Roman d'Amour: Susi,hukan teillä & Hyvinkäällä kisoissa poikien kanssa

Vartiovuorossa Gigi ja Toska

Lähdettiin hoitamaan mummua Pohjanmaalle syöpähoitojen jälkeen kokoonpanolla Tuure, minä, Copain, Ursus ja Susi. Heti ensimmäisen päivän valjetessa Susi söi "jotain" pilaantunutta ulkoa (mitä en siloin vielä tiennyt & todennäköisesti eräiden "fiksujen" naapureiden AVOkompostista lintujen levittämiä erinäisiä pilaantuneita ruokia) Susi alkoi ruikentaa ja lämpö nousi reippaassa tunnissa 38 asteesta 41 asteeseen. Sillä välillä Susi kiidätettiin yhden lääkärin kautta eläinklinikalle Kruunupyyhyn (todella hyvä paikka!). Susi kuvattiin, verinäytteitä & ulostenäytteet tutkittiin ja alunperin nopean tilanteen huononemisen ja tajuttomaksi menon vuoksi pelättiin Parvoa (kyllä) tai suolitukosta/vierasesinettä. Loppuviimein varjoaineiden ja melkein leikkauspöydälle joutumisen jälkeen Susi alkoi toipua ja syyksi saatiin erittäin voimakas suolisto tulehdus/sepsis epäily pilaantuneen "asian" syömisen vuoksi. Susi petraantuikin kahdessa päivässä entiselleen ja porskuttaa jo kuin mitään ei olisi ollutkaan. Mitään tartuntavaaraa ei Sudesta ole muille koirilla(tenttasin tätä eritoten, eikä meidän muut koirat ole mitään saaneetkaan) Tuuria oli matkassa (taas) koska sepsiksestä johtuva shokki tapahtui lääkärinpöydällä. Onneksi tajusin lähteä HETI kun koira oli vasta "jotenkin outo" ja lämpöä se 39 astetta max. Ehkä se seitsemäs koira ja oma ammatti auttoi asiassa.

Copain ja kaverit Haapsalussa 2008, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten mukavempiin asioihin pohdintojen kera. Videoita ei ole, koska videokamera on kuvaamassa Ihania pyreneesien pentuja Ranskassa nauhalle<3

Tulipa käytyä toisetkin agilitykisat heti perään. Mukaan sieltä saatiin Ursuksen hyppyradan 0 ja LUVA & 3sija. Radat voin yrittää piirtää myöhemmin blogiin, jos ehdin. Molemmilta pojilta puuttuu siis LUVAt agiradalta ja sen jälkeen onkin vuorossa 2-luokka. Tuntuu siltä, että kaikki tapahtuu liian pian. En todella odottanut, että kaksista kisoista plakkarissa olisi LUVAT molemmille pojille sekä hyppy että agilityradoilta. No,niitä kolmansia voidaan joutua odottamaankin pitkään;) Ei sen väliä, pääasia, että tekeminen on hauskaa ja pojat nauttii.

Hyvinkäällä molemmat pojat teki muuten hyvät agiradat siihen asti kunnes molemmat teki lentokeinun (mikä ei siis ole ominaista pojille). Kisassa hämmennyin siitä, mutta nopeasti ajattelin lopettaa radan ettei asia ainakaan vahvistu ja tuloksena siis hyllyt molemmille. Jälkeenpäin "muiden" ihmistenkin kanssa jutelleena tultiin siihen tulokseen, että koska pojat tottuneet tekemään agimetin keinulla eivät osanneet mennä raskaanpaa ja hitaammin laskeutuvaa itsetehtyä puuheinua. No tämän vuoksi alettiin kisata ja nyt niitä uusia haasteita saatiin: vieraat/uudet erilaiset esteet. Nyt pitää vaan päästä harjoittelemaan moisilla!

Kisat ovat tuonneet mukanaan Copainille uuden vaihteen vauhtiin. Copain kuumuu kisapaikalle tultuamme melkoisesti. Johtuu varmasti minun jännityksestäkin. Olenkin miettinyt pitäisikö pitää taukoa kisoista, jotta kuumeneminen ei mene yli? Vielä Copain pysyy hallussa ja vauhtia on tullut vain kuumenemisen myötä lisää kisa kisalta (kahdet kisat, heh heh). No katsellaan.

Ursus oli Hyvinkään kisoissa paikanpäällä häkissä/alueella. Kisat alkoi 10 aikaan copainin agiradalla ja paikalla oltiin jo 9 aikaan. Ursun hyppäri oli klo 14 kieppeillä ja huomasi, että Ursu alkoi väsymään häslinkiin. Ursushan ei ole niin tottunut hengailija erilaisissa paikoissa kuin Copain. Se kyllä rauhottui häkkiin nukkumaan/makoilemaan samantien ainakin naennäisesti, mutta väsyy selkeästi enemmän kuin esim Copain. Radan Ursus meni hyvin, mutta väsymisen näki eritoten ennen rataa. Koira oli ihan flegmaattinen, ajattelinkin onko turha mennä hyppyradalle iltapäivällä ollenkaan, mutta kun päästiin itse asiaan Ursus teki radan hyvällä asenteella<3

Ursun kohdalla toimii paljon paremmin se, että Ursus odottaa tutussa autohäkissä väliajat ja tulee Halliin vain suoritusten ajaksi. Lempäälässä tein niin. Ursukselle voisi toisaalta tehdä siten hyvääkin tottuminen maailmalla matkusteluun ja hälinään. Pitää seurailla tilannetta senkin asian suhteen jatkossa. Nämä on mielenkiintoisia juttuja miettiä/kokeilla, joista saan aivan omanlaisia kiksejä;) Talvella Autoon jättäminen varmastikin mahdotonta kylmyyden vuoksi, mutta aika näyttää miten suhtautua asiaan. Todennäköisesti mennään niinkuin fiilis sanoo.

Ratahenkilöt Ursus huomio/huomaa mennessä,mutta ei sinänsä jätä tekemistä niiden vuoksi. Katsoo vain lennossa et tuolla seisoo joku ja jatkaa matkaa. Toivotaan ettei asiasta tule jatkossa ongelmia, tai haasteitahan ne oikeastaan vain on. Juuri niitä mitä kisat tuo tullessaan ja miksi alettiin kisaamaan. Mielenkiintoista. Ai että nautin tällaisesta (turhastakin) spekuloinnista!

Ursus, copain ja gigi

Susi oli mukana ja oli todella reipas. Leikki ja teki maahan menoja/istumisia yms häiriöistä huolimatta. Ihmisistä ja muista koirista se ei juuri piitannut. Eli on niin kuin pyreneesin kuuluukin. Vaurautunut, mutta ei arka<3 Toki sillä on menossa ensimmäisen sosiaalistumiskauden jämä aika, mutta on se vaan niin kultainen<3 Ei ole väliä tuleeko siitä koskaan mitään tittelituurea. Toivon jopa ettei, sillä minä tiedän mikä se on ilman niitäkin. Ne tuntuvat tuovan vaan pahaa verta mukanaan. Itse tiedän ilman niitäkin minkälainen koira on. Jos titteleitätulee niin ei koiraa toki huononnakaan;)


Donna-mummu alkaa jo näyttää mummulta<3

Toivon, että uudetkin pyreneesien "metsästäjät" luottaisivat kasvattajien näkemykseen mihin koirista todennäköisesti on (siksi todennäköisesti ettei liiallisia lupauksia saa antaa, kerrottiin kasvattaja kurssilla ja on omistajallakin melkoinen osa siitä MITEN ja mitä koiransa kanssa touhuaa). Tittelit tarvitsevat aina sen omistajan, jolla on halu kisata ja hankkia titteleitä. Ne eivät periydy, ominaisuudet toki, joita voi olla ilman titteleitäkin ja jopa enemmän,siksi luotan kasvattajan näkemykseen (jolla on todella näkemys luonteesta ja ulkonäöstä eikä vain sano ettei pennuista voi nähdä mitään vielä ja pentujenluonnetestit ei kerro mitään jne.Kannattaa mielestäni silloin miettiä haluaako ostaa koiran tuolta kasvattajalta jos ei osaa kertoa mitään,vink vink) pennusta ja sen vanhemmista/suvusta. Tähän asti se on todellakin kannattanut. Koirat ovat juuri sopivia MINULLE. Kuinka usein koiralta loppuu (varsinkaan pyreneesiltä) potentiaali, useimmin ongelma on se, että resurssit loppuu omistajalta esim ohjata agilityssä! Uskon,että paremman lopputuloksen jopa titteleissä saadaan sillä että oikea koira kohtaa juuri sille sopivan omistajan. Ei auta että esimerkiksi agilityssä koira olisi kuinka nopea tms jos omistaja ei pysy perässä eikä osaa hallita koiraa. Silloin hieman hitaampi/hallitumpi olisi varmasti tuonnut paremman lopputuksen varsinkin titteleistä puhuttaessa, joskin on upeaa oikeasti omistaa ja nähdä nopea koira radalla. Jollekin sekin on se mitä toivoo pennulta ja hyvä kasvattaja pystyy sellaisen pennun katsomaan kun kohdalle osuu. Kaikki ei halua niitä titteleitä. Se koiran nopeus, vauhti ja ominaisuudet silloin voivat olla enemmän kuin tittelit hitaammalla koiralla. Koiran omistaja saa silloin juuri tuosta vaudin huumasta sitä jotain. Arvostan myös sitä!

Susikin on koirana ja nimenomaa pyreneesinä juuri niin kaunis (on myös rodunomainen) että sitä on ihana katsella kotona, luonne tuntuu olevan todella mainio. Susi on jo nyt Persoona isolla P:llä. Hyvää kannatti odottaa<3. Toivomuksissa olisi toki terve koira. Että sille ei tulisi ainakaan mitään Autoimmuunisairauksia ja luuston puolesta myöskin toivoisin terveyttä. Silti otan mieluummin vaikka D-lonkat kuin epilepsian, silmäsairauden tai kilpirauhasen vajaatoiminnan. Niitä tosin ei taida saada valita, mutta ainakin pentua valitessa valitsin riskin niihin d-lonkkiin enkä tietoisesti esim autoimmuunisairauteen. Rakas koira se joka tapauksessa on ja tulee olemaan.