Koirat ensin, blogi sitten

Parhaat kaverukset Copain ja Ursus mökilläpuolukassa 2010



Gigi prinsessa mökillä 2010



Ursus ja pentunsa Mia 2010


Eli kiirettä on piisannut ja blogi on levännyt sen takia pari kuukautta, mutta unohduksiin se ei ole jäänyt. Laitoin kiireen keskellä koirat etusijalle ja blogipäivitykset viitossijalle;)

Niin paljon mahtuu asioita kahteen kuukauteen etten varmaan kaikkea edes muista, mutta isoinpana uutisena se, että Copainin ja Joseten paljon odotetuista pennuista on tullut totta! Josette ultrattiin viime torstaina ja 4 pentua näkyi olevan tulossa. Toivottavasti kaikki menee nyt hyvin! Lisää yhdistelmästä täällä

Pentuja voi kysellä Lealta Kennel Drole d'Oiseau huom! puhelin numero on vaihtunut. Uusi on 041-7039663/Lea, 041-7077247/Janne. Puhelimesta leaa saa harvoin kiinni heti, mutta jätä viestiä ja soita iltaisin! Sähköposti, josta saa parhaiten Lean kiinni: drole@weppi.net.

Pentujen vanhemmat on hyvän luonteen ja hermorakenteen omaavia ja molemmat ovat pärjänneet näyttelyissä erittäin hyvin. Varsinkin ranskalaisilla tuomareilla! Lisäksi Copain harrastaa paimennusta ja agilityä aktiivisesti. Myös Copainin edellisestä (ensimmäisestä) pentueesta paimennusta harrastaa 2 pentua ja mainiosti ovat viettinsä perineet. Lisäksi agility kuuluu heidän harrastuksiin. Pentujen emä on meidän Ursuksen puolisisko (isä sama). Ja pentueen emän sisko ( Calins Nounours Flocon de Nuage omistaja Terhi Mikkonen) on ensimmäinen pyreneesi joka on suorittanut paimennuksessa A.H.B.A:n HRD:n 1 luokan tuloksen: video HRD1 video leg2.


Drole kennelin kotisivujen päivitys on jäissä, koska webmaster on muu kuin Lea/Janne ja hänellä on tällä hetkellä hieman hankaluuksia omien kiireiden kanssa. Toivotaan että lukuisten pyyntöjen ja toiveiden jälkeen hän ehtisi vihdoin päivittää sivut.

Copain astui Joseten talven ensimmäisten räntäsateiden saattelemana melkoisenkin myöhäisistä päivistä. Astutus sujui lopulta hyvin. Copain tuntuu olevan tarkka nartun päivien suhteen eikä edeltäkäsin turhia hätäile -ja hyvä niin. Kun päivät oli kohdallaan niin Copain astui kuin mies:) Itse kun olen niin äkkipikainen ja malttamaton luulin jo ettei Copain tajua mitään, mutta tajusihan se ja paljon enemmän kuin minä. Se hyvä puoli Copainissa on, että se ei ole mikään hormooni hyrrä ja huuda päivätolkulla tms vaan astuu kun on aika ja muuten elää normi elämää. Kun Copain lähti astutus matkalle Kokemäelle käytiin edeltä vielä Agilitytreeneissä (eihän niitä voi jättää väliin) ja vaikka juoksuinen Josette oli matkassa mukana ei se vaikuttanut Copainiin / Ursukseen vaan molemmat pojat kykenivät toimimaan ja keskittymään itse treeneihin eikä Josetteen.

Sitten toisena uutisena on se, että meille syntyy ihmislapsi helmikuun alussa. Tähän asti olen pystynyt tekemään 28 esteen agilityratoja juosten ihan normaalisti, mutta nyt alkaa jo hieman tehdä tiukkaa. Saa nähdä tänä iltana treeneissä kuinka mamman käy. Lapsen syntynä ajoittuu samaan ajankohtaan kuin Copainin ja Joseten pentujen luovutus. Yritän kuintenkin päästä näkemään Joseten muksuja niin paljon kuin mahdollista. Lisäksi agilityn ilouutisena voinen kertoa, että oma estevalikoimamme laajenee viralliseen renkaaseen ja pussiin jos ei ikäviä yllätyksiä asiaan tule. Pyrin saamaan ensi kesänä vielä kontakti esteet ja lisää hyppyjä, keinukin olisi haaveissa. On sitten helpompi touhuilla omassa pihassa koirien kanssa kun lapsen suhteen aika antaa periksi.

Agilitytreeneissä olen saanut aikaan ongelman kontakteilla joihin otin yksityistunninkin. Ensin Ursus sitten Copain alkoivat hidastelemaan / olemaan epävarmoja puolmin alastulolla. Aivan yhtäkkiä? No en oikein keksinyt millä olen moisen aiheuttanut; itsestäni se varmasti johtuu. Viimeksi tein Ursuksen kanssa yksittäisenä esteenä keinua, joka on ollut Ursun lempi esteitä. Ursus on paukauttanut sen hullun raivolla aina läpi. Muutamien toistojen jälkeen kuin olimme molemmat jo hapoilla (tehtiin sitä ennen jo muutakin treeneissä) en malttanut pitää taukoa ja Ursus teki yhden huonomman kontaktin jolloin hymähdin pettyneesti ja kas kummaa Ursus meni aivan samoin tavoin epävarmaksi kuin puomilla.

Se pyreneesin kanssa vaikeaa, että ne kun on niin halukkaita miellyttämään omistajaa (+pehmeys), että moisessa ne rupeaa heti miettimään mitä tekivät väärin. Kun sitten tulee seuraavalla kerralla epävarmemmin kontaktille ja ovat passiivisempia ja jos edes jotain puheellani/eleilläni teen jotain->annan vahvisteen (=palkan) ja kas kummaa pyreneesi on jo oppinut uuden tavan tehdä asian, joka on ollut itsestään selvä aiemmin.

No uskon, että asia korjaantuu pienellä tauolla ja puomin korkeuden laskulla ja vietin nostolla ennen estettä (->esim putki tms este ennen keinua ja siitä kierroksia). Kun saan edes yhden hyvän ja siitä saan annettua superpalkan alkaa olla mahdollisuuksia palata hyvään vanhaan. Onneksi pyreneesi ottaa onkeensa helpolla (hyvässä ja pahassa) Itseltä se vaan vaatii malttia ja keskittymistä ettei vahvista/ aiheuta ei toivotun asian vahvistamista esim turhilla toistoilla. Vaan tekee muutaman laadukkaan toiston ja se siitä. Katsotaan kuinka asia kehittyy. Puomi on Ursun kohdalla jo hyvä, Copainilla ei niinkään. Keinulla Copainilla ei ole ongelmaa. Ursullakin viime treeneissä ensimmäistä kertaa. Nyt olen opettanut vara keinona kosketusalustaa molemmille pojille ja Gigille kun se väkisin tunki treeneihin mukaan:D. Fysioterapeutilla käytiin viikolla 33 ja isompia jumeja ei kummassakaan pojassa ollut. Riina Kelman sai Ursuksenkin nukahtamaan käsittelyn kesken ja se on paljon se! Tulevaisuuden agisuunnitelmista sen verran,että Jan Egil(norja) ja Jenni Lehtisen koulutukseen olemme menossa joulukuun 18-19 päivä. Odotan jo innolla sitä!

Käytiin katsomassa Ursuksen pentua Miaa TAMSK:n agilitykisojen keskellä. Mia ei kisannut vaan oli turistikoirana sosiaalistumassa halliympäristöön. Tiina(omistaja) kisasi terrierillään kisoissa. Suomen reissullaan terrikästä tulikin AVA Onnea Tiina! Mia oli jännittänyt ensimmäisenä päivänä, mutta nyt teki jo temppuja kuulutusten ja melun keskellä sekä kykeni nukkumaan. Eli hienosti ikäisekseen Mia suoriutui! Mia on nyt medi korkuinen. Miasta on tullut kaunis ja reipas nuori pyreneesi narttu<3



Copainin kanssa käytiin Lahden KVnäyttelyissä hakemassa tuloksen VAL, ERI PU2,CACIB sekä mainion arvostelun. Pyrhius pappa oli ROP, Onnea Johanna ja Lea! Pyrhius on aivan erityyppinen rodun edustaja kuin Copain tai mikään muukaan oman laumani koira / Josette. Pyrhius on->lyhyempi, korkeampi,lyhyempi kaulainen,typistetty molemmista päistä yms eli aivan eri rakenenne tyyppi. Tuomari iski silmänsä pyrhiukseen jo ennen kehän alkua. Taisi olla rakkautta ensi silmäyksellä;) Tässä nähdään kuinka heterogeeninen rotumme on vrt rotikat. Sekä Pyrhius että Copain on mainioita rotunsa edustajia, mutta niin erinnäköisiä.

Tuomarilla itsellään oli pyreneesi kotona ja tuomari sanoi, että toivoisi kaikkien pyreneesien olevan luonteeltaan kuin Copain: Niin iloinen, eläväinen ja rakastettava. Noista sanoista olen todella onnellinen! No omasta mielestä Copain on poikkeuksellisen avoin pyreneesi, rakastaa kaikkia<3 Sehän on kaikkein tärkeintä, että luonne on hyvä ja sanoisin että Copain on vielä oikea tyyppinenkin pyreneesi. Aikas pakkaus siis<3

Arvostelu: Lovelly masculine boy with an excellent temperament. Teeth ok. Lovelly typical head with a good flat scull. Well pigmented eye of the correct shape. Good Coat texture. Good topline with a good rear. Very good hock. Very slighthly open in the front feet. Very good typical movement.

Paimennus rintamalta sen verran, että ensi kesäksi ollaan ilmottauduttu sekä leireille (ainakin 2*3pv) sekä paimennus testeihin Ursuksen, että Copainin kanssa. Tuomari saapuu Yhdysvalloista. Saas nähdä kuinka käy. Jännittää jo nyt! Leirejä pyrin saamaan lisää, mutta lapsen syntymän vuoksi en uskalla enempää leirejä vielä varata.

Ikävänä uutisena täytynee kertoa lopuksi se, että Gigi-prinsessa loukkasi takajalkansa rajusti ja siellä todettiin repeämä. Nyt 2kk tapahtuneesta Gigi yhä keventää jalkaa AINA VÄLILLÄ pitkien metsälenkkien/rasitusten jälkeen/ nopeiden käännösten jälkeen=leikkiminen poikien kanssa. Kevennystä ei tapahdu niinkään lepäämisen jälkeen vaan rasituksen. Paraneminen voi kuulemmaviedä 8kuukauttakin. Ja se, että Gigi ei varo sitä itse mitenkään ei varmasti edes auta asiaa. Gigi hyppii ja pomppii, riekkuu ja kiekkuu aivan kuten ennenkin eikä ole muutenkaan äreä tms. No katsellaan kuinka asia etenee. Vaikea tuota ikinuorta on pitää levossa.

Tämän viikon elämme ilman isäntää,joten saas nähdä mitä Donna ja Toska keksii?!?! Mikko palaa Etelä-Afrikasta lauantaina(toivottavasti). Sitten jatkuu yläkerran remontti. Ollaan yhdistetty kaksi makkaria ja toivottavasti se valmistuu ennen lapsen syntymää. Alakerran vierashuone on saatu tapetoitua ja lasten huonekin on melkein valmis. Pikku hiljaa asiat siis valmistuu. Autotallin pohjatkin on vihdosta viimein valettuna ja metsään pystytettyä/valettua koira-aitauksen tolpat. Saa nähdäkuinka paljon sitä tuleekäytettyä kun nuo koirat muutenkin pysyvät pihassa. Tieten pois lukien Donnan löytöretket. Niin ja mikä mukavinta; olemme saaneet hankittua auton johon kaikki mahdumme, ainakin vielä.