"Maailmassa monta, ihmeellista asiaa. Se Hammastyttaa, kummastuttaa pienta kulkijaa..."
Oltiin aamusta PK-kentalla vahan hontsailemassa. Paljon ei tehty kun minulla iski kylma hiki pintaan, kiitos flunssan. Koirut kuitenkin olivat innoissaan ja valmiina vaikka kiipeamaan puuhun, paitsi Ursus. Ursushan on nyt 1v 8kk ja jostain syysta huomasi kaikki lentavat linnut. Ne huomattuaan ei voinut keskittya enaa tekemiseen vaan aina kun pikkulintukin lensi yli piti sita katsella edes hetken. Sen jalkeen Ursu kylla palasi itse asiaan. Ehkapa tama menee ohi kun Urppa tajuaa, et niita lintuja nyt vaan kuuluu olla siella taivaalla. Vai olenko mina mielenkiinnoton verrattuna tintteihin?! Kai sita pitaa opetella seuraavaksi lentamaa;) Ehkapa en ota liikoja paineita asiasta niin ei Ursukaan erehdy tekemaan varpusesta harkasta.
Pitaisi tehda suursiivo taas kerran, mutta ajatuskin paan laittamisesta alaspain kauhistuttaa. Olin kuvitellut vapailla siivoavani saunan, pesevani mattoja ja kayvani kaapit lapi luopuen taas kerran turhasta kraasasta jota jostain kummasta aina siunaantuu. Pitanee ehka suhteuttaa tekeminen tahan olotilaan.
Tuntuu, et koirat tietaa Mikon lahteneen ajamaan kotia kohti mokilta. Varsinkin Gigi katselee ulos ikkunasta herkeamatta odottaen jotakin. Mystista.
Oli sekin hassua, etta kun Mikko lahti mokille kavimme pitkat keskustelut siita mitka koirat saisi ottaa mukaansa. Mina kun en olisi malttanut olla taaskaan erossa yhdestakaan. Tosin Donna oli itsestaan selvyys, etta lahtisi mukaan, silla Mikon paikkaa kun ei kukaan muu voi Donnan elamassa tayttaa. Mikko taas ei halunnut lahtea vain yhden koiran kanssa. Olisi halunnut mukaan pojat (=Ursus ja Copain)ja Donnan. Silloinhan mina olisin joutunut olemaan koiratyhjiossa Gigin ja Toskan kanssa! Paadyttiin sitten siihen, et Toska-herra lahtee mukaan.
Aika hassua, silla nayttaa silta ettei 5 koiraa riita jos taytyy jakautua kahteen paikkaan. On se kolmenkin koiran kanssa ollut taalla Tampereella niin rauhallista ja hiljaista. Aivan kuin jotakin koko ajan puuttuisi. Kahden kanssa tulisi kylla jo aivan tuskainen olo. Koiratkin ovat olleet jotenkin alamaissa kun Mikko pois, Donna pois ja Toska pois. Niin ja mina viel toiskuntoisena sangynpohjalla aivan liiaksi.
Taitaa taas tulla onnesta kyyneleet kun paastaan koko lauman kanssa metsaan ja saa nahda koirujen juoksevan onnellisina lauman ollessa koossa. On se vaan niin hienoa. Harmi, ettei kaikki ihmiset saa onnen tunnetta moisesta. Tunnetta, etta elaa hetkessa kuin pienena lapsena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti