Ihanaa herata 3 karvaista kaverusta vieressa. Potkoteltiin ja rapsuteltiin melko pitkaan sangyssa juhannuksen kunniaksi. Tuli taas tunne, etta voi niita ihmis raukkoja, joilla ei ole mitaan kasitysta tai edes halua/taitoa kasittaa mita koirista/elaimista voi saada irti kun ei aseta ihmisapinoiden typeria saantoja ja tapoja rajoikseen tai toiminta tavoikseen. Aamulla kaytiin ratinan koirapuistossa ja kaverukset vetelivat niin onnessaan hippaa ja piiloa, ettei onnellisuudella ollut rajaa.
Nyt on 2 yota takana ja 2 edessa. Hiljaisia ovat yot toissa onneksi olleet, joten on jaksettu hieman toteuttaa Jonnan antamia toko treenejakin. Viel ei kaikki mene niin hyvin kuin haluaisin, mutta onneksi ensi treenit on vasta ensi keskiviikkona niin meilla on aikaa taalla kotona kehittaa viel taitojamme.
Minulle iski kuin salama kirkkaalta taivaalta viime yona angiina, mutta yritan raahautua ensi yoksikin toihin. Koirat kayttaa aivan torkeasti hyvakseen, etten pysty juuri niita komentamaan kun ei juuri voi aanta paastaa. Tanaan ei menna treenailemaan ulos sateeseen vaan tyydytaan sisatreeneihin ja ulkona kaydaan vain lenkkeilemassa.
Taalla kotona on niin hiljaista ja outoa kun laumasta 3 on poissa. Apinatkin on ihan ihmeissaa kun vanhukset ei ole niita johtamassa. Viime yona olivat tehneet yhteistuumin tutkimusmatkan yhteen laukkuun, jossa oli nayttelykamoja ja turkinhoito vehkeita. Mitaan ei oltu onneksi syoty tai hajoitettu. Kamat oli vain siroteltu ympari kamppaa melko mielenkiintoisesti. Olisi taas kerran ollut mukavaa kun olisi se nauhottava kamera kampassamme.
Johanna haki Gigin poikapennun. Nimeksi tuli suomennettuna paljon takkuja, joten toivotaa, etta tuffe rastottuu upeasti! Onneksi koiru meni tuttuun paikkaan niin nakee sita sitten ainakin nayttelyissa ja kuulee kuinka menee!
Nyt pitaa raahata tama meidan vajaa poppoo metsaan lenkille haistelemaan Suomen kesan upeita sateisia tuoksuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti