Lapsia, pentuja ja paluuta normi elämään

Blogi on ollut hieman tauolla ja tässä syy:

Tuure Johannes Anselmi Mononen syntyi 26.02.2011 klo 21.01. Tuure on löytänyt paikan laumamme keskeltä ja varsinkin Toskan sydänkäpysenä. Toska sai vihdoin sen kaipaamansa tehtävän: Hoitaa ja suojella Tuurea. Toska ei Tuurea jätä hetkeksikään silmistään ja nuokkuu istuallaankin valvomassa Tuuren unia jos ei sitä pois komenna välillä lepäämään. Tuure erottaa jo Toskan muista koiristamme ja Toskan näkeminen saa Tuuren huulille makean hymyn. Muutkin koiramme ovat hyväksyneet Tuuren laumaamme ja hoivaavat Tuurea jos Toska sattuu olemaan jossain muualla. Ongelmia ei siis ole vielä ilmennyt. Saa nähdä mitä sitten tapahtuu kun Tuure lähtee kunnolla liikkeelle. Tuuren jo ryömiessä koiruudet ovat hyväksyneet Tuuren silitykset ja mahdolliset karvoista vedotkin. Tuurekin on jo oppinut tökkäämään koiria pois jos sattuvat liiaksi pussailemaan kesken Tuuren leikkien :)



Sitten pikainen päivitys muuhun arkeen:

Ursus paimentaa

Copain paimentaa 2011, kuva Terhi Mikkonen

 
Tuuren syntymän jälkeen ollaan ehditty käydä jo huhtikuusta lähtien äiti-lapsi agilitytunneilla ja pikkuhiljaa alkaa agility sujua sekä pojilta, että minulta entiseen tapaan. Copain teki tauon jälkeen hutiloiden keppejä innostuksissaan. Jätti kesken ja meni väärin sisään mikä siis ennen kuulumatonta. Asia korjaantuu kun vaan päästään taas tekemään niitä enemmän.  Vauhti on ollut molemmilta pojilta hieman kadoksissa,mutta on jo hieman palautunut treenetreeniltä. Muuten ei voi kun olla onnellinen saadessaan taas touhuta poikien kanssa. Tunne ja asenne näyttää olevan molemmin puolinen. Kesällä keskityttiin taas paimennusleireihin ja molemmat pojat suorittavat AHBA:n kisojen JHD radat läpi hienosti kesän lopuksi.

Copain Ranskassa 2011, Kuva Lea Riihimäki

Lisäksi Suomen erikoisnäyttelyissä Copain oli urosten paras olle VSP häviten kauniille ja ihanalle Josetelle, Ursus PU4, Gigi VAL 4 (kai), Donna,VET PN2, Toska VET PU2, Ruotsin erkkarissa Copain PU2,häviten Skandille liikkeillä, voitti paras ilme kisan ja tuli Ruotsin muotovalioksi. Ranskassa erikoisnäyttelyissä Copain valioluokan paras, Ja koko näyttelyn PU2 häviten vain Uhlanille ! Pitkäkarvaisia pyreneittenpaimenkoiriahan siellä on muutama sata paikalla:) Lyhytkarvaisiakin on vuosivuodelta enemmän mikä hienoa! Muuten einäyttelyissä ole käytykun aikaja rahat on menneet muihin harrastuksiin. Ja Suomesta kun ei oikein mitään voi enää saavuttaakaan kuin jotain voittaja titteleitä(jotka mielestäni täyttä rahastusta!).

Copain Ranskan erkkareissa isossa kehässä, kuva Teija Sonni-Kautto

Sitten ikävempiin uutisiin. Toskan kanssa koettiin kovia kun eräänä aamuna ja tottakai viikonloppuna Toska alkoi urista ja "krampata" kivusta. Ensi ajatusoli: vatsalaukun kiertymä. Vatsan ollessakuitenkin pehmeä ja myötäävä talutettiin Toska hihnassa pissalle ja virtsa oli aivan veristä ja siinä oli hyytymiäkin. Sitten kiireellä eläinlääkäriin.Tampereella päivystää ainoastaan Tuhatjalka koko viikonlopun, joten kaikista huonoista muiden ihmisten kokemuksista marssimme sinne. Ensimmäinen kommentti oli Toskaa sinne viedessäni, että koira on jo niin vanha ja monisairas, että haluanko sen lopetettavan. Siinä tuntui olevan paikan asenne kaikkia vaikeampia tapauksia kohtaan. Seurasinhan paikan toimintaa kokopäivä puolille öin. Kiireellisinä siellä hoidettiin koiraa jota kani oli purrut jalkaan ja vitsatulehdusta toiselta koiralta. Moiset hommat menivät Toskan edelle joka oli tajuton sinne mennessämme.  Kaikesta hoidosta sai tapella. Tuntui ettei lääkäri halunnut hoitaa taiottaa kantaa Toskan tilanteeseen. No Toskahan on ollut PDA leikkauksenjälkeen terve kuin pukkija Kai Skutnab kuunteli Toskan sydämen muutama vuosi sitten ja sanoi sen olevan yhä kunnossa. Onhan vika korjattu.

Toska pääsi erkkariin<3 Suville kiitos Toskan kaitsemisesta erkkareissa! kuva Juha Paulavuo

Toska sai kuitenkin tipan, kipulääkkeen ja hormonipiikin. Toskan rakko piti ultrata, koska olin vahvasti sitä mieltä ettei noin paljon ja yhtäkkisesti voi vuotaa pelkän eturauhasvaivan vuoksi, varsinkaan kun sellaisia ei aiemmin ole ollut. Erinäisten syiden muun tappelunkaan jälkeen ei paikan lääkäri nähnyt rakon ultraamista tarpeelliseksi vaan hoiti sitä eturauhasen suurentumana. Hän kyllä lupasi ultrata rakon,mutta siirsi sitä mitä ihmeellisimpien syiden perusteella. Lopulta hän totesi, meidän istuttua ultraääni huoneessa jo 4 tuntia odottamassa ultraa, ettei sitä tarvitse tehdä koska virtsa on kirkastunut. No olenhan anestesia puolella töissä niin järkikin sen sanoi että tottakai virtsa kirkastuu kun se laimenee runsaan nesteytyksen ansiosta.  Koin kuitenkin ettei syytä vuodolle ole löydetty ja vuotoa on yhä niin en suostunut siihen, että menisimme vain kotiin ilman kipulääkkeitä tai muitakaan lääkkeitä. Tippaa ei mukaan olisi saanut. Koirahan olisi ollut koullut aamulla pahimmillaan näennäisen virtsan kirkastrumisen ja nesteytyksen lopettamisen jälkeen. Suuntasimme Vantaalle Koirasairaala Aistiin ja siellä saatiin koiralle diagnoosi kasvain virtsarakossa ja elin aikaa max 7kk. Vuoto kuitenkin saatiin rauhoittumaan ja pikkuhiljaa Toskakin palasi elävienkirjoihin. Kävin Toskan kanssa Kaj Skutnabilla ja Kaj totesi koiran olevan kunnossa. Hormonipiikit/sterilointi, C-vitamiini ja hieman suolaa ruokaan kuureittain, jotta ei tule virtsakiviä jotka ärsyttävät rakkoa. Sydän toskalla oli yhä rautaa<3 Toska siis porskuttaa yhä ja alkaa olla taas voimissaan.

Mitä Susi edellä sitä muut perässä, kuva Lea Riihimäki

Laumaamme on liittynyt myös uusi ihanainen pikku lihansyöjä eli Susi. Susi on Copainin ja Poupetten tytär ja aivan kuin koru ulkonäöltään. Hieman pieneksi jää todennäköisesti tämä neiti, mutta luonnetta on senkin takaa. Roikkuu ja repii kaikkea. Me ollaankin keskitytty rauhoittumisen saloihin ja sylikoiraksi oppimiseen kun tuota repimis ja vauhti ominaisuutta tuntuu neidossa olevan enemmän kuin yhdessäkään laumamme koirista. Susi onkin kuuliainen ja 3kk ikäisenä taitaa istumisen, maahanmenon, luoksetulon,seisomisen käskystä sekä viereen tulon ja  tassunantamisen taiat. Kovasti tarjoaa itsenäisesti asioita<3 Toiveissa olisi, että päästään neidin kanssa paimennushommiin ensikesänä. Nyt ollaan ilmottauduttu TOKO:n alkeisiin ja agilityä kokeillaan sitten myöhemmin kun on ensin luotu kunnon side Suden ja minun välille.  Niin siitä tulee paljon hienompaa kun se tuntuu yhdessä tekemiseltä ja tuntee jo neidin ajatukset. Semilloin on myöhemmin näyttää aika,kun se on sopiva ja tuntuu siltä oikealta. Kiirettä meillä ei ole.

Ursus mökillä

Jätti yllätyksenä itselleni ja monelle muullekin olemme vihdoin menossa agikisoihin poikien kanssa ensi lauantaina. Tuntuu, ettemme saa enää uutta pelkillä reeneillä, joten käydään kokeilemassa josko kisat ja vieraat esteen/paikka toisi taas uusia haasteita. Tavoitteena on mennä kisoihin ja startata. Minähän pelkään kisoja enemmän kuin mitään. Kaikki sen jälkeen tapahtuva on plussaa. Luvassa varmasti on omasta paniikista johtuvaa sähläystä,huonoa joslainkaan ohajusta ja radan unohtumista, mutta väliäkös tuolla. Kunhan Ursulla ja Copsulla on kivaa! Lupaan laittaa videot katastrofista tänne;) (hyvä asenne eikös juu) Mehän ei olla käyty edes möllikisoissa, mutta jos kisataan niin kisataan sit kunnolla samalla jännityksellä. Copain on jomitattukahteen kertaan virallisesti mediksi ja Ursus on maksi. APua!! Yritän saada jonkun videoimaan radat niin lupaan laittaa ne tänne koko kansan huviksi :D Myös paimennus videot lupaan laittaa tänne kunhan ehdin!