Toska pelaa fudista
Ihania rastoja kuvan täydeltä<3
Copain Ranskassa 2009
Copain vuoristojärvillä
Yövuorot loppui TAYS:ssa vaihteeksi ja kiireisen yön perään lähdin samoilla silmillä ajelemaan kohti Hyvinkäätä ja http://www.horsewell.fi/MarkusLaios.html Osteopaatti/fysioterapeuttia. Copainin selkä oli mitä parhain ja menemme uudestaan vasta toukokuun lopulla kontrolli käynnille. Ihmettelin kuinka asia voi korjaanutua yhdellä kertaa ja pysyä kuosissaan niin hyvin. Markus sanoi, että jos koiralla ei ole fysiologista syytä niin silloin tulos näkyy ja pysyy hyvin:) Eli innolla odotan jo torstain agitreenejä! Siihen asti on Copainin lepäiltävä.
Kotiin tultuani käytin lopun lauman ulkona ja suuntasin Ursus kyydissä kohti Pro Canista ja TOKO treenejä. Täytyy vaan sanoa, että Maria on melko nero koirien kanssa. Itse päivittelin ja ihmettelin miten korjata joku asia niin Marialta tulee kuin kaupan hyllyltä vastaus ja kaiken lisäksi vielä toimiva sellainen. Ajaessani treeneistä kohti kotia oikein mietin kuinka vähän tiedän koiran sielun elämästä vaikka välillä muuta kuvittelenkin. Juuri tuo tieto ja taito koukuttaa käymään treenaamassa Pro Caniksessa ja näemmä yhä enemmän ja enemmän;) Rahalle saa todella vastinetta. Olisipa vaan rahaa enemmän niin asuisin hallilla Markon ja Marian kiusana!
No TOKOILU oli jälleen mukavaa ja aloimme heti hieman tekemään kotiläksyjä. Ursukseenkin on saanut uuden yhteyden ja on hienoa huomata kuinka pienillä jutuilla saa koiraa innostumaan ja odottamaan seuraavaa juttua mitä tehdä. Se on mielestäni parasta TOKOssa, ainakin vielä. Myöhemmin voin havaita jotain muuta elämää suurempaa, mutta tuo uusi jännite koiran ja minun välillä on melkoista huumetta!
Eilen maksoin myös pitkään odottamani paimennusleirin maksun ja mukaan lähtee kaksi koiraa, jotka todennäköisesti ovat Copain ja Ursus. Kiitokset Tiinalle (kennel Calins Nounours) leirin järjestämisesta! Paikasta lisää: http://www.riikkarajavuori.net/kuttukuu/
Muuten lähiaikana elämäämme hallitsee melkoisesti asunnon myynti, sillä laitoimme rakkaan asuntomme viime yönä myyntiin ja yllätykseksi jo nyt on ilmaantunut asunnosta kiinostuneita ihmisiä! Kuvittelin, että kun itse sitä myymme saattaa käydä niin että menee melkoinen tovi ennen kuin joku ottaa yhteyttä, jos edes ottaa. Hyvä ensi askel on, että kiinostusta sentään on heti löytynyt. On melkoisen pelottavaa tajuta, että me todella muutamme pian ja jätämme tämän rakkaudella rakennetun asunnon ja siirrymme eteenpäin elämässä. Uusi talo tuntui toki heti "kodilta", mutta tänne jää niin paljon hyviä muistoja. Luulen, että kyynel vierähtää sekä Mikon että minun silmäkulmaan kun viimeisen kerran suljemme vanhan leipomon oven. Onneksi on jotain hienoa mitä odottaa ja mistä jatkaa kodin luomista!
Täytynee painua pehkuihin, jotta jaksaa fiksata asunnon huomenna esittely kuntoon. Johan tässä on tovi valvottukin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti