tiistai 19. toukokuuta 2009

kertomus rakkaudesta pyreneeseihin




Ajattelin siirtya vihdoin ja viimein nykypaivaan. Kotisivujen perustaminen tuntui liian tyolaalta, joten josko blogin pitaminen olisi sopivampi muoto. Moni on tullut kyselemaan onko minulla ja koirillani kotisivuja, mutta kiireisena ihmisena tiedan niiden yllapidon vievan liikaa aikaa, joten ajattelin blogin pitamisen olevan parempi vaihtoehto. Saas nahda kuinka blogin kanssa kay?

Blogissani pyrin paivittamaan tietoja arjestani, mika pyorii paljolti pitkakarvaisten pyreneittenpaimenkoirien ymparilla, meille kun pyreneeseja on kertynyt viisin kappalein. Niiden kanssa touhuaminen tayttaakin paljolti paivien sisallon. Toissa kayminen tuppaa vaan hieman hairitsemaan muuten niin leppoisaa elamaamme.

Leppoisaa? No kun itse tuppaan olemaan yhdenlainen ADHD ja rotukin maailman vilkkaimpia ei arjesta vauhtia puutu. En halua, etta tasta tulee harjoituspaivakirjaa muistuttavaa opusta vaan otteita hetkista, jotka tekevat elamasta elamisen arvoista ja jotka ehka hieman avaavat ihmisten silmia ymmartamaan elamantyyliani kummaksumatta koirien maaraa ja laatua.

Rakastan normaalia arkea, silla se on juuri sellaista kuin haluan, jopa parempaa kuin mista olen koskaan osannut haaveilla. Elamme taytta"koiran"elamaa ilman liikoja paineita nauttien arjen pienista, mutta niin tarkeista hetkista. Hetkista, joita kaikki eivat kiireen keskella huomaa, mutta joiden vuoksi olemme olemassa. Hetkista jotka olevat aitoja suruineen ja iloineen seka liikakiloineen. Molemmat, seka pyreneesit & mina kun olemme alkukantaista rotua, ainakin aineenvaihdunnaltamme.(olen Joensuussa syntynyt ja Pohojammaalla kasvanut)
Keita olemme ja missa asumme?

Olen Kati pian kolmekymppinen anestesiahoitaja Tampereelta. Jos totta puhutaan rakastan tyotani ja tyopaikkaani. Tiedan, tiedan. Nyt tyokaverini pitavat minua hieman outona, mutta kun toissa on oikeasti niin mukavaa ja tyokaveri parhaita mita voi toivoa! Koiruudet saavat minut palaamaan paivittain kotiin. Ilman niita olisin varmastikin Florence Nightingale ja asuisin TAYS:n ullakolla. No, ehka miehellanikin on hieman osaa ja arpaa siina, etta taytyy tulla kotiin aina valilla.

Mieheni lisaksi meilla asuu Tampereen keskustan tuntumassa 5 pitkakarvaista pyreneittenpaimenkoiraa. Isantana talossa toimii Mikko ja kaapinpaikan maaraa kati.
Sitten tarkeimmat eli pyreneesimme:

1) Entre Nous Bougainvillee eli Donna s. 18.12.1998, on mikon ehdoton silmatera ja sielunkumppani(Menee jopa minun edelle!). Donna loysi meille tiensa hieman vanhempana. Kun edellisessa kodissaan ei ollut oikein enaa aikaa ja paikkaa koirulle muutti tama syrammia sarkeva pakkaus meille. Donna on jo vanhatekija laumassamme ja Toska-Herran parempi puolisko. Donnan elamassa on kuitenkin yksi asia ylitse muiden ja se on Mikko. Minua ei Donna juuri noteeraa, mutta Mikkoa tottelee jo katseesta. Donna on ehdottomasti Mikon "se elamansa koira", joita tulee kohdalle vain kerran jos silloinkaan. Donna on meidan oma pieni rautarouva, joka rakastaa lapsia yli kaiken ja jahtaa mielellaan rusakoita seka kissoja. Kaivaa kuoppia Indoneesiaan ja putsaa kaikkien ystaviensa korvat.

Donnalla on hieman ihmeellisiakin tapoja menneisyydesta, joita on saatu karsittua pois meille tultuaan. Esimerkkina autojen jahtaus, pyoriminen itsensa ympari kiihdyttyaan 0-100/s, samoin kuin yksitoikkoinen paukuttava haukkuminen. Lisaksi Donsu yrittaa "komentaa" paukuttamalla istuen vieressa ja saada huomiota moisesta, mutta enaa ei onnistu moiset touhut ja reilun 3 vuoden jalkeen ovat huonot tavat alkaneet karista pois. Donna on rakas mummo-koira tavoistaan huolimatta, ja ehka myos juuri niidenkin vuoksi. Donna kun ei tee karpasellekaan pahaa, ainoastaa ehka saalistaa sen, mutta senkin niin hellasti kuin voi.

2) Drole d'Oiseau Cuiller a Sort eli Toska-Herra s. 24.04.2002. Toska on "se" PDA-pentu. Oman arvonsa tunteva ja ihmista liikaakin puhuva, ovet ja lukot avaava herrasmies, jonka mieleen on kiukkuiset nartut. Mita kiukkuisempi sita enemman Toska syttyy. Toska on meidan ensimmainen yhteinen koiramme, joka on opettanut meille niin paljon pyreneesin sielunelamasta ja testannut alyamme olemalla aina askeleen ovelampi kuin me. Toskaa ei voi kuin rakastaa hyvina ja pahoina hetkina. Toska ei ole mikaan helppo yksilo, mutta joka tempaus tempaukselta sitakin rakkaampi. Toska tuppaa muistamaan vaaryydet joita kokee, kuten nokkaan puhaltamiset ja muut epakohdat. Mies kun on ja pehmea luonteeltaan, ei tuppaa unohtamaan, mutta sietamaan oppii moisia ihmisia/elaimia, jotka hanta ovat loukanneet. Toska valitsee ihmiset joita rakastaa ja ihmiset joita sietaa, kunhan nama jalkimmaiset eivat tule liian lahelle laappimaan. Onhan Toska tosi mies, joka ei hempeilyja kaipaa, kuin aamuisin mamman kainalossa;)

3) Drole d'Oiseau Mouche de Galle eli Gigi s. 19.02.2005 on meilla sijoituksessa kennel Drole d'Oiseau:sta.Gigi synnytti 24.04.2009 6 kaunista ja tervetta fawn pentua, joten on ilo seurata myos jalkikasvun elamankaanteita.

Gigi on Nainen isolla N:lla ja ei mika vaan nainen vaan Ranskalainen pikku pissis. Ja niin kaunis! Vedattaa laumamme miehia (myos Mikkoa)10-0 ja vie luut ja muut herkut alta aikayksikon ja teettaa miehilla mita haluaa. Ja raukkaparat eivat edes huomaa sita! Gigi haluaa mielyttaa omia ihmisiaan ylitse kaiken muun ja lukee ihmisten tunteita kuin avointa kirjaa. Gigi lohduttaa jos on paha mieli ja Gigi hoitaa kaikkea ja kaikkia jotka lohdutusta/hoivaa tarvitsevat. Myos ilo on ylitse pursuavaa kun iloon on aihetta. Ja onhan sita! Hyva tilannetaju (myos komiikka) ja ranskalainen tempperamentti yhdistyy tassa neidossa 100%. Gigi rakastaa koko Ranskalaisella tempperamentillaan omia ihmisiaan ja on valmis tekemaan mita vaan heidan puolesta / pyynnosta. Agility on paras juttu, TOKOilua voi tehda mamman mieliksi.

Vieraista Gigi ei valita, mutta ihminen kylla huomaa kun ei ole enaa Gigin mielesta "vieras" vaan perhetuttumme. Silloin alkaa ranskalainen tunteiden pauhu sisiliskomaisin menoin. Gigi on draama queen vailla vertaansa, varsinkin jos joku holmo viela uskoo naytosta. Niita holmoja on yllattavan paljon ja Gigi tietaa sen. Samaistun Gigiin aika ajoin tai ainakin haluaisin samaistua. On se vaan sellainen epeli ja alykko! Gigi on naisellisen pehmea, myos luonteeltaan mika tekee haasteita yhteiseen tekemiseen jos keinot ovat vaarat, mutta jos otteet on oikeat kiipeaa Gigi vaikka puuhun jos on tarve.

4) Drole d'Oiseau d'ici Peu Chenu eli Copain s. 13.04.2006 Copain rakastaa TOKOA, agilitya ja mita vain mita yhdessa touhuta voi aivan ylitse kaiken muun. Paras palkkio on pomppiminen korkealle ilmaan, mita Copain tuppaa harrastamaan myos koiranayttelyissa;), mutta paaasia on, etta on hauskaaa! Copain puhuu omaa kieltaan ja kayttaa erilaisia aania ilmentamaan mielentilojaan poikkeuksellisen paljon. Jotkut joskus sekoittavat orinan ja murinan, mutta Copainiin tutustuttuaan huomaavat kuinka monenmoista orinan morinaa voi olla ja kaikella viela selkea tarkoitus.

Copain on meidan helppo herra, joka toimii kuin unelma. Oppii kaiken yhdella kerralla tai enintaan kahdella. Copain on unelma koiraksi, mutta tarvitsisi omistajan jonka hermot kestaisi kisata... Minusta ei vaan ole siihen:( Teemme ja harrastamme siis itseksemme vaihtelevalla menestyksella. Copainia nakyy tallahetkella eniten nayttelyissa koiristamme. Copain vaatii laatua kaikessa: herkuissa pitaa ensin haistaa ja sitten ehka hieman maistaa. Nauttii ruuan, ei siis hotki. Rapsutuksia mieluummin vahan vahemman, mutta ajatuksen kanssa. Oma paikka on maailman tarkein ja unen tulee olla laadukasta tai muuten R:t lentaa. Copain on ranskalainen centleman.

5) Drole d'Oiseau Haut d'Ourson eli Ursus s. 07.10.2007 oli koira, joka meidan taytyi saada.( S.tankka/ kennel entre nous tietaa mista puhutaan vrt. Zot Zot) Yritimme kylla aluksi olla normi ihmisten ajatusmaailmallisesti jarkevia, mutta pentujen luonnetesti oli viimeinen niitti. Tuli samalla todettua, etta tunteet oli taas kerran oikeassa ja normi ihmisten kutsuma jarki vaarassa. Ei ole paivaakaan harmittanut, etta Ursus muutti meille. No ehka silloin kun se soi 7 hihnan, silla yksikaan aikaisempi pyreneesi ei ole hajoittanut mitaan. Eipa Ursuskaan sen jalkeen kun keskustelimme minka rotuinen koiruus han on ja kuinka fiksu silloin taytyy olla. Ursus on ehdottomasti varautunein ja alkukantasin koiristamme, mutta sita ei todellakaan pida sekoittaa arkuuteen, silla sita Ursu ei ole vahimmassa maarinkaan. Luonnetta, kovuutta hyvissa maarin seka paattavaisyytta ja hyvaa hermorakennetta talta herralta loytyy ja Ursus on osoittautunutkin mita parhaimmaksi harrastuskoiraksi:)

Ursukseen tutustuttuani vasta oikeasti ymmarsin mita alkukantaisuus on ja mita se arjessa merkkaa. (huom. Ursus on jo kuudes rotunsa edustaja, jotka kaikki ovat alkukantaisia perimansa mukaan) Aina alkukantaisuus ei ole helppoa, mutta on se vaan niin hienoa huomata, etta koira toimii vaistojensa varassa. Enka nyt puhu mistaan paimentamisesta. Joskus aiheesta lisaa, muuten tama juttu venyy laittoman pitkaksi. Ursus on herra hyvantuulinen. Ursuksella on aina hyva paiva ja ihmettelee jos joku muu laumastamme halle murisee tai osoittaa mieltaan. Ilmeisesti taman herran aivolohkoista puuttuu huonojen fiilisten lohko kokonaan. Vierailta han ei oikein murinoita ja hyokkailyja kuuntele/katsele vaan vastaa tarvittaessa, mutta on koko ajan hallittavissa ja lopettaa orinan yritykset kaskysta. Ursus rakastaa kaikkea ja kaikkia rajusti, kunhan on ensin todennut asian vaarattomaksi.

Ursuksen kompelyys,jota isohkosta koostaan oli nuorempana on mennytta elamaa ja han on melkoisen taitava ja nopea tilanteessa kuin tilanteessa. Ulkona Ursus on itse Speedy Conzales ja vaistelyn ja hipan mestari. Ursus rakastaa touhuta TOKO kentalla, agilitya on hieman kokeiltu ja ihan hyvalla menestyksella. Se, etta rakastaa TOKOA ei tarkoita etta osaa sita. Tama kylla johtunee enemman emannasta kuin koirasta. Talta kaverilta lyotyy taistelutahtoa ja hyva paisyytta vaikka muille jakaa. Aika nayttaa mita Ursusta tulee. Lisaa keskittymista ja malttia niin silloin alkaa TOKOilukin olemaan muutakin kuin hauskaa puuhastelua. Agility onmeidankin ykkosjuttu vaikkei siina kisaillakaan, kiitos minun huonojen hermojen kisatilanteessa. Harrastuksenhan tulee olla mukavaaa! Nayttelyissa kaydaan hieman tanakin vuonna ihan sosiaalistumisen ja kayttaytymis harjoitusten nimissa(mika sen parempi paikka tottua ihmisiin, erilaisiin koiriin ja rauhoittumiseen vieraassa paikassa. Eipa se meidan parisuhteellekaan huonoa tee;) ), mutta ensi vuonna runsaimmin maarin jos rahaa ja aikaa loytyy.

Lisaksi muistamme juhannusaattoisin lammolla edesmennytta Hanumanin Ingelaa eli Hansua s. 24.02.1991, joka lumosi minut syvalle rodun pauloihin, varmastikin loppuelamakseni olemuksellaan, jota kaikki eivat ymmartaneet, mutta mika oli jotain niin kiehtovaa ja kunnioitettavaa ja mita en voinut kuvitellakaan koiran olevan ennen Hansuun tutustumistani. Me kasvoimme yhdessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti