Aina ei voi valita elämässä mitä sen varrelle mahtuu. Äitini on sairastanut syöpää reilun vuoden ja ollaan tultu matkan loppuosuudelle. Kukaan ei tiedä paljonko elonpäiviä on annettu, joten olen päättänyt nauttia kaikista hyvistä päivistä ja selvitä kaikista huonoista. Päivä kerrallaan. Äidin sairauden vuoksi peruuntui Viikonlopun agilitykisat kun äitini kunto romahti. Olenkin miettinyt uskallanko ilmoittaa koiria mihinkään kun ei voi tietää pääseekö lähtemään kisoihin sitten kuitenkaan. Mietintöjen jälkeen olen tullut tulokseen, että elämän iloista on pidettävä kiinni, jotta jaksaa kulkea raskasta loppumatkaa äidin vierellä. Niihin reeneihin ja kisoihin mennään, joihin sinä päivänä on mahdollisuus. Tämähän tarkoittaa rahan valumista hukkaan niiltä osin kun joudun perumaan menoni. Se on kuitenkin vain rahaa ja ilman tätä satsausta en menisi mihinkään. Kaikella on siis hintansa. Täytyykin nauttia kaikesta tekemisestä kirjaimellisesti kuin viimeistä päivää. Blogia päivitän kun ehdin. Elävät ensin on mottoni ja sitä aion noudattaa tämänkin asian suhteen.
 |
| Skotti ystävykset ja herkkä hetki <3 ( Kuvattu Haapsalussa -09) |
Tänään käytiinkin poikien kanssa treeneissä ja ne meni loistavasti :) En varmaan koskaan ole iloinnut ja nauttinut koirien kanssa tekemisestä niin kuin tänään. Koirat tuntui siltä kuin ne olisivat yhtä ja ymmärtäisivät miten tärkeää niiden kanssa tekeminen HYVÄLLÄ tunteella ja asenteella on <3 On ne vaan elämän suola. Miten ne ihmiset joilla ei ole mahdollisuutta/kykyä nauttia suhteesta koiriinsa selviävät elämän käänne kohdissa? Kaikilla varmasti on tapansa. Varasin myös molemmille pojille fysioterapeutin ajat kun tuntuu siltä, että ovat sen tarpeessa. Vielä ei näy vauhdissa, mutta en halua jäädä odottelemaan pahoja jumeja. Aika saatiin joulukuun alkuun. Nyt rapsuttelemaan sielunkumppaneita ja keräämään voimia.
