perjantai 12. maaliskuuta 2010

Lomat lusittu, Trkmanit koettu

Copainin talven aarteita

Mitä Copain edellä sitä Ursus perässä

Lauma koossa katsomassa mahdollista uutta kodin paikkaa

Tuulentuivertama Poupette kesällä 2009

Ursuksen siskopuoli Puopette 2009

Paljon on taas tapahtunut, niin paljon etten ole juuri ehtinyt edes blogia päivittämään.

Talvilomat tuli pidettya. Vierailimme koko porukalla Vimpelissa ja Jyväskylässä. Lomalla keskityttiin ulkoiluun ja rentoutumiseen:) Jyväskylässä olikin melkoinen vilske, sillä meidän viiden koiran lisäksi siellä majaili talon omat mahtivahdit Amalia ja Roosa sekä hoidossa ollut Kira. Vauhtia ei siis puuttunut!

Kotiuduttuamme reissulta ehdimme viettää vajaan viikon kotosalla kunnes taas autonnokka suunnattiin kohti Kokemäen kautta Kirkkonummea ja Espoota Silvia Trkmanin oppeihin. Mukaan lähti Ursus ja Copain sekä Lealta (Kennel Drole d'Oiseau)Poupette ja pennut sekä ongelmakoirana (lopetusuhan alla ollut) taloon tullut serra Coco. Coco on niin ihana ja hyvä hermorakenteinen serra, ei ole elämässään juuri missään käynyt ja reissu sujui mitä parhaimmin:) Pennut ja Coco sai hyvän sosiaalistumis retken ja harva 7 viikkoinen pentu on ollut Trkmanin kursseilla! Silvia ihastui melkoisesti toiseen pennuista ja olikin mielenkiintoista kuulla millä perusteella Silvia valitsee koiransa ja minkä rakenteisista koirista Silvia pitää. Kiitokset Teijalle ja Jounille majapaikasta, jonka kruunasi Silvian kanssa iltaisin käydyt keskustelut!

Meidän koirujen kohdalla jännitin hieman miten Ursus käyttäytyy kun on ensimmäistä kertaa muualla aksaamassa kuin Pro Canis-hallilla. Ursus kun on meidän pojista se varautuneempi. Lisäksi oletin, että uudet ihmiset ja koirat aiheuttavat pökökohtauksia, mutta ei. Ursus ei alkanut pököilemään ja vouhkaamaan erityisesti millekään ja yllätyinkin iloisesti. Muuten Ursus ei ollut oma itsensä. Mietittiinkin, että johtuiko Ursuksen nurmen haisteluintoisuus minun jännityksestä(rauhoitteli minua) vai pitikö vaan tarkstaa uudet hajut.

No, ekat 3 rataa meni minulla paniikin oloisessa jännityksessä.(tein 2 Copainin kanssa ja yhden Ursuksen kanssa) En liikkunut ja ohjannut koiraa vaan oletin et koira menee minne pitääkin kun seison keskellä kenttää ja kumarrun alas ja juoksen kuin harakan pelätin ohjatessani koiraa, huoh! No meno parani itselläni toisena päivänä ja sain huomata, ettei Ursus ollutkaan rikki tai vaihtunut toiseen koiraan vaan alkoi hieman löytymään sitä normaaliakin menoa, Copainkin liikui paremmin kun itse liikuin, yllätys, yllätys! Reissu oli siis erityisen hyvä harjoitus sekä koiruille että minulle varsinkin uuden paikan, erilaisten esteiden ja kentän pohjan vuoksi. Hieman jännitin kuinka kontaktit sujuu kun Trkmanin kurssilla koirat pamahti A:lle pari kertaa käskyttä, enkä siis voinut vaatia tekemään kontaktia/palkkaamaan siitä etteivät oppisi pamauttelemaan minne haluavat. No eilen tehtiin kontakteja omissa treeneissä ja ne löytyivät yllättävänkin hyvin!

Nyt odotan innolla videoita Teijalta ja Jounilta, sillä en ole koskaan nähnyt itse kun askarrellaan koirien kanssa. Samalla tekee terää kuunnella Silvian pohdintoja ja ohjeita uusiksi. Asiaa tuli paljon kun osallistuimme temppu-, agility ja agilityklinikka-kursseille. Kahteen jälkimmäiseen koirien kanssa kun onnistuimme saamaan vielä agilityklinikkaan peruutuspaikan paikan päällä! Paljon jäi ajateltavaa reissulta ja nyt odotankin innolla omien normitreenien lisäksi Leinosen Janitan yksityistuntia huhtikuussa.

Reissu päättyi ikävään uutiseen ajaessamme kohti Kokemäkeä. Lean poissa ollessa vasta 6-vuotias Vallee du Pic d'Espade eli Vallee oli menehtynyt. On niin vaikea uskoa todeksi, että aina niin iloista ja terhakkaa pientä Valleeta ei enää ole vastassa kun menemme Kokemäelle.

Sitten vielä eilisistä treeneistä. On se vaan vaikeaa kun on itse tälläinen 0-100 kiihtyvä ja virheitä inhoava nipo ja koirana kuuliainen ja mielyttämisen haluinen Copain. Itse kun ruoskin sanallisesti itseäni huonosta ohjauksesta ottaa (tietysti) Copain omat itselleni tarkoitetut murinat itseensä. Eihän se sitä erota kenelle kiukkuan radanpätkän jälkeen. Hitto kun olen tyhmä ja malttamaton. Tiedän kyllä, ettei saisi näyttää koiralle omaa kiukkua omista virheistä kun koira tekee niin kuin ohjataan. No niin ne *!?!**! -sanat vaan suusta lentävät ja Copain tulee epävarmaksi ja vauhti tippuu. Nyt olen päättänyt, että siitä tulee loppu. Hillitsen siis kiukkuni omia virheitäni kohtaan ja kehun vaan koiraa innolla! Olenhan sentään jo kohta 30v, hieman täytyy jo itseltäänkin itsehillintää vaatia. Nyt sitten jatkossa tehdään Copainin kanssa helppoja ja vauhdikkaita radanpätkia, että saadaan Copsu taas syttymään uudestaan. Tämä ongelma on nyt selvästi pahempi kuin ennen viikonlopun kurssia..., mutta kyllä me Copsusta vielä pelimies tehdään;)

Ursus sitten menikin Markon sanoin "kuin suklaata" radan läpi. Tehtiin kahdella variaatiolla rata ja molemmat sujui ja vauhtia löytyi. Meillä oli vielä sellainen mukava yllätys(meille siis mukava), että muut ryhmäläiset eivät päässeet paikalle ja satiinkin yksityistunti käytännössä! Kepakot menee Copainin kanssa paremmin kuin Ursuksen, samoin kuin kontaktit, siis taas vaihteeksi näin päin.

Mitäs muuta, no tonttikaupat peruuntui viimehetkellä ja taas ollaan siinä tilanteessa, että etsitään sitä oikeaa paikkaa omalle talolle. Onneksi yksi tontti on taas tähtäimessa ja yksi talokin pitäisi käydä katsastamassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti