ranskaan!

Johannalla majaillaan ja muutaman tunnin kuluttua suunnataan kohti lentokenttää ja dysseldorffia. Sielta matka jatkuu belgian kautta ranskaan ja samalla kaydaan katsomassa kennel de la tuile au loup:ssa menoa ja koiria seka tietenkin Salvatorea. Nyt hetkeksi maaten ja sitten reissu alkaa kohti argeles-gazostia ja pyrenelaisten erikoisnayttelya! Blogiin tulee pieni tauko,mutta kotiin terveiset mikolle, donnalle, gigille ja ursulle seka vimpeliin äiskälle, isälle, jerelle ja toska-herralle.

Agility ja vahaisia unia

Treenit oli tanaan ja ekana treeni vuorossa oli master-ursus, mutta mika ursusta vaivasi?!? Kyttaili muita koiria vaistellen ja puhputellen(ei ole tehnyt tata koskaan) ja radan patkat eivat lahteneet sujumaan kun isoU keskittyi kyttaamaan etteivat hunnit hyokkaa takaa tai sivuilta. Itsekin juoksin ekalla patkalla suoraan ursun eteen (hamaannyin ursun oudosta pokoilysta) kun nyt vaan olen niiin hidas ja ursu pamautti suoraan koipeeni. Rauhoitimme tilanteen ja teimme hieman yksittaisia esteita ja kehustelin ursua niin sielta se master-ursu loytyi ja hunnit hukkui. Loppu treeni menikin vanhan mallin mukaan upeasti ja lopetettiin onnistuneeseen radan patkaan. Hieman jai mietityttamaan mika ursulla oli aluksi. Moista kaytosta ei ole ursu koskaan lahes 2 vuoden ikaan mennessa nayttanyt julki missaan ikuna?!? Ehka se vaan on tullut poko-murrosian johonkin vaiheeseen ja menee omituinen kaytos kohta ohi ilman ihmeempia toimenpiteita. Mitaan huonoja kokemuksiakaan muista koirista tms ei ole ollut viime aikoina.

Toisena vuoroon saapui Copain ja aah! copain paikkasi Ursun huonon alun ja teki kaiken oikeasti niin hyvin ja taydellisesti ja puhtaasti ja kovaa kuin vain voi:D Eipa ole Copain koskaan ennen mennyt niin himolla kovaa ja puhtaasti kaikkea mita vaan on tehty. On kai koirillakin paivansa, samoin kuin ihmisilla. Odotan innolla ensi kertaa mika on vasta Ranskasta tultuamme. Toivottavasti vanha kunnon master-ursu on silloin jo alusta asti ruodussa ja copain jatkaa upeaa tyoskentelya silloinkin.

Ajattelin keskittya Ursun kanssa lahiaikoina sen "itsetunnon" nostamiseen(vaikkakin ja koska on lauman alin)ja ursun kanssa yksin reissaamiseen entista enemman(ei laumaa turvana). saa nahda kuinka moinen vaikuttaa poikien suhteisiin, mut yritan tehda asian oikein laumajarjestyksenkin kannalta. Copainin kanssa jatketaan vanhan kaavan mukaan kun kerta nayttaa toimivan erittainkin hyvin. Ja meidan iki-ihana Gigi tekee paluuta treeneihin. Hontsaillaan G:n kanssa itseksemme ja katsotaan mita keksitaan. G on pentujen jalkeen parempi haltsaamaan kroppaansa ja halu tehda on kova. Toska ja Donna viettavat jatkossakin vanhuuden elakepaivia heidan kanssa tehdaan kun sille paalle sattuvat, et haluavat nayttaa nuorisolle mista kana pissii. Nyt tuutima lullaa ja unten maille huomenna eli tanaan heratys klo 05 ja auton nokka kohti Porvoota jossa nayttelyt ja tuomarina ranskalainen herra Lavier.

Tyhma ohjaaja

Kauhealla kiireella on viime paivat mennyt. Yot toissa ja paivalla kun on yrittanyt tehda kaikenlaista hyodyllista.

Paivat on mennyt pitkalti agitreeneissa ja totesin eilen, et ehka on syyta pitaa vahan taukoakin, edes koirian takia. Kaiketi se palautuminen on koirille yhta tarkeaa kuin ihmisillekin ja kun on nyt hontsailty joka paiva talla viikolla ilman lepopaivia. Ei kuulosta hyvalta. Huomenna on sitten kunnon treenit kuitenkin. Muutoinkin on mietityttanyt OMA luonne. Jos joku radan patka ei mene hyvin tulee tuskailtua omaa ohjaamista ja koirat on ihmeissaan. Toki kehun heidan hyvaa suoritustaa, mut ei pyreneesi niin tyhma ole, et ei huomaisi mamman feikkaavan kun tuskailee omaa tyhmyyttaan. Viel oma tuskailu ei ole nakynyt vauhdeissa, mut pelkaan et alkaa jossain vaiheessa nakya. Siksipa olenkin paattanyt lahiaikoina itsekseni treenatessa keskittya helppoihin ja vauhdikkaisiin ratoihin, joissa saa tyhma ohjaa ja fiksut koirat kokea onnistumisia. En halua, et koirat rupeaa varmsitelemaan ja kyselemaan lupia menna vaan sen takia, et mina olen niin hidas ja tyhma enka osaa hakea radoilta optimeja ohjauskulmia. Hemmetti! (itsensa ruoskintaa!!)

No katsotaa huomenna josko suijuisi omalta osaltani treenit, silla koirat kylla menee.

Nyt taytyy lahtea lenkille, silla viela viimeinen yovuoro edessa ja sitten koittaa 2 viikon loma! Ja matka Ranskaan lahestyy:)

IHANA Argos

Kuvat Johanna Jussila ja Mika Honkanen.

Kirjoitinkohan oikein Arskan kutsumanimen. Kyseessa on kuitenkin Gigin iso poikapentu, eli pentu no 3(?). Se on NIIN KAUNIS, vaikkakin kasvaa samoin kuin aitinsa eli ensin korkeuden ja sit vasta pituuden. Vaik A onkin nyt "apina"vaiheessa on se silti niin lupaava. Kun on nyt niin paljon jalkoja, et ei mahdu ravaamaan alla, mut siita huolimatta liikkeet ovat paremmat kuin monilla aikuisilla joita nayttelyissakin nakee:) Kulmauksia loytyy, mut koska lantio viela kehittymaton ja jalkoja piisaa niin eivat tule kovinkaan helposti nakyviin muuta kuin hetkellisesti. Mut Johanna, ne kulmaukset on edelleen siella;)Korvat on kauniisti ruusulla suurimmaksi osaksi aikaa ja liikuttelee niita kovasti. Silmat ja paa yleensakin on kuin kuuluisalla Vagabonilla ja se sama ravi ja valilla valpaana oleva ryhti jonka ottaa kun kuuluu/nakyy jotain epailyttavaa, WOW! Kuin isoisansa. Paa on viela kovin kapea(niin kuin kuuluukin tuossa iassa), hampaat vaihtumassa ja ainakin ne pysyvat hampaat, jotka ovat jo tulleet ovat vahvat ja natissa rivissa. Toivotaan, et sama jatkuu loppujenkin hampaiden osalta. Ja luonne, sita loytyy. Sanoinkin Johannalle, et nyt on sellainen pentu, jonka kanssa on "pakko" alkaa harrastamaan agilitya. Taistelutahtoa, ponnistusvoimaa ja kropan hallintaa loytyy! Mika koodinaatiokyky jo tuon ikaisena! On saanut jo lenpinimen Matrix-koira:)

Taytynee sanoa, et ainakin nyt kaikki Gigin pennut , jotka olen nahnyt kuvissa/livena viime aikoina ovat todella kauniita! Sanonpa vain, et niista saadaan viela kuulla!

Samalla reissulla kaytiin Vantaan nayttelyissa joissa Copain oli ROP. Tuomari ei ymmartanyt yhtaan meidan Donna-mummon kauden paalle ja antoi Donsulle vain EH:n. Donna sai EH:n ensimmaista kertaa Donnan nayttelyuran aikana, jonka meilla ollessaan on kaynyt lapi. Mut reissu oli mukava. Kiitos Johannalle ja Lasselle Ruuasta ja kaffeista!

Me saadaan oma avain Pro Canis halliin ja voidaan kayda tasta edespain treenaamasa siella aina kuin halutaa ja on tilaa, JEE!!!

Ai niin ja meidan Gigi on alkanut pissaamaan uuteen tyyliin. Enaa ei riita et nostaa toisen tai molemmat jalat ilmaan sivuille. Nyt meidan IsoG on alkanut pissaamaan nostamalla kroppansa etutassujen varaan ylos kuin kasillaseisoja?!? Aikas akropaatti tuo meidan neiti:)

PM agilitya

Kaytiin ihan vaan katsastamassa PM agilitya ylojarvella tanaan. Kovin oli paljon tasoeroa koirakoiden kesken,mika yllatti minut. Me tyydyttiin tosiaan vaan katsomaan kentan laidalta, vaik koiruilla olisi ollut hirvea hinku kentalle:) Mukaan raahasin Minnan,Aatun(Pyreneesi Rimona X Urdos) ja Pipsan(Havanneesi/pyreneesi Blondi X Urdos) . Olihan kisat lahes heidan takapihalla! Yhtaan pyreneesia ei ollut kisaamassa, vaik katsomon puolella oli meidan lisaksi Alli aamusta ja Juha Paulasto oli ajanotossa(Tosi pyreneesi;) ). Viinikan Jaanakin oli kisaamassa, mutta Holskilla:( Natistihan he menivat, mutta pyreneesit puuttui. Ehka ensi vuonna joku uskaltautuu mukaan kentan puolellekin. Pois tultiin siskoni Kirsin kodin kautta.

Nyt sit kauhea yska kun tuli oltua reissun paalla. Eilen kaytiin Lealla ja Jannella (kennel Drole d'Oiseau) ilta kahvilla. Ja hieman tuli treenattua agilitya, vaik kauhean fiksua se ei varmasikaan ollut tassa kohassa. Kuumekin laski eilen illalla ensimmaista kertaa,. Fiksua latea heti hontsalemaan-tiedan.

Nyt sit pitais laitta eteiseen taas maalia, mutta nyt toiseen eteiseen ja kattoon. Kukkasipulitkin huutavat taas apua paastakseen maahan ennen lumia. Huomenna onkin sit taas nayttelyiden vuoro Vantaalla.

Mikko on taas Golfkisoissa. Meidan perheen pallohullu. Onneksi ainut!

Kauhea lentsu!

Iski kauhea flunssa eli lentsu. Kurkku on melkoisen kipea ja aani kadoksissa. Henki kuitenkin pihisee, joten auton nokka kohti maalikauppaa ostamaan kattomaalia eteiseen ja sitten metsaan lenkille koirujen kanssa.

Loppu ilta meneekin kukkia istuttaessa ja ostin lisaa kukkasipuleitakin kevaaksi. Hiemanko riistaytyy tama puutarhainnostus kasista! Illalla olisi tarkoitus tehda Copainin kanssa hiittaus treenit ja hieman kujaakin. Katsotaan nyt sitten kuinka paljon flunssaisena jaksaa.

Milta oikeasti brindle pyreneesin pentu nayttaa?!?

Ylimmassa kuvassa juuri syntynyt brindle Ursus seka veljensa.





Toiseksi ylimmassa kuvassa musta pentu, jonka pentukarvassa näkyy aavistus ns.kulomustaa sävyä, joka häviää useimmiten pentukarvan mukana.












Brindlen Ursusken sisarussarja noin 6vko vanhoina.


























Kahdessa alimmassa Ursus luovutusikaisena. Brindlet pyreneittenpaimenkoirat nayttavat talta luovutusikaisina. Ainakin pitaisi nayttaa talta;)

Brindle varihan on geneettisesti fawn, jossa raitoja x-maara. Selkean raidan tulisi loytaa aina jostakin. Lyhytkarvaisena raidat erottuvat viela selvemmin kuin pitkarvaisena.

Meille ei siis kummempia kuulu. Koirut on kunnossa ja illat ovat menneet enemman tai vahemman pihatoissa ja terassin teossa. Myoskin toisen eteisen lattiamatsku on haettu. Enaa pitaisi saada se lattiaan ja toisen eteisen maali on haettu ja pitaisi saada se seiniin. Tuntuu, et kun yhden asian saa tehtya tulee hinku tehda taas jotain ja kaikki tuntuu hieman keskeneraiselta vaik kaikki onkin melkein valmiina... huh huh mita selittelya.

Toissa oli tanaan rankka paiva.Lastenheraamo nakki kolahti jo toisena paivana putkeen. Mina kun en niin tule noiden ihmis monkijaisten kanssa juttuun. No vuorot takana ja 2 paivan vapaat koitti. Huomenna on oma fysioterapia seka Copainin Leptospiroosi rokotus Ranskan reissua varten EL Inka-Mari Anttilan luona. Muuten pitais tehda naita remppoja ja hieman olisi haaveena hontsailla koirujenkin kanssa. Kaikkein isoimpana haaveena olisi lahtea puolukkametsaan koirujen ja evaiden kanssa paivaksi, josko se toteutuisi. Vimpeliin piti lahtea, mut tuo fysioterapia pilasi aikataulut eika sinneasti viitsisi ajella yhdeksi paivaksi. Sisko kultani kyseli minua torstaiksi raksalle hieman auttelemaan, joten josko sekin olisi yksi ohjelmanumeroista.

Kurkku on ollut kovin kipea parina viime paivana. Ei voi kuin toivoa. ettei flunssa iske paalle. Ei olisi millaan aikaa ja halua sairastaa.

Nyt leikkaamaan pensaita muotoonsa ja hakemaan kukkasipuleita ilostuttamaan ensi kevatta!