perjantai 19. maaliskuuta 2010

Aurinkoinen viikko takana

Laumarämä

Donna-mummo, niin kultainen!

Aurinkoista on ollut ulkona. Itse olen maannut suurimman osan viikosta punkan pohjalla keuhkoputkentulehduksessa ja yli38 asteen kuumeessa. No, tuli silti tehtyä yövuorot loppuun maanantaina ja nyt sitten on voinut tervehtyä hyvällä omallatunnolla loppuviikon. Sain käytyä hakemassa havupuille suojaverkot, mutta puiden ympärille en vielä niitä ole saanut. Se on siis huomisen heiniä samoin kuin kesäkukkien siemenien kylvö, joita olen hamstrannut ensikesää varten. Multaa ja istutus kippoja pitää vielä hakea ja huomenna tartutaan toimeen. Ihanaa saada alkaa istuttamaan KESÄkukkia!

Mitäs koirarintamalla. Toska teki vanhanaikaiset. Hyppäsi maanantaina kahden koiraportin yli, avasi kaksi ovea ja ulko-oven tiukan lukon, joka oli siis lukossa ja lähti omatoiselle lenkille aurinkoon kun mamma vaan nukkui työyön jälkeen. Heräsin Mikon soittoon, että onko Donna karannut kun yläkerran naapuri soitti ja kertoi lähes ajaneensa meidän koiran näköisen koiran päälle. No minä tietenkin pomppasin paniikissa ylös alkkareissani ja samaan aikaan ovikello soikin. Toinen ystävällinen naapuritalon asukki talutti Toska-Herraa pannasta ja sanoi Toskan tulleen auttamaan pihahommissa ja yrittäneen tulla sisällekin. Mietinkin, että onko Toska tosiaan sitä mieltä, että kotiolot on NIIN huonot?!

No tästä säikähtäneinä ostimmekin sitten talon Pirkkalasta. Kauppa on viimeistä silausta vaille valmis ja jos kaikki menee niin kuin pitää pääsemme muuttamaan omaan omakotitaloomme heinäkuun alussa! Talo on unelmiemme täyttymys. Perinnetalo, maalämpö, 20km Tampereesta, tontti 1,2ha ja ei ainakaan vielä naapureita. Pihaa pitää viel laittaa ja paljon. Urakkaa siis tiedossa, autotalli uupuu, pintoja pitää hissuksiin laittaa, mutta kodilta talo tuntui heti. Talo on lentomelualueella ja istuttiinkin melkoinen hetki ennen kauppoja koirien ja termarikahvien kanssa kuuntelenassa kuinka paljon häiriötä on. Meidän mielestä ei liikaa, vähemmän kuin nykyisestä rautatiestä. Koiratkaan ei olleet millänsäkään, joten paikkahan on täydellinen kodiksemme.

Mikonkin urakka väheni talon rakentamisesta autotallin rakentamiseksi, seinien maalaamiseksi ja tapettien poistamiseksi. Piha hommat väheni metsän raivaamisesta , salaojituksista, kivien räjäytyksistä ja kannoista pellon muuttamiseksi ( huom! toiveissani) agilitykentäksi ja golfväyläksi, sekä marjapuiden, pensaiden, nurmikon ja kukkien istuttamiseksi sekä kasvupohjan muokkaukseksi. Eli hommaa on hieman vähemmän kuin aloittaessa nollasta eli tontista. Toivon ja uskon, että ratkaisu on oikea, ainakin se tuntuu koko ajan vain enemmän ja enemmän siltä, vaikka onhan nämä päätökset niitä isoimpia mitä elämässään joutuu tekemään(kai). Tänään kävi ensimmäinen välittäjä arvioitsemassa nykyistä asumusta ja sanoi sen olevan erikoinen ja sopivan boheemi:D Menevän siis todennäköisesti hyvin kaupaksi, toivotaan niin.

Alkuviikko on mennyt lepäillessa ja pienoisilla metsälenkeillä, mut tänään uskaltauduin agitreeneihin, sillä pää ei ollut vielä riittävän kainalossa;) Tein muutoksia normaaliin ja otinkin Ursuksen ekaan ryhmään. Tekee terää Ursulle päästä treenaamaan vieraampien koirien kanssa ja mikä tärkeintä Copain ei kärsi siiitä etten opi ratoja nopeasti vaan kun teen sen kanssa toisena kiroilu omiin virheisiini vähenee ja Copain ei lannistu ja vauhti lisääntyy. No niinhän se sitten menikin. Ursu toimi radalla taasen kuin kone ja Copain oli Markon sanojen mukaisesti taas entisensä eli vauhtia ja intoa löytyi, yritti hyvän radan jälkeen innoissaan näpsästä minua naamastakin kun kävi niin kuumana tekemiseen!Jee!

Kontakteja harjotellessa A:lla Ursu teki kontaktit huonommin kuin yleensä, mutta vauhtia oli tekemisessä, joten treeniä vaan lisää. Copsu teki kontaktit hyvin , mutta kepeillä rupesi oikomaan ekaa kertaa, mutta korjasi kun ei päässyt sillä palkalle. Hyvät treenit siis takana ja iloinen mieli mukana! Käytiin viel lopuksi koko lauman siis myös Mikon kanssa kävelyllä. Perään olikin Mikko lämmittänyt saunan ja nyt on niin mukavan raukea olo!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti