Erkkareissa tuli kaytya ja reissuhan oli mita mukavin. Apukasina oli minulla mukana maailman paras pikkuveli eli Jere, joka hoiti homman paremmin kuin hyvin. Auto oli pakattu/purettu ennen kuin itse edes hokasin ja koirat juuri silloin siella missa pitikin! Iso kiitos siis Jerelle, etta jaksoi kuunnella koirajuttuja pari vuorokautta putkeen:)
Erkkarin saldona oli:
Donna eli Entre Nous Bougainvillee ERI Vet3
Copain eli Drole d'Oiseau d'Ici Peu Chenu ERI, PU1, ROP, BIS1
Ursus eli Drole d'Oiseau Haut d'Ourson ERI, NUO1
Toska ja Gigi oli mukana kannustusjoukoissa.
Sitten taalla alkoikin tapahtua.
Maanantaina kaytiin normaliin tapaan lenkilla. Lahdin sitten katsastamaan autoani ennen toihin menoa ja ajattelin tulla viel pissattamaan koirat kun oli hetki aikaa. Tullessani kotiin koirista Gigi kramppasi lattiialla, Ursus tajuttomana ja Copainkin nojaili sohvaan epatyypilliseen tapaan. Laitoin Gigille tipan, silla vaikutti shokkiselta ja lahdin kiikuttamaan piipaa, piipaa EL Reviiriin. Siel koirilta myrkkyveret, hiilet ja sokerit. Gigille VS1.8, Ursus VS2.4 ja Copain VS2.8. Sitten sokuritippaan ja "tehohoitoon" koko konkkaronkka. Heil sit syyna oli xylitoli ja sehan laskee mkavasti koiralta noita sokereita. Itsellani alkoi iltavuoro ja mitaan kun en siina tilanteessa voinut enempaa tehda kuin antaa laakareille ja elainhoitajille tyorauha, lahdin suunnistamaan kohti TAYS:ssia silmat turvonneina kyynelista ja ajatukset aivan muualla kuin tyojutuissa. No illan mittaan tilanne alkoi korjaantumaan ja ystavani Erika haki koirut ja jatkoi hoitoa kunnes paasin toista. Yoksi avukseni tili hetkeksi Minna Ja Viola, jotta saisin nukkua edes hetken. Yo meni valvoessa Gigia. Pojat olivat jo hyvassa kunnossa, mutta Gigilla sokerit heitteli viel melkoisestikin. Ruokaa 1/5-1 tunnin valein ja jatkuva tajunnan tason seuranta seka sokerit aina kun alkoi nayttaa silta. Seuraavana paivana taas toihin ja Gigi Minnalle hoitoon.
Nyt tilanne nayttaa rauhoittuneen ja sokerit alkavat olleen tasaantuneet. Koirista ei juurikaan huomaa enaan mitaan tapahtuneenkaan. Gigilta taytyy ottaa maksa-arvot loppuviikosta viel ja samalla varmaan otatan kaikista varmuuden vuoksi. Uhkanahan on krooninen tai akuutti maksan vajaatoiminta, joten viela ei voi huokaista. Onneksi kuintenkin hyvalta jo nayttaa. Ajatella jos olisin mennyt suoraan toihin autonkatsastuksen jalkeen enka olisi kaynyt enaa pissattamassa koiria. Se olisi ollut ainakin Gigin menoksi, jos ei muidenkin. Kuinka alitajuisesti voikaan ihminen toimia?
Nyt sitten on talta viikolta jaaneet tokot ja muut, mut kyllahan niita viel ehtii kun on hengissa koirat joiden kanssa harrastaakin. Tanaan taytyisi lahtea yoksi toihin ja huomenna Mikko jo tuleekin kotiin! Hiemanko herraa on jo odotettukin. Donna varmaan pissii alleen kun nakee Mikot! Paasen minakin sit nukkumaan kun on nyt saldona 4 paivaan ehka noin 4 tuntia... Onneksi nuorena jaksaa:)
Kiitos miljoonasti Erikalle ja Minnalle avusta, seka tietysti Lealle, Jannelle ja Helinalle seka kaikille muillekin kanssa elaneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti