen kotosalla. Gigi aloitti juoksut ja onnistui sekoittamaan koko lauman päät, myös Donna-mummon joka vikitteli Gigiä täysin rinnoin;) Juoksut bongasin ensimmäisestä päivästä ja ne kestivät 3 viikkoa!!! parhaat päivät 5 päivää ja ok päivät 8 päivää. Huolestuin jo hieman ja soitin Lealle(kennel Drole D'Oiseau)ja kuulin, että tämä on ko. narttulinjassa tyypillistä. Onneksi juoksut tulevat harvakseltaan ja tämä oli Gigin ensimmäinen juoksumaratoni. (Gigi täyttää 6v) Nyt taas on rauha maassa lauman keskuudessa ja apinalauma eli Gigi, Copain ja Ursus pääsevät taas leikkimään täysin rinnoin keskenään.

Brindle poika

Copainin pentujakin kävin katsomassa kun olivat 3vrk vanhoja. Moni joka blogiakin lukee on voinut ihmetellä kuinka brindle tyttö muuttui pojaksi. No Brindle jytky "tyttö" eli poika syntyi melkoisen hankalsti ison kokonsa vuoksi. Ensimmäinen fawn uroshan ehti kuolemaan juututtua synnytyskanavaan ja oli ollut jo auto käynnissä ja lähdössä kohti eläinlääkäriä kun brindle prinssi pullahti Lean avustuksella ulos. Musta poika joka oli selvästi pienempi kuin kaksi edellistä tulikin perään vauhdilla ja kun Lea oli napanuoraa vielä "irrotellut" istukasta Joseten ponnistellessajo seuraavaa musta poika suorastaan juoksi maailmaan. Kiireessä sain viestin että brindle oli tyttö. No koirasta nyt ei kovin helpolla voi erehtyä kumpi se on ja kun oli tarkemmin aikaa selvitellä huomattiin toki brindlen olevan poika. Innoissani ehdin kuitenkin jo päivittää blogiani ja itse kuten moni muukin pettyi varmaan melkoisesti, sillä tyttöjä tuntuu olevan nyt moni vailla.

Vaan eipä tarvi tapella ainokaisesta tytöstä kun saatiinkin maailmaan kaksi urosta. Rodulle, joka on menossa liiankin pieneksi on tietysti hyvä, että saatiin se hyvärakenteinen ja iso uros jota ollaan kaivattukin. Itse tosin kaipaan narttua kun nyt on kasvattajakurssikin käytynä ja kasvattajanimi mietintä myssyssä. Laumamme kannalta ei ole muuta järkevää vaihtoehtoa / mahdollisuutta kuin ottaa seuraavaksi narttu.

Musta ja brindlepoika sekä super hyvä äiti

Miltä pennut näytti kun pääsi niitä katsomaan ja kopeloimaan:

Brindlessä oli samaa tyyppiä kuin Copainin ensimmäisissä pennuissa, mikä tietysti tulee emän puolelta. Kaunis oli rakenne. Kulmaukset oli hyvät, myös edestä, häntä todella pitkä ja ilman mitään häntämutkia. Ihanat vahvat kaksoiskannukset löytyi niin kuin pyreneesiltä kuuluukin löytyä rotumääritelmän mukaan ja brindle pentu ei astunut yhtään ulospäin. Rungossa oli hyvin mittaa eli oli pitempi kuin korkea. Pää oli minulle jollain tavalla oudon oloinen, mutta Lean mukaan juuri sellainen kuin Josetella pienenä. Pikku Josette siis hieman paremmilla kulmauksilla. Minähän en Josettea ole noin pienenä nähnyt. Se tulee kuulemma Joseten emän takaa vanhoista linjoista. Päässä oli kieltämättä paljon samaa kuin Muskan ja Copainin pennuissa. Muska ja Josette ovat siis sukulaisia.

Brindle poika

Musta uros vei sydämeni heti. Jos vaan voisin ottaa uroksen niin olisin jo sen varannut itselleni. Se oli jo nyt koko ajan menossa ja aivan saman näköinen kuin Copain pienenä. Siinä jätkässä tulee olemaan menoa ja sitä jotain. Voi olla, että brindle tulee näyttelyissä pärjäämään paremmin, mutta musta vei sydämeni. Olen ottanut / valinnut kaikki koirat tunteella ja nyt tuli Ursuksen jälkeen ensimmäistä kertaa olo, että tuo on MINUN koirani <3.Sitä tunnetta ei voi selittää  se vain tulee jostain. Musta astuu hieman ulospäin (rodulle tyypillitsä). Häntä oli pitkä, ilman häntä mutkia, kropassa mittaa jopa hieman enemmän kuin Copainilla: pyreneesin kuuluu olla hieman pitempi kuin korkea=ravaaja tyyppi. Ja pää niin tuttu ja turvallinen aivan kuin Copain<3 Kulmauksia löytyi ja lapa oli todella hyvä asentoinen. Kaksoiskannukset löytyi tältäkin jätkältä aivan niin kuin kuuluu<3 Ja pienet hyvällekohtaan kiinnittyneet korvat,samoin kuin brindlellä. Toivottavasti joku vie pienen musta ennen minua, sillä tuo pentu ylittää sen ihme kynnyksen että sitä ei voi olla ottamatta. Tiedän, että jos ottaisin sen kerjäisin vain verta nenästäni ottaen huomioon laumamme sukupuoli- ja ikärakenteen.

Musta poika

No molemmat pennut olivat tasokkaita ja hyviä, itseasiassa parempia kuin odotin. Nyt vaan yritän päästä katsomaan pentuja vielä kerran ennen omaa lapsen syntymää (Hui!)

Agility rintamalta vieläsen verran, että  meille järjestyy ilmeisesti äiti-lapsi-koira ryhmä! Mukaan tulee Sheltti Väinö, Copain ja Ursus tietysti sekäehkäyksi Kelpie. Kerrankin äiti-lapsi ryhmä josta minäkin innoistun! (Voiko tuota sanoa ääneen ;-D ) En voi kuin taas kerran ylistää Procanista kuinka hyvä paikka se on!!

Muuten ilmoitus luontoisena asiana voinen ilmoittaa, että kannan kerrankin korteni kekoon ja omistauduin pitkästä aikaa yhteisen hyvän puurtajaksi ja suostui Suomen pyreneläiset ry:n varajäseneksi hallitukseen. Ilmapiiri tuntui hyvältä ja kai kaikkea voi kokeilla, edes kerran. Saas nähdä mitä tuleman pitää.

Paimennusrintamalta sen verran, että menemme juuri ennen erikoisnäyttelyä paimentamaan Kaisa Hilskan opein. Siellä en olekaan ennen käynyt. Toivottavasti on yhtä antoisaa kuin paimennus Kuttukuussa!